Voisitko rakastua ex-narkkariin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija.

Vieras
Vastatkaa tähän: Mikset voisi rakastua entiseen narkomaaniin/rikolliseen jos hän on lopettanut ne touhut ja ollut esim. vuoden kuivilla? Olisi käyttänyt suonensisäsiä huumeita ja ei suonensisäsiä.

Itse voisin. Mutta se todellakin edellyttää sitä että tää henkilö olisi ollut sen vuoden ajan kuivilla, hakenut apua itselleen ja lopettanut myös rikosten teon joten ei enää linnareissuja kanssa tulisi! Huumeiden käytön lopettamisen avuksi olisi hakenut myös psykiatrista apua, koska huumeiden käyttöhän vaikuttaa myös mieleen ja haluaisin että mun miehellä ois kaikin puolin hyvä olla, sekä mulla itselläni että mun ei tarviis häntä pelätä parisuhteessa rötöstelyn, huumeiden käytön tai sen seurauksena että on hoitamattomia psyykkisiä ongelmia narkkauksesta. Samalla haluaisin nähdä lääkärin testitulokset mm. että onko hiviä tai c-hepatiittiä ja sitten mietittäisiin miten niiden asioiden kanssa tulisi toimia, jos muuten on kaikki kuitenkin mennyt hyvin, että erotakko vai onko näitä asioita mahdollista jotenkin hoitaa, jotta minä en saa tartuntaa. 1v ajan oltaisiin pelkällä kaveripohjalla ja sen jälkeen vasta voisi parisuhdetta harkita. Koska sanoisin: " jos meinaat mun kanssa olla ja musta naisen itelles saada, niin eka sun täytyy hoitaa ittes kuntoon. lopettaa rötöstely ja huumeiden käyttö ja hankkia ittelles apua. niin psykiatrista kuin apua tuohon huumeiden käytön lopettamiseen, koska mä haluan pelata mahdollisimman varman päälle. sitten jos oot 1v ajan ollu kuivilla kaikesta tästä, rikoksista, päihteiden käytöstä. kyllä, sun täytyy myös lopettaa alkoholin ja tupakan käyttö, koska päihteitä ne on nekin ja kerta sulla on ollu noin paha riippuvuus yhteen päihteeseen eli huumeisiin, et voi korvata sitä muulla ja sulla on tosi iso riski retkahtaa huumeisiin takaisin jos käytät vielä alkoholiakin ja tupakkaa. niin vasta sitten voidaan harkita jotain vakavampaa, parisuhdetta, eli mun kanssa olemista. joten mieti tarkasti. haluatko sä pilata elämäs vai saada mun kanssa normaalin parisuhteen, perheen joskus ja et me käydään töissä. päätä sä, kortit on sulla käsissäs. "

niin toiminko minä susta fiksusti?

en tietenkään etsi etsimällä narkkaria, mutta jos sattuis näin käymään et rakastus sellaseen ihmiseen jolla on takana huumeiden täyteinen menneisyys ja vankilahistoria. voi kyllä sanoa, että mieluiten kierrän kyllä sen väkivaltasen paskajoukon kaukaa ja etsin ensiks ihan kilttiä ja kunnollista miestä, mutta jos sattuis kuitenkin joskus tuollanen paskiainen löytymään kehen sä rakastuisit niin mitäs sitten... oisko noi sopivat ehdot? vai voiko noilla ehdoillakaan harkita suhdetta entiseen narkkariin? rehellisiä vastauksia kiitos.
 
En en ja en. Mikään ei takaa, ettei retkahda uudelleen, mielesyäni on täysin epäluotettavaa ainesta ja haluaisin, että mies on 100 % luotettava ja hyvästä perheestä ja turvallinen. En haluais tuolla taustalla tod. vaikka ois muuten kiva.
 
En en ja en. Mikään ei takaa, ettei retkahda uudelleen, mielesyäni on täysin epäluotettavaa ainesta ja haluaisin, että mies on 100 % luotettava ja hyvästä perheestä ja turvallinen. En haluais tuolla taustalla tod. vaikka ois muuten kiva.

Mikään ei takaa, että mies on 100% luotettava vaikka olisi kuinka hyvästä perheestä ja turvallinen. Mikään ei takaa, etteikö hyvästä perheestä oleva mies retkahtaisi narkkaamaan vaikkei niin olisi tehnyt ikinä ennen.

Jotenkin mä luotan enemmän ihmisiin, jotka on tehneet virheitä elämässään ja myöntävät sen rohkeasti, kuin niihin, jotka on aina niin täydellisiä ja virheettömiä.... se on vaan jotenkin... se haisee valheelle.
 
  • Tykkää
Reactions: dipt
Melko tarkat suunnitelmat sulla on jos kyseessä on vaan olettamus?

En voisi, riittää kun on alkoholisti vanhemmat, muita riippuvuuksista kärsiviä ihmisiä en tieten tahtoen elämääni haali.
 
Mikään ei takaa, että mies on 100% luotettava vaikka olisi kuinka hyvästä perheestä ja turvallinen. Mikään ei takaa, etteikö hyvästä perheestä oleva mies retkahtaisi narkkaamaan vaikkei niin olisi tehnyt ikinä ennen.

Jotenkin mä luotan enemmän ihmisiin, jotka on tehneet virheitä elämässään ja myöntävät sen rohkeasti, kuin niihin, jotka on aina niin täydellisiä ja virheettömiä.... se on vaan jotenkin... se haisee valheelle.

Kiitos! :) totta tämäkin. taas hyvä vastaus.
 
[QUOTE="vieras.";29259552]Melko tarkat suunnitelmat sulla on jos kyseessä on vaan olettamus?

En voisi, riittää kun on alkoholisti vanhemmat, muita riippuvuuksista kärsiviä ihmisiä en tieten tahtoen elämääni haali.[/QUOTE]

Noniin, vanhempiinsahan ei voi vaikuttaa.... nimimerkillä. minulla oli alkoholisti isä. Mutta ei se koskaan hakannut meitä tai sellasta, voi vaan joka pvä melkeen.. Alkoholismiahan se on.
 
En varmaankaan enää uudelleen sitä tekisi. Joskus nuorempana jenkkilän vuosien aikana rakastuin ex-narkkariin, jolle kaikki huumekuviot piti olla täysin historiaa. Oli ollut yli kaksi vuotta kuivilla. Puoli vuotta oltiin asuttu kimpassa, ja miehellä taas samat vanhat kuviot päällä. Lopetin yhteiselon ja seurustelun saman tien.
 
Noniin, vanhempiinsahan ei voi vaikuttaa.... nimimerkillä. minulla oli alkoholisti isä. Mutta ei se koskaan hakannut meitä tai sellasta, voi vaan joka pvä melkeen.. Alkoholismiahan se on.

Joo, ei muakaan juurikaan lyöty, on myös henkistä väkivaltaa. Lisäksi sanoinkin vain oman mielipiteeni, itse en muita riippakiviä elämääni tieten tahtoen haali, mutta sinähän voit sen tehdä.
 
Hmm...mä miettisin ensin sitä että miksi se mies on alunperin lähtenyt huumeisiin tai saanut linnatuomioita. Onko taipumusta riippuvuuksiin, onko vaikeaa adhd:ta (itselläni on add), onko sosiaalisia ongelmia, äkkipikaista ja yksioikoista ajattelua. Onko hänellä käsitys vain tietyistä malleista jotka auttaa (vrt.taviksella on käytössään aika iso repertuaari)?

NE luonteessa pohjalla olevat, retkahtamiseen vaikuttaneet asiat on vaikeita muuttaa, eli kokonaisvaltaiseen psyykkiseen ja sosiaaliseen kuntoutumiseen tarvitaan ehkä enemmänkin aikaa kuin 1 vuosi. Ja mieluiten ottaisin sen miehen semmoisena että se on ollut jo pitkään toipumisen tiellä, repsahtamiset läpi käyneenä, koska en haluaisi että hän hoidattaisi itseään minun takiani vaan itsensä takia.
Jollain lailla mulla on se käsitys että itsestä se kuntoutuminen on kiinni ja jos tyttöystävä kannattelee/motivoi sitä liikaa tämän henkilön päässä, niin se kuivillaolo ei suhteen kriisiaikoina välttämättä kestä - voin toki olla väärässäkin.

Plus että mahdollisimman paljon aktiivista normielämää pitäisi olla käytynä raitistumisen jälkeen. Pystyykö kestämään ihan tavallisen työstressin, pystyykö hoitamaan juoksevat asiat, luomaan tasapainoisia ihmissuhteita jne.
 
Riippuu todella paljon siitä millainen se menneisyys tarkkaan ottaen on. Mikä on narkkari; vuosi viihdekäyttöä, vai kymmenen vuotta suonensisäisiä. Mikä on rikollinen; varkauksia vai petoksia vai pahoinpitelyitä?

Tuo (potentiaalinen) parisuhde ensisijaisena motiivina tapojen parantamiseen on minusta hieman huono. Halun elämänmuutokseen tulee lähteä ihmisestä itsestään, eikä ulkopuolisen "palkinnon" tavoittelusta.

Eli yhteenvetona, mikäli menneisyydessä ei ole jotain sellaista tekoa jota en vain voi hyväksyä, ja mikäli paranemisprosessi on jo hyvällä mallilla silloin kun tavataan, niin saattaisin voida rakastua.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Kyllä varmasti rakastua voisin, onhan siellä ihminen kaiken tuon takana. Mutta mitään suhdetta en missään nimessä aloittaisi henkilön historian takia. Huumeet ja rikokset on ehdoton ei. Vuosi kuivilla ei vielä takaa hyvää tulevaisuutta. En kaipaa elämääni draamaa.
 
En varmaankaan enää uudelleen sitä tekisi. Joskus nuorempana jenkkilän vuosien aikana rakastuin ex-narkkariin, jolle kaikki huumekuviot piti olla täysin historiaa. Oli ollut yli kaksi vuotta kuivilla. Puoli vuotta oltiin asuttu kimpassa, ja miehellä taas samat vanhat kuviot päällä. Lopetin yhteiselon ja seurustelun saman tien.

Juuri näin. Itsekin pistäsin täyden stopin tuossa vaiheessa, se ois siinä sitten. Sit jos etenkin linnareissu tulis kans niin mä eroaisin myös, jotta se oppis että ei enää itteensä sinne hommaa. Koska se ei oo hyvää elämää. Ja mä en oo sellanen, siis rikollinen tai ex narkkari joten en pystyis myöskään rikollisen tai narkkarin kanssa elämään, mut ex rikollisen ja narkkarin kanssa kylläkin pystysin. Koska sillonhan hänen pitäis elää sitä samanlaista normaalia elämää mitä mä nyt elän. Kaverina voisin kyllä joskus käydä häntä vankilassa tapaamassa, tulisipahan sekin paikka koettua ja nähtyä..
 
Juuri näin. Itsekin pistäsin täyden stopin tuossa vaiheessa, se ois siinä sitten. Sit jos etenkin linnareissu tulis kans niin mä eroaisin myös, jotta se oppis että ei enää itteensä sinne hommaa. Koska se ei oo hyvää elämää. Ja mä en oo sellanen, siis rikollinen tai ex narkkari joten en pystyis myöskään rikollisen tai narkkarin kanssa elämään, mut ex rikollisen ja narkkarin kanssa kylläkin pystysin. Koska sillonhan hänen pitäis elää sitä samanlaista normaalia elämää mitä mä nyt elän. Kaverina voisin kyllä joskus käydä häntä vankilassa tapaamassa, tulisipahan sekin paikka koettua ja nähtyä..

:rolleyes:
 
  • Tykkää
Reactions: PeskyPixie
[QUOTE="vieras.";29259589]Joo, ei muakaan juurikaan lyöty, on myös henkistä väkivaltaa. Lisäksi sanoinkin vain oman mielipiteeni, itse en muita riippakiviä elämääni tieten tahtoen haali, mutta sinähän voit sen tehdä.[/QUOTE]

Meilläkin oli henkistä väkivaltaa, äitin että isän osalta... kappas.
 
Kyllä. Ja olen tehnytkin. Ja meille kävi onnellisesti. Aina tuskin kuitenkaan käy.
 
Hmm...mä miettisin ensin sitä että miksi se mies on alunperin lähtenyt huumeisiin tai saanut linnatuomioita. Onko taipumusta riippuvuuksiin, onko vaikeaa adhd:ta (itselläni on add), onko sosiaalisia ongelmia, äkkipikaista ja yksioikoista ajattelua. Onko hänellä käsitys vain tietyistä malleista jotka auttaa (vrt.taviksella on käytössään aika iso repertuaari)?

NE luonteessa pohjalla olevat, retkahtamiseen vaikuttaneet asiat on vaikeita muuttaa, eli kokonaisvaltaiseen psyykkiseen ja sosiaaliseen kuntoutumiseen tarvitaan ehkä enemmänkin aikaa kuin 1 vuosi. Ja mieluiten ottaisin sen miehen semmoisena että se on ollut jo pitkään toipumisen tiellä, repsahtamiset läpi käyneenä, koska en haluaisi että hän hoidattaisi itseään minun takiani vaan itsensä takia.
Jollain lailla mulla on se käsitys että itsestä se kuntoutuminen on kiinni ja jos tyttöystävä kannattelee/motivoi sitä liikaa tämän henkilön päässä, niin se kuivillaolo ei suhteen kriisiaikoina välttämättä kestä - voin toki olla väärässäkin.

Plus että mahdollisimman paljon aktiivista normielämää pitäisi olla käytynä raitistumisen jälkeen. Pystyykö kestämään ihan tavallisen työstressin, pystyykö hoitamaan juoksevat asiat, luomaan tasapainoisia ihmissuhteita jne.

Echo sä oot mun lemppari! kirjotat aina niin viisaita juttuja tällä palstalla. tai mä tykkään siis sun tavasta kirjoittaa/ajatella. :) hyvin kirjotit!

Ajatellaan nyt vaikka näin että tää mies ois lähteny alunperin huumeisiin siksi, koska hän oli teini-ikäinen ja hänellä heräsi kiinostus kokeilla. Ja rikosten tekemisestä haettiin sillon myös sitä jännitystä, se oli aluksi sellasta typerää karkin varastamista kaupoista. Kunnes se tapa jäi päälle ja keikkaa alettiin myöhemmässä vaiheessa heittämään rahan takia. Tietääkseni ei mitään ad/hd:tä ollut ja sosiaalisissa suhteissa oli hyvä, tuli monenlaisten ihmisten kanssa toimeen ja oli ihan ystävällinen tyyppi, ei sellanen perus narkki paskiainen.. Repsahtanut monta kertaa ja sitten ollut aikoja kuivillakin. Eikä tietääkseni myöskään ollut mitään äkkipikaista tyyppiä, että pahoinpitelisi paljon ihmisiä jne.

Ja tuokin on totta, että itsensä vuoksihan sitä täytyy ihan ensimmäiseksi haluta parantua! mutta se tuleva elämä voi myös motivoida, eli tyttöystävä, perheen perustaminen jne. Kaikki tällänen normaali. Ja sitten täytyisi myös parantua niin vahvasti ja kyetä olemaan vahva, kun parisuhteessakin välillä tulee pakosti riitoja, toivon mukaan ei kuitenkaan niitä kriisejä, niin selviäisi niistä riidoistakin ja vaikka erosta sitten niin ettei ala uudestaan tuhoamaan itseään ja vetämään kamaa. Ihan itsensä takia että saisi säilytettyä sen hyvän olon ja jatkettua elämäänsä + jos on myös niitä yhteisiä lapsia, niin olemaan lapsille kans isä.
 
Riippuu todella paljon siitä millainen se menneisyys tarkkaan ottaen on. Mikä on narkkari; vuosi viihdekäyttöä, vai kymmenen vuotta suonensisäisiä. Mikä on rikollinen; varkauksia vai petoksia vai pahoinpitelyitä?

Tuo (potentiaalinen) parisuhde ensisijaisena motiivina tapojen parantamiseen on minusta hieman huono. Halun elämänmuutokseen tulee lähteä ihmisestä itsestään, eikä ulkopuolisen "palkinnon" tavoittelusta.

Eli yhteenvetona, mikäli menneisyydessä ei ole jotain sellaista tekoa jota en vain voi hyväksyä, ja mikäli paranemisprosessi on jo hyvällä mallilla silloin kun tavataan, niin saattaisin voida rakastua.

Kiitos vastauksesta! :)

No heitetääs tähän näin että: 10v suonensisäsiä ja muutakin. + varkauksia + kai yksi petos kun sormia katkottu sen tai velkojen vuoksi + pahoinpitelyjä harvemmin mutta esim. yksi puukotus on taustalla.
 
Echo sä oot mun lemppari! kirjotat aina niin viisaita juttuja tällä palstalla. tai mä tykkään siis sun tavasta kirjoittaa/ajatella. :) hyvin kirjotit!

Ajatellaan nyt vaikka näin että tää mies ois lähteny alunperin huumeisiin siksi, koska hän oli teini-ikäinen ja hänellä heräsi kiinostus kokeilla. Ja rikosten tekemisestä haettiin sillon myös sitä jännitystä, se oli aluksi sellasta typerää karkin varastamista kaupoista. Kunnes se tapa jäi päälle ja keikkaa alettiin myöhemmässä vaiheessa heittämään rahan takia. Tietääkseni ei mitään ad/hd:tä ollut ja sosiaalisissa suhteissa oli hyvä, tuli monenlaisten ihmisten kanssa toimeen ja oli ihan ystävällinen tyyppi, ei sellanen perus narkki paskiainen.. Repsahtanut monta kertaa ja sitten ollut aikoja kuivillakin. Eikä tietääkseni myöskään ollut mitään äkkipikaista tyyppiä, että pahoinpitelisi paljon ihmisiä jne.


Ja tuokin on totta, että itsensä vuoksihan sitä täytyy ihan ensimmäiseksi haluta parantua! mutta se tuleva elämä voi myös motivoida, eli tyttöystävä, perheen perustaminen jne. Kaikki tällänen normaali. Ja sitten täytyisi myös parantua niin vahvasti ja kyetä olemaan vahva, kun parisuhteessakin välillä tulee pakosti riitoja, toivon mukaan ei kuitenkaan niitä kriisejä, niin selviäisi niistä riidoistakin ja vaikka erosta sitten niin ettei ala uudestaan tuhoamaan itseään ja vetämään kamaa. Ihan itsensä takia että saisi säilytettyä sen hyvän olon ja jatkettua elämäänsä + jos on myös niitä yhteisiä lapsia, niin olemaan lapsille kans isä.

No juu, tuommoisella voi olla ihan hyvät mahikset toipua, eli suht terve nuori on vaan päätynyt vähän villimpään seuraan. :)
 
Minä elelin mukavaa elämää entisen narkkarin kanssa, joka oli käyttänyt huumeita nuoruudessaan ja tavatessamme oli työelämässä hyvin edennyt, mukava, kohtelias pienen pojan isä. Huumeista oli kulunut jo useita vuosia.

Elämä sujui hienosti, oli rahaa ja rakkautta ja ensimmäinen lapsemme syntymässä. Istuin sairaalassa muutaman tunnin ikäinen käärö sylissäni ja kännykkääni paukahti kurja totuus. Mies oli käyttänyt huumeita kuukausia ja joutunut pahoihin ongelmiin.
Sitä alkoi helvetti joka ei tule koskaan loppumaan, sillä meillä on yhteinen lapsi.

Eli, koskaan ei pidä luottaa siihen että narkkari olisi muuttunut.
 
Riippuu todella paljon siitä millainen se menneisyys tarkkaan ottaen on. Mikä on narkkari; vuosi viihdekäyttöä, vai kymmenen vuotta suonensisäisiä. Mikä on rikollinen; varkauksia vai petoksia vai pahoinpitelyitä?

Tuo (potentiaalinen) parisuhde ensisijaisena motiivina tapojen parantamiseen on minusta hieman huono. Halun elämänmuutokseen tulee lähteä ihmisestä itsestään, eikä ulkopuolisen "palkinnon" tavoittelusta.

Eli yhteenvetona, mikäli menneisyydessä ei ole jotain sellaista tekoa jota en vain voi hyväksyä, ja mikäli paranemisprosessi on jo hyvällä mallilla silloin kun tavataan, niin saattaisin voida rakastua.
Ja mä lisäisin tähän vielä sen, että menneisyydessä ei saa olla mitään eikä ketään sellaista (huumevelat, rikollisjengit, narkkarikaverit jne), joka voisi tupsahtaa uudestaan elämään vaarantaen perheen, läheiset tai omaisuuden.
 
Kyllä varmasti rakastua voisin, onhan siellä ihminen kaiken tuon takana. Mutta mitään suhdetta en missään nimessä aloittaisi henkilön historian takia. Huumeet ja rikokset on ehdoton ei. Vuosi kuivilla ei vielä takaa hyvää tulevaisuutta. En kaipaa elämääni draamaa.

Kiitos! niin, onhan niiden narkkauksienkin takana ihminen. tai vaikka alkoholiongelman. isäni persoona ei kyllä ollut sitten niin mukava, mutta emmä sano että se kaikilla täytyis mennä niin. jostain olen kuitenkin lukenut että alkoholisteilla jotenkin alenee toi empatia/tunnekyky et se jatkuva alkoholin käyttö tuhoaa silleen aivoja. ettei ihminen osaa enää ajatella tunteellisesti tai olla tunteellinen. siitä tulee sellanen kylmä ja kova. emmä tiiä onko meidän isä sellanen, mut ei se ainakaan ikinä oo tunteita ulospäin näyttäny... aika scaryä.
 

Yhteistyössä