en tiedä mitä ajatella ajatuksista 'sinnillä loppuun asti'.
Tiedän tasan tarkkaan kuinka idyllinen miljöö on sellainen mistä puuttuu ns. oma tila, tunteita ei ole, tai jos on niin niitä ei näytetä, omaa tilaa ei anneta eikä sitä saa ottaa koska muuten lapset oppivat että toisen mielipidettä ja ajatuksia ei tarvitse kunnioittaa.
Se on kaverisuhdeavioliitto mikä edustaa toiselle osapuolelle 'omaa perhettä ja perheidylliä' Ts. kotoolta opittua ydinperhemallia, eli normia. Toiselle vankilaa.
Tosin omalla kohdallani olin se mutun vilkku mikä vihelsi tuon poikki, ja jatkoi elämää toisaalla. Mielestäni parempi ratkaisu lähteä, kuin se jatkuva riitely siitä että ottaa omat menot ja oman ajan sekä tästä seuraava onneton kaveriavioliitto. Kuten sanottua valitsin palstan mielestä ihan perseelleen, mutta toisaalta omassa lapsuudessa jatkuvaa riitelyä 4 vuotta sivusta katselleena, totesin että tästä Joutsenlaulusta ei enää tanssiksi ole ja minua ei kiinnosta tarjota samaa shittiä omille lapsilleni minkä itse olen kyntänyt läpi Iltaruskossa olevassa avioliitossa mikä päättyi vanhempieni eroon.
Väkivaltaa ei ollut puoleltani missään vaiheessa mutta minä sain osani...Ihan vaan siksi että kun tunteeni lakkasivat olemasta, en myöskään enää jaksanut olla kiinnostunut mistään muusta kuin omasta tilastani lasten nukkumaan menon jälkeen.
Niin ja tuohon kun ymppää kylkeen sen että elämäni oli 100% aikataulutettua toisen osapuolen toimesta (Anoppilassa vietetyt lomat mukaanlukien).
Joten tuossa kohtaa on mielestäni kovin loogista nostaa kytkintä. Toisaalta mitä sain tilalle...Iki-Ihanan Rva Ilkeän Harmaan jonka kanssa hyvä liitto, molemmilla oma tila, tunteita on ja ne myös näytetään. Menetin paljon monessakin mielessä, mutta sain onnen ja elämän joka on elämisen arvoista. Kiva näyttää omille lapsille se Hyvin voiva isä vaikka etäisä onkin.
Olkaa mitä mieltä haluatte, polttakaa roviolla ja syöttäkää sioille tarvittaessa, olen puhunut
