Auttakaa, onko normaalia ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hirveä olo..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hirveä olo..

Vieras
Eli siis olen 15-v poika. Mulla on pakko-oireinen häiriö ja paniikkihäiriö(jos näillä on väliä). Serkkuni kertoi nekrofiliasta ja pelkään yli kaiken olevani nekrofiili seuraavasta asiasta johtuen. Kuvittelen ensin naisen joka olisi kiihottava, sitten kuvittelen että hän olisikin yhtäkkiä kuollut, ja kiihotus ei lakkaa laantuu vain vähän, joskus ajatus alkaa vain siitä että muuten kiihottava henkilö olisi jo valmiiks i hengetön, jolloin kiihotus on todella vähäistä ja loppuu samantien kun sen haluan.. Pelkään oikeasti ettå olen nekrofiili ja että tosiaan haluaisin jotain tuollaista.. Ällöttää ja oloni on hirveä ja en oikeasti jaksa enään tätä. Onko normaalia murrosiässä tämmöinen... Pitää kertoa ensi kerralla perheneuvolassa tästä mutta olo on todella sietämätön.
 
Ei tosiaan ole.. oon aiemminkin kirjottanut tänne mun pakko-oireisesta häiriöstä. Mä pelkään tätä suunnilleen henkeni edestä . Voiko liittyä tää vahva pelkotila tohon pakko-oireiseen häiriöön että vaikka se ällöttää en saa tätä mielestäni ?
 
Viikolla kymmenen pohjois-suomessa asuvilla ihmisillä on hiihtoloma. Tää asia ihan todellakin ahdistaa minua aivan hirveästi ja en tosiaan haluaisi ikinä ajatella mitään tällaista ! Onko tää foorumi täynnä trolleja tosiaan... Haluan vain tietää että olenko sairas vai onko tämmöinen normaalia ?
 
Onko täällä muita pakko-oireisesta häiriöstä kärsiviä ? Elämäni on yhtä helvettiä näiden pakkoajatusten takia... Helpottaako se lääkitys ja osaavatko auttaa kunnallisella kun käyn perheneuvolassa ? Nää nekrofilia-ajatukset ällöttää aivan hirveästi...
 
Jos tämä on totta, niin on normaalia niin kauan, kun et toteuta fantasiaasi, sillä nekrofilia on laitonta. Minusta tuntuu, että mielesi haluaa vain temppuilla sinulle. Murrosikäinen kun olet ja seksuaalisuutesi hakee vielä paikkaansa. Ja mitään hätää sinulla ei ole, kun moraalisi kerran haluaa tuomita nekrofilian. Jonkun ajan päästä fantasioit jo jostain ihan muusta. Nauti siitä! Tilanne olisi hankala, jos et kykenisi tuntemaan iloa ja hyvää oloa yhtään mistään. Olet normaali.
 
Kiitos, vihdoinkin kunnollinen vastaus. Tosiaan tuomitsen nekrofilian ja tuommoisen kaiken ihan sairaaksi touhuksi.. Oon tosiaan pelänny tässä tän häiriön oloaikana että olisin muun muassa tunteeton psykopaatti tai esimerkiksi tämä nekrofiili... Johtuuko tuo pieni kiihotus tosiaan tästä murrosiän tuomasta epävarmuudesta ja itsensä hakemisesta ? Jos näin on niin olen todella helpottunut..
 
Relaa. :) Mulle tuli susta semmoinen vaikutelma että et sä nekrofiili ole, vaan sä pelkäät ja tarkkailet liikaa omia ajatuksiasi eli tuo kaikki on pakko-oireilua.

En tiedä olenko minä sitten pervertti mutta jos kontrolloin liikaa seksuaalisia ajatuksia niin ne menee aina vaan hullummaksi. Eli jos mulle sanottaisiin että "appiukon/lyhtypylvään kanssa sekstailemisen ajattelu on sairasta", niin enkös mä ajattelisi juuri sitä, himot kohdistuisi appiukkoon/lyhtypylvääseen ja sit potisin syyllisyyttä. Oikeasti sitä sairasta ajattelua ei mulla ole, ja mä uskon että jos sä oikeasti näet joskus ruumiin niin sulla ei housuissa värähdä.

Mä vastustan pedofiliaa viimeiseen asti mutta mä en ihmettelisi jos joku pakko-oireinen mutta seksuaalisesti terve isä kertoisi rehellisesti että hänellä kerran ajatukset harhaili ja sattui kiihottumaan vaipanvaihdon yhteydessä. Se seksuaalinen ajatus olisi voinut kohdistua muuhunkin, tuommoinen ei tee ihmisestä vielä pedofiilia. Toivottavasti mut ymmärretään oikein, mutta pointtini on että jos mulle sanotaan"älä himoitse suklaata"niin tietysti seuraava ajatus on mulla että kuinka ihana suklaalevy onkaan.

Älä kontrolloi ja tarkkaile ajatuksiasi liikaa, keskity muuhun. Eli, apua ja ehkä lääkitystäkin tarvitset tuohon pakko-ajatteluun, ei nekrofiliaan.
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos, vihdoinkin kunnollinen vastaus. Tosiaan tuomitsen nekrofilian ja tuommoisen kaiken ihan sairaaksi touhuksi.. Oon tosiaan pelänny tässä tän häiriön oloaikana että olisin muun muassa tunteeton psykopaatti tai esimerkiksi tämä nekrofiili... Johtuuko tuo pieni kiihotus tosiaan tästä murrosiän tuomasta epävarmuudesta ja itsensä hakemisesta ? Jos näin on niin olen todella helpottunut..

Kyllä johtuu. Ja näin nelikymppisenä perheenäitinä voin sanoa, että ne "epäpuhtaat" ajatukset jatkuvat koko elämän. Muuttavat vain muotoaan. Milloin fantasioidaan väkivallasta, milloin naapurista, jne. Ihminen on itselleen vain niin kovin ankara. Mielestäni tähän on syynä kristinuskoon pohjautuva ajattelutapamme ja arvomaailmamme. Varsin harmillista, jos ihminen alkaa omia ajatuksiaankin suitsimaan muiden mielipiteiden pelossa!

Mutta niinkuin sanoin, olllos huolta vailla, sinä täysin normaali, ja nauti elämästäsi!
 
Sama vastaa:lle...tekee mieli uskovana sanoa että kristinuskossa on hyvä kontrolloida ajatuksiaankin, mutta sillein rennosti. Pakko-oireisuus ei siinäkään helpota asiaa eli ajatukset kiertää kehää, on vääränlaista syyllisyyttä ja elämä on liikaa kiinnittynyt oman ajatusmaailman ympärille. Ja mitä enemmän kontrolloi niin sitä sairaampia ajatuksia oma pääkoppa tuottaa.

Rentoudesta, vapaudesta ja armosta käsin siis se oman ajatusmaailman suitsiminen. :) Semmoista pidemmän aikavälin ajattelun muutosta.
 
Eli terveellä kristityllä ei ole pakko-oireista ajattelua vaan hän suhtautuu huonoihin ajatuksiin maltillisesti ja rauhallisesti. Koska niitähän meidän mieli tuottaa aina välillä, mutta ei meidän kaikkea oman mielen häröilyä tarvitse uskoa.
 
Aloittajalle vielä: en tiedä millaisia eri lääkkeitä pakkoajatuksiin on, mutta sen olen kuullut että ovat tehonneet monilla. Kantsii puhua lääkityksestä psykologille. :)
 
Mulla ei ollut ennen tätä häiriötä semmosta tavallaan pelkoa että olisin jotenkin hullu tai psyko tai nekrofiili. Häiriön lauetessa oon pelänny että haluisin vahingoittaa toisia ihmisiä vaikka olen oikeasti aina kiltti ja yritän mahdollisimman paljon kiltti. Ja nyt kun ajattelen asiaa tarkemmin niin ei oikeastaan fantasiankaan tasolla sykäytä, miksiköhän en ikinä ole potenut hirveää ahdistusta jos olen kiihottunut toisesta miehestä edes vähän ? No koska homous ei ole mielestäni väärin. Helpotti aivan hirveästi, tiedän kyllä etten ole psyko, nekrofiili taikka homokaan.. Tosiaan kun meinasin saada paniikkikohtauksen tässä juurikin siitä että pelkäsin että mulle jäis nekrofiilisiä fantasioita... Ei niitä vaemaankaan tule olemaan jos niitä en halua, toivottavasti saan tän häiriön hoidettua pois.
 
Ja siis kunhan oman seksuaalisuutensa kanssa pääsee sinuiksi niin eihän noita fantasioita enään ihmeemmin tule ? Tai semmoista ei tuu mistä ei haluaisi fantasioida...
 
Juu et sä ap mikään toisten vahingoittajakaan ole, vaikka sulla sattuiskin ajatukset pyörähtämään välillä semmoisessakin :)

Mutta se vielä tekee mieli sanoa että älä jää 4 seinän sisälle, siellä ajatukset kiertää kehää. Keskity kavereihin, kouluun, harrastuksiin, ihmisiin eli hommaa mielellesi arkista ajateltavaa. Tsemppiä!
 
Saat sinä. Kuuluu tuohon sairauteen ja nuoruuteen ja elämään. Olen aivan samaa mieltä mitä Echo sanoi, että mitä enemmän kiellät ajatuksesi, niin tottakai ajattelet asiaa sitä enemmän. Itselläkin asiasta kokemusta (eri aiheesta tosin) ja ajatukset loppui kun annoin niiden tulla tuntematta syyllisyyttä tai ahdistusta. Muutaman päivän päästä ne oli poissa.
Mutta pakko-oireisenhäiriön lääkityksistä minäkin olen kuullut positiivisia kokemuksia ja kannattaa tietysti sinua hoitavalle taholle kertoa, että pakkoajatuksia on tullut lisää, koska sitähän nuo tavallaan ovat. Tsemppiä jatkoon! Ota ihan rauhassa! :)
 
Ja tosiaan pakkoajatuksia tai -toimintoja on jossain vaiheessa elämää lähes kaikilla. Ongelma ja sairaus ne ovat juuri silloin kun alkavat hallita elämää, mutta siihen löytyy apua, kuten olet jo huomannutkin. Joten jos tuntuu että ajatukset alkaa kiertää kehää etkä itse pääse niistä irti, niin sitten vain yhteys esim. omaan lääkäriin. Sieltä kyllä ohjaavat eteenpäin oikealle taholle. Mutta kokeile ensin sitä että annat vaan asioiden tulla mieleen ja elät samalla monipuolista elämää, niin kyllä ne sieltä häviää. Ne on kuitenkin vaan oman mielen tuotosta ja eivät satuta ketään.
 
Kiitoksia paljon ! :) Joo tosiaan mulla hävisi toi toisten vahingoittamisen semmonen pelkääminen ku hyväksyin sen että se on vaa ajatus ja niiltä ei voi välttyä :) Toivottavasti myös tämäkin häipyy päästä samallailla koska en minä tosiaankaan halua fantasioida edes tuommoisesta vaikka joku sanokin että se ok olisi.. Joo aina arkena kun on koulua niin helpottaa pakko-oireet :) Kiitokset vastaajille, autoitte hurjana ja olokin helpotti kun tietää että on normaalia ajatella kaikenlaista kun hakee sitä omaa itseään.. :)
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Sä kun tietäisit mitä kaikkea aggressiota vilkkaiden lasten äidillä pyörii päässä. :ashamed: Jos mun ajatukset olisi toteutuneet niin meidän muksut olisivat olleet sen 100 kertaa Maata kiertävällä radalla ja mies ulkoruokinnassa...
 
Viimeksi muokattu:
Hahhah :D Maailma olisi hullu paikka jos kaikki toimisi ajatuksen voimalla... Ja tosiaan mä en tän nekrofiliajutun kaa ois missää tekemisissä jos ei serkku ois sanonu siitä.. Eli siitäkin tietää ettei mitään kiinnostusta tällaseen .. Ei sillä että serkkuk kiinnostunut olisi, oli vain sellaisen leffan katsonut. Hassua että tää olo paranee näin hujauksella kun vain keskusteleekin ihmisten kanssa ! :)
 
  • Tykkää
Reactions: Echo

Yhteistyössä