Voisitko rakastua ex-narkkariin?

[ap.]

En. En uskaltaisi ottaa sellaista riskiä. Ja lisäksi olen itsekäs, enkä halua alkaa parantamaan ketään enkä halua odotella pelko rinnan alla että repsahtaako se uudestaan vai ei.

Kiitos vastauksesta!

 

[vierasa]

Surullista...

Surullista.

Surullista.

Tämän takia mä juuri haluaisin joskus auttaa tällästä ihmistä tai toivosin et jos kävis niin hyvin et mun rakkaus kykenis pelastamaan jonkun tälläsen ihmisen. Et se alkas voimaan hyvin, elämä avautus, tulis valoo elämään ja pääsis siihen normaaliin elämään kiinni mitä niin monet muutkin elää. Se ois upeaa. Jos rakkaus auttais jotakin ihmistä parantumaan. Mutta se on myös niin paljon itsestä kiinni, haluaako sitä tosissaan parantua, löytää toisen avulla esim. sen kyvyn miten sitä normaalia elämää eletäänkään ja oppia siihen. jne. Tuntus hyvältä tehdä hyvää ja nähdä miten rakkaus voi parantaa.

Joo minä taidan elää tälläsessä haave mailmassa...

Todellakin elät haavemaailmassa. Jos sä haluat auttaa niin lähde töihin päihdetyöhön. Ja varaudu silti siihen, että suurinta osaa ei voi auttaa ja he eivät tule koskaan pääsemään irti päihteistä. Rakkaudella sä et ketään pelasta, ainoastaan tuhoat oman elämän siinä sivussa.

 

[ap.]

en varmaan alkaisi seurustelemaan mikäli narkkaamisesta olisi vain vuosi aikaa. olen itse kyllä naimissa entisen narkkarin kanssa, oli ollut neljä vuotta kuivilla kun mentiin yhteen. nyt ollaan kuudetta vuotta naimisissa, meillä on lapsia ja ollaan täysin päihteettömiä ja alkottomia molemmat. tosin mies tuli uskoon narkkaamisen lopettamisen jälkeen, sillä oli iso vaikutus.

Kiitos vastauksesta!

 

[Mythago]

Ei ei ei. Ketään ei voi rakastaa ehjäksi, eikä oo mitään karman lakia joka velvoittaa käyttämään omaa hyvää oloa ja tasapainoa siihen että auttaa toista. Tottakai voi auttaa ongelmaisia ihmisiä, mutta esimerkiksi jossain hyväntekeväisyystyössä, ei olemalla niitten kanssa ihmissuhteessa.

 

[vai?]

Aloittaja tais kattoo lauantaina Trainspotting -leffan.

 

["verneri"]

Surullista...

Surullista.

Surullista.

Tämän takia mä juuri haluaisin joskus auttaa tällästä ihmistä tai toivosin et jos kävis niin hyvin et mun rakkaus kykenis pelastamaan jonkun tälläsen ihmisen. Et se alkas voimaan hyvin, elämä avautus, tulis valoo elämään ja pääsis siihen normaaliin elämään kiinni mitä niin monet muutkin elää. Se ois upeaa. Jos rakkaus auttais jotakin ihmistä parantumaan. Mutta se on myös niin paljon itsestä kiinni, haluaako sitä tosissaan parantua, löytää toisen avulla esim. sen kyvyn miten sitä normaalia elämää eletäänkään ja oppia siihen. jne. Tuntus hyvältä tehdä hyvää ja nähdä miten rakkaus voi parantaa.

Joo minä taidan elää tälläsessä haave mailmassa...

Ihan oikeasti, elät haavemaailmassa.
Rakkaus ei ketään narkkia pelasta.

 

[vieras-]

Ei ei ei. Ketään ei voi rakastaa ehjäksi, eikä oo mitään karman lakia joka velvoittaa käyttämään omaa hyvää oloa ja tasapainoa siihen että auttaa toista. Tottakai voi auttaa ongelmaisia ihmisiä, mutta esimerkiksi jossain hyväntekeväisyystyössä, ei olemalla niitten kanssa ihmissuhteessa.

Hmm..
Tosin rakkaus parantaa ja on ehkä vahvin voima koko maailmassa.
Mutta se rakkaus pitää tulla ihmisen itsensä sisältä, ei toiselta ihmiseltä.
Eikä se rakkaus voi olla ns. romanttista tai riippuvaista rakkautta, se rakkauden tunne itseään kohtaan ois vähän niinkuin se juttu.
Suhteet tulee ja menee,mutta jos on kyky rakastaa itseään,maailmaa ja muita niin kyllä kaikesta selviää.
Sitä rakkautta vaan ei voi toiselle antaa rakastamalla tätä, sen toisen pitää ITSE se tunne kokea ja ymmärtää.

 

[PeskyPixie]

Surullista...

Surullista.

Surullista.

Tämän takia mä juuri haluaisin joskus auttaa tällästä ihmistä tai toivosin et jos kävis niin hyvin et mun rakkaus kykenis pelastamaan jonkun tälläsen ihmisen. Et se alkas voimaan hyvin, elämä avautus, tulis valoo elämään ja pääsis siihen normaaliin elämään kiinni mitä niin monet muutkin elää. Se ois upeaa. Jos rakkaus auttais jotakin ihmistä parantumaan. Mutta se on myös niin paljon itsestä kiinni, haluaako sitä tosissaan parantua, löytää toisen avulla esim. sen kyvyn miten sitä normaalia elämää eletäänkään ja oppia siihen. jne. Tuntus hyvältä tehdä hyvää ja nähdä miten rakkaus voi parantaa.

Joo minä taidan elää tälläsessä haave mailmassa...

Ou nou. Pakko sanoa, että aika metsässä ollaan jos kuvitellaan, että oma rakkaus voi pelastaa jonkun. Päädyt äkkiä hoivaajaksi, joka yrittää ja yrittää kun se narkkari saa sitten jättää yrittämättä kun toinen tekee kaiken hänen puolestaan. Sun rakkautesi ei voi ketään pelastaa, ei ketään muuttaa, ei kenenkään elämään valoa tuoda. Jos hän itse hankkiutuu aineista eroon ja hankkii itselleen hyvä, muuttuneen ja valoisan elämän, niin sittenhän voit miettiä jos siihen elämään haluat mukaan. Mutta vuosien työn se häneltä vaatii. Sekin on tietynlaista vallankäytön illuusiota kun ajattelee, että minun rakkauteni pystyy toisen pelastamaan. Silloin parisuhde ei ole tasapainoinen vaan toinen on The Pelastaja ja toinen The Pelastettava, siitä puuttuu tasa-arvoisuus, kunnioitus ja omanarvontunto puolin ja toisin.

 

[bv]

Surullista...

Surullista.

Surullista.

Tämän takia mä juuri haluaisin joskus auttaa tällästä ihmistä tai toivosin et jos kävis niin hyvin et mun rakkaus kykenis pelastamaan jonkun tälläsen ihmisen. Et se alkas voimaan hyvin, elämä avautus, tulis valoo elämään ja pääsis siihen normaaliin elämään kiinni mitä niin monet muutkin elää. Se ois upeaa. Jos rakkaus auttais jotakin ihmistä parantumaan. Mutta se on myös niin paljon itsestä kiinni, haluaako sitä tosissaan parantua, löytää toisen avulla esim. sen kyvyn miten sitä normaalia elämää eletäänkään ja oppia siihen. jne. Tuntus hyvältä tehdä hyvää ja nähdä miten rakkaus voi parantaa.

Joo minä taidan elää tälläsessä haave mailmassa...

Kyllä sä haave maailmassa elät. Jos narkomaani tai muu riippuvainen haluaa eroon elämäntavastaan ja päihteistä se päätös on AINA lähdettävä itsestä. Kukaan ei voi pelastaa tai rakastaa niin paljon, että toinen ilman omaa halua muuttuisi/pelastuisi.
Ja ikävä kyllä se rakkaus niihin päihteisiin on yleensä se rakkaus joka voittaa kaiken muun..sitten loppujen lopuksi. Jos omasta halustaan hoitaa itsensä kuntoon ja vaihtaa kaverit ja alkaa elämään ns.normaalia elämää silloin sillä ihmisellä on mahdollisuus tulla ehyeksi ihmiseksi ja sillä parisuhteella on mahdollisuus toimia. Mutta et sinä voi määrätä, että jos aletaan parisuhteeseen niin sit jätät kaverisi ja elämäntapasi, se ei vaan toimi pitkän päälle.

Mutta tyypillisestihän riippuvaisiin ihmisiin rakastuvat ihmiset, jotka kuvittelevat rakkauden muuttavan toisen ihmisen. Loppujen lopuksi ollaan tilanteessa missä toinen haluamalla auttaa mahdollistaa päihteiden käytön ja pitää vielä kulissit pystyssä. Koittaa olla vahvana ja tukea toista ja mahdollisesti hoitaa siihen päälle rahat talouteen, lapset ja kaiken muun.
Sairastuu vahvuuteen, kunnes sortuu...

 

[ap.]

En lähtisi suhteeseen ihan kunnon narkkarin kanssa. Sellaisen, joka on ollut koukussa, ei ole opiskellut eikä käynyt töissä vaan vetänyt vain huumeita, tehnyt rikoksia, joutunut vankilaan. Olen seurustellut sellaisen miehen kanssa, joka nuorena käytti jonkun verran huumeita kavereiden kanssa, sellaisen nuoruuden hairahduksen kanssa voin elää, kunhan siihen ei liity vakavia rikoksia tai velkojia. Mutta meidänkin suhde kaatui lopulta aika lailla siihen mistä joku jo aikaisemmin kirjotti, niihin syihin sen huumeidenkäytön takana. Mies oli kuitenkin loppujen lopuksi vähän sellanen reppana: huono itsetunto, ei uskoa siihen, että itsestä on mihinkään, helposti kavereiden vietävissä, huono itsekuri.

Kiitos vastauksesta!

Jep, juuri näin. Mulla on kanssa ollu eksä joka on ollu lievempi huumeidenkäyttäjä. Ei oo käyttäny mitään suonensisäsiä siis, mutta sekakäyttöä kylläkin harrastanut. Eli mennyt näitä kaikkia lääkkeitä: bentsoja, tenoxeja... ymsymsyms. ja alkoholia siihen päälle, niin sekaisin niitä keskenään. Sit se ei oikeen saanu myöskään nukuttua. Eli sillä oli aika paljon uniongelmia. Sekä masennusta. Eikä nimenomaan kouluja käytynä tai työtä. Vieläkin lukee fb:ssä koulutuksen kohdalla että " elämänkoulu. ". Mut ainakin tää oli nupistaan ihan sekasin. Se teki vaikka mitä. Uskosin että siihen vaikutti tuo kaikki et se ei nuku kunnolla, syö hyvin, joi usein, veti noita lääkkeitä, masennusta siihen päälle. Niin uhkas tappaa mut, hakata. Löi nyrkillä paskaksi vihapäissään ovia, viilsi lähelle kaulavaltimoa kun yritti itsemurhaa. Pelottava tapaus... Sukulaisia myöskin tuomittu taposta ja isäkin oli joku rikollinen sankari. Muutenkin se meidän suhde oli yhtä kitumista, se oli perusluonteeltakin niin tunteeton tapaus ja mä tunteellinen, niin ei siitä tullu mitään, se oli tosi vaikeeta koko homma...

Mut tää oli myös kova tappelee. Tuolla miehellä taas mistä kirjotin niin on perusluonne sellanen et ei oo semmonen väkivaltanen tyyppi, pystyy olee ystävä mitä erillaisimpien ihmisten kanssa, pitää kyllä myös tunteista ja hellyydestä, vaikka arvostaakin kanssa vapautta jne.

 

[vieras-]

Ja kyllähän narkki kokee sitä rakkautta päihteitään kohtaan.
Viha-rakkaus-suhde.

 

[Lettuperkele]

[QUOTE="verneri";29260108]Ihan oikeasti, elät haavemaailmassa.
Rakkaus ei ketään narkkia pelasta.[/QUOTE]

Mutta auttaa se matkalla ylöspäin. Parempi kaverin kanssa kuin yksin. Jos oikeasti haluaa kohti parempaa, päihteettömämpää elämää.

 

[ap.]

Voisi jopa sanoa, että mun eksä oli jopa mieleltään sairaampi. Kun tämä suonensisäsiä huumeita käyttänyt...

Ei enää ikinä tollasta miestä mitä ex oli!

 

[ap.]

Nykyään se eksäkin kai on kyllä raitistunu. Eli ei käytä enää ollenkaan alkoa, bentsojakin vähentänyt ihan kiitettävästi. Ollut jopa parisuhteessa. Ristikoru kulkee kaulassa, en tiedä miksi? Liekkö tullut uskoon, vai muuten vaan takia, että se näyttää jotenkin hienolta tai tuo katuuskottavuutta? Mut tuntuu et se paska perusluonne sillä on kyllä pysyny kun fb tekstejä ja muuta paskaa seuraa... no mutta mihinkäs se muuttuisikaan ihmisen luonne täysin. Se on vähän kuin sanonta " mihinkäs se koira karvoistaan pääsisi ".

 

["verneri"]

Mutta auttaa se matkalla ylöspäin. Parempi kaverin kanssa kuin yksin. Jos oikeasti haluaa kohti parempaa, päihteettömämpää elämää.

Joo, kaverin tuki auttaa tietysti jo ihan elämän järjestelyssä.
Mutta kukaan ei rakkaudella parane. Rakkaus voi auttaa, mutta ei riitä ainoaksi motiiviksi muuttaa elämää radikaalisti.
Pitää käsittää itse, miksi käyttää ja käsitellä ne tunteet. Rakkaudella saa ne tunteet helposti taka-alalle, mutta eivät ne rakastamalla kokonaan häviä.



(Puhun siis sellaisesta narkkarista jolla on oikea huumeongelma,nistikavereita ja velkoja)

 

[ap.]

Todellakin elät haavemaailmassa. Jos sä haluat auttaa niin lähde töihin päihdetyöhön. Ja varaudu silti siihen, että suurinta osaa ei voi auttaa ja he eivät tule koskaan pääsemään irti päihteistä. Rakkaudella sä et ketään pelasta, ainoastaan tuhoat oman elämän siinä sivussa.

Oon joskus miettiny kyllä tuota päihdetyö vaihtoehtoa. Mutta emmä tiedä tuntuuko se sittenkään kuitenkaan niin mun jutulta, nähdä niitä sellasia huonoja ihmiskohtaloita jokapäivä.

Kai toi on ollu vaan sellanen mun oma fantasia, että kokisin ja näkisin mun rakkauden auttavan jotain ihmistä tosi paljon. Siitä tulisi niin hyvä fiilis, hyvä fiilis jo sen takia että sä oot rakastunu siihen ihmiseen mut sit myös sen takii et sä näät miten onnellinen siitä toisestakin ihmisestä tulee sen takia et se on rakastunu suhun ja sä oot auttanu sitä parantumaan esim. tollasista ongelmista vaikka se on itekkin joutunu tekee siinä työtä ja te ootte onnellisia yhdessä.

Ei mutta emmä ikinä lähtis tälläseen parisuhteeseen tai muuhunkaan, jos en sitä henkilöä oikeasti rakastaisi.

Se on parisuhteen peruskivi. Molemminpuoleinen rakkaus.

 

[ap.]

Ei ei ei. Ketään ei voi rakastaa ehjäksi, eikä oo mitään karman lakia joka velvoittaa käyttämään omaa hyvää oloa ja tasapainoa siihen että auttaa toista. Tottakai voi auttaa ongelmaisia ihmisiä, mutta esimerkiksi jossain hyväntekeväisyystyössä, ei olemalla niitten kanssa ihmissuhteessa.

Juuri näin. Kiitos vastauksesta. Toi pitää muistaa, että on itselleen aina tärkein.

 

[ap.]

Aloittaja tais kattoo lauantaina Trainspotting -leffan.

Juu olen mä sen nähnyt, mutta en lauantaina katsonut.

 

[ap.]

[QUOTE="verneri";29260108]Ihan oikeasti, elät haavemaailmassa.
Rakkaus ei ketään narkkia pelasta.[/QUOTE]

I know...

Se kaikki lähtee itsestään. Aattelin vaan et se ois yks helpottavista/auttavista tekijöistä jos haluaa oikeasti itse parantua!

 

[ap.]

Hmm..
Tosin rakkaus parantaa ja on ehkä vahvin voima koko maailmassa.
Mutta se rakkaus pitää tulla ihmisen itsensä sisältä, ei toiselta ihmiseltä.
Eikä se rakkaus voi olla ns. romanttista tai riippuvaista rakkautta, se rakkauden tunne itseään kohtaan ois vähän niinkuin se juttu.
Suhteet tulee ja menee,mutta jos on kyky rakastaa itseään,maailmaa ja muita niin kyllä kaikesta selviää.
Sitä rakkautta vaan ei voi toiselle antaa rakastamalla tätä, sen toisen pitää ITSE se tunne kokea ja ymmärtää.

Kiitos! Taas enemmän kuin hyvä vastaus, juuri näin.

 

[ap.]

Ou nou. Pakko sanoa, että aika metsässä ollaan jos kuvitellaan, että oma rakkaus voi pelastaa jonkun. Päädyt äkkiä hoivaajaksi, joka yrittää ja yrittää kun se narkkari saa sitten jättää yrittämättä kun toinen tekee kaiken hänen puolestaan. Sun rakkautesi ei voi ketään pelastaa, ei ketään muuttaa, ei kenenkään elämään valoa tuoda. Jos hän itse hankkiutuu aineista eroon ja hankkii itselleen hyvä, muuttuneen ja valoisan elämän, niin sittenhän voit miettiä jos siihen elämään haluat mukaan. Mutta vuosien työn se häneltä vaatii. Sekin on tietynlaista vallankäytön illuusiota kun ajattelee, että minun rakkauteni pystyy toisen pelastamaan. Silloin parisuhde ei ole tasapainoinen vaan toinen on The Pelastaja ja toinen The Pelastettava, siitä puuttuu tasa-arvoisuus, kunnioitus ja omanarvontunto puolin ja toisin.

Kiitos taas hyvästä vastauksesta! Siksi mä ajattelinkin että ensiksi olisi syytä vuoden ajan olla vaan kavereita ja salata ne rakkauden tunteet ja jos mies hoitaisi/saisi itsensä/elämänsä kuntoon, sitten voitaisiin vasta vähitellen alkaa miettimään jotain muuta. suurempaa.

 

[ap.]

Kyllä sä haave maailmassa elät. Jos narkomaani tai muu riippuvainen haluaa eroon elämäntavastaan ja päihteistä se päätös on AINA lähdettävä itsestä. Kukaan ei voi pelastaa tai rakastaa niin paljon, että toinen ilman omaa halua muuttuisi/pelastuisi.
Ja ikävä kyllä se rakkaus niihin päihteisiin on yleensä se rakkaus joka voittaa kaiken muun..sitten loppujen lopuksi. Jos omasta halustaan hoitaa itsensä kuntoon ja vaihtaa kaverit ja alkaa elämään ns.normaalia elämää silloin sillä ihmisellä on mahdollisuus tulla ehyeksi ihmiseksi ja sillä parisuhteella on mahdollisuus toimia. Mutta et sinä voi määrätä, että jos aletaan parisuhteeseen niin sit jätät kaverisi ja elämäntapasi, se ei vaan toimi pitkän päälle.

Mutta tyypillisestihän riippuvaisiin ihmisiin rakastuvat ihmiset, jotka kuvittelevat rakkauden muuttavan toisen ihmisen. Loppujen lopuksi ollaan tilanteessa missä toinen haluamalla auttaa mahdollistaa päihteiden käytön ja pitää vielä kulissit pystyssä. Koittaa olla vahvana ja tukea toista ja mahdollisesti hoitaa siihen päälle rahat talouteen, lapset ja kaiken muun.
Sairastuu vahvuuteen, kunnes sortuu...

Mm, näinpä se on...

Mä oon sortunu jo monta monituista kertaa, tämän lyhyen elämäni aikana. Ja ollut tosi rikki, oikeasti. Ilman että sitä tarvii vakuutella kellekkään, mutta näin vaan sanoa ja todeta. Ei se ole ainakaan pahasta.

Ja on mulla yksi kaveri joka on päässyt kaikista päihteistä eroon (myös suonensisäsistä huumeista) ja hän on mulle just hokenut tuota että kaikki lähtee itsestä. Joten hällä taitaa olla oikeat otteet asiaan ja siksi onkin selvinnyt tuohon pisteeseen mihin on selvinnyt. Tosin taas on nyt kyllä lusimassa... väkivaltateosta. Päihteisiin ei ole sortunut kuitenkaan enää kertaakaan. Ja hänkin hoki mulle tätä " kun on tämän elämäntien valinnut, niin... " - taitaa olla noiden tyyppejen peruslause.

Mä vaan ajattelin et se mun rakkaus vois olla apuna siinä koko prosessissa. Tietysti hän tekee työn itse, mutta mä sopivalla tavalla rakastasin ja auttasin kaverina siinä sivussa. En tiedä onks se sit oikee valinta tälläses tilantees?

 

[ap.]

Ja kyllähän narkki kokee sitä rakkautta päihteitään kohtaan.
Viha-rakkaus-suhde.

Mm... tähän en sano muuta kuin hyi vittu. Oon mä sitä neulan laittamista suoneen nähny ja verta ja muutenkin se neulojen tonkiminen roskiksista ja kaikkee, oksettavaa! :x digusting, disgusting, disgusting... mietin et kuka voi ees pitää vapaaehtosesti tollasesta elämästä tai rakastaa sitä!

Vai eikö sit pidä vapaaehtosesti, vaan on koukussa?

Ja jos kokee itsekin et se tollanen elämä on noin ällöttävää, niin miksi kokee rakkautta päihteitään kohtaan!

 

[vierasa]

Oon joskus miettiny kyllä tuota päihdetyö vaihtoehtoa. Mutta emmä tiedä tuntuuko se sittenkään kuitenkaan niin mun jutulta, nähdä niitä sellasia huonoja ihmiskohtaloita jokapäivä.

Kai toi on ollu vaan sellanen mun oma fantasia, että kokisin ja näkisin mun rakkauden auttavan jotain ihmistä tosi paljon. Siitä tulisi niin hyvä fiilis, hyvä fiilis jo sen takia että sä oot rakastunu siihen ihmiseen mut sit myös sen takii et sä näät miten onnellinen siitä toisestakin ihmisestä tulee sen takia et se on rakastunu suhun ja sä oot auttanu sitä parantumaan esim. tollasista ongelmista vaikka se on itekkin joutunu tekee siinä työtä ja te ootte onnellisia yhdessä.

Ei mutta emmä ikinä lähtis tälläseen parisuhteeseen tai muuhunkaan, jos en sitä henkilöä oikeasti rakastaisi.

Se on parisuhteen peruskivi. Molemminpuoleinen rakkaus.

Tämähän on todella itsekeskeistä ja itsekästä ajattelua. Ei sua kiinnosta sen narkkarin pelastuminen, sua kiinnostaa se, että se olet sinä, joka olet hänet pelastanut. Uskaltaisin jopa veikata, että sulla on tässä taustalla selvittämättömiä asioita lapsuudesta. Et voinut pelastaa isääsi, joten haluat pelastaa muut.

 

[ap.]

Mutta auttaa se matkalla ylöspäin. Parempi kaverin kanssa kuin yksin. Jos oikeasti haluaa kohti parempaa, päihteettömämpää elämää.

Kiitos vastauksesta! tätä mäkin ajattelin ja sanoinkin sen sit tuolla.