Mies on valittanut satoja kertoja, kuinka en tee hänen kanssaan asioita, vaikka pitäisi vain osata olla onnellinen siitä, että mies haluaa tehdä juttuja yhdessä. Mies haluaisi vetää lenkkejä (olemme ihan eri tasoisia) kimpassa, mökkeillä (hänen mökillään, hänen ehdoillaan, aikatauluillaan ja jos lapset ovat mukana niin tietenkin syöden murustelematta yms), veneillä (itse tykkään viettää nättejä päiviä kotona, jossa lapset viihtyvät isolla pihalla, on kylpytynnyri ja uima-allas, eikä tarvitse mennä mihinkään ja samalla minä voin puuhastella kaikenlaista, laittaa ruokaa, siivota, raivata, hoitaa kasvimaata, mutta mies veneilee pikkuisella moottoriveneellä ja haluisi että viettäisin päiviä luodoilla merellä), käydä leffassa (voin mennä, jos löytyy aikaa, mutta en ole koskaan harrastanut leffoja), treffata hänen ystäviään lapsivapaasti, käydä stadikalla uimassa ja ottamassa aurinkoa (ei ole mulla moiseen aikaa ja mieluummin olen jälleen kotona, mikä on paha juttu) jne. Olen tahallani vaikea, jos en näistä niin paljon tykkää.
Minä en ole pitänyt miehelle yhtään puhuttelua siitä, että hän ei opettele rullaluistelemaan, että voisimme tehdä sitä yhdessä, että hänellä ei ole varaa ostaa sisäpelikenkiä, että voisimme pelailla yhdessä, että hän ei tykkää viettää aikaa minun kotonani, kun kaikki on liian työlästä ja liian kaukana jne.
Miehen mielestä menemme kuitenkin sairaalloisen paljon minun ehdoillani ja se on epäreilua.
