Kun ensin kuulet lapsuuden ajan olevasi aivan kaikessa huono, kaikki mitä teet tai suunnittelet on paskaa. Sitten saat isäsi kuolinilmoituksen yhteydessä kuulla sen pakollisen: "no etpä sinäkään siellä paljoa käynyt" -kommentin, teet vielä hautajaistenkin jälkeen kaiken väärin sanomisiasi arvostellaan jatkuvasti, kerrotaan jopa mitä saat julkaista omalla seinälläsi Facebookissa.
Kuuntelet niitä samassa tilassa yhden tunnin ja mietit, onko mahdollista, että olet noiden kanssa verisukua. Ei tulisi mieleenkään altistaa omia lapsia tuolle seuralle. Mutta edelleenkin saat kuulla tekeväsi väärin.
Yrität käydä sairaan äidin luona auttamassa, olla lähellä. Saat siitäkin jumalauta loskat niskaan, ei olisikaan saanut auttaa, vaikka aikaisemmin sai kuulla että käyt liian vähän. Ilmoitat siivoavasi äitin luona, olet sekaisin, hullu. Ei tarvii siivota. (Joo, vanhus asuu paskan keskellä) Puutun asioihin, kun kyseenalaistan äidin asioiden hoidon.
Nait väärän miehen, otit sen nimenkin. Liikaa lapsia ja aivan liikaa koiria. Liikaa autoja. Pröystäilyä rahalla. (Mitä kettua!?!) Kiipijä.
Ja ihan oikeasti, mä olen sekaisin?
Kuuntelet niitä samassa tilassa yhden tunnin ja mietit, onko mahdollista, että olet noiden kanssa verisukua. Ei tulisi mieleenkään altistaa omia lapsia tuolle seuralle. Mutta edelleenkin saat kuulla tekeväsi väärin.
Yrität käydä sairaan äidin luona auttamassa, olla lähellä. Saat siitäkin jumalauta loskat niskaan, ei olisikaan saanut auttaa, vaikka aikaisemmin sai kuulla että käyt liian vähän. Ilmoitat siivoavasi äitin luona, olet sekaisin, hullu. Ei tarvii siivota. (Joo, vanhus asuu paskan keskellä) Puutun asioihin, kun kyseenalaistan äidin asioiden hoidon.
Nait väärän miehen, otit sen nimenkin. Liikaa lapsia ja aivan liikaa koiria. Liikaa autoja. Pröystäilyä rahalla. (Mitä kettua!?!) Kiipijä.
Ja ihan oikeasti, mä olen sekaisin?