M
mindy.
Vieras
Toivon teiltä siis syvällistä paneutumista tähän asiaan, jos et ole valmis, siirry johonkin muuhun keskusteluun. En kaipaa mielenterveysapua vaan enemmän psykologista pohdiskelua miksi mulle kävi näin, mikä on voinut vaikuttaa todennäköisesti mihinkin? vai onko näillä asioilla edes yhteyksiä? ja mitä mieltä olet ylipäätään minun elämästä? tässä näitä kysymyksiä joihin haluaisin vastauksia.
0-3vuotiaana mulla ei elämästä tietenkään ole muistikuvia, joten perhe-elämästämme en rupea sillon sanomaan mitään. Mutta asuttiin kai ihan perus siistissä kerrostalo kaksio kodissa vuokralla ja muutimme siitä sitten toiseen kerrostalo kaksioon vuokralle maalle, tuo ensimmäinen kotini oli kaupungissa ja syy miksi muutimme olen kuullut että se olisi ollut sellanen että naapurista äänet kuulu häiritsevästi sinne meidän puolelle ja sitten naapurissa myös kun tupakoitiin niin se tupakan savu tuli aina meidän asuntoon niin vanhemmat ei sitten halunneet asua siinä ja kokeneet sitä mulle hyväksi kodiksi, tämä kai se syy miksi muutimme.
No 3-vuotiaasta lähtien kun muistan jotain niin muistan että vanhempani riitelivät tosi usein, mitä tekevät vielä tänäkin päivänä, viikottain ja aina niistä samoista asioista, silti eivät eroa. Se yleensä lähtee siitä kun äiti lähtee nalkuttamaan isälle siitä että kun se saa siivota aina kotona ja isä ei laita tikkuakaan ristiin sen takia ja sitten siitä että isä mulkoilisi äitiä oudosti, että "mitä sä oikeen katot mua pirullisesti siinä!?" "noin narsistisesti ja ihmeellisesti!?" "puhutteko te paskaa musta tuolla tuon tytön (minun) kanssa ulkona!?". Sitten kun ne huusi ja riiteli niin mä koitin olohuoneessa kahtoo telkkaria ja olla välittämättä kun mitään ei tapahtuiskaan tai sit menin makuunhuoneeseen ja laitoin oven kiinni, koitin tehdä jotain omia juttuja, leikkiä, katella kirjoja, värittää tai piirtää. Vaikka koitin olla normaalisti ja välittämättä, mulla oli aina vähän paha mieli siitä niiden riitelystä. Sit äiti saatto huutaa myös paskat housussa vessassa, paskasia sormenjälkiä saatto olla pitkin seiniä, sillä koski aina mahaan ja paskat tuli huutaessa ja riehuessa housuun... en vieläkään ymmärrä tätä, voisko joku mulle selittää miks se toimi näin? ja miks meillä kodin vessan seinissä on sen jälkeen paskaa? sit kun se huuti ja raivosi yksinään siellä vessassakin ja haukku isää vaikka millä hirveillä kyrpä alkusilla nimillä niin välillä kun se korotti ääntä ja huusi oikeen kovasti esim SAATANA! tai löi nyrkeillä hiljasuuden jälkeen kovasti oveen tai pesukoneeseen niin saatoin säpsähtää. Se istu samaan aikaan pöntöllä ripulipaskalla ja teki tuollasta. Sitten väitti aina että hänen mahantoimintansa on mennyt isän takia pilalle koska hän on joutunut aina stressaamaan ja jännittämään isää mahalla. Mikä mun äitillä siis on? koin aina mun äidin vähän häiriintyneeks, oudoks ja oksettavaks noiden sen tapojen takia ja koen vieläkin...
Sit ukilta ja mummolta (äidin puolelta) mitä mulle on kerrottu noista ajoista jo 7-11vuotiaana viimestään, ehkä aikasemminkin, en muista. Että mut on meinattu esim ottaa huostaan tossa meidän toisessa kerrostalo asunnossa... kun äiti imuroi keskellä yötä tai huusi ja ne riiteli, ne kuului alakertaan ja siellä yksi mummo hakkasi kepillä sitten kattoon. Se kai minusta teki sitten sen ls-ilmotuksen. Sitten ukki ja mummo sai kai jotenkin hoidettua sen asian kun niillä on sellasia kontakteja esim mun äitin serkulla on tuomarin tausta tietääkseni niin minua ei viety sitten kotoa pois. Sitten isälläni oli sillon jo tuo alkoholin käyttö jokapäiväistä, juo muutaman kaljan yleensä joka ilta. Niin ukki ja mummo on kertonu myös mulle että isä olisi syöttänyt kännipäissään minulle pilaantunutta ruokaa ja meinasin joutua vauvana sen takia sairaalaan ja että isäni oli myös tosi veloissa ja jos ukki ja mummo ei ois maksanu pois niitä velkoja, olisi meiltä saattanut mennä koti alta tai isäni joutua vaikka vankilaan. Oltiin muutenkin tosi köyhiä, vanhemmillani ei ollut rahaa ostaa esim mulle vaatteita kun ne ei käyny töissä kumpikaan sillon niin ukki ja mummo osti mulle sitten vaatteita, hoiti mua muutenkin paljon. Mut jostain syystä vietiin joka päivä aina mummolaan... oli arki tai viikonloppu ja ukki ja mummo asu samalla paikkakunnalla. Ukki ja mummo joutuivat kuulemma muuttamaan myös maalle kaupungista minun takiani, olen ymmärtänyt asian niin ettei vanhempani saanut pidettyä huolta musta. Vanhempani eivät kuitenkaan olleet mitään 18v kun synnyin vaan 29v ja tuona aikana kun tuossa toisessa kerrostalo asunnossamme elettiin ja olin 3-7vuotias niin he olivat kuitenkin 32-36v.
Joten missä vika? miksen minä saanut olla kotona vaan joka päivä jouduin mummolaan ja vasta illalla pääsin sieltä pois.
Väitettiin etten minä muka syö kotona. Tai vanhempani eivät taineet tehdä itse kyllä kovin usein ja hyvää ruokaa...
Sisaruksia mulla ei ole joten samanikäsistä lapsista ei koskaan ollut seuraa kotona. Pihapiirissä mulla oli muutamia n. samanikäsiä kavereita joiden kanssa välillä sain olla. Päiväkotiin minua ei koskaan laitettu, olin aina vaan mummolassa 6-vuotiaaksi asti. Yleensä siellä aina katsoin telkkaria, söin, sit käytiin ukin ja mummon kanssa lenkillä, leikin yksinäni. Sielläkin mulla joskus oli muutamia n. oman ikäsiä kavereita mutta en saanut oikeen olla niiden kanssa ikinä. Tuntu ettei mummo tykänny niistä ja hänen mielestään ne ei ollu mulle hyvää seuraa kun ne oli mua pari vuotta nuorempia tai vanhempia. Sitten illalla pääsin muistaakseni siinä n. klo 17-19aikaan kotiin kun vanhempani rupesivat kaipailemaan minua. Me ei käyty missään toisissa lapsiperheissä ikinä kylässä, kun ei mun vanhemmilla kai ollu sellasia kavereita. Isällä oli sellasia poikamies kavereita joiden kanssa se joskus puhu puhelimessa, mutta niillä ei ollu omia lapsia ja sitten äitillä ei ole täällä asuinalueella missä me asutaan ollut ystäviä ollenkaan, vieläkään. Kumpikaan mun vanhemmista ei sillonkaan eikä nytkään käy omien kavereiden kanssa omilla menoilla missään, aina on vaan kotona.
Kuulostaako minun elämä tähän asti teidän mielestä minkälaiselta?
0-3vuotiaana mulla ei elämästä tietenkään ole muistikuvia, joten perhe-elämästämme en rupea sillon sanomaan mitään. Mutta asuttiin kai ihan perus siistissä kerrostalo kaksio kodissa vuokralla ja muutimme siitä sitten toiseen kerrostalo kaksioon vuokralle maalle, tuo ensimmäinen kotini oli kaupungissa ja syy miksi muutimme olen kuullut että se olisi ollut sellanen että naapurista äänet kuulu häiritsevästi sinne meidän puolelle ja sitten naapurissa myös kun tupakoitiin niin se tupakan savu tuli aina meidän asuntoon niin vanhemmat ei sitten halunneet asua siinä ja kokeneet sitä mulle hyväksi kodiksi, tämä kai se syy miksi muutimme.
No 3-vuotiaasta lähtien kun muistan jotain niin muistan että vanhempani riitelivät tosi usein, mitä tekevät vielä tänäkin päivänä, viikottain ja aina niistä samoista asioista, silti eivät eroa. Se yleensä lähtee siitä kun äiti lähtee nalkuttamaan isälle siitä että kun se saa siivota aina kotona ja isä ei laita tikkuakaan ristiin sen takia ja sitten siitä että isä mulkoilisi äitiä oudosti, että "mitä sä oikeen katot mua pirullisesti siinä!?" "noin narsistisesti ja ihmeellisesti!?" "puhutteko te paskaa musta tuolla tuon tytön (minun) kanssa ulkona!?". Sitten kun ne huusi ja riiteli niin mä koitin olohuoneessa kahtoo telkkaria ja olla välittämättä kun mitään ei tapahtuiskaan tai sit menin makuunhuoneeseen ja laitoin oven kiinni, koitin tehdä jotain omia juttuja, leikkiä, katella kirjoja, värittää tai piirtää. Vaikka koitin olla normaalisti ja välittämättä, mulla oli aina vähän paha mieli siitä niiden riitelystä. Sit äiti saatto huutaa myös paskat housussa vessassa, paskasia sormenjälkiä saatto olla pitkin seiniä, sillä koski aina mahaan ja paskat tuli huutaessa ja riehuessa housuun... en vieläkään ymmärrä tätä, voisko joku mulle selittää miks se toimi näin? ja miks meillä kodin vessan seinissä on sen jälkeen paskaa? sit kun se huuti ja raivosi yksinään siellä vessassakin ja haukku isää vaikka millä hirveillä kyrpä alkusilla nimillä niin välillä kun se korotti ääntä ja huusi oikeen kovasti esim SAATANA! tai löi nyrkeillä hiljasuuden jälkeen kovasti oveen tai pesukoneeseen niin saatoin säpsähtää. Se istu samaan aikaan pöntöllä ripulipaskalla ja teki tuollasta. Sitten väitti aina että hänen mahantoimintansa on mennyt isän takia pilalle koska hän on joutunut aina stressaamaan ja jännittämään isää mahalla. Mikä mun äitillä siis on? koin aina mun äidin vähän häiriintyneeks, oudoks ja oksettavaks noiden sen tapojen takia ja koen vieläkin...
Sit ukilta ja mummolta (äidin puolelta) mitä mulle on kerrottu noista ajoista jo 7-11vuotiaana viimestään, ehkä aikasemminkin, en muista. Että mut on meinattu esim ottaa huostaan tossa meidän toisessa kerrostalo asunnossa... kun äiti imuroi keskellä yötä tai huusi ja ne riiteli, ne kuului alakertaan ja siellä yksi mummo hakkasi kepillä sitten kattoon. Se kai minusta teki sitten sen ls-ilmotuksen. Sitten ukki ja mummo sai kai jotenkin hoidettua sen asian kun niillä on sellasia kontakteja esim mun äitin serkulla on tuomarin tausta tietääkseni niin minua ei viety sitten kotoa pois. Sitten isälläni oli sillon jo tuo alkoholin käyttö jokapäiväistä, juo muutaman kaljan yleensä joka ilta. Niin ukki ja mummo on kertonu myös mulle että isä olisi syöttänyt kännipäissään minulle pilaantunutta ruokaa ja meinasin joutua vauvana sen takia sairaalaan ja että isäni oli myös tosi veloissa ja jos ukki ja mummo ei ois maksanu pois niitä velkoja, olisi meiltä saattanut mennä koti alta tai isäni joutua vaikka vankilaan. Oltiin muutenkin tosi köyhiä, vanhemmillani ei ollut rahaa ostaa esim mulle vaatteita kun ne ei käyny töissä kumpikaan sillon niin ukki ja mummo osti mulle sitten vaatteita, hoiti mua muutenkin paljon. Mut jostain syystä vietiin joka päivä aina mummolaan... oli arki tai viikonloppu ja ukki ja mummo asu samalla paikkakunnalla. Ukki ja mummo joutuivat kuulemma muuttamaan myös maalle kaupungista minun takiani, olen ymmärtänyt asian niin ettei vanhempani saanut pidettyä huolta musta. Vanhempani eivät kuitenkaan olleet mitään 18v kun synnyin vaan 29v ja tuona aikana kun tuossa toisessa kerrostalo asunnossamme elettiin ja olin 3-7vuotias niin he olivat kuitenkin 32-36v.
Joten missä vika? miksen minä saanut olla kotona vaan joka päivä jouduin mummolaan ja vasta illalla pääsin sieltä pois.
Väitettiin etten minä muka syö kotona. Tai vanhempani eivät taineet tehdä itse kyllä kovin usein ja hyvää ruokaa...
Sisaruksia mulla ei ole joten samanikäsistä lapsista ei koskaan ollut seuraa kotona. Pihapiirissä mulla oli muutamia n. samanikäsiä kavereita joiden kanssa välillä sain olla. Päiväkotiin minua ei koskaan laitettu, olin aina vaan mummolassa 6-vuotiaaksi asti. Yleensä siellä aina katsoin telkkaria, söin, sit käytiin ukin ja mummon kanssa lenkillä, leikin yksinäni. Sielläkin mulla joskus oli muutamia n. oman ikäsiä kavereita mutta en saanut oikeen olla niiden kanssa ikinä. Tuntu ettei mummo tykänny niistä ja hänen mielestään ne ei ollu mulle hyvää seuraa kun ne oli mua pari vuotta nuorempia tai vanhempia. Sitten illalla pääsin muistaakseni siinä n. klo 17-19aikaan kotiin kun vanhempani rupesivat kaipailemaan minua. Me ei käyty missään toisissa lapsiperheissä ikinä kylässä, kun ei mun vanhemmilla kai ollu sellasia kavereita. Isällä oli sellasia poikamies kavereita joiden kanssa se joskus puhu puhelimessa, mutta niillä ei ollu omia lapsia ja sitten äitillä ei ole täällä asuinalueella missä me asutaan ollut ystäviä ollenkaan, vieläkään. Kumpikaan mun vanhemmista ei sillonkaan eikä nytkään käy omien kavereiden kanssa omilla menoilla missään, aina on vaan kotona.
Kuulostaako minun elämä tähän asti teidän mielestä minkälaiselta?
ainut tieto normaalista perhe-elämästä perustuu mulla tv ohjelmiin ja pieniin paloihin mitä oon nähny kavereideni perhe-elämästä... mutta enhän voi tietää mitä niidenkään neljän seinän sisällä sitten tapahtuu. Mut niin noloa toi että ainut tieto normaalista perhe-elämästä perustuu mulla tv ohjelmiin. 
