Tekisi mieli miettiä eroa ihan tosissaan vai kannattaako katsoa vielä?

["Tuuti"]

Alkaa olemaan mitta ihan täynnä miehen käytöstä ja tuntuu ettemme pysty enää puhumaan kun mieheni kokee sen aina nalkuttamiseksi tai hänen arvostelukseen vaikka koitan miten asian ilmaista. Esim. Mies jättää kaikki roskat lattialle sohvan viereen, sohvalle, pöydälle jne. Kuten myös astiat, kehdet tai mitä ikinä käyttääkin. Viimeksi kun olin siivonnut kunnolla sanoin " mitä jos koitettaisiin kumpikin tästälähtien pistääroskat roskiin heti niin siivoaminen sujuisi huomattavasti nopeammin". Tähän mieheni vastasi loukkaantuneesti "just ja mitäköhän vielä, kohta varmaan mun pitää alkaa siivotakin vaikka sä olet vaan kotona kaikki päivät". Meillä on 9 kk vauva ja olen hoitovapaalla. Eilen oli neuvola, kaupoissa, apteekissa jne. käymisiä ja söin aamupalan klo 10 enkä muuta ennen kun lähdimme vauvan kanssa kaupungille kun ei ollut yhtään vielä nälkä. Selvisimme kotiin klo 16 jälkeen ja minulla oli tällöin jo kova nälkä. Miehellä oli vapaapäivä ja pyysin, että voisiko katsoa vauvaa jos se herää ennen kun ehdin syödä. Sain lämmitettyä ruuan ja ehdin syödä kaksi lusikallista kun vauva heräsi. tässä vaiheessa mies lähti kovaa vauhtia läppärin kanssa toiseen huoneeseen ettei vain tarvitsisi olla vauvan kanssa sitä aikaa kun syön sanoi vain "kyllä se voi odottaa sen aikaa kun syöt". Niinhän se meni taas, että vaihdoin vaipan, ruokin vauvan ja jatkoin sitten vasta omaa syömistä koska vauva ei todellakaan malta odottaa yksikseen jos on herännyt juuri pitkiltä päiväunilta. Vauvalla on vaihe, että on kiipeämässä kokoajan pystyyn joten tällä hetkellä en oikein saa vauvan ollessa hereillä paljoakaan siivottua. Mies ei käsitä etten ehdi tehdä kaikkea vauvan päiväuni aikaan ja valittaa jatkuvasti kun ei löydä omia tavaroitaan tai ei ole tiettyjä vaatteita puhtaana. Sama koskee nukkumista, mies valittaa kun en vietä hänen kanssaan aikaa yömyöhään kun vauva on mennyt nukkumaan. Mies nukkuu minua noin 3 tuntia pidempään aamuisin eikä ole vielä kertaakaan herännyt vauvan kanssa yöllä tai aamulla, että minä saisin nukkua niin kauan kun väsyttää. Koska kotona ollessa voi kuulemma levätä koko päivän.

Mies tekee satunnaisesti töitä ja tekee samalla muutamaa kurssia opintoja varten. Valittaa jatkuvasti kuinka rankkaa ja kiireistä hänellä on. Kuitenkin katselee telkkaria vähintään 5 h päivässä ja kun haluaa tehdä rauhassa koulutöitä surffailee facebookissa, pelisivuilla, iltalehden sivuilla tai vastaavissa aina kun kuljen koneen ohi. Koulutehtävien takia en minä voi tehdä mitään ilman vauvaa ellen hanki hoitajaa koska mies ei ehdi olla vauvan kanssa kun on kuulemma niin paljon koulutehtäviä. Töitäkään ei kovin paljoa tee kun on niin paljon koulutehtäviä. Koulussa on lähipäiviä kaksi joka toinen viikko ja töitä tekee ehkä 2 vuoroa (ei sitäkään usein) viikossa. Muutaman kerran olen huomauttanut kiukuspäissäni, että tee nyt niitä tehtäviä äläkä katso telkkaria (jos on juuri sanonut ettei voi olla vauvan kanssa sitä aikaa kun minä kävisin kaverin kanssa jossain ilman vauvaa) niin vastaa aina vihaisena "ei sinulla ole oikeutta kytätä minun tekemisiä". Aina vetoaa siihen, että hän tarvitsee aikaa rentoutua kun on niin kiire töiden ja koulutöiden kanssa.

Raskausaikana oli puhe, että mieskin on vauvan kanssa välillä että pääsen jumppaan jne. Vielä ei ole 9 kk aikana ehtinyt kertaakaan koska on niin kiire koulutöiden kanssa ja on niin väsynyt töistä, että tarvitsee aikaa rentoutua. Satunnaisesti on katsonut vauvaa jos ripustan pyykit tai käyn pikaisesti suihkussa ja tämä on hänen mielestään sama asia.

Olen nykyään aina vaan valmiimpi eroamaan kun tuntuu etten jaksa huolehtia toisen aikuisen sotkuista, pyykeistä, syömisistä jne. Jos en saa vastavuoroisesti mitään takaisin. Lisäksi olo on kuin yksin huoltajalla vaikka mies väittääkin osallistuvansa vauvan hoitoon aina kuin vain ehtii. Todellisuudessa ehtiminen on juurikin sitä, että saan nipin napin laitettua pyykit tai käytyä suihkussa jos hyvä tuuri käy. Mies kiikuttaa vauvan luokseni jo siinä vaiheessa kun vielä kuivaan tai tulee kylpyhuoneeseen kysymään mikä kestää. Vauvan ollessa pieni koitin ehkä kolme kertaa nukkua päiväunia mutta pisin aika taisi olla 15 min mitä sain levätä rauhassa ja sitten mies toi vauvan minulle kun sillä on varmaan jo nälkä.

Onko tämä nyt vain sitä ensimmäisen vauva vuoden väsymystä minkä aikana ei kannata erota? Kannattaako katsella vaikka puoli vuotta? Turhauttaa kun en saa mitään keskustelua aikaiseksi miehen kanssa kun hän heti suuttuu ja loukkaantuu kuinka voin valittaa ja vaatia häntä tekemään jotain koska minä olen kaikki päivät kotona ja hänellä on töitä ja opiskelua.

 

[dfdf]

Tuollaisessa tilanteessa lopettaisin täysin miehen palvelemisen. Siinä on jo ihan riittävästi, että huolehdit vauvan tarpeista ympärivuorokautisesti. Meillä ainakin mies osaa itse pestä pyykkinsä ja viedä ne kaappiin. Samoin hän käy kaupassa ja tekee ruokaa. Minä teen vain lapsille ruoan.

 

["Liisi"]

No miksi sä et vaan mene ja tee asioita? Sanot miehelle, että mä lähden vartin päästä lenkille, lopettelehan omat juttusi, että voit sitten keskittyä lapsiin. Ja sitten häivyt ovesta ulos. Ja en ymmärrä tuotakaan, että sinun täytyisi syödä ja mies luistaa paikalta. minä veisin muksun miehelle syliin ja sitten ihan tyynesti sanoisin, että meinaan nyt puolisen tuntia syödä rauhasaa ja juoda kupin kahvia, sen jälkeen voin taas ottaa lapset. Tottahan mies livistää paikalta jos sinä aina ANNAT PERIKSI.

Eli kannattaa tuossa nyt vilkaista peiliin itsekin, eikä pistää kaikkea miehen syyksi. Meillä joskus raskaimpana vauva-aikana tehtiin niin, että otettiin tunnin välein "vahdinvaihto" lapsenhoidossa. Toinen oli lapsen/lasten kanssa ja toinen sai sen tunnin puuhailla rauhassa omia juttujaan. Ja tuossa ap:n tilanteessa kuulostaa kyllä siltä, että mieskin voisi oikeasti keskittyä niihin opintoihinsa ja tehdä jutut tehokkaasti pois alta. Niihinkin voisi sopia, että opiskeluaikaa on tunti ja sitten se on siinä siltä päivältä.

 

[helmikki]

miehesi on typerä ja itsekäs! hän on isä, eikä varmaankaan asella ole uhattu että vaauvan pisti alulle!

miehesi vetoaa kouluhommiin jottei joutuisi ottamaan mitään vastuuta oikeasti!

menkää parisuhdeterapiaan, koska tota menoa mies jättää sut koska olet nalkuttava akka -> =tekosyyllä,koska on itse lapsellinen ja kyvytön ottamaan vastuuta. en usko että sä saat sitä tajuamaan,mutta parisuhdeterapeutti varmaankin saisi!

herranjestas minä en ole kokenut mitään niin raskaaksi kuin vauvasta huolehtimisen(mulla on kyllä ollut aika paljon vaativat vauvat) kaikki muu on ollu helppoo jopa se opiskelu. nyt lapset on isompia ja mieski sanoo että töissä käynti on rentouttavampaa ku päivä lasten kanssa. SILTI hän viettä äkaiken vapaa-ajan minun ja lasten kanssa. katsoo telkkaria 0tuntia/kuukaudessa.

 

[Paha sanoa]

No, enpä voi muuta sanoa, kuin että aika sopan olet itsellesi keittänyt. Mikä saa naiset kuvittelemaan, että parisuhteessa laiska sika onkin sitten vauvan tultua ahkera ja rakastava isä? Minun ei koskaan, ei siis koskaan tarvitse miehelleni sanoa lojumaan jääneistä roskista tai lattialle jääneistä boksereista. Koska niitä ei meidän huushollissamme ole.

Jos olisin tilanteessasi, niin varmaankin eroaisin. Vaikea sanoa, koska en pysty edes kuvittelemaan eläväni tuollaisen sian kanssa. Meille avioliitto ja perhe on yhteinen yritys, jonka eteen molemmat tekevät töitä. Ei minun ikinä tarvitse pyytää mieheni viettävän aikaan 3 kk vanhan poikamme kanssa, hän kun rakastaa poikaansa ja ihan mielellään leikkii ja juttelee tämän kanssa. En tiedä miten edes pääsisin sen yli, jos mies ei haluaisi viettää aikaa lapsensa kanssa, vaan on mieluummin facebookissa? Uskomatonta.

Pahoittelen...

 

[Paha sanoa]

No, enpä voi muuta sanoa, kuin että aika sopan olet itsellesi keittänyt. Mikä saa naiset kuvittelemaan, että parisuhteessa laiska sika onkin sitten vauvan tultua ahkera ja rakastava isä? Minun ei koskaan, ei siis koskaan tarvitse miehelleni sanoa lojumaan jääneistä roskista tai lattialle jääneistä boksereista. Koska niitä ei meidän huushollissamme ole.

Jos olisin tilanteessasi, niin varmaankin eroaisin. Vaikea sanoa, koska en pysty edes kuvittelemaan eläväni tuollaisen sian kanssa. Meille avioliitto ja perhe on yhteinen yritys, jonka eteen molemmat tekevät töitä. Ei minun ikinä tarvitse pyytää mieheni viettävän aikaan 3 kk vanhan poikamme kanssa, hän kun rakastaa poikaansa ja ihan mielellään leikkii ja juttelee tämän kanssa. En tiedä miten edes pääsisin sen yli, jos mies ei haluaisi viettää aikaa lapsensa kanssa, vaan on mieluummin facebookissa? Uskomatonta.

Pahoittelen...

Nyt kun luin viestini, tajusin, että se kuulostaa ihan sinun mollaamiselta ja oman avioliittoni ja elämäni korostamiselta! Kamalaa! Mutta näinkin voivat siis asiat olla, ja nytpä taas muistan olla tyytyväinen omaan mieheeni, joka on aktiivinen perhe-elämässämme.

 

[Fix]

Miksette ole sopineet näitä asioita ennen kun päätitte lisääntyä? Nyt kuulostaa siltä, että mies elää kuin vauvaa ei olisikaan ja kuvittelee sinun hoitavan kaikki asiat edelleen yksin. Eikö miestä todellakaan kiinnosta oma lapsensa yhtään?

Minä kyllä lähtisin jos puhuminen ei auta. En jaksaisi katsella miestä joka käyttäytyy kuin teini.

 

["ella"]

pirautappa kaupungin/kunnan perhetyöntekijälle.Sinä pääsisit jumpaan ja miehesikin saattaisi ottaa itseään niskasta kiinni.

 

[rauhotutaanpas]

Esikoisen vauvavuosi on usein rankka. Ei aina, mutta usein. Silloin kaikki asiat kärjistyy entisestään. Monet miehetkin on vähän hitaanlaisesti lämpeneviä noiden vauvojen kanssa, taaperon kanssa on sit jo monille helpompaa.

Tottahan on, että miehesi on ulkoistanut itsensä aika lahjakkaasti vauvan ja kodin hoidosta. Ei kuulosta siltä, että hänen opiskelut/työt olisi kuitenkaan erityisen rankkoja. Ottaen huomioon, että muiden miehet tekee jopa 12 h päiviä töissä. Silloin voikin jo olettaakkin että vaimo tekee enempi kotona... mutta ei oikein teidän tilanteessa.

Riita poikki ja selvät sävelet väliin. Sulla on omat harrastusaikasi, jolloin menet minne lystäät. Miehelle sitten omansa. Tolla työmäärällä miehen kyllä soisi osallistuvan myös kotitöihin, niistä sovitte erikseen. Ja omat jäljet on sitten semmonen juttu, että ne kyllä siivotaan aina, oli kenen työtilanne sitten mikä vaan. Iso mies voi kiikuttaa roskansa roskikseen ihan itse.

Ota asia puheeksi ihan rauhassa. Kerro suuttumatta mikä sua ärsyttää, ja mitä mieheltä odotat. Ja kuuntele myös miehen puoli asiasta. Kompromisseja voi aina tehdä, mutta kynnysmatoksi ei voi suostua ja se pitää toiselle tehdä selväksi. Sit vaan pidät pääsi ja esim. menet jumppaan silloin kun on sovittu. Miehen draaman voi sivuuttaa olankohautuksella, se ehtii leppyä sillä aikaa kun olet jumpassa. Jos ei, on ehkä toivoton tapaus joka on parempikin sitten heivata.

Ja kyllä joo, kokemusta on. Mun mies kun todellakin oli suoraan mamman helmoista tullut pikkupoika kun muutettiin yhteen (18v.) , joten osa kasvatustyöstä tais jäädä mulle Nykyään 27 vuoden iässä toi pesee pyykit ja kokkaa siinä missä minäkin, samaten luonnistuu lastenhoito. Nykyään riittää jo ihan nätti pyyntö "kulta, vietkö muksut iltapesulle kun mulla olis tässä vielä nää pyykit ja tiskit kesken... " Ei sitä aina huvita, mutta ymmärtää että sitä se elämä on joskus meille kaikille koska kukapa nyt kakkavaipan vaihdosta nauttis.. niin. Pakko ne hommat on silti hoitaa.