avovaimo haluaa koiran ja minä en

[sanaton79]

Morjensta.
Osaisitteko auttaa minua varsin epämukavassa tilanteessa. Avovaimoni haluaa ottaa meille Bulmastiffin. Tämä on koira joka hänellä on ollut nuoruudessaan.

Hänellä oli aiemmin Englanninbuldoggi ja sen kanssa kaikki sujui hyvin. Vaikka koira karvasi niin kestin sen ja muutimme yhteen. Se ei kuitenkaan kuolannut ja oli varsin pieni ja huomaamaton (mitä nyt välillä kuorsasi).

Olen itse koirarakas, mutta en pidä isoista kuolaavista koirista. Ne ovat upeita ja kivoja, mutta en voisi ikinä kuvitella että minulla olisi sellainen.

Avovaimoni vanhempien Bulmastiffi sai juuri pentuja ja nyt tämä keskustelu heräsi uudestaan. Hän kertoi, että on aina halunnut tälläisen koiran. Itse en tätä kuitenkaan haluaisi, vaikka toinen hoitaisikin kaikki koiraan liittyvät asiat. Mielestäni koira on meille liian iso, se kuolaa ja siitä lähtee karvaa. Lisäksi koiran on aivan liian iso asuntoomme.

Avovaimoni sanoi minulle muutaama päivä sitten, että hän ei ota koiraa, koska en sitä halua, ja se olisi kohtuutonta, hän siis tietää etten sitä halua. Vastasin, että hienoa, kiitos ymmärryksestä, en voi kuitenkaan toisen puolesta päätöstä tehdä. Seuraavana päivänä hän kuitenkin ilmoitti, että koira meille tulee vaikken sitä haluakkaan, koska olen sanonut että se on hänen päätös ja hän sen nyt ottaa. Olen nyt useamman päivän anonut, rukoillut, pyytänyt, suuttunut ja tehnyt kaikkeni kertoakseni kuinka epämiellyttävä ajatus se mielestäni on minulle, enkä sitä haluaisi, vaikkakin ymmärrän kuinka paljon hän sitä haluaa. Ja tämä koira olisi tulossa meille viikon päästä. Olen ehdottanut pienempä koiraa, joka minullekkin sopisi, mutta hän on ilmoittanut että meille tulee tämä. Piste. Se on hänen päätöksensä ja minun vaan pitää itse miettiä miten siihen suhtaudun. Hän kuulemma koiran joka tapauksessa ottaa.

En haluaisi avovaimoani menettää varsinkin kun meidän lapset (ei yhteisiä) tulevat hyvin toimeen, ja rakastan kovasti avovaimoani, mutta en monestakaan syystä halua noin isoa ja minulle pelottavaa koiraa. Myös lapseni pelkää kovasti hänen vanhempiensa bulmastiffia. Tuntuu että tämä on mennyt monessa suhteessa periaatteelliseksi.

Olen siis tilanteessa, jossa joudun joko sietämään koiraa jota en halua ja ymmärrä omassa kodissani jonka olen rakentanut meille ja itselleni viihtyisäksi ja muuttamaan sen minulle epämiellyttäväksi tai muuttamaan pois jos en koiraa halua kotiini.

Mitä minun pitäisi tehdä?

 

["Salla"]

Jos avovaimosi ei kunnioita sinua ja sinun mielipiteitäsi sen vertaa, että raahaa piskin teidän yhteiseen kotiin, vaikka tietää ettet sitä halua.. Ei hän kunnioita sinua ihmisenä, eikä ole sinun arvoisesi.

 

["Vaimo"]

Tuossa tilanteessa pitäisi tehdä kompromissi eli voisitte ottaa pienemmän koiran. Jos avokki ei siihen suostu, niin laittaisin vastaukaasin, että sitten minä lähden, jos ei minun toiveitani kunnioiteta yhtään.

 

[dim]

Pidän itse kovasti koirista, mutta kyllä tuntuu törkeältä avovaimosi käytös. Se on sinunkin kotisi ja jos hän koiran ottaa, tavallaan joka tapauksessa olet osaltasi vastuussa sen hyvinvoinnista. Varsinkin, jos lapset eivät kyseistä koiraa halua, oikeasti pitäisi istua alas ja puhua asiat selviksi.

Ehkä tosiaan kannattaisi ottaa koira joka ei kuolaa eikä karvaakaan lähtisi paljoa, joka olisi erityisen lapsiystävällinen. Jos avovaimosi taipuisi sen verran? Onhan se koirankin edun mukaista päästä perheeseen, jossa kaikki osallistuvat sen hoitoon ja varsinkin ison koiran saada sellainen elinympäristö, jossa sillä riittää tilaa.

Miten hänen vanhempansa suhtautuvat asiaan? Ovatko ehdottelemassa pennun ottamista vai pystyisitkö puhumaan heille, että taivuttelisivat avovaimosi jonkin helpomman koiran hankintaan? Vastuulliset koiranomistajat ja kasvattajat eivät sysäisi pentua kotiin, jossa se ei ole kaikkien puolesta tervetullut.

Eihän sinun tarvitsisi lähtökohtaisesti suostua minkäänlaisen eläimen hommaamiseen, mutta helpohko lapsiperheen koira saattaisi olla hyvä kompromissi.

 

["vierailija"]

Avovaimosi on kohtuuton. Olet jo suostunut kompromissiin, eli pienempään koiraan mikä ei hänelle riitä. Kannattaisi ehkä keskustella kunnolla ja kertoa hänelle miltä sinusta tuntuu. Kerro jos pelkäät lastesi puolesta.
Kuulostaa siltä että hän on päätöksensä jo tehnyt, mutta voithan ehdottaa että tästä pentueesta ette pentua vielä ota vaan otatte pentujen jälkeen vaikkapa pariksi viikoksi hoitoon avokin vanhempien koiran. Näin saatte molemmat mahdollisuuden tunnustella millaista elämä tuollaisen suuren koiran kanssa on ja jos sinun mielesi ei muutu niin ehkä hän sitten ymmärtää että sinun ja sellaisen koiran yhteiselo on mahdotonta. Mutta tosiaan kuulostaa siltä että hän on päätöksensä tehnyt ja koira on joka tapauksessa teille tulossa.

 

[Ei]

Piskiä ei oteta, koska yksi perheenjäsen ei sitä halua ja toiset pelkäävät! Avovaimo miettii sitten hurtan ja sinun välillä. Älä vaan suostu, seuraavaksi piskille otetaan kaveri ja sitten lemmikkinorsu...

 

[koiruuksia]

Jos avovaimo haluaa bullmastiffin, niin miten voidaan olettaa, että hänelle kelpaisi sen tilalle esim. mäyräkoira? Vähän sama asia, kun ap pyytää kaljaa ja avovaimo tuo hänelle lasin maitoa. Nesteitä molemmat, mutta aivan erilaisia keskenään.

Avovaimo on tehnyt nyt selväksi sen, että hän tuon kyseisen koiran haluaa ja koiran hän aikoo siis myös ottaa. Mies jää tässä asiassa kakkoseksi. Mies voi tyytyä kohtaloonsa ja koittaa päästää asian yli, tai vaihtaa emäntää johonkin sellaiseen, jolle kelpaa joku muukin koira. Tai joka ei halua koiraa lainkaan.

Itse kerroin miehelleni hänet tavatessani, että olen ottamassa kolmannen koiran. Miehen mielestä asia oli ihan ok. Tosin siinä kohtaa, kun hynttyyt oltiin heitetty yhteen ja oli sen kolmannen koiran aika, mies pisti vastaan. Ostin koiran silti, miehen vastusteluista huolimatta. Tuon jälkeen koiria on tullut vielä lisää ja seuraavaakin jo suunnittelen hankittavaksi. Mieskin on edelleen kuvioissa, eikä ole pois lähdössä.

 

[vierassss]

tiiättekö, minä kun en tykkää koirista yhtään, niin tätä ukkoa "valikoidessa" erittäin suureksi plussaksi mielsin koira-allergian.

Jos olisi ollut koiraihminen, niin emme olisi menneet yhteen alun perinkään. Koirattomuus oli siis minulel tärkeämpää kuin ukottomuus.

Tämä siis vertailukohtana siihen , että kyllä, ap:n avo tahtomalla tahtoo eron. Hänen menetyksensä toki.

 

[yks yökyöpeli]

tiiättekö, minä kun en tykkää koirista yhtään, niin tätä ukkoa "valikoidessa" erittäin suureksi plussaksi mielsin koira-allergian.

Jos olisi ollut koiraihminen, niin emme olisi menneet yhteen alun perinkään. Koirattomuus oli siis minulel tärkeämpää kuin ukottomuus.

Tämä siis vertailukohtana siihen , että kyllä, ap:n avo tahtomalla tahtoo eron. Hänen menetyksensä toki.

Mulle taas koira-allergia miehellä olisi ollut iiiisssooo jarru suhteessa Koirat on minun hyvinvoinnilleni ihan must-juttu. Pakon edessä selviäisin ilmankin, mutta kyllä elämänlaatuni romahtaisi ilman koiria.

 

[Bitch]

Onpa itsekäs akka jos 2/4 perheestä ei koiraa halua ja sellainen on silti kotiin raahattava. Jos se pentu tulee keskustelusta huolimatta, jätä se täysin huoimioimatta. Älä ruoki, lenkitä tai leiki sen kanssa vaan sano vaimolle että se on sun koiras, hoida itte vaan. Kyllä se aika pian selviää lähteekö rakki talosta vaimon kanssa vai ilman

 

[leijona76]

Jos avovaimo haluaa bullmastiffin, niin miten voidaan olettaa, että hänelle kelpaisi sen tilalle esim. mäyräkoira? Vähän sama asia, kun ap pyytää kaljaa ja avovaimo tuo hänelle lasin maitoa. Nesteitä molemmat, mutta aivan erilaisia keskenään.

Avovaimo on tehnyt nyt selväksi sen, että hän tuon kyseisen koiran haluaa ja koiran hän aikoo siis myös ottaa. Mies jää tässä asiassa kakkoseksi. Mies voi tyytyä kohtaloonsa ja koittaa päästää asian yli, tai vaihtaa emäntää johonkin sellaiseen, jolle kelpaa joku muukin koira. Tai joka ei halua koiraa lainkaan.

Itse kerroin miehelleni hänet tavatessani, että olen ottamassa kolmannen koiran. Miehen mielestä asia oli ihan ok. Tosin siinä kohtaa, kun hynttyyt oltiin heitetty yhteen ja oli sen kolmannen koiran aika, mies pisti vastaan. Ostin koiran silti, miehen vastusteluista huolimatta. Tuon jälkeen koiria on tullut vielä lisää ja seuraavaakin jo suunnittelen hankittavaksi. Mieskin on edelleen kuvioissa, eikä ole pois lähdössä.

Eli muiden on tyydyttävä ja yksi määrää? Vaikka mies ei halua ja lapset pelkää? täytyykö lastenkin elää sitten vaan pelossa? Ei se mene niin että muut tyytykööt. Kenenkään osa perheessä ja parisuhteessa ei ole yksin päättää asioita.

 

[Blue]

Eiköhän se ole selvää että vaimo haluaa sen koiran ja on valmis ottamaan eronkin riskin. Sinulla jää päätös mitä sinä teet.

Ps. Vaikka lapsesi pelkäävät yhtä sen rotuista koiraa, ei se tarkoita sitä että pelkäävät teidänkin pentuna teille tulevaa koiraa. Lapset sopeutuvat kyllä, mutta kyse on siitä sopeudutko sinä?

 

[niiiiiin..]

Jätä se sika.heti.

 

[Bitch]

Eiköhän se ole selvää että vaimo haluaa sen koiran ja on valmis ottamaan eronkin riskin. Sinulla jää päätös mitä sinä teet.

Ps. Vaikka lapsesi pelkäävät yhtä sen rotuista koiraa, ei se tarkoita sitä että pelkäävät teidänkin pentuna teille tulevaa koiraa. Lapset sopeutuvat kyllä, mutta kyse on siitä sopeudutko sinä?

Miksi pitäisi sopeutua jos ei kertakaikkiaan halua kotiin koiraa? Käyköön vaimo vanhempiensa luona leikkimässä koiranomistajaa

 

[Puuhippa]

:hug: otan osaa. Pattitilanne, on väärin ettei toisen mielipidettä kunnioiteta yhtään. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi tajuta jos toinen ei oikeasti jotain halua niin silloin se jää hankkimatta. Ei tuosta tule mitään jos sulla on negatiivinen asenne koiraa kohtaan, sitä kasvattaa kuitenkin koko perhe. Teillä tulee kamalat tappelut, kun se pentuaikana tekee tarpeensa sisälle ja tuhoaa paikkoja. Ero voi tulla joka tapauksessa.

 

[kepsis]

Eiköhän se ole selvää että vaimo haluaa sen koiran ja on valmis ottamaan eronkin riskin. Sinulla jää päätös mitä sinä teet.

Ps. Vaikka lapsesi pelkäävät yhtä sen rotuista koiraa, ei se tarkoita sitä että pelkäävät teidänkin pentuna teille tulevaa koiraa. Lapset sopeutuvat kyllä, mutta kyse on siitä sopeudutko sinä?

Ja jos mies haluaisi uuden auton, vaimo ei, niin vaimon olisi päätettävä jääkö vai lähteekö koska mies haluaa sen auton, ei mitä tahansa autoa, vaan juuri sen.

Koska vaikka kuinka yritetään etukäteen inhimmillistää lemmikkiä mitä joku haluaa, mitä ei "vielä ole olemassa" niin asia on täysin rinnatettavissa mihin tahansa muuhun haluun joka ei käy yksiin toisen halujen kanssa, silloin kun asiasta on haittaa muullekin perheelle, joko rahallisesti tai muuten elämän suhteen.

Minä en olisi halunnut mitään lemmikkiä meille, silti meillä on useampi kissa. Karvat sun muut on riesana ja ko. lemmikit ei todellakaan ole kasvaessaankaan mitenkään ystävällisiä ympäristölleen vaikka olisi mitä lelua ja hajustinta sun muuta.

En pidä siitä ajatuksesta että pakotetaan ketään perheessä lemmikin kaipuun takia.

Mutta "minä minä minä".

 

[Blue]

Miksi pitäisi sopeutua jos ei kertakaikkiaan halua kotiin koiraa? Käyköön vaimo vanhempiensa luona leikkimässä koiranomistajaa

Kuten sanoin niin vaimo on selkeästi päättänyt ottaa koiran eronkin uhalla. Se jää miehen päätettäväksi mitä haluaa siinä tilanteessa tehdä. En sanonut että vaimo on oikeassa ja että miehen pitää sopeutua vaan sanoin miten asia on ja että miehen pitää tehdä päätös sopeutuako vai lähteäkö.

 

[Puuhippa]

Ja jos mies haluaisi uuden auton, vaimo ei, niin vaimon olisi päätettävä jääkö vai lähteekö koska mies haluaa sen auton, ei mitä tahansa autoa, vaan juuri sen.

Koska vaikka kuinka yritetään etukäteen inhimmillistää lemmikkiä mitä joku haluaa, mitä ei "vielä ole olemassa" niin asia on täysin rinnatettavissa mihin tahansa muuhun haluun joka ei käy yksiin toisen halujen kanssa, silloin kun asiasta on haittaa muullekin perheelle, joko rahallisesti tai muuten elämän suhteen.

Minä en olisi halunnut mitään lemmikkiä meille, silti meillä on useampi kissa. Karvat sun muut on riesana ja ko. lemmikit ei todellakaan ole kasvaessaankaan mitenkään ystävällisiä ympäristölleen vaikka olisi mitä lelua ja hajustinta sun muuta.

En pidä siitä ajatuksesta että pakotetaan ketään perheessä lemmikin kaipuun takia.

Mutta "minä minä minä".

Niin ja vaimolta vielä vaadittaisiin jatkuvaa autonhuoltoa ja kustannuksiin osallistumista, hänen pitäisi päivittäin vahata ja pestä autoa ja opetella sen korjaamista.

 

[Maido]

Vie koira piikille kun vaimo jossain poissa. Perustele hänelle samoin sanoin, tää oli nyt mun päätös halusit tai et ja sun vaan pitää elää sen kanssa.


Tuon jälkeen on selvää, että koiraa ei tule taloon jos molemmat ei sitä halua.

 

[hyi helvetti mikä eukko!!]

Ei jumankauta.
Ensinnäkin ap:n tilanteessa ilmoittaisin tylysti, että mikäli koira tulee niin rouva on hyvä ja painelee ovesta ulos koiransa kanssa.
Jos minun talouteeni olisi tulossa koira jota PELKÄÄN, en asiaa ihan olan kohautuksella hoitaisi. Ja vieläpä jos oma lapseni pelkäisi ko koiraa myös.

Miksi helvetissä ap:n pitäisi olla se joustava osapuoli jos kuitenkin on myöntynyt pienempään koiraan? Vaimon oma valinta lähteekö suhteesta koiran kanssa vaiko jäähä ilman suurta ja rumaa koiraa.

Ei todellakaan pelon keskellä kenenkään tulisi tarvita asua.

 

[kepsis]

Vie koira piikille kun vaimo jossain poissa. Perustele hänelle samoin sanoin, tää oli nyt mun päätös halusit tai et ja sun vaan pitää elää sen kanssa.


Tuon jälkeen on selvää, että koiraa ei tule taloon jos molemmat ei sitä halua.

Vaikka tämä onkin sinänsä pointtina aika vaikuttava, niin ei eläville olennoille kuulu kostaa ihmisten riitoja. Senpä takia jonkun lemmikin ottaminen talouteen missä varsinkin yksi aikuisista ei sitä halua on todella tyhmää koska se kostautuu väkisinkin koiralle myös, mutta niin myös niille aikuisille jotka asiassa ovat riidoissa.

 

[feger]

Yritä nyt vielä järjellä vakuuttaa sitä muijaas. Just niillä argumenteilla, että te pelkäätte niin isoa koiraa. Rumakinhan sellainen on, yäk! En ymmärrä, miksi kukaan haluaa rumaa, lyttykuonoista molossikoiraa kuolaamaan ja karvaamaan. :x
Sellainen massamörkö jyrää lapset ja lasten kaverit, vaikka kuinka kouluttaisi sitä.

Bullmastiffi puri 7-vuotiasta kasvoihin - poliisi rauhoittelee nettiraivoa - Kotimaan uutiset - Ilta-Sanomat

 

[Blue]

Nämä on ikuisia kiistakapuloita monissa perheessä, eläinten tai uusien vauvojen hankinta. Mutta kuten on huomattu niin yleensä se jolla on enemmän hävittävää joustaa.

 

[987]

Tosi inhottava tilanne!!

Itsekin olen koirarakas, mutta en voisi hyväksyä sitä että mies tahtois ison kuolaavan molossin meidän taloon. Tosin... Ei hänellä paljoa sanavaltaa ollut kun nuo meidän pikkuhippiäiset ostin meille (chihu ja ryssätoitsu) Ei hän kyllä missään vaiheessa suoranaisesti kieltänytkään, ja tykkää kyllä noista ihan täysin sydämin, paitsi silloin kun pissaavat matolle

Yrittäisin saada vaimon suostumaan johonkin kompromissiin. Että voisitte hankkia helppohoitoisen pienemmän koiran, jonka kanssa lapsetkin voisivat leikkiä ym. Itse pystiffin kanssa kasvaneena tiedän että noiden isojen koirien kanssa sattuu ja tapahtuu vaikka niiden sydän olisikin puhdasta kultaa.

Mutta tosi inhottavasti täällä ketjussa porukka puhuu siitä viattomasta pennusta "älä huomioi äläkä ruoki" "vie piikille". Tosi kurjaa että noin monen mielestä pitäisi rankaista sitä pentua joka ei ole tehnyt yhtään mitää väärää Ei se koiran vika ole että vaimo on itsekäs.

 

[viisikymppinen isoäiti]

nämä on aina niitä vaikeita tilanteita, kun toinen haluaa ja toinen ei. ja molempien halua pitäisi kunnioittaa. eikä se tilanne selviä kysymällä ulkopuoliselta, koska taatusti osa on sitä mieltä, että koska vaimo haluua, niin hänen täytyy se saada ja toinen puoli on sitä mieltä, että koska sinä et halua,niin sitten sitä ei hankita. keskustelkaa keskänne. ja muistakaa että kyse on elävästä eläimestä. joka saattaa elää sen parikinkymmentä vuotta. toden näköisesti tuo rotu elää puolet tuosta. mutta esim.meidän koira eli viikkoa vaille 19 vuotiaaksi.