Mä oon ihan paska mutsi. Mä en kykene avoliittoon tai siihen et lapset asuis mun luona. :(

[Ken guru]

Mm... vituttaa että musta ei taida olla nuoreks äidiks tällä hetkellä. Äidiks ehkä joskus vasta 40-vuotiaana. Jos sillonkaan. Jos siis parikymmentä vuotta kestää kanssa tämän paskan selvittelyssä...

Eihän sitä tiedä kauanko sinulla menee. Itselläni meni kauan kun en hakenut keskustelu tms. apua. Eikä minullakaan 20v tarkoittanut samaa joka vuosi, vaan kyllähän sitä koko ajan eteni. Nyt pystyn elämään elämääni niin ettei lapsuuteni vaikuta siihen. Paitsi että vieläkin tulee tunteita että joku vieras ihminen saattaisi yht äkkiä räjähtää ja suuttua minulle jostain. Mutta muuten elän todella tasapainoista ja mukavaa elämää. Pystyn myös olemaan hyvä äiti.

 

[Ken guru]

Eli haluat rypeä menneisyyden "vääryyksissä" etkä edes yrittää parantaa tilannetta. Haluat oikeuttaa sen, että teet oman lapsesi elämästä yhtä surkean. Hän sitten saa siirtää sen taas seuraavalle sukupolvelle ja kaikki saatte rypeä katkeruudessa, vihassa ja syyttelyssä, löytämättä koskaan syyllistä.

Mitä pahaa äitisi siis teki muuta kuin oli mielenterveysongelmainen ja riiteli isäsi kanssa?

Mistä te teette näitä johtopäätöksiä? Tämäkin aloitus on selvä avunpyyntö ap:lta. Ja selvästi hän ymmärtää tilanteen ja haluaa jotain muuta. Ette te näitä asioita pysty sormia napsauttamalla ja sanomalla: LOPETA muuttamaan.

 

[Keppi ja porkkana]

Aika rankka kommentti. Ap on vielä nuori, eikä tapahtuneista ole kauaa. Eikä aina tarvitse antaa anteeksi selvitäkseen. Ja syyhän on hänen vanhempiensa, että miksi ei nyt pysty elämään normaalia elämää. Ihmisillä on joskus todella rankkoja lapsuuksia, eikä niistä pääse yli sillä että joku sanoo että älä ruikuta.

Aivan näin. Tärkeintä ei ole antaa anteeksi tai lopettaa ruikuttamista vaan päästä eteenpäin, elämään omaa normaalia elämää. Voimia sinulle ap ja hienoa, että olet tiedostanut ongelmat, etkä halua siirtää samoja taakkoja omalle jälkikasvullesi.

 

[Nemi.]

Jatkat siis kierrettä seuraavalle sukupolvelle. Sitäkö haluat?
Lapsellasi tulee olemaan samat taakat harteilla aikanaan kuin sinulla nyt, jos jatkat tuohon suuntaan.

Lapsen kanssa sinun ei ole pakko asua ja ehkä tosiaan parempikin (ainakin nyt) niin, mutta kyllä lapsi tarvitsee mahd. paljon läsnäoloa ja rakkautta molemmilta vanhemmilta.
Ja tietysti niin, että vanhemmat ovat keskenään hyvissä väleissä ja kuin sellaisena "sateenvarjona" lapselle.

En jaksa edes vastata. Mutta niin siitä oon samaa mieltä että parempi ois että lapsi asuis jossain muualla kun mun luona ja tapaisin sitä vaan joskus ja isän kanssa pystysin olee hyvissä väleissä... mutta sekin kun satuttaa.

Mun elämä on yhtä sairasta kuin Johanna Tukiaisen elämä. Sekoilen sinne sun tänne mielenterveysongelmaisena ja kukaan ei kestä, eikä jaksa mua... päihteet vaan puuttuu... ja kun kukaan ei jaksa eikä kestä, tipun suohon vaan syvemmälle...

Ja välillä taas pää on selvä. Ja "kohtaus" mennyt ohitse. Mikä vittu minulla on. :'(

 

[vvvierass]

En jaksa edes vastata. Mutta niin siitä oon samaa mieltä että parempi ois että lapsi asuis jossain muualla kun mun luona ja tapaisin sitä vaan joskus ja isän kanssa pystysin olee hyvissä väleissä... mutta sekin kun satuttaa.

Mun elämä on yhtä sairasta kuin Johanna Tukiaisen elämä. Sekoilen sinne sun tänne mielenterveysongelmaisena ja kukaan ei kestä, eikä jaksa mua... päihteet vaan puuttuu... ja kun kukaan ei jaksa eikä kestä, tipun suohon vaan syvemmälle...

Ja välillä taas pää on selvä. Ja "kohtaus" mennyt ohitse. Mikä vittu minulla on. :'(

No mutta ei se täällä palstalla skitsoamalla muuksi muutu. Sun täytyy vaan hakea apua mielenterveysongelmaasi. Ehkä sun lapsi otetaan huostaan ja pääset siitäkin.

 

[Ken guru]

No mutta ei se täällä palstalla skitsoamalla muuksi muutu. Sun täytyy vaan hakea apua mielenterveysongelmaasi. Ehkä sun lapsi otetaan huostaan ja pääset siitäkin.

No ei ainakaan tuollaisten kommenttien jälkeen. Onneksi täällä on sellaisiakin jotka haluavat auttaa.

 

[lapsi isälleen tai...]

Anna lapsesi huostaan nyt heti. Jos ei isä suostu ottamaan täyshuoltajuutta. Eihän susta nyt ole äidiksi. Toimi heti tänään.

 

[golll]

Sulla on ollut vaan liian rankkaa ikäiseksesi, eikä tarpeeksi kykyjä ja keinoja käsitellä sitä, niin nyt se paska vyöryy sitten joka paikasta, väkisin ja paineella.
Anteeksi karun kuuloinen kuvaus, mutta noin sen näen.

Mutta et sä ole mitenkään lopullisesti "pilalla", susta saadaan vielä ihan kelpo ja "normaali" ihminen, sellainen jota ei muista erota. Mutta se kyllä vaatii ammattiapua ja sitä että sun nyt aikuisena täytyy jaksaa vaatia sitä, ja vaatia muutosta siihen jos siitä ei ole hyötyä.

Sitten sun pitää tunnustaa se että sun vanhemmista ei ole sulle apua, ei hyötyä, ei tukea ja turvaa. Sun pitää löytää terveitä keinoja saada ne jostain muualta, koska vanhemmistasi ei ole sitä antanamaa.
Sitten ensin sun pitää käsitellä ammattilaisen kanssa tuo sun viha, se syö sut sisältä, jos et tee jotain. Mutta koska et enää lapsi ole, niin vastuu on sulla, et voi loppuelämääsi syytellä vanhempiasi ja mennä sen kaltoinkohtelun taakse.

Eikä se ole tuomittavaa, jos lapsi on isällään jonkin aikaa, jos sulta on voimat loppu? Sä sitten otat hiukan etäisyyttä, hoidat itsesi parempaan kuntoon ja oot parempi äiti lapsillesi?

 

[Keppi ja porkkana]

No mutta ei se täällä palstalla skitsoamalla muuksi muutu. Sun täytyy vaan hakea apua mielenterveysongelmaasi. Ehkä sun lapsi otetaan huostaan ja pääset siitäkin.

Tämä ketju on selvästikin ap:n hätähuuto ja ansaitsee asiallisia kommentteja.

Ehkä sut pitäisi laittaa jonnekin huostaan tän palstan ääreltä..

 

[Ciervo]

En jaksa edes vastata. Mutta niin siitä oon samaa mieltä että parempi ois että lapsi asuis jossain muualla kun mun luona ja tapaisin sitä vaan joskus ja isän kanssa pystysin olee hyvissä väleissä... mutta sekin kun satuttaa.

Mun elämä on yhtä sairasta kuin Johanna Tukiaisen elämä. Sekoilen sinne sun tänne mielenterveysongelmaisena ja kukaan ei kestä, eikä jaksa mua... päihteet vaan puuttuu... ja kun kukaan ei jaksa eikä kestä, tipun suohon vaan syvemmälle...

Ja välillä taas pää on selvä. Ja "kohtaus" mennyt ohitse. Mikä vittu minulla on. :'(

Selvästi tarvitset hoitoa ja ehkä jotain intensiivisempää, kuin terapia.
Yritä hankkia sellainen terapeutti (mahdollisen muun hoidon lisäksi/jälkeen), jonka kanssa sinulla oikeasti synkkaa ja jonka koet todella luotettavaksi.
Terapiamuotoja on myös pajon erilaisia ja niissä voi hyödyntää sinulle rakkaita/helppoja elementtejä kuten esimerkiksi eläimet, musiikki, kirjallisuus, taide jne.
Itselläni parhaiten auttoi kirjoittamisen, maalaamisen ja musiikin yhdistäminen ja noiden avulla (kirjoitin runoja, "kirjeitä" tietyille ihmisille, maalasin jotain asioihin liittyvää jne.) asioiden avaaminen, kun itse en välttämättä pelkällä keskustelulla saa asioita selväksi ja koen sellaiset tilanteet joskus jopa ahdistaviksi "kuulusteluiksi".
Hyvä terapeutti ja/tai hoitokontakti on kaiken a ja o.

Mun mielestä jokainen lapsi ansaitsee viettää molempien vanhempiensa kanssa enemmän aikaa kuin vain "joskus" (esim 4pv/kk ja lomilla ), mutta tietysti joissain tilanteissa (esimerkiksi just mt-ongelmat) on parempi, että lapsi ei hetkellisesti tapaa ongelmaista vanhempaansa ainakaan paljoa.
Vaikutat aika masentuneelta ja sekin tietysti tekee itsekkääksi.. Mutta sairaudesta huolimatta apua sun pitäisi nyt hakea ja ottaa kuitenkin sillä tavalla vastuu itsestäsi ja jälkikasvustasi, että pyrit kohti parempaa, kohti muutosta ja kirkkaampaa tulevaisuutta teille kaikille.

 

[Nemi.]

Eli haluat rypeä menneisyyden "vääryyksissä" etkä edes yrittää parantaa tilannetta. Haluat oikeuttaa sen, että teet oman lapsesi elämästä yhtä surkean. Hän sitten saa siirtää sen taas seuraavalle sukupolvelle ja kaikki saatte rypeä katkeruudessa, vihassa ja syyttelyssä, löytämättä koskaan syyllistä.

Mitä pahaa äitisi siis teki muuta kuin oli mielenterveysongelmainen ja riiteli isäsi kanssa?

Tuhosi tolla toiminnallaan mun elämän. Koska mä en oo koskaan nähny normaalia parisuhdetta tai perhe-elämää, niin en osaa itekkään sit elää niin. Ja kyse ei oo siitä mitä mä haluan...

Mä en todellakaan haluis tällästä.

Mun vanhempien ois kuulunu tehdä asiat toisella tavalla kun olin lapsi! ja katkasta toi pahanolon kierre. Mutta kun ei niitä kiinosta! Eikä niitä kiinostanu missä 13-vuotiaanaki menin, mitä tein, tulinko raiskatuks, vaiko en! vitun siat!

 

[Nemi.]

Eihän sitä tiedä kauanko sinulla menee. Itselläni meni kauan kun en hakenut keskustelu tms. apua. Eikä minullakaan 20v tarkoittanut samaa joka vuosi, vaan kyllähän sitä koko ajan eteni. Nyt pystyn elämään elämääni niin ettei lapsuuteni vaikuta siihen. Paitsi että vieläkin tulee tunteita että joku vieras ihminen saattaisi yht äkkiä räjähtää ja suuttua minulle jostain. Mutta muuten elän todella tasapainoista ja mukavaa elämää. Pystyn myös olemaan hyvä äiti.

Hyvä jos menee hyvin!

 

[Nemi.]

No mutta ei se täällä palstalla skitsoamalla muuksi muutu. Sun täytyy vaan hakea apua mielenterveysongelmaasi. Ehkä sun lapsi otetaan huostaan ja pääset siitäkin.

Mutta sekin sattuu jos mun lapsi viedään multa pois. ;( ja kun tietäis: mikä mielenterveysongelma mulla edes on???? kun ihan oudot asiat ahdistaa ja yhtäkkiä tulee näitä sekoamiskohtauksia????

 

[hae apua nyt]

Kuule Nemi. Hakisitko apua nyt vielä tänään, sen sijaan että täällä kirjoittelet. Soitat neuvolaan, sanot olet todella ahdistunut, et pysty huolehtimaan lapsesta. En voi uskoa, että ei lähtis siitä asiat rullaamaan. Mua pelottaa sun lapsen puolesta. Olet jo täällä palstalla niin kiukkuinen, että mitä kun sulle tulee kiukunpuuska ja sun pieni lapsi on siinä. Mitä voi tapahtua? Et ikinä antais sitä itselles anteeksi.

 

[Nemi.]

Anna lapsesi huostaan nyt heti. Jos ei isä suostu ottamaan täyshuoltajuutta. Eihän susta nyt ole äidiksi. Toimi heti tänään.

Ei mulla ole mitään lasta tällä hetkellä, mietin vaan tulevaisuutta. ja en tosiaan kyllä tule antamaan täys huoltajuutta ikinä isälle. Niimpä, oon siihen äitiyteenkin kykenemätön, voi vittu kun mä olen paska ihminen! hahhahhaaaa.

 

["wtf"]

ai sulla ei ole lasta, no voihan noita mielikuvitustilanteita kuka vaan keksiä. Ihan sairasta tuokin.

 

[Nemi.]

Sulla on ollut vaan liian rankkaa ikäiseksesi, eikä tarpeeksi kykyjä ja keinoja käsitellä sitä, niin nyt se paska vyöryy sitten joka paikasta, väkisin ja paineella.
Anteeksi karun kuuloinen kuvaus, mutta noin sen näen.

Mutta et sä ole mitenkään lopullisesti "pilalla", susta saadaan vielä ihan kelpo ja "normaali" ihminen, sellainen jota ei muista erota. Mutta se kyllä vaatii ammattiapua ja sitä että sun nyt aikuisena täytyy jaksaa vaatia sitä, ja vaatia muutosta siihen jos siitä ei ole hyötyä.

Sitten sun pitää tunnustaa se että sun vanhemmista ei ole sulle apua, ei hyötyä, ei tukea ja turvaa. Sun pitää löytää terveitä keinoja saada ne jostain muualta, koska vanhemmistasi ei ole sitä antanamaa.
Sitten ensin sun pitää käsitellä ammattilaisen kanssa tuo sun viha, se syö sut sisältä, jos et tee jotain. Mutta koska et enää lapsi ole, niin vastuu on sulla, et voi loppuelämääsi syytellä vanhempiasi ja mennä sen kaltoinkohtelun taakse.

Eikä se ole tuomittavaa, jos lapsi on isällään jonkin aikaa, jos sulta on voimat loppu? Sä sitten otat hiukan etäisyyttä, hoidat itsesi parempaan kuntoon ja oot parempi äiti lapsillesi?

Kiitos viestistäsi<3. Aion toimia noin. En tiedä pystynkö silti ikinä ihan täydelliseen normaaliin perhe-elämään vaikka hakisin ammattiapua... siis esim elämään avoliitossa.

Mutta kuulostaako tämä teistä ihan kauhealle:

Mulla ois oma asunto. Ja miehellä oma. Ei asuttais yhdessä, mutta oltais kuitenkin yhdessä.

Voitaisiin mennä EHKÄ kihloihin tai naimisiin ja suostuisin ottamaan miehen sukunimen.

Lapset asuis isänsä luona. Saisivat vierailla mun luona aina sillon kun mulle sopii, yksin tai erikseen tai mä heidän luona ja voitais käydä siellä sun täällä.

Muuten meillä ois kaikki hyvin ja mun mielikin ois niin kunnossa kun se vois olla, kun olisin käynyt hoitamassa sen terapiassa.

Niin miten terveitä ja normaaleja lapsia tuollasessa yhtälössä vois kasvaa?

 

[Nemi.]

Kuule Nemi. Hakisitko apua nyt vielä tänään, sen sijaan että täällä kirjoittelet. Soitat neuvolaan, sanot olet todella ahdistunut, et pysty huolehtimaan lapsesta. En voi uskoa, että ei lähtis siitä asiat rullaamaan. Mua pelottaa sun lapsen puolesta. Olet jo täällä palstalla niin kiukkuinen, että mitä kun sulle tulee kiukunpuuska ja sun pieni lapsi on siinä. Mitä voi tapahtua? Et ikinä antais sitä itselles anteeksi.

Kun ei mulla ole tällä hetkellä oikeasti mitään lasta... mietin vaan tulevaisuutta.

Montako kertaa se pitää sanoa? kirjotin vaan noin, koska halusin että asiani oikeasti otetaan tosissaan.

En taida muutenkaan ikinä antaa itselleni anteeksi tätä elämistäni edes, välillä on vähän sellainen olo. Kun sekoilen sinne sun tänne ja aiheutan muille sillä kanssa vaan tuskaa.

 

[Nemi.]

Selvästi tarvitset hoitoa ja ehkä jotain intensiivisempää, kuin terapia.
Yritä hankkia sellainen terapeutti (mahdollisen muun hoidon lisäksi/jälkeen), jonka kanssa sinulla oikeasti synkkaa ja jonka koet todella luotettavaksi.
Terapiamuotoja on myös pajon erilaisia ja niissä voi hyödyntää sinulle rakkaita/helppoja elementtejä kuten esimerkiksi eläimet, musiikki, kirjallisuus, taide jne.
Itselläni parhaiten auttoi kirjoittamisen, maalaamisen ja musiikin yhdistäminen ja noiden avulla (kirjoitin runoja, "kirjeitä" tietyille ihmisille, maalasin jotain asioihin liittyvää jne.) asioiden avaaminen, kun itse en välttämättä pelkällä keskustelulla saa asioita selväksi ja koen sellaiset tilanteet joskus jopa ahdistaviksi "kuulusteluiksi".
Hyvä terapeutti ja/tai hoitokontakti on kaiken a ja o.

Mun mielestä jokainen lapsi ansaitsee viettää molempien vanhempiensa kanssa enemmän aikaa kuin vain "joskus" (esim 4pv/kk ja lomilla ), mutta tietysti joissain tilanteissa (esimerkiksi just mt-ongelmat) on parempi, että lapsi ei hetkellisesti tapaa ongelmaista vanhempaansa ainakaan paljoa.
Vaikutat aika masentuneelta ja sekin tietysti tekee itsekkääksi.. Mutta sairaudesta huolimatta apua sun pitäisi nyt hakea ja ottaa kuitenkin sillä tavalla vastuu itsestäsi ja jälkikasvustasi, että pyrit kohti parempaa, kohti muutosta ja kirkkaampaa tulevaisuutta teille kaikille.

No mitä apua muka meinaat nyt "terapian" lisäks mulle suositella!? kun syön kyllä jo lääkitystäkin. Älä vaan rupea paskaa jauhamaan mistään hourulasta!?

En ole nimittäin menossa. Piste.

 

[Nemi.]

Ehkä mun kannattaa jättää koko lapset tekemättä. Vaikka sekin satuttaa...

 

[Nemi.]

[QUOTE="wtf";29956432]ai sulla ei ole lasta, no voihan noita mielikuvitustilanteita kuka vaan keksiä. Ihan sairasta tuokin.[/QUOTE]

Sairas koko ihminen.

 

[Miksi Miksi]

Kiitos viestistäsi<3. Aion toimia noin. En tiedä pystynkö silti ikinä ihan täydelliseen normaaliin perhe-elämään vaikka hakisin ammattiapua... siis esim elämään avoliitossa.

Mutta kuulostaako tämä teistä ihan kauhealle:

Mulla ois oma asunto. Ja miehellä oma. Ei asuttais yhdessä, mutta oltais kuitenkin yhdessä.

Voitaisiin mennä EHKÄ kihloihin tai naimisiin ja suostuisin ottamaan miehen sukunimen.

Lapset asuis isänsä luona. Saisivat vierailla mun luona aina sillon kun mulle sopii, yksin tai erikseen tai mä heidän luona ja voitais käydä siellä sun täällä.

Muuten meillä ois kaikki hyvin ja mun mielikin ois niin kunnossa kun se vois olla, kun olisin käynyt hoitamassa sen terapiassa.

Niin miten terveitä ja normaaleja lapsia tuollasessa yhtälössä vois kasvaa?

Miksi sä edes suunnittelet lapsien hankkimista, jos sä olet jo ennen niiden syntymää suunnitellut dumppaavasi ne jonnekin suurimmaksi ajaksi? Ottaisit sitten vaan parhaat palat, ne saisi tulla käymään sun luona, kun ne on siististi vaatetettuja, syötettyjä ja hyvin kasvatettuja, eivätkä häiritsisi sun olemistasi?

Ylipäänsä sua ei varmaan enää kovin tosissaan oteta, kun valehtelet täällä..

 

[Nemi.]

Miksi sä edes suunnittelet lapsien hankkimista, jos sä olet jo ennen niiden syntymää suunnitellut dumppaavasi ne jonnekin suurimmaksi ajaksi? Ottaisit sitten vaan parhaat palat, ne saisi tulla käymään sun luona, kun ne on siististi vaatetettuja, syötettyjä ja hyvin kasvatettuja, eivätkä häiritsisi sun olemistasi?

Ylipäänsä sua ei varmaan enää kovin tosissaan oteta, kun valehtelet täällä..

Valehtelen kun mietin tulevaisuutta? ok.

Ja kyllä mä haluan lasten kanssa tehdä noita arkisiakin asioita enemmän kun uskotkaan... pukea, syöttää, KASVATTAA! mutta sillon kun mun pää ei oo sekasin, eikä mun lapset kärsisi siitä!

Ymmärrätkö.

Ei kukaan taida uskoakkaan miten paljon mua nämä kaikki ajatuksina edes satuttaa.

Kun haluaisin kaikkea normaalia... MUTTA YKSINKERTAISESTI, tuntuu että MINÄ EN VAIN PYSTY !

Piste.

En edes niihin helvetin normaaleihin asioihin. Niin se on paha tilanne se ja tekee tästä elämästä ei elämisen arvoista.

 

["Vieraana"]

No mulla oli hyvä koti ja hyvät vanhemmat, rakkautta ja rajoja. Silti en kykenisi ikimaailmassa yksin vastuuseen lapsesta enkä ole tippaakaan äidillinen. Eikä mun tartte olla, olen hyvä tälläisenä. Tarvitsen omaa tilaa ja yksin oloa.
Eiköhän teidän lapsesta ihan tasapainoinen tule vaikka olisi eri osoitteissa vanhemmat, kunhan on samat kasvatusperiaatteet ja pysyvyyttä.

 

[Nemi.]

[QUOTE="Vieraana";29956507]No mulla oli hyvä koti ja hyvät vanhemmat, rakkautta ja rajoja. Silti en kykenisi ikimaailmassa yksin vastuuseen lapsesta enkä ole tippaakaan äidillinen. Eikä mun tartte olla, olen hyvä tälläisenä. Tarvitsen omaa tilaa ja yksin oloa.
Eiköhän teidän lapsesta ihan tasapainoinen tule vaikka olisi eri osoitteissa vanhemmat, kunhan on samat kasvatusperiaatteet ja pysyvyyttä.[/QUOTE]

Kiitos kannustuksesta tähän ratkaisuun ! Pitäisi vaan miettiä et mitenkä sais tehtyä sit ne lasten vierailut mahdollisimman tasapainosiks ja millon mä voisin tavata miestä jos yhdessä ollaan edelleen...

Ei sekään kovin helppo ajatus oo.