P
Pulma
Vieras
Ja oma vastaukseni on heti, että ei. Mutta mitä mieltä tästä ollaan, voiko tuomari tosiaan olla sitä mieltä, että on ihan ok jatkaa kahden kodin asumista jatkossakin. Lapsi siis aloittaa syksyllä koulun ja isä muutti n. 10 km päähän. LV:lla tehtyyn sopimukseen kirjattiin, että on voimassa niin kauan kuin molemmat vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla. Luonaolot on nyt äidin luona n.1,5 vkoa ja isällä n.0,5 viikkoa. Tuokin on ihan idiootti järjestely, koska 1,5 viikkoa on tosi pitkä aika olla toisesta erossa, mutta isälle ei muu sopinut esim. iltatapaamiset.
Nyt olenkin ehdottanut, että koulun alkaessa luonaolot muuttuu niin, että asuvat pääosin mun luona, mutta näkisivät isää viikoilla 1-2 iltana ja sitten joka toinen viikonloppu. Mutta tämä ei isälle käy. Hän väittää järjestävänsä työnsä niin, että voi kuskata lapsen koululle ja sieltä tai ip-kerhosta pois. Mun on tosi vaikea uskoa, että pystyisi tekemään niin lyhyttä työpäivää, koska se ei ole ennenkään onnistunut. Lisäksi mun mielestä on väärin, että lapsen kaverit asuvat kuitenkin koulun lähellä, niin heitä lapsi ei voi tavata ollessaan isällään ja entäs mahd.harrastukset? No isä vakuutteli kuskaavansa lasta myös kavereille jne..(kovat on puheet olleeet aina, joten en pistäisi paljoakaan painoarvoa näille hölpötyksille).
Mutta miltä tämä kuulostaa teidän mielestä? Olemme menossa näistä oikeuteen, mikä on aivan perseestä, mutta koen, että tämä on asia, jossa en voi antaa periksi. Haluan antaa lapselleni rauhallisen arjen. Isä vähättelee koko koulun aloitusta, ei näe siinä mitään ihmeellistä/stressaavaa. Lisäksi koulun sujumisen kannalta meillä pitäisi olla asialliset välit, mutta kun ne ei ole. Ja se haittaa kommunikointia tärkeistäkin asioista. Mitähän mieltä oikeudessa ollaan tämmöisestä? Isä toitottaa koko aika ISÄN oikeuksista, mutta tuntuu unohtavan, että lapsen oikeudet tulee aina ekana.
Nyt olenkin ehdottanut, että koulun alkaessa luonaolot muuttuu niin, että asuvat pääosin mun luona, mutta näkisivät isää viikoilla 1-2 iltana ja sitten joka toinen viikonloppu. Mutta tämä ei isälle käy. Hän väittää järjestävänsä työnsä niin, että voi kuskata lapsen koululle ja sieltä tai ip-kerhosta pois. Mun on tosi vaikea uskoa, että pystyisi tekemään niin lyhyttä työpäivää, koska se ei ole ennenkään onnistunut. Lisäksi mun mielestä on väärin, että lapsen kaverit asuvat kuitenkin koulun lähellä, niin heitä lapsi ei voi tavata ollessaan isällään ja entäs mahd.harrastukset? No isä vakuutteli kuskaavansa lasta myös kavereille jne..(kovat on puheet olleeet aina, joten en pistäisi paljoakaan painoarvoa näille hölpötyksille).
Mutta miltä tämä kuulostaa teidän mielestä? Olemme menossa näistä oikeuteen, mikä on aivan perseestä, mutta koen, että tämä on asia, jossa en voi antaa periksi. Haluan antaa lapselleni rauhallisen arjen. Isä vähättelee koko koulun aloitusta, ei näe siinä mitään ihmeellistä/stressaavaa. Lisäksi koulun sujumisen kannalta meillä pitäisi olla asialliset välit, mutta kun ne ei ole. Ja se haittaa kommunikointia tärkeistäkin asioista. Mitähän mieltä oikeudessa ollaan tämmöisestä? Isä toitottaa koko aika ISÄN oikeuksista, mutta tuntuu unohtavan, että lapsen oikeudet tulee aina ekana.
Jos ajattelisi lastaan, niin ei olisi edes muuttanut pois tuosta koulun vierestä. (tämä on toki vain mun mielipide)
Paljon on muutakin, mutta en ala niitä tähän luettelemaan. Pointtina se, että hirmu vaikea on ottaa kaikesta vastuuta, jos lapsi on fyysisesti muualla, kun jotain asioita tulee hoidettavaksi... Halusin vaan tietää muiden näkemyksiä asioista.
