Johtuuko tämä nyt vain minusta?

[parisuhteeton]

Ystäväni sanoi, että ongelmat kumppanini kanssa eivät olisi ylitsepääsemättömiä, jos rakkautta olisi tarpeeksi. Oli sitten syy mikä tahansa, minusta tuntuu pahalta. Näistä asioista ei voi myöskään keskustella, koska mies suuttuu siitä, että hakemalla haen eroavaisuuksia. Olen vain yrittänyt jutella ja miettiä, onko meillä tarpeeksi yhteistä.
Mielestäni mies esitti vähän toista aluksi ja nyt on sitten jo ihan erilaista. Itse olen ollut sama maalaistollo jatkuvasti, tosin masennus on tullut vähän puun takaa. Sitäkin on kuitenkin ollut aina aika ajoin, enkä ole sitä peitellyt.

Mies asuu lähes Helsingin keskustassa. Minä asun 60km päässä maalla. Minulla on pienehköjä lapsia, mies valittaa naapurilastenkin metelistä. Miehen lapset ovat vanhempia, hyvin hiljaisia ja pelaavat tai ovat netissä paljon. Meillä sellaisia ei edes ole. Mies katsoo joka päivä televisiota ja leffoja, meillä ei edes ole telkkaria. Mies tykkää viettää aikaa ihan kahdestaan mieluiten viikottain, koska hänellä on yksinäistä, minulla on lapsivapaata noin kerran kahdessa kuukaudessa. Mies pyytää minulta apua vahaamaan uutta autoaan, minulla ei aika riitä edes normiarjen pyöritykseen mitenkään, vaan meillä vallitsee kamala kaaos, joka masentaa ja ahdistaa. Miehellä on lähes raivosiistiä. Mies treenaa maratonille, minä kuntoilen, jos ehdin ja jaksan, enkä nyttemmin ole enää jaksanut. Mies haluaa, että laittaudun edes joskus kampaajalla, ostetaan minulle meikkejä yhdessä ja elämäni ensimmäisiin mekkoihinkin tuhlasin yli kaksi sataa euroa. Itse olen ostanut kaikki vaatteeni kirppikseltä ja olen aina saanut kuulla olevani vain ruma, mutten ole välittänyt siitä. Mies kertoo, että olen kaunis ja haluaa minun myös panostavan ulkonäköön, joka minusta on pinnallista ja tuntuu ahdistavalta, koska tiedän olevani ruma. Mies haluaisi muuttaa yhteen, koska haluaisi vielä sijoittaa omakotitaloon, mutta yksin ei saa riittävästi lainaa. Minä olisin hyvä kumppani asunnonostoon. Miehen mielestä arki olisi sellaista, että joka päivä syötäisiin nätisti pöydän ääressä päivällinen, sitten rauhallisesti sauna, lapset nukkumaan ja aikuisten laatuaikaa meille. Minun arkeni on täysin toista kolmen lapsen, arjen ja haastavan työn vuoksi. Mies haluaa minun jatkokouluttautuvan ja jakavan hänen kanssaan akateemiset riennot, minusta ne ovat vain hyvin vierasta, ahdistavaa "pätemistä", enkä ollenkaan haluaisi siihen maailmaan. Miehen mökille pitäisi mennä maalaamaan ja tekemään puita samaan aikaan kun torppa, jossa asumme kaipaa jatkuvaa peruskorjausta, johon minulla ei saa mennä aikaa - sehän pitäisi myydä pois, kun on niin työläs ja kaukana.

Mulla on tajuttoman paha olo, kun en voi täyttää miehen toiveita. Minua ahdistaa ja masentaa kaikki koko ajan. Töissä ja kotona nieleskelen vain itkua. Olen ihan yksin ja mies on ainoa ihmiskontakti oikeastaan. Olen pyytänyt miestä vierailulle arkeeni, mutta hän ei tule, koska se on niin työlästä, liian sotkuista, liikaa lasten ääniä, liikaa tottelemattomuutta, liikaa omakotitalon haasteita. Minä puolestani en viihdy miehen luona, koska siellä lapset saavat vain istua sohvalla hipihiljaa, he tylsistyvät ja vähän pelkäävät, en halua kaupungin vilinään edustamaan jne.

Miehen mielestä kaivan eroavaisuuksia vain ihan väkisin esiin, olen tahallani vaikea ja haastan riitaa. Miehen mielestä koen riittämättömyyttä ihan turhaan ja se johtuu vain minusta. Kaikki olisi upeasti, jos vain hymyilisin ja nauttisin elämästä. Meillä olisi kuulema mahdollisuudet ihan kaikkeen.

 

["vieraana"]

Eli kaikki olisi hyvin jos teksiit enemmän ja jaksaisit vielä vähän lisää? Kuulostaapa tutulta. Valitettavasti on sanottava että tuosta et taida nykyisessä elämäntilanteessasi saada aikaan muuta kuin burn outiin. Kun lapset ovat isompia, sinullakin on taas aikaa itsellesi eikä pelkkään siivoamiseen.

Mutta tuossa elämäntilanteessa täydellisyyden vaatiminen on suorastaan epäreilua sellaista ihmistä kohtaan joka ei luontaisesti ole yhtä perfektionisti kuin miehesi on.

En voi sanoa muuta kuin että "jätä se sika".

 

["a p"]

[QUOTE="vieraana";29947599]Eli kaikki olisi hyvin jos teksiit enemmän ja jaksaisit vielä vähän lisää? Kuulostaapa tutulta. Valitettavasti on sanottava että tuosta et taida nykyisessä elämäntilanteessasi saada aikaan muuta kuin burn outiin. Kun lapset ovat isompia, sinullakin on taas aikaa itsellesi eikä pelkkään siivoamiseen.

Mutta tuossa elämäntilanteessa täydellisyyden vaatiminen on suorastaan epäreilua sellaista ihmistä kohtaan joka ei luontaisesti ole yhtä perfektionisti kuin miehesi on.

En voi sanoa muuta kuin että "jätä se sika".[/QUOTE]

No, miehen mielestä minun pitäisi priorisoida paremmin ja tehdä keskittyneemmin sen, mitä teen ja myös esim. miettiä asumisratkaisuja järkevämmiksi. Minä haluan olla keskellä ei mitään maalla, kaupungissa en vain ole koskaan viihtynyt ja sitä paitsi työmatkani ei siitä lyhenisi kuitenkaan. Miehen kanssa olisi kauheaa jakaa arki yhdessä kun olisi paniikki lasten käytöksestä koko ajan ja pitäisi löytyä paukkuja olla ihana kumppani miehelle. Mies ei kuitenkaan jakaisi meidän arkeamme yhdessä eläessämme, vaan minun vastuuni olisivat minun ja hän kiillottaisi autoaan, lenkkeilisi, kalastaisi ja valittaisi, kun en tee niitä hänen kanssaan.

 

["mimmi"]

Hei oikeesti kuulostaa että ette sovi toisillenne lainkaan. Tuollaista parisuhdetta ei kannata jatkaa!

 

["a p"]

[QUOTE="mimmi";29947608]Hei oikeesti kuulostaa että ette sovi toisillenne lainkaan. Tuollaista parisuhdetta ei kannata jatkaa![/QUOTE]

Niin...mutta miehen mielestä kaivan eroavaisuuksia väkisin ja ystävänikin ajatteli, että jos vain on rakkautta tarpeeksi, niin eivät nämä niin isoja asioita ole.

 

[nedra]

Te haluatte erilaisia asioita elämältä,sen verran isot erot esim arjen elon kanssa teillä on että mieti nyt vielä toisenkin kerran sitä yhteenmuuttoa. Tottakai silloin pitäisi tehdä yhteiset säännöt,mutta löytyykö tuosta sellaista kompromissia,en minä ainakaan haluaisi että lasteni pitäisi kotonaan pelätä olevansa häiriöiksi.

 

[Blue]

[QUOTE="a p";29947604]No, miehen mielestä minun pitäisi priorisoida paremmin ja tehdä keskittyneemmin sen, mitä teen ja myös esim. miettiä asumisratkaisuja järkevämmiksi. Minä haluan olla keskellä ei mitään maalla, kaupungissa en vain ole koskaan viihtynyt ja sitä paitsi työmatkani ei siitä lyhenisi kuitenkaan. Miehen kanssa olisi kauheaa jakaa arki yhdessä kun olisi paniikki lasten käytöksestä koko ajan ja pitäisi löytyä paukkuja olla ihana kumppani miehelle. Mies ei kuitenkaan jakaisi meidän arkeamme yhdessä eläessämme, vaan minun vastuuni olisivat minun ja hän kiillottaisi autoaan, lenkkeilisi, kalastaisi ja valittaisi, kun en tee niitä hänen kanssaan.[/QUOTE]

Mies e halua asua maalla. Ei halua siivota sotkujasi yms. Haluaa oman elämänsä ja sinut siihen. Ei muuta. Etkä voi häntä vaatia osallistumaan sellaiseen mihin hän ei halua, niin kuin ei hänkään sinua...

Sinä joko pyörität omaa elämääsi ja osallistut miehen elämään (ja palat loppuun) tai sitten muutat elämäntyylisi miehen kaltaiseksi ja jaatte elämän yhdessä tai sitten valitset oman elämäsi ja jätät miehen.

 

["a p"]

Te haluatte erilaisia asioita elämältä,sen verran isot erot esim arjen elon kanssa teillä on että mieti nyt vielä toisenkin kerran sitä yhteenmuuttoa. Tottakai silloin pitäisi tehdä yhteiset säännöt,mutta löytyykö tuosta sellaista kompromissia,en minä ainakaan haluaisi että lasteni pitäisi kotonaan pelätä olevansa häiriöiksi.

En minä halua muuttaa yhteen, sen olen tehnyt selväksi. Mies puolestaan on tehnyt selväksi, että tämä ei riitä hänelle. Hän haluaa enemmän. Olen kertonut, että arki on jotakin ihan muuta kuin hän kuvittelee ja hän vastaa, että haastan vain riitaa.

Pelisääntöjä ei tarvitse miehen mielestä tehdä. Rakkaus kyllä kantaa, jos sitä on, eikä asioista tarvitse väkisin tehdä liian vaikeita.

 

["vieraana"]

Mies e halua asua maalla. Ei halua siivota sotkujasi yms. Haluaa oman elämänsä ja sinut siihen. Ei muuta. Etkä voi häntä vaatia osallistumaan sellaiseen mihin hän ei halua, niin kuin ei hänkään sinua...

Sinä joko pyörität omaa elämääsi ja osallistut miehen elämään (ja palat loppuun) tai sitten muutat elämäntyylisi miehen kaltaiseksi ja jaatte elämän yhdessä tai sitten valitset oman elämäsi ja jätät miehen.

Lapsiperheen voi olla vaikea sopeutua tuollaiseen "fiiniin" elämään. Tiedän pariskunnan joka erosi pikkulapsivaiheessa osittain hieman samanlaisista syistä. Kun nuorinkin lapsista oli lukiossa, pariskunta palasi yhteen. Mies ei kertakaikkiaan jaksanut lasten ääniä, ei edes omiensa, jatkuvasti. Ei sitä vilinää, mitä lapsiperheessä väistämättä on, että lapset tuovat kavereitaan kotiin ja volyymitasot välillä nousevat.

Aikuinen voi itse tehdä isojakin myönnytyksiä parisuhteen eteen mutta mielestäni lasten ei tarvitse tehdä sellaisia noin suuressa määrin äidin uuden puolison takia.

Jatkakaa tapailua jos siltä tuntuu mutta älkää muuttako yhteen. Kun lapsesi kasvavat voit arvioida tilannetta uudelleen.

 

[Bitch]

[QUOTE="a p";29947615]Niin...mutta miehen mielestä kaivan eroavaisuuksia väkisin ja ystävänikin ajatteli, että jos vain on rakkautta tarpeeksi, niin eivät nämä niin isoja asioita ole.[/QUOTE]

Jos rakkaus riittää niin ihan yhtä hyvin mies voi lyhentää vaatimuslistaansa ja antaa sun olla semmoinen kuin olet. Ei se rakkautta ole jos sun pitää poukkoilla toisen mielen mukaan

 

[astrolabe]

Harvemmin olen missään lukenut noin huonosti yhteen sopivasta parista. Olette vain liian erilaisia.

 

[nedra]

[QUOTE="a p";29947625]En minä halua muuttaa yhteen, sen olen tehnyt selväksi. Mies puolestaan on tehnyt selväksi, että tämä ei riitä hänelle. Hän haluaa enemmän. Olen kertonut, että arki on jotakin ihan muuta kuin hän kuvittelee ja hän vastaa, että haastan vain riitaa.

Pelisääntöjä ei tarvitse miehen mielestä tehdä. Rakkaus kyllä kantaa, jos sitä on, eikä asioista tarvitse väkisin tehdä liian vaikeita.[/QUOTE]

Niin noh, kyllähän sä varmaan itsekkin tiedostat että joku tässä yhtälössä mättää.. Toimiva parisuhde kuitenkin vaatii sitä että ollaan menossa yhdessä samaan suuntaan eikä kiskota toista väkisin sinne minne tekee itse mieli.

 

["Hanna"]

Etkö ole vieläkään hankkiutunut siitä urposta eroon? Olet saanut täältä aiemminkin neuvoja, että tuo suhde on tuhoon tuomittu, eikä sitä ole mitään järkeä jatkaa. Miksi yhtä hakkaat päätäsi seinään?

Jos et välitä itsestäni, niin ajattele edes lapsiasi. Miksi heidänkin pitäisi kärsiä lapatossu-äidin tyhmyydestä, joka ei tajua sopettaa suhdetta tuollaiseen ääliömieheen.

 

[ajattele]

[QUOTE="a p";29947615]Niin...mutta miehen mielestä kaivan eroavaisuuksia väkisin ja ystävänikin ajatteli, että jos vain on rakkautta tarpeeksi, niin eivät nämä niin isoja asioita ole.[/QUOTE]

Kyllä se rakkaus nopeasti karisee tuollaisen narsistin kanssa seurustellessa. En ikimaailmassa antaisi lasteni kärsiä tuollaisen itsekkään ukon takia.

 

["a p"]

Kyllä se rakkaus nopeasti karisee tuollaisen narsistin kanssa seurustellessa. En ikimaailmassa antaisi lasteni kärsiä tuollaisen itsekkään ukon takia.

Niin, mutta johtuuko tämä sittenkin vain minusta, kuten mies sanoo eli teen asioista tahallani vaikeita? Muutamissa asioissa olen pyytänyt mieheltä apua (esim. sellaisia paperiasioita, joita hän on työssään hoitanut jo vuosia ja minä en koskaan ja kaksi kertaa ostamaan hänen lähikaupastaan jotakin, jota meiltä ei saa) ja hän on alkanut paasailla, ettei häntäkään kukaan koskaan auta ja hyvä jumala onhan hänellä omissakin hommissa hoitamista, enkö tajua ja kunnioita hänen omia menojaan ja vastuitaan.

Miehen mielestä hän auttaa tosi paljon, mutta sellaisissa asioissa, joissa hän itse haluaa eli lähinnä kuuntelee työpaineitani, joita sitten vähättälee täysillä, koska nehän olisi selätettävissä asennemuutoksella, eikä yhtään tarvitse stressata siitä, jos lähipomo on tyytymätön koko ajan. Kotona hän ei auta yhtään, tosin kyselee kyllä, olenko saanut lapsille hoitajaa ja kuka se mahtaa olla ja jos on sattunut olemaan miespuoleinen, on se ollut vielä pahempi juttu.

Mikäli mies jotakin meillä sattuu tekemään tai on lasteni kanssa ollut (ei ole enää), niin siitä tulee heti vastavuoroisuusvaatimus eli minun on autettava häntä ja mm.oltava hänen teini-ikäisen poikansa kanssa. Ei siksi, että teini haluaisi, vaan siksi, että isä haluaa ja koska se olisi tasapuolista niin.

 

[potks]

Miksi olet tuon miehen kanssa? Jos syy on yksinäisyys, hae ihmiskontakteja muualta, ei tuo oikein terveeltä kuullosta. Ei eroavaisuuksissa ole mitään vikaa, jos molemmat kunnioittaa toisiaan, mutta tuo kuullostaa siltä että mies halua muuttaa sinut joksikin muuksi kun mikä olet. Se ei kuullosta hyvältä.

 

[ekis]

Herää nainen!! olet hyvää vauhtia hyppäämässä semmoseen suohon ettet uskokkaan! nm 10v parisuhde helvetti takana.. kohta huomaat ajattelevasi että tämä on minun syytäni kun olen tyhmä laiska ruma pitäisi yrittää enenmän jne.. ja pahimmassa tapauksessa herra täydellisyydestä kuoriutuu väkivaltainen hullu kunhan ensin on saanut sinut nalkkiin joko yhteisen lapsen avulla tai lainapapereilla ja saanut sinut uskomaan kuinka hyvä onkaan olla loukussa ja eristettynä ystävistä tai sairastut henkisesti paineen alla.
harkitse tarkkaan asijaa jo lapsiesi ja itsesi tähden.

 

[ajattele]

[QUOTE="a p";29947805]Niin, mutta johtuuko tämä sittenkin vain minusta, kuten mies sanoo eli teen asioista tahallani vaikeita?[/QUOTE]

Ei johdu sinusta, vaan ukko on selkeästi narsisti.

 

[harmaa.]

Mieti tarkkaan suhteenne tilaa tai oikeastaan sitä mikä se on jos muutatte yhteen. Minä olen aika paljon samanlainen kuin sinä ja jossain vaiheessa yritin muuttua kun työkavereiden mukaan olisi pitänyt. Valitusta oli siitä etteikö mulla ole varaa ostaa kuin kirpparilta. No olisi ollut varaa, mutta kirppari on mulle ihan sama kuin joku lindex tai muu vaatekauppa. Tykkäsin tehdä vaatteita itselleni, mutta muiden mielestä ne oli lapsellisia ja minä lapsellinen. Sitten tajusin, että tällainen minä olen ja niin saan ollakin ja olen sellainen omasta halustani enkä koe olevani luuseri vaan enemmän ahdisti ne uudet ostetut asiat, koska niillä ei ollut tunnetta. Vanhat omat tai mummon räsymatot lattialle ja nyt juuri virkkaan uusia mattoja vanhoista lakanoista. Olisin täydellisyyden tavoittelijan painajainen enkä voisi elää streriilissä ympäristössä saatikka käskyttämään vilkkaat lapseni hiljaiseksi sohvalle. Olen varmaan itsekin vielä lapsi vaikka jo 39v.

Älä tee ainakaan mitään peruuttamatonta kuten myy kotiasi.

 

["a p"]

Mieti tarkkaan suhteenne tilaa tai oikeastaan sitä mikä se on jos muutatte yhteen. Minä olen aika paljon samanlainen kuin sinä ja jossain vaiheessa yritin muuttua kun työkavereiden mukaan olisi pitänyt. Valitusta oli siitä etteikö mulla ole varaa ostaa kuin kirpparilta. No olisi ollut varaa, mutta kirppari on mulle ihan sama kuin joku lindex tai muu vaatekauppa. Tykkäsin tehdä vaatteita itselleni, mutta muiden mielestä ne oli lapsellisia ja minä lapsellinen. Sitten tajusin, että tällainen minä olen ja niin saan ollakin ja olen sellainen omasta halustani enkä koe olevani luuseri vaan enemmän ahdisti ne uudet ostetut asiat, koska niillä ei ollut tunnetta. Vanhat omat tai mummon räsymatot lattialle ja nyt juuri virkkaan uusia mattoja vanhoista lakanoista. Olisin täydellisyyden tavoittelijan painajainen enkä voisi elää streriilissä ympäristössä saatikka käskyttämään vilkkaat lapseni hiljaiseksi sohvalle. Olen varmaan itsekin vielä lapsi vaikka jo 39v.

Älä tee ainakaan mitään peruuttamatonta kuten myy kotiasi.

Kiitos viestistä. Olisi kiva tutustua sinuun. On usein niin kovin ulkopuolinen olo.

Elämäni ensimmäistä kertaa olen tutustunut stayuppeihin ja mies on käskenyt ostaa meikkisiveltimiävaimitänenyton. Mies on hohotellut asiaa ääneen monta kertaa, eikä usko, etten tiennyt aiemmin, mitä stayupit edes ovat. Miehellä on ratkaisut ajankäyttö- ja jaksamisongelmiini ja ne ovat muutto kaupunkiin. Hän sanoo tuntevansa minut, mutta minua ahdistaa kaupungissa ja lapsille koti on ainoa, joka on ollut ja pysynyt elämän myllerryksissä. Miehen mielestä olen tottelematon jääräpää, kun en kuuntele häntä...

 

[Sivusta seuraten]

Provotutka kyllä piippaa noiden meikkisiveltimien kohdalla.

 

["Hermis"]

Niin että kaikki on hyvin kunhan teet mitä hän haluaa? Mä en olisi tuollaisen miehen kanssa.

 

[ekis]

tottelematon?? mikä sinä olet lapsi koira vai alamainen??

 

[hoop]

[QUOTE="a p";29947935]Kiitos viestistä. Olisi kiva tutustua sinuun. On usein niin kovin ulkopuolinen olo.

Elämäni ensimmäistä kertaa olen tutustunut stayuppeihin ja mies on käskenyt ostaa meikkisiveltimiävaimitänenyton. Mies on hohotellut asiaa ääneen monta kertaa, eikä usko, etten tiennyt aiemmin, mitä stayupit edes ovat. Miehellä on ratkaisut ajankäyttö- ja jaksamisongelmiini ja ne ovat muutto kaupunkiin. Hän sanoo tuntevansa minut, mutta minua ahdistaa kaupungissa ja lapsille koti on ainoa, joka on ollut ja pysynyt elämän myllerryksissä. Miehen mielestä olen tottelematon jääräpää, kun en kuuntele häntä...[/QUOTE]

"Tottelematon jääräpää" ? Yök. Ja, niinhän sinä ehkä olet, mutta etkö löytäisi sen verran sisua, että toteaisit haluavasi olla juuri sellainen?

Älä tee sitä, että pakotat lapsesi olemaan hyvin käyttäytyviä vieraita omassa kodissaan.

Kun luet omia tekstejäsi, etkö itse huomaa, että maalaat niissä miehestä tosi ikävän kuvan? Ehkä se on todellinen, ehkä se on värittynyt, mutta lähinnä se kertoo siitä, että SINÄ et ainakaan taida haluta olla tuon miehen kanssa. Ja se on ihan ok. Ihmetyttää lähinnä, miksi jatkat?

 

["a p"]

"Tottelematon jääräpää" ? Yök. Ja, niinhän sinä ehkä olet, mutta etkö löytäisi sen verran sisua, että toteaisit haluavasi olla juuri sellainen?

Älä tee sitä, että pakotat lapsesi olemaan hyvin käyttäytyviä vieraita omassa kodissaan.

Kun luet omia tekstejäsi, etkö itse huomaa, että maalaat niissä miehestä tosi ikävän kuvan? Ehkä se on todellinen, ehkä se on värittynyt, mutta lähinnä se kertoo siitä, että SINÄ et ainakaan taida haluta olla tuon miehen kanssa. Ja se on ihan ok. Ihmetyttää lähinnä, miksi jatkat?

Olet oikeassa. Minusta mies ei ole ollenkaan mukava enää, ei ole ollut enää pitkiin aikoihin. Hän painostaa minua ilkeästi ja tiukan sävyisesti puhuttelemalla tuntikausia hoitoon huonon itsetuntoni ja masennukseni vuoksi...että minusta voisi tulla hyväitsetuntoinen ja edustava, sopiva nainen hänelle.