Mä oon ihan paska mutsi. Mä en kykene avoliittoon tai siihen et lapset asuis mun luona. :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nemi.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Nemi.

Vieras
Ajattelemattakaan avioliittoa.

Olen 23-vuotias, kohta 1v täyttävän lapsen äiti. Mulla on takana koko nuoruuden/lapsuuden takana rankat olosuhteet. Tarkotan et siihen asti kunnes täytin 18v. Mun vanhempien parisuhde oli huono ja ne on edelleen yhdessä, siellä aistii oikeen epätasapainon ja etenkin että äidillä on paha olla, se näkyy kans ulospäin sen hirveenä käytöksenä tai aina näky... enhän mä enää oo sinne päähän ollu tekemisissä useempaan vuoteen. Usein riitelyä, samoista asioista, ei eroa. Ja mä jouduin kasvamaan semmosessa kodissa ja äidin mielenterveysongelmien keskellä. Sitten mua myös rankasti koulukiusattiin, missä oli iso lössi sitä porukkaa mukana.

Musta ei todellakaan ole koskaan avoliittoon. Ei avioliittoon. Ei ainakaan koko aikaiseksi äidiksi. Mua ahdistaa niin usein ja kun en aina tiedä millon se ahdistus iskee, niin sillon ois vaan nopeesti päästävä miehestä ja lapsesta eroon. Sama homma oli mun äidillä, nyt se on tarttunu sit muhun... ja avoliitossa, toi nopeasti eroon pääseminen ei ehkä onnistu. Ja ahdistus vaan kasvaa, kasvaa ja kasvaa...

Enkä tiedä auttaisko tähän mikään ammattiapu. Välillä tuntuu et ei auta. Ja mitäs sitten, jos ei auta?

Ja asutaan Helsingissä, miten kalliiks tulee eri osotteissa lapsellisilla pariskunnilla asuminen ees?

Haluaisin luoda mun lapsille mahdollisimman normaalit kasvuolosuhteet mut en taida siihen pystyä...
 
Siis sulla on pieni lapsi? Etkä asu sen kanssa? En pysty ymmärtämään ollenkaan, ellei kyse ole esimerkiks masennuksesta. Jos aikuinen on tehny lapsen, vanhemmalla on täys velvollisuus uhrata vaikka oma onni että lapsi saa tasapainosen lapsuuden. Älä laita omia kokemuksias kiertoon!! Vaikka et asuis lapsen isän kanssa samassa taloudessa, lapsi tarvitsee silti äidin. Hae apua! Älä jää miettimään, että se ei ehkä auta. Ei se auta jos sä et edes yritä saada apua! Lapsen takia sulla EI ole oikeutta heittää hanskoja tiskiin. Ei vaikka sulla olis ollu mimmonen lapsuus. Nyt sulla on vastuu sun omasta lapsesta.
 
[QUOTE="Hömelö";29956107]Siis sulla on pieni lapsi? Etkä asu sen kanssa? En pysty ymmärtämään ollenkaan, ellei kyse ole esimerkiks masennuksesta. Jos aikuinen on tehny lapsen, vanhemmalla on täys velvollisuus uhrata vaikka oma onni että lapsi saa tasapainosen lapsuuden. Älä laita omia kokemuksias kiertoon!! Vaikka et asuis lapsen isän kanssa samassa taloudessa, lapsi tarvitsee silti äidin. Hae apua! Älä jää miettimään, että se ei ehkä auta. Ei se auta jos sä et edes yritä saada apua! Lapsen takia sulla EI ole oikeutta heittää hanskoja tiskiin. Ei vaikka sulla olis ollu mimmonen lapsuus. Nyt sulla on vastuu sun omasta lapsesta.[/QUOTE]

Ja paskanmarjat. Minä pilaan lapsen elämän, jos oon sen elämässä läsnä, koska oon itse tämmöinen. Lapsella on paremmat oltavat tasapainoisen ja hyvän isänsä kanssa. Vain siten hänestä voi kasvaa tasapainoinen.
 
Äitiyteen kuuluu monenlaiset tunteet ja epäusko omiin kykyihin. Soita neuvolaan ja pyydä apua; juttuseuraa ammattilaiselta. Älä anna oman lapsesi kärsiä samoista traumoista, hän on niihin viaton! Voitko puhua lapsen isälle?
 
Ja antaa olla, mä en jaksa ees enää vastata kun vaan ahdistaa...

Yleisesti pohdin asioita. Haluaakohan kukaan edes naista joka ei kykene mihinkään avoliittoon tms?

Vittu on tämä mun elämä yks oikosulku. Tekis mieli nyrkein paukuttaa oman äidin ja isän keskivartaloon, niin paljon vihaan heitä ja että heidän takia näköjään elämästäni tuli tälläistä.
 
[QUOTE="Siri";29956129]Äitiyteen kuuluu monenlaiset tunteet ja epäusko omiin kykyihin. Soita neuvolaan ja pyydä apua; juttuseuraa ammattilaiselta. Älä anna oman lapsesi kärsiä samoista traumoista, hän on niihin viaton! Voitko puhua lapsen isälle?[/QUOTE]

No kun ei koko tilanne oo ees todellinen.

Mä mietin vaan sekavana tulevaisuutta!!!!!
 
Onhan se niin, että ellei ole oma pää eikä elämä kunnossa niin ei pysty huolehtimaan muista. Siksi niitä lapsia ei kannata tehdäkään ellei ole henkisiä resursseja. Mutta nyt kun teillä on jo tuo lapsi, niin hae apua. Mielestäni voi olla ihan hyväkin vaihtoehto että lapsi asuu isänsä kanssa sen aikaa että saat itsesi kasaan.

Paljon voimia Sinulle ap!!
 
Voimia sulle rankkaan tilanteeseen. Mulla on kans ollut hieman rankempi lapsuus ja se heijastuu vieläkin mun teoissa.. suosittelisin terapiaan menemistä ja selvittämään noi traumat.
 
Ja omalla kommentillani viittaan vähän omiinkin kokemuksiini. Minusta ei olisi ollut äidiksi ihan nuorena. Oli aivan liikaa selvitettävää omasta lapsuudesta.
 
Onhan se niin, että ellei ole oma pää eikä elämä kunnossa niin ei pysty huolehtimaan muista. Siksi niitä lapsia ei kannata tehdäkään ellei ole henkisiä resursseja. Mutta nyt kun teillä on jo tuo lapsi, niin hae apua. Mielestäni voi olla ihan hyväkin vaihtoehto että lapsi asuu isänsä kanssa sen aikaa että saat itsesi kasaan.

Paljon voimia Sinulle ap!!

En saa koskaan itteäni kasaan. Sekavaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa. Kun ei oo ees mitään helvetin tilannetta, mietin vaan tulevaisuutta. Ja kaikki NORMAALI hel vetti mitä mä haluaisin nii en noiden paskapää vanhempien takia pysty!!!!! VITTU MIKÄ VI-HA. JUMALAUTA.
 
En saa koskaan itteäni kasaan. Sekavaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa. Kun ei oo ees mitään helvetin tilannetta, mietin vaan tulevaisuutta. Ja kaikki NORMAALI hel vetti mitä mä haluaisin nii en noiden paskapää vanhempien takia pysty!!!!! VITTU MIKÄ VI-HA. JUMALAUTA.

Kyllä saat! Vaikka siihen voi mennä kauankin. Ymmärrän kyllä hyvin tuon mitä tunnet. Hae apua ammattiauttajilta, se nopeuttaa paranemisprosessia.

Se on kyllä järkyttävää miten suuri valta vanhemmilla on lapsiinsa, ja todella väärin että niinkin monet, tai yksikään lapsi joutuu kärsimään huonoista vanhemmista. Rakasta omaa lastasi ehdottomasti ja kauniisti niin et jaa tuota perintöä hänelle. Vaikka lapsesi sitten asuisikin jokin aikaa toisaalla kuin sinä, niin voit silti olla rakastava ja hyvä vanhempi.
 
Kyllä saat! Vaikka siihen voi mennä kauankin. Ymmärrän kyllä hyvin tuon mitä tunnet. Hae apua ammattiauttajilta, se nopeuttaa paranemisprosessia.

Se on kyllä järkyttävää miten suuri valta vanhemmilla on lapsiinsa, ja todella väärin että niinkin monet, tai yksikään lapsi joutuu kärsimään huonoista vanhemmista. Rakasta omaa lastasi ehdottomasti ja kauniisti niin et jaa tuota perintöä hänelle. Vaikka lapsesi sitten asuisikin jokin aikaa toisaalla kuin sinä, niin voit silti olla rakastava ja hyvä vanhempi.

Ongelma ei oo siinä etten mä tahdo! vaan siinä että mä en pysty! jotenkin mun pääkoppa ei hallihe tätä. EIKÄ MUN VANHEMMAT OO IKINÄ OTTANU VASTUUTA PASKOISTA TEMPUISTAAN, SYYTTÄISIVÄT VAAN EDELLEEN MUA!!!!! ja se saa mut entistä enemmän menemään sekasin. Helvetti kun se näkyis ulospäin miten sekasin oon, jos menis niiden tajuntaan sillonkaan. Ei varmaan riittäis ees se tajuamaan miten paha mulla on olla ja miten niin moni asia on niiden vika, vaikka tappaisin ihteni! MIKÄÄN _EI_ RII-TÄ!
 
Kauhea syyttely omia vanhempia kohtaan. Ota itse aikuisena jo vastuu omasta ja lapsesi elämästä.

Ja kauhea rypeminen omassa surkeudessa, heittäytyminen "ei musta ole mihinkään ja en kykene mihinkään" -ajatteluun. Aikuinen ihminen...kauhea lusmu!
 
Ongelma ei oo siinä etten mä tahdo! vaan siinä että mä en pysty! jotenkin mun pääkoppa ei hallihe tätä. EIKÄ MUN VANHEMMAT OO IKINÄ OTTANU VASTUUTA PASKOISTA TEMPUISTAAN, SYYTTÄISIVÄT VAAN EDELLEEN MUA!!!!! ja se saa mut entistä enemmän menemään sekasin. Helvetti kun se näkyis ulospäin miten sekasin oon, jos menis niiden tajuntaan sillonkaan. Ei varmaan riittäis ees se tajuamaan miten paha mulla on olla ja miten niin moni asia on niiden vika, vaikka tappaisin ihteni! MIKÄÄN _EI_ RII-TÄ!

Ne syyttelee sua ja sä syyttelet niitä... raskasta. Miks roikutte toisissanne syytellen ja sättien ja vihaten toisianne? Elä omaa elämääsi ja anna heidän elää omaansa.

Mitä jos ottaisit pienen irtioton vanhemmistasi ja alkaisit elämään ihan omaa elämääsi.
 
Ongelma ei oo siinä etten mä tahdo! vaan siinä että mä en pysty! jotenkin mun pääkoppa ei hallihe tätä. EIKÄ MUN VANHEMMAT OO IKINÄ OTTANU VASTUUTA PASKOISTA TEMPUISTAAN, SYYTTÄISIVÄT VAAN EDELLEEN MUA!!!!! ja se saa mut entistä enemmän menemään sekasin. Helvetti kun se näkyis ulospäin miten sekasin oon, jos menis niiden tajuntaan sillonkaan. Ei varmaan riittäis ees se tajuamaan miten paha mulla on olla ja miten niin moni asia on niiden vika, vaikka tappaisin ihteni! MIKÄÄN _EI_ RII-TÄ!

Ei meilläkään narsisti isä vieläkään ole ottanut teoistaan vastuuta. Ei koskaan tule ottamaan. Et voi muuttaa muiden tapaa ajatella ja toimia, vain omaasi. Olet jo nyt tiedostanut että syy tai vika ei ole sinussa vaan vanhemmissasi. Usko vaan itseäsi. Tuo on jo yksi askel eteenpäin paranemisessa.

Ei toipuminen ole helppoa, etkä tule koskaan unohtamaan mitä vanhempasi ovat tehneet, mutta jonain kauniina päivänä osaat elää niin ettei se enää kuormita sinun päivittäistä arkeasi.

Voin sanoa, että itselläni kaiken käsittelyssä meni parikymmentä vuotta, ja nyt suhtaudun isääni niin, että on minulle kohtalaisen ulkopuolinen ihminen. Mulkku mikä mulkku.
 
Taidat olla niitä ihmisiä, jotka vierittää syyn aina toisten niskaan. Vikahan on milloin vanhemmissa, milloin kavereissa, milloin miehessä, milloin kenessäkin. Ja varsinkin se lapsuuden/vanhempien syyttely on kyllä aivan turhaa. Ota itseäs niskasta kiinni ja elä elämääsi! Ota vastuu teoistasi, aikuistu. Ymmärrän, että traumoja voi jäädä, mutta ei ne syyttelemällä ainakaan helpota. Päinvastoin, jos annat anteeksi ja yrität välillä ymmärtää muitakin, niin ehkä pääset suosta ylös. Katkeroitumalla vaan pahennat tilannettasi.
 
[QUOTE="tintti";29956261]Taidat olla niitä ihmisiä, jotka vierittää syyn aina toisten niskaan. Vikahan on milloin vanhemmissa, milloin kavereissa, milloin miehessä, milloin kenessäkin. Ja varsinkin se lapsuuden/vanhempien syyttely on kyllä aivan turhaa. Ota itseäs niskasta kiinni ja elä elämääsi! Ota vastuu teoistasi, aikuistu. Ymmärrän, että traumoja voi jäädä, mutta ei ne syyttelemällä ainakaan helpota. Päinvastoin, jos annat anteeksi ja yrität välillä ymmärtää muitakin, niin ehkä pääset suosta ylös. Katkeroitumalla vaan pahennat tilannettasi.[/QUOTE]

Aika rankka kommentti. Ap on vielä nuori, eikä tapahtuneista ole kauaa. Eikä aina tarvitse antaa anteeksi selvitäkseen. Ja syyhän on hänen vanhempiensa, että miksi ei nyt pysty elämään normaalia elämää. Ihmisillä on joskus todella rankkoja lapsuuksia, eikä niistä pääse yli sillä että joku sanoo että älä ruikuta.
 
[QUOTE="tintti";29956261]Taidat olla niitä ihmisiä, jotka vierittää syyn aina toisten niskaan. Vikahan on milloin vanhemmissa, milloin kavereissa, milloin miehessä, milloin kenessäkin. Ja varsinkin se lapsuuden/vanhempien syyttely on kyllä aivan turhaa. Ota itseäs niskasta kiinni ja elä elämääsi! Ota vastuu teoistasi, aikuistu. Ymmärrän, että traumoja voi jäädä, mutta ei ne syyttelemällä ainakaan helpota. Päinvastoin, jos annat anteeksi ja yrität välillä ymmärtää muitakin, niin ehkä pääset suosta ylös. Katkeroitumalla vaan pahennat tilannettasi.[/QUOTE]

Hah. Sinäkään et oikeen näytä tämmöstä mieltä ja elämää ymmärtävän. :D näkee kyllä. Noh, pidä jatkossakin turpasi kiinni. Ei sitä ymmärrä kukaan muu, paitsi ne ketkä on sen kokenu.

Jos sinä olisit, et siinä todella nyt syyttelis mua. Ja sitten lässyttäs päälle jotain paskaa. Kyllähän kaikissa ihmisissä vikoja on, minussakin, mutta se ei poista silti mitä minulle on tehty. Ja se on ollut hyvin epänormaalia se. Ja ei esim. vauvasta lähtien ole ollut minun vika minkälaiseen perheeseen oon syntyny. Ainut vika mikä siinä vois olla, mistä voisivat minua syyttää, niin se että synnyin. Ja kiusaaminenkin on aina tekona väärin. Vaikka olisin tehnyt mitenkä saatanan typeriä asioita, mistä en ole kyllä ylpeä, mutta ei ne nyt niin pahoja ollut, lapsen sekoilua, ja ei se silti oikeuta ketään kiusaamaan.

Joten mene säästämään nuo paskasi jollekin muulle.
 
Ne syyttelee sua ja sä syyttelet niitä... raskasta. Miks roikutte toisissanne syytellen ja sättien ja vihaten toisianne? Elä omaa elämääsi ja anna heidän elää omaansa.

Mitä jos ottaisit pienen irtioton vanhemmistasi ja alkaisit elämään ihan omaa elämääsi.

Oon katkonu välit jo aika päiviä sitten, mutta silti vihaan vaan niitä ja jälkiä siitä mitä niistä on jääny vieläkin mun elämään! en voi yksinkertasesti sietää!
 
Jatkat siis kierrettä seuraavalle sukupolvelle. Sitäkö haluat?
Lapsellasi tulee olemaan samat taakat harteilla aikanaan kuin sinulla nyt, jos jatkat tuohon suuntaan.

Lapsen kanssa sinun ei ole pakko asua ja ehkä tosiaan parempikin (ainakin nyt) niin, mutta kyllä lapsi tarvitsee mahd. paljon läsnäoloa ja rakkautta molemmilta vanhemmilta.
Ja tietysti niin, että vanhemmat ovat keskenään hyvissä väleissä ja kuin sellaisena "sateenvarjona" lapselle.
 
Ei meilläkään narsisti isä vieläkään ole ottanut teoistaan vastuuta. Ei koskaan tule ottamaan. Et voi muuttaa muiden tapaa ajatella ja toimia, vain omaasi. Olet jo nyt tiedostanut että syy tai vika ei ole sinussa vaan vanhemmissasi. Usko vaan itseäsi. Tuo on jo yksi askel eteenpäin paranemisessa.

Ei toipuminen ole helppoa, etkä tule koskaan unohtamaan mitä vanhempasi ovat tehneet, mutta jonain kauniina päivänä osaat elää niin ettei se enää kuormita sinun päivittäistä arkeasi.

Voin sanoa, että itselläni kaiken käsittelyssä meni parikymmentä vuotta, ja nyt suhtaudun isääni niin, että on minulle kohtalaisen ulkopuolinen ihminen. Mulkku mikä mulkku.

Mm... vituttaa että musta ei taida olla nuoreks äidiks tällä hetkellä. Äidiks ehkä joskus vasta 40-vuotiaana. Jos sillonkaan. Jos siis parikymmentä vuotta kestää kanssa tämän paskan selvittelyssä...
 
Eli haluat rypeä menneisyyden "vääryyksissä" etkä edes yrittää parantaa tilannetta. Haluat oikeuttaa sen, että teet oman lapsesi elämästä yhtä surkean. Hän sitten saa siirtää sen taas seuraavalle sukupolvelle ja kaikki saatte rypeä katkeruudessa, vihassa ja syyttelyssä, löytämättä koskaan syyllistä.

Mitä pahaa äitisi siis teki muuta kuin oli mielenterveysongelmainen ja riiteli isäsi kanssa?
 
  • Tykkää
Reactions: Ciervo

Yhteistyössä