Elääkö joku kulissiavioliitossa?

[Pessimisti]

Mä yhdistän ilmaisuun "kulissiavioliitto" homon, joka on naimisissa vastakkaista sukupuolta edustavan kanssa. Rakkaudeton avioliitto tai perheyhteiselo kuvaa mielestäni paremmin sitä, että pysytään yhdessä lasten tai yhteisen talouden tai jonkin muun käytännön syyn vuoksi.
Mun mielestä on täysin fine, jos aviopari eriytyy romanttisesti ja jatkaa silti yhdessäeloa, kunhan se perhe voi hyvin ja voidaan luoda uudet yhteiset säännöt joita molemmat kunnioittaa.
Lasten kannalta on parasta kun perheessä kaikilla on hyvä olla.
Mun vanhemmat ovat eronneet ja olen siitä kiitollinen, koska tiedän että he ajattelivat sekä omaa että meidän lasten etua. He ovat löytäneet uudet puolisot ja selvästi kaipaavat tunnepitoista parisuhdetta.

Mullekin tuli tosta kulissiliitosta mieleen, että kannattaa eri joukkuetta kuin missä pelaa.

 

[Vaimo-Rakas]

En elä enkä voisi elää.

 

[En elä kulississa]

Meillä miehen mielenterveysongelmat vaikuttavat vaikuttavat tällä hetkellä aika moneen asiaan, myös niihin raha-asioihin ja sitä kautta lomasuunnitelmiin. Saatan vaikuttaa vaivautuneelta, kun kysyt, mutta nämä asiat eivät mielestäni tuttaville kuulu. Kunnioitan myös miestäni niin, etten jaa näitä asioita kuin läheisimpien ystävien kanssa.

Mutta terapiassa käydään yhdessä ja yksilöinä, rakkautta riittää ja uskoa tulevaisuuteen myös, vaikka onkin asioita, joita en halua jakaa kaikkien kanssa.

 

["Hömelö"]

Rakkaudeton liitto ilman seksiä, jossa harrastetaan irtosuhteita on minusta aika kaukana toimivasta. Kukin tavallaan.

Toimivasta mistä? Parisuhteesta kyllä, mutta ei välttämättä perhe-elämästä. Jos työnjako toimii, vanhemmat tulee toimeen keskenään, asiat on rehellisesti sovittu vanhempien kesken jne., niin en mä tiedä olisko se sillon niin kamalaa että yhdessä eletään sovussa, lapset saa pitää ehjän kodin, vastuut jaetaan ja vanhemmat saa vuoron perään viettää vähän omaa aikaa muualla, ehkä toisen samanlaisessa tilanteessa olevan ihmisen kanssa. Eihän toi mikään ideaalitilanne ole, mutta ei nyt välttämättä ihan kauhee painajainenkaan.

 

[ei kaikki haluu]

[QUOTE="mietiskelijä";29888909]Mietin tässä sellaista että elääkö joku tosiaan vielä nykypäivänä kulissiavioliitossa. Mulla on eräs kaveri ja hän on naimisissa. Esittää kaikille että voivat perheenä hyvin ( kaksi lasta) ja ovat todella onnellisia. Mun seurassa kyllä vaikuttaa enemmänkin vaivaantuneelta jos erehdyn kysymään jotain heidän perheasioistaan. Hän sulkeutuu heti jos kysyn esim. että mitä aiotte tehdä lomalla. Vaihtaa puheenaihetta jne. Ei halua puhua mitään heidän avioliitostaan. Toisaalta kun on ollut esim. juhlia ym niin kertoo kaikille että kaikki on hyvin ja esittää onnellista, mutta näen päällepäin ettei kaikki ole hyvin. Kahden kesken vaivaantuu. Voiko ihmiset elää kulisseissa ja kuinka kauan sellaista jaksaa?[/QUOTE]

Mitä jos heillä ei ole varaa matkustaa, ja siksi vaivaantunut koska ei kehtaa myöntää sitä. Tai heitä ei kiinnosta tehdä muuta lomalla kuin olla kotona ja katsoa telkkaria. Koska nykyään " kaikkien" pitäisi olla kiinnostuneita matkustamisesta tai loma kuuluisia suunnitella etukäteen. Ehkä hän ei kehtaa myöntää, että haluavat vain löhötä kotona. Eikä kaikki todellakaan halua keskustella muiden kanssa omasta avioliitostaan.

 

[öööh]

Mikä se kulissiliitto kellekin on?
Sitä ei pysty kukaan muu kuin pari itse määrittelemään tai diagnosoimaan onko kyseessä kulissi vai molemmat onnellisena pitävä liitto, riittävä liitto.

 

[Nii-i]

Ei sillä tosiaankaan ole väliä, meneekö elämä pilalle jos ei ole varaa erota! Ei ole vaihtoehtoja!
Ei ole siitä kiinni että haluaa sen hienon talon ja auton pitää kulissina vaan että yksinkertaisesti ei ole varaa asua erillään, kummallakaan ei ole varaa ottaa taloa itselleen eikä kaupaksi mene.

Huoh..

 

[Minä elin...]

Kukaan muu näköjään ei ole elänyt. Kerron taustasta: tapasin exäni 17 vuotta sitten. Häntä ahdisti jo alusta alkaen mm. kädestä kiinni pitäminen ja tunteiden näyttäminen. Erosimme seurustelun aikana varmaan 4-5 kertaa. Viimeisemmällä kerralla hän sitten parin kuukauden jälkeen otti itse minuun yhteyttä ja kertoi rakastavansa.
Naimisiin menimme ja saimme kaksi lasta. Miehelläni oli ahdistuneisuutta ja masennusta. Hänen äitinsä sairasti vakavasti 6 viimeistä avioliittomme vuotta ja mies oli äitinsä tukena ison osan ajasta. Mies sairastui itsekin fyysisesti ja menetti toimintakykynsä.
Mies ei pystynyt näyttämään tunteitaan, vaan olimme 5-6 viimeistä vuotta kuin kaverit. Olla möllötimme, rakkautta ei ollut ilmassa. Hoidimme kodin konemaisesti ja odotimme kumpikin ns omaa aikaa, jolloin sai joko olla kolmestaan lasten kanssa kotona tai yksin harrastamassa. Mies ajautui vielä kriisiin itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa ja petti minua. Hän pohti ääneen, ettei ole ikinä minua rakastanutkaan.

Sitten päätin, että nyt riittää. Tästä on 5kk verran aikaa ja vieläkin silti pohdin, teinkö oikein vai en. Olisiko vain pitänyt kärsiä mukana, olla möllöttää ja katsoa, kun mies makaa apaattisena ja ahdistuneena sohvalla.

 

[vierasd]

Rakkaudeton liitto ilman seksiä, jossa harrastetaan irtosuhteita on minusta aika kaukana toimivasta. Kukin tavallaan.

Eikö liitto ole silloin toimiva, jos kumpikin osapuoli on tyytyväinen?

Kaikkea haluamaansa ei aina voi saada. Jos eroaisi, niin että voisi elää arkea uuden rakkaan kanssa, voisi joutua viikonloppuvanhemmaksi lapsilleen. Tai ketään uutta ei välttämättä edes löytyisi, jolloin jäisi yksin ja lapsetkin olisivat suurimman osan ajasta muualla. Kulissiliitossa saisi pitää ne lapset lähellään, ja arkikin voisi olla ihan toimivaa ja mukavasti soljuvaa, jos kumppanin kanssa välit on hyvät ja kumpikin tekee osansa. Ehkä avioliitosta puuttuisi enää intohimo ja rakkaus, mutta jäljellä olisi vielä ystävyys, kumppanuus ja halu taata yhteisille lapsille mahdollisimman hyvä elämä?

En sano, etteikö saisi (tai joskus jopa kannattaisi) erota, mutta ihmetyttää halu arvostella muiden elämää ja valintoja. Ja sekin, että esimerkiksi romantiikka ja seksi laitetaan kaiken muun edelle.

 

[astrolabe]

Eikö liitto ole silloin toimiva, jos kumpikin osapuoli on tyytyväinen?

Kaikkea haluamaansa ei aina voi saada. Jos eroaisi, niin että voisi elää arkea uuden rakkaan kanssa, voisi joutua viikonloppuvanhemmaksi lapsilleen. Tai ketään uutta ei välttämättä edes löytyisi, jolloin jäisi yksin ja lapsetkin olisivat suurimman osan ajasta muualla. Kulissiliitossa saisi pitää ne lapset lähellään, ja arkikin voisi olla ihan toimivaa ja mukavasti soljuvaa, jos kumppanin kanssa välit on hyvät ja kumpikin tekee osansa. Ehkä avioliitosta puuttuisi enää intohimo ja rakkaus, mutta jäljellä olisi vielä ystävyys, kumppanuus ja halu taata yhteisille lapsille mahdollisimman hyvä elämä?

En sano, etteikö saisi (tai joskus jopa kannattaisi) erota, mutta ihmetyttää halu arvostella muiden elämää ja valintoja. Ja sekin, että esimerkiksi romantiikka ja seksi laitetaan kaiken muun edelle.

Lainasit minulta tekstin: "Rakkaudeton liitto ilman seksiä, jossa harrastetaan irtosuhteita on minusta aika kaukana toimivasta. Kukin tavallaan."

Kirjoitettu, että MINUSTA eli minun mielestäni ja sitten lopetettu lauseeseen, että jokainen valitsemallaan meiningillä. Missä arvostelu?

Voin perustaa vain siihen, että olen ollut huonossa liitossa ja nyt olen hyvässä, enkä suin surminkaan olisi valmis palaamaan huonoon. En lasten takia tai rahan takia tai muun sellaisen.

 

[vierasd]

Lainasit minulta tekstin: "Rakkaudeton liitto ilman seksiä, jossa harrastetaan irtosuhteita on minusta aika kaukana toimivasta. Kukin tavallaan."

Kirjoitettu, että MINUSTA eli minun mielestäni ja sitten lopetettu lauseeseen, että jokainen valitsemallaan meiningillä. Missä arvostelu?

Voin perustaa vain siihen, että olen ollut huonossa liitossa ja nyt olen hyvässä, enkä suin surminkaan olisi valmis palaamaan huonoon. En lasten takia tai rahan takia tai muun sellaisen.

Anteeksi epäselvyys, viittasin ihan yleisesti käytyyn keskusteluun. Monista viesteistä huokuu sellainen asenne, että "kulissiliitto" olisi jotenkin paha asia, sen olemassaolon vaihetoehtoa puidaan ehkä vähän vahingoniloiseenkin tyyliin jne.

Ei kai liitto, josta puuttuu romanttinen rakkaus, ole automaattisesti huono? Tai intohimoinen parisuhde joka kannalta hyvä?

 

[säpäle harmaana]

Lainasit minulta tekstin: "Rakkaudeton liitto ilman seksiä, jossa harrastetaan irtosuhteita on minusta aika kaukana toimivasta. Kukin tavallaan."

Kirjoitettu, että MINUSTA eli minun mielestäni ja sitten lopetettu lauseeseen, että jokainen valitsemallaan meiningillä. Missä arvostelu?

Voin perustaa vain siihen, että olen ollut huonossa liitossa ja nyt olen hyvässä, enkä suin surminkaan olisi valmis palaamaan huonoon. En lasten takia tai rahan takia tai muun sellaisen.

Mutta sinun pitää myös ottaa huomioon, että on olemassa muunkinlaisia liittoja kuin sinun kokemasi. Rakkaudeton liitto ei välttämättä tarkoita irtosuhteita tai henkistä väkivaltaa, kuten ilmeisesti kuvittelet. Huono ei välttämättä ole sietämätön.

 

["Henna"]

Eikö liitto ole silloin toimiva, jos kumpikin osapuoli on tyytyväinen?

Kaikkea haluamaansa ei aina voi saada. Jos eroaisi, niin että voisi elää arkea uuden rakkaan kanssa, voisi joutua viikonloppuvanhemmaksi lapsilleen. Tai ketään uutta ei välttämättä edes löytyisi, jolloin jäisi yksin ja lapsetkin olisivat suurimman osan ajasta muualla. Kulissiliitossa saisi pitää ne lapset lähellään, ja arkikin voisi olla ihan toimivaa ja mukavasti soljuvaa, jos kumppanin kanssa välit on hyvät ja kumpikin tekee osansa. Ehkä avioliitosta puuttuisi enää intohimo ja rakkaus, mutta jäljellä olisi vielä ystävyys, kumppanuus ja halu taata yhteisille lapsille mahdollisimman hyvä elämä?

En sano, etteikö saisi (tai joskus jopa kannattaisi) erota, mutta ihmetyttää halu arvostella muiden elämää ja valintoja. Ja sekin, että esimerkiksi romantiikka ja seksi laitetaan kaiken muun edelle.

Peesi.

Ihmettelen myös sitä, kun aina pitäisi seksin takia erota ja tuhota kaikki muu. Seksi on vain pieni osa toimivasta perhekuviosta ja parisuhteesta. Aika harvalla kaikki osa-alueet ovat täydellisiä. Miksi siis romuttaa perhe itseltä, puolisolta ja lapsilta, jos vain seksipuolella on ongelmia ja sekin olisi helposti ratkaistavissa pienellä ulkopuolisella säädöllä.

 

[....]

Minä kai tavallaan elän kulissiavioliitoosa, mutten koe olevani onneton- jos olisin niin varmaan lähtisin. Tulen mieheni kanssa hyvin toimeen, ei juurikaan riidellä ja voidaan hyvin lomailla yhdessä ja käydä kahdestaan paikoissa. Meitä yhdistää lupaus yhdessäolosta ja tietysti lapset. Mitään suurta intohimoa ja roihuavaa rakkautta välillämme ei ole emmekä juuri keskustele sen "syvemmistä" asioista keskenämme. Puolisoni on kumppanini enkä jaksaisikaan mitään tunteiden vuoristorataa käydä jatkuvasti läpi. Olen ihan tyytyväinen elämääni näin, saa nähdä miten käy siinä vaiheessa kun lapset joskus lähtevät kotoa eivätkä tuokaan enää kaivattua sisältöä elämään...

 

["Irma"]

Minä kai tavallaan elän kulissiavioliitoosa, mutten koe olevani onneton- jos olisin niin varmaan lähtisin. Tulen mieheni kanssa hyvin toimeen, ei juurikaan riidellä ja voidaan hyvin lomailla yhdessä ja käydä kahdestaan paikoissa. Meitä yhdistää lupaus yhdessäolosta ja tietysti lapset. Mitään suurta intohimoa ja roihuavaa rakkautta välillämme ei ole emmekä juuri keskustele sen "syvemmistä" asioista keskenämme. Puolisoni on kumppanini enkä jaksaisikaan mitään tunteiden vuoristorataa käydä jatkuvasti läpi. Olen ihan tyytyväinen elämääni näin, saa nähdä miten käy siinä vaiheessa kun lapset joskus lähtevät kotoa eivätkä tuokaan enää kaivattua sisältöä elämään...

Eiköhän suurimmalla osalla ole juuri näin. Ihan normi liitosta siis kyse, eikä mistään kulissista.

 

[mietiskelijä (ap)]

Olipas tänne tullut paljon vastauksia, kiitos niistä
Sai kyllä paljon ajattelemisen aihetta. Luen vielä tarkemmin kunhan saan pikkusuut ruokittua...

 

[miävain]

tunsin kulissiperheen.nyt tämä ystäväni on haudassa,mies linnassa,lapset huostassa...mies kuristi ja heitti ojaan...

 

[tuossa yksi kertomus]

http://www.youtube.com/watch?v=09ICm2X7ZlI

 

[Kokija]

Minä elän tällaisessa liitossa, millä nimellä sitä kukakin nyt kutsuu. Oma syyni on elää lasten vuoksi. Asuinkumppanista en tiedä mikä hänen motiivinsa on. Ihan mielenkiinnosta rupesin lukemaan tätäkin keskustelua, mutta kyllä ongelmat on niin syvällä tällaisissa liitoissa, että ei ne tässä hoidu. Ammattilaiset ei oikein osaa käsitellä asiaamme, kun ehdottavat vaan eroa, kun on niin vaikeaa ja ystävämme ovat ihan lukossa, koska elämä ei ole kovin kaunista ja meidän kanssa keskustellessa kuulee kuitenkin asioita, jotka ovat selkeästi väärin vaikka toinen puolisoista ei niin kokisi. Ystävät ilmeisesti haluavat välttää asettumista missään asiassa kummankaan puolelle. Aika yksinäistä siis on kulississa.