Kipujani ei lääkitä tarpeeksi, joten olen alkanut vetämään yliannostuksia kivun turruttamiseksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aaaapeeee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

aaaapeeee

Vieras
Otsikossahan se jo tulikin. Kahdesti nyt vetänyt kipujen vuoksi liikaa lääkkeitä ja tuskin tulee tuohon määrään jäämään. Välillä koen aivan järkyttäviä kipuja milloin mistäkin vaivasta johtuen (ilmeisesti mulla on ainakin ärtyneen suolen oireyhtymä) ja en enää kestä sitä tuntikausien tuskailua päivystyksessä, jossa tuskin koskaan määrätään mitään tarpeeksi vahvaa kipulääkettä, kuten oxynormia tai jos sitä määrätään, niin sitten kun sen vaikutus lakkaa kolmen tunnin kuluttua, niin ei saakaan lisää, koska "sen pitäisi kyllä vielä vaikuttaa" tai "edellisestä on niin vähän aikaa". Tai sitten itket, että sattuu aivan helvetisti ja sulle tuodaan gramma panadolia tai sitten diapamia. Oikeesti, jos panadol auttaisi, niin miksi helvetissä mä olisin lähtenyt päivystykseen kipujen vuoksi kun mulla on kotona panacodia ja libraxia ja litalginia ja clotamia ja myös sitä diapamia?? Kumminkin tiedän jo valmiiksi ettei niissä helvetin verikokeissa mitään vikaa tule olemaan, tai siinä helvetin virtsanäytteessä. Noh sitten vedän omia lääkkeitäni sen verran, että toivonmukaan nukahdan ja tähän vaaditaan kyllä noissa tilanteissa enemmän kuin se sallittu annostus, mitä nyt sitten päätän milloinkin kokeilla. Ja ei auta, että multa otettais noi lääkkeet veke, vedän sitten käsikauppavalmisteita, kuten väsyttäviä allergialääkkeitä, matkapahoinvointilääkkeitä, valeriaanaa...

Oxynormia ei määrätä kotiin koska "se on niin voimakas lääke" ja "tulet tarvitsemaan aina vain suuremman annoksen". Aijaa kas kun ei niin ole käynyt minkään muun lääkkeen kanssa, johon voi kehittää toleranssin. Ilmeisesti on sitten jotenkin parempi, että mä vedän noita yliannostuksia? En mä sitä oxynormia joka päivä todellakaan tarttisi, vaan ihan vaan todelliseen tarpeeseen. Ja oon jopa tavannu kerran kipulääkärin, jonka ehdottamasta lääkityksestä ei tullut kuin lisää kipuja ja toista lääkettä en halunnu edes kokeilla, koska sivuvaikutukset kuulosti niin karmeilta, kun sitä olisi pitänyt syödä joka päivä.

En kyllä usko enää koskaan edes lähteväni päivystykseen kipujen vuoksi, vaan ihan suosista vedän sen yliannostuksen kotona ja toivon, että kipu häviää lääkkeiden vaikutuksen aikana ja jos ei häviä niin sitten varmaan vedetään uusi satsi kitaan. Varmaan kohta muutenkin oppivat viemään multa kaikki tavarat heti kun mut otetaan sisään päivystykseen, niin eihän sinne uskalla ees mennä, koska siinä vaiheessa mulle ei jääkään mitään muuta vaihtoehtoa kuin yrittää siirtää se kipu johonkin siedettävämpään paikkaan esim puremalla kättä tai raapimalla iho verille. Kivat jäljet jäi tosta viimesimmästäkin päivystys reissusta. Jos olisin sillä reissulla keksinyt jonkun tavan tappaa itseni siellä, niin olisin sen kyllä tehnyt, koska niin hirveää kidutusta se oli.

Muutama tunti yleensä riittää kipujen väistymiseen, mutta riippuu toki vaivasta. Mun sietokyky on vaan tullut noiden kipujen kanssa täyteen. Joo ambulanssissa saat jotain lääkettä suoraan suoneen ja se kyllä auttaa, mutta ei sen vaikutus nyt hirveän pitkään kestä ja päivystyksessä sitten venailet sen yleensä vähintään neljä tuntia hirveissä tuskissa ennen kuin saat mitään panadolia vahvempaa jos sitäkään ja samalla kuuntelet vaan hirveetä vittuilua siitä kuinka sun pitäis hengittää ja kuinka sun tuottama meteli häiritsee ja kuinka itkeminen vaan pahentaa sun oloa ja kuinka kukaan ei enää jaksa kuunnella. Anteeksi nyt vaan, mutta en voi käskystä lopettaa itkemistä ja ei en hypervetiloi silloin kun itken ja kyllä itkeminen vähentää kipua, mutta ei todellakaan tarpeeksi. Sitten kun viimein saat sen annoksen jotain, mikä oikeesti auttaa, niin sut kotuitetaan välittömästi. Kerran mut meinattiiin jopa kotiuttaa ILMAN että olisin saanut mitään, mikä olisi auttanut.

Kun mulla ei ole liikaa kipuja niin olen ihan elämänhaluinen ihminen, mutta noi useasti toistuvat kivut pilaa kyllä mun elämän :(.
 
Siis...ootko sä ollut paksusuolentähystyksessä? Luulis, että noi lääkkeet ei ainakaan hyvää tee suolistolle. Kai sulla on ruokavalio kunnossa, ettet mätä mitä sattuu? Äläkä nyt suutu näistä kysymyksistä, itsellä on kans ärtsy suoli tjn. Menossa suolitähystykseen piakkoin.
 
Pari vuotta sitten tähystetty juu. Ehkä haluavat tähystää vielä uudestaan, en tiedä vielä. Yhteen leikkaukseenkin mut varmaan haluttais pistää jonoon, mutta pelottaa ne jälkikivut niin paljon, että en tiiä vielä suostunko, kun ei ole mitään henkeä uhkaavaa.

Ainakin nyt viimeiset kolme viikkoa olen syönyt terveellisesti, mutta silti ollut erittäin kipuileva viidenkin eri vaivan vuoksi.
 
huoh.. Ymärrätkö itsekään mitä kirjoitat. Jos otat yliannostuksen mlloin mitäkin lääkettä ymmärrät nettei siellä päivystyksessä voida heti uutta vahvaa kipulääkitystä antaa? Monilla lääkkeillä on se kattoraja, ovat esim hengitystä salpaavia joten niiden kanssa tulee olla tarkkana. Ja sitten jos lääkitset itseäsi liikaa on vaikea läytää sitä oikeaa hoidon tarvetta, säryn kohdetta ja sen syytä. Lääkkeet tosiaan voivat myös kumota toisiaan.
Mitä tulee varikokeisiin , ne kertovat paljon sinusta. Jos olet uusi potilas hoitavalle henkilökunalle kokeet ovat elinehto. Ei potilasta voida hoitaa summamutikassa!
 
[QUOTE="mie";29954822]huoh.. Ymärrätkö itsekään mitä kirjoitat. Jos otat yliannostuksen mlloin mitäkin lääkettä ymmärrät nettei siellä päivystyksessä voida heti uutta vahvaa kipulääkitystä antaa? Monilla lääkkeillä on se kattoraja, ovat esim hengitystä salpaavia joten niiden kanssa tulee olla tarkkana. Ja sitten jos lääkitset itseäsi liikaa on vaikea läytää sitä oikeaa hoidon tarvetta, säryn kohdetta ja sen syytä. Lääkkeet tosiaan voivat myös kumota toisiaan.
Mitä tulee varikokeisiin , ne kertovat paljon sinusta. Jos olet uusi potilas hoitavalle henkilökunalle kokeet ovat elinehto. Ei potilasta voida hoitaa summamutikassa![/QUOTE]

Niin, ei ne anna sitä vahvaa kipulääkitystä muutenkaan, mutta siis joo olen nyt oppinut, että ei kannata kutsua apua, jos on ottanut yliannostuksen kivun vuoksi, ainakaan lievän yliannostuksen. Sitä ennen olen siis oppinut, että päivystykseen ei kannata lähteä kivun vuoksi, ainakaan vatsakivun.
 
Eikö kannattaisi nyt tehdä niin, että varaat ajan lääkäriin, jossa käytte tuo asian läpi ja valitsette sopivan kipulääkityksen, jonka ostat kotiin jo valmiiksi. Näin ollen sun ei tule mennä kovine kipuinesi päivystykseen, sillä lääkkeet löytyisi jo valmiiksi kotoota.

Oxynormia et saa, mutta tuskin se nyt sentään on ainoa lääke, joka tehoaa. Varmasti löytyy muitakin. Ja vaadi se uusi täystys ja mene siihen leikkaukseen, jos se on mahdollista. Ne kivut ovat varmasti kovat leikkauksen jälkeen, mutta tuolloin saat varmasti kunnon lääkityksen. Ja toivuttuasi olet kenties jopa kivuton.

Aivan idioottimaista kärsiä noin kovista kivuista jatkuvasti, jos niistä pääsisi leikkauksen avulla eroon.
 
Onko kukaan ehdottanut sinulle kipuklinikan asiakkuutta? Siellä voitaisiin selvittää sinulle sopiva lääkitys etkä saisi osaksesi epäilyjä, vähättelyjä tms.
Sinne ei toki pääse aina ihan tuosta vaan, mutta voisit koittaa olla topakka ja vaatia pääsyä sinne.

Tyttäreni eli reilun vuoden järkyttävien hermokipujen kanssa ja lopulta opiaatti pohjaiset lääkkeet alkoivat itsessään jopa aiheuttaa kipua (en muista tuon tilan nimeä) joten jos sinulle löytyy sellaiset hoitokeinot/lääkkeet ettei kotona tarvitse alkaa paljoa opiaatteja popsimaan niin se olisi hienoa.
Kannattaa lähteä avoimin mielin kipuklinikalle miettimään erivaihtoehtoja jos vaan sinne ajan saat.
Stemppiä sinulle.
 
Ja oon jopa tavannu kerran kipulääkärin, jonka ehdottamasta lääkityksestä ei tullut kuin lisää kipuja ja toista lääkettä en halunnu edes kokeilla, koska sivuvaikutukset kuulosti niin karmeilta, kun sitä olisi pitänyt syödä joka päivä.

Jos kivut on oikeasti noin pahoja, niin mikset edes kokeile? Ne sivuvaikutustenkin määrä vaihtelee ihan henkilöstä toiseen. Vedät vaan sitten kaikkea muuta niin, että maksa yms tulee sanomaan jokupäivä poks, muttet viitsi kokeilla pelkän kuulostamisen vuoksi. Tosi naurettavaa menoa!
 
Jos kivut on oikeasti noin pahoja, niin mikset edes kokeile? Ne sivuvaikutustenkin määrä vaihtelee ihan henkilöstä toiseen. Vedät vaan sitten kaikkea muuta niin, että maksa yms tulee sanomaan jokupäivä poks, muttet viitsi kokeilla pelkän kuulostamisen vuoksi. Tosi naurettavaa menoa!

Koska mulla ei ole niitä järkyttäviä kipuja läheskään joka päivä, ei välttämättä edes joka viikko, se vaihtelee kausittain. Se oli joku epilepsialääke, en muista enää mikä. Mun kaveri söi sitä ihan epilepsiaan monta kuukautta ja sanoin sen aiheuttavan järkkyä väsymystä ja jatkuvaa oksetusta. Hänet se teki ihan zombiksi. Myöskään alkoa ei sitten saisi ottaa enää ollenkaan, mikä nyt ei maailmaa kaada, mutta olisihan se vähän ärsyttävää. Enkä tiedä saisinko edes ajaa autoa, mikä nyt ainakaan ei onnistuisi mitenkään, kun se on kolmiolääke.

Sitäpaitsi mä syön jo yhtä kipukynnystä nostavaa lääkettä, eikä siitä ainakaan ole mitään apua kipuihin.

Ja se mahdollinen leikkaus auttaisi vain yhteen mun vaivoista. Ei se noita vatsavaivoja esim. poistaisi ollenkaan.

Kipuklinikalla en ole käynyt, mutta kipulääkärin olen siis nähnyt. Yhtä tyhjän kanssa se tapaaminen.

Ehkä mä alan metsästämään oxynormia sitten katukaupasta tai jotain :P.
 
Kuule, en halua loukata, mutta pakko on nyt kommentoida..
Tyttäreni tosiaan kärsi yli vuoden helvetillisistä hermosäryistä jotka veivät lopulta jopa liikunta kyvyn. Ajoittain vietti viikkoja sairaalassa ja kotonakin pystyi makaamaan vain yhdessä asennossa ja pienikin heilahdus saattoi viedä jopa tajun. Hän söi kaikkia mahdollisia "myrkkyjä" maximi annoksilla ja sairalassa sai oxynormia tipalla suoneen.
En kirjoita tätä koska haluaisin vähätellä kipuasi, mutta mietin tuota suhtautumistasi lääkkeisiin. Tyttäreni nimittäin oli valmis kokeilemaan mitä vain lääkettä jos oli pienikin mahdollisuus, että se auttaisi. Jos joku lääke aiheuttaa sivuvaikutuksena huonoa oloa ja ettei voi juoda, mutta vaihtoehtona vaakakupissa on helvetilliset kivut, kyllä ihminen yleensä lähtee silti lääkettä kokeilemaan. Ja tiedät varmaan, että jos joku lääke aiheuttaa toiselle jotain sivuoireita niin toiselle ei välttämättä tule mitään tai sitten tulee ihan eri oireita.

Eli jos kipusi ylittävät sietokykysi kuten kuvailet niin sinun täytyy olla valmis etsimään sinulle oikeaa lääkettä joka kiven ja kannon alta, eikä kokeilu halua vie noin vähä pätöiset syyt. Ei tietenkään kukaan halua olla zombie tai huonovointinen varsinkaan jos kipukohtauksia tulee harvoin, mutta mieti asiaa uudestaan seuraavan kipukohtauksen aikana. Valinta on sinun! Ja voihan olla ettet edes muutu zombieksi.

Kipupoliklinikalla on moniammatillinen tiimi. Tutkivat ja tapaavat sinua moneen kertaan. Kipu on todella monimutkainen ja moniulotteinen asia. Moni elää kroonisen kivun kanssa ja kun lääkkeet ei auta apua (edes pientä) löytyy usein yllättävistä paikoista. Asenne vaan pitä olla kunnossa sinne mennessä ja mennä uudestaan vaikka heti vakuuttuisikaan paikan avusta. He hoitavat kuitenkin paljon vaikeampiakin ja ns.toivottomiakin tapauksia.

Toivon, että lähdet viemään asiaasi eteenpäin ja muista, että kun otat ohjat omiin käsiin (popsit liikaa lääkkeitä tai haet niitä kadulta) sinua ei juurikaan enää oteta lekurissa tosissaan. Uskottavuus laskee nopeasti.
 
[QUOTE="äide";29955603]Kuule, en halua loukata, mutta pakko on nyt kommentoida..
Tyttäreni tosiaan kärsi yli vuoden helvetillisistä hermosäryistä jotka veivät lopulta jopa liikunta kyvyn. Ajoittain vietti viikkoja sairaalassa ja kotonakin pystyi makaamaan vain yhdessä asennossa ja pienikin heilahdus saattoi viedä jopa tajun. Hän söi kaikkia mahdollisia "myrkkyjä" maximi annoksilla ja sairalassa sai oxynormia tipalla suoneen.
En kirjoita tätä koska haluaisin vähätellä kipuasi, mutta mietin tuota suhtautumistasi lääkkeisiin. Tyttäreni nimittäin oli valmis kokeilemaan mitä vain lääkettä jos oli pienikin mahdollisuus, että se auttaisi. Jos joku lääke aiheuttaa sivuvaikutuksena huonoa oloa ja ettei voi juoda, mutta vaihtoehtona vaakakupissa on helvetilliset kivut, kyllä ihminen yleensä lähtee silti lääkettä kokeilemaan. Ja tiedät varmaan, että jos joku lääke aiheuttaa toiselle jotain sivuoireita niin toiselle ei välttämättä tule mitään tai sitten tulee ihan eri oireita.

Eli jos kipusi ylittävät sietokykysi kuten kuvailet niin sinun täytyy olla valmis etsimään sinulle oikeaa lääkettä joka kiven ja kannon alta, eikä kokeilu halua vie noin vähä pätöiset syyt. Ei tietenkään kukaan halua olla zombie tai huonovointinen varsinkaan jos kipukohtauksia tulee harvoin, mutta mieti asiaa uudestaan seuraavan kipukohtauksen aikana. Valinta on sinun! Ja voihan olla ettet edes muutu zombieksi.

Kipupoliklinikalla on moniammatillinen tiimi. Tutkivat ja tapaavat sinua moneen kertaan. Kipu on todella monimutkainen ja moniulotteinen asia. Moni elää kroonisen kivun kanssa ja kun lääkkeet ei auta apua (edes pientä) löytyy usein yllättävistä paikoista. Asenne vaan pitä olla kunnossa sinne mennessä ja mennä uudestaan vaikka heti vakuuttuisikaan paikan avusta. He hoitavat kuitenkin paljon vaikeampiakin ja ns.toivottomiakin tapauksia.

Toivon, että lähdet viemään asiaasi eteenpäin ja muista, että kun otat ohjat omiin käsiin (popsit liikaa lääkkeitä tai haet niitä kadulta) sinua ei juurikaan enää oteta lekurissa tosissaan. Uskottavuus laskee nopeasti.[/QUOTE]

Komppaan tätä. Työkavereina kipuhoitajiam jotka tekevät työtä kipulääkärin kanssa. Uskon kipujesi olevan sietämättömiä. Kirjoituksestasi jäi hieman ristiriitainen kuva; toisaalta haluat mitä tahansa kipua turruttavaa, toisaalta et ole valmis kokeilemaan erilaisia keinoja (leikkausta tms.) kivun helpottamiseksi. Todennäköisesti suutut tästä, mutta itsekin kivunhoidon ammattilaisena olen sitä mieltä, että olet jo lääkityskoukussa. Katukaupasta tms.lääkkeiden hakeminen vain pahentaa riipuuvuuttasi. Jos haluat saada elämäsi vielä hallintaan suosittelisin menemään lääkärille ja pyytämään kipulääkärin konsultaatiota, tärkeintä on, että olet REHELLINEN itsellesi ja heille. Ja kyllä, kärsin myös itse kroonisesta kivusta tai kivuista, itsellänikin on monta terveyshaittaa jotka aiheuttavat kroonista kipua. En kiillota sädekehääni, syön itse särkylääkettä sen verran kuin on pakko toimintakivun turvaamiseksi ja ennenkaikkea turvallista; kaikki nämä alan ammattilaisen valvonnassa. Ymmärräthän, että se sinun "haluamasi" lääkitys ei ole se sinulle paras lääkitys.
 
En oikein ymmärrä mitä ap sitten haluaisi. Et ole valmis kokeilemaan kipulääkärin suosittelemaa lääkitystä. Pitäisikö sulle antaa aina päivystyksestä vahvaksi huumeeksi luokiteltavia lääkkeitä vain koska vaadit? Ymmärräthän ettei se ole mahdollista eikä edes hyväksi sinullekaan?

Ymmärrän että voimakas kipu lamaa, masentaa jne, mutta sun kertomus kuulostaa vahvasti siltä, että sun päätarkoitus on vain valittaa ja vaatia mahdottomia (ymmärrät varmaan itsekin, ettei tuo "päivystys antaa huumelääkkeitä jokaiselle joka niitä vaatii" ole mahdollista). Ei suinkaan löytää oikeaa hoitoa ongelmaasi, eli juurikin kokeilla eri lääkityksiä (eikä vaan tyrmätä niitä kokeilematta) ja hankkia apua harkitusti oikeasta paikasta, eikä vaan juoksemalla päivystyksessä silloin tällöin.
 
  • Tykkää
Reactions: chef
Koska mulla ei ole niitä järkyttäviä kipuja läheskään joka päivä, ei välttämättä edes joka viikko, se vaihtelee kausittain. Se oli joku epilepsialääke, en muista enää mikä. Mun kaveri söi sitä ihan epilepsiaan monta kuukautta ja sanoin sen aiheuttavan järkkyä väsymystä ja jatkuvaa oksetusta. Hänet se teki ihan zombiksi. Myöskään alkoa ei sitten saisi ottaa enää ollenkaan, mikä nyt ei maailmaa kaada, mutta olisihan se vähän ärsyttävää. Enkä tiedä saisinko edes ajaa autoa, mikä nyt ainakaan ei onnistuisi mitenkään, kun se on kolmiolääke.

Sitäpaitsi mä syön jo yhtä kipukynnystä nostavaa lääkettä, eikä siitä ainakaan ole mitään apua kipuihin.

Ja se mahdollinen leikkaus auttaisi vain yhteen mun vaivoista. Ei se noita vatsavaivoja esim. poistaisi ollenkaan.

Kipuklinikalla en ole käynyt, mutta kipulääkärin olen siis nähnyt. Yhtä tyhjän kanssa se tapaaminen.

Ehkä mä alan metsästämään oxynormia sitten katukaupasta tai jotain :P.

Mä syön kahta kolmiolääkettä joka päivä. Lisäksi otan tarpeen vaatiessa pari tabua päivässä lisää, jolloin kolmiolääkkeideni määrä nousee vuorokautta kohden neljään. Ja ajan silti autoa ilman mitään ongelmaa. Kuten ajavat myös kaikki muut tuntemani ihmiset, jotka syövät kolmiolääkkeitä.

Saattaa olla, että joku lääke pistää nupin niin sekaisin, ettei ihan oikeasti voi ajaa. Mäkin olen sellaista lääkettä joskus kokeillut. Mutta eihän se silloin ole lainkaan sopiva lääke, jos pää menee ihan pehmeäksi. Vaihtoehtoja kun noiden lääkkeiden suhteen kuitenkin on, niin en ymmärrä, mikset kokeile eri vaihtoehtoja.

Lisäksi lääkitykseni aikana (jota popsin todennäköisesti ehkä jopa loppuelämäni, mutta ainakin vuosikausia joka ikinen äivä) ei saa käyttää alkoholia. Mikään sieni en ole koskaan ollut, mutta olisihan se kiva ottaa jokunen alkoholiannos silloin, toinen tällöin. Nyt en voi, ellen sitten jätä lääkkeitä ottamatta.

Tällaista se elämä on. Muillakin.
 
Koska mulla ei ole niitä järkyttäviä kipuja läheskään joka päivä, ei välttämättä edes joka viikko, se vaihtelee kausittain. Se oli joku epilepsialääke, en muista enää mikä. Mun kaveri söi sitä ihan epilepsiaan monta kuukautta ja sanoin sen aiheuttavan järkkyä väsymystä ja jatkuvaa oksetusta. Hänet se teki ihan zombiksi. Myöskään alkoa ei sitten saisi ottaa enää ollenkaan, mikä nyt ei maailmaa kaada, mutta olisihan se vähän ärsyttävää. Enkä tiedä saisinko edes ajaa autoa, mikä nyt ainakaan ei onnistuisi mitenkään, kun se on kolmiolääke.

Sitäpaitsi mä syön jo yhtä kipukynnystä nostavaa lääkettä, eikä siitä ainakaan ole mitään apua kipuihin.

Ja se mahdollinen leikkaus auttaisi vain yhteen mun vaivoista. Ei se noita vatsavaivoja esim. poistaisi ollenkaan.

Kipuklinikalla en ole käynyt, mutta kipulääkärin olen siis nähnyt. Yhtä tyhjän kanssa se tapaaminen.

Ehkä mä alan metsästämään oxynormia sitten katukaupasta tai jotain :P.

Jos sulla on vatsavaivoja yhtään, et saa koskaan käyttää muuta kuin nestetippaa, sillä sun maha tosiaan voi ärtyä niistä. Mutta olet varmaan tämän systeemin uhri nyt, eikä sitä sulle haluta kertoa suoraan, luulen;-(

Mut jotain tosi mätää on systeemissä, kun eivät julkaisseet karppaussivulle eilen laittamaani viestiä, jossa oli vain linkki siihen Ruoan fosfaatit - ohjelmaan, mikä tuli vasta keväällä ohjelmassa Spotlight. Fosfaten i maten on nyt, mut saat siihen valittua suomenkielisen tekstin. Musta tuntuu, et sun täytys keskittyä tarkkaan siihen mitä muuta panet suuhusi, esim ne fosfaatit estävät ravinteiden imeytymistä ja sitä kautta aiheuttavat puutostiloja jaosteoporoosia - senhän tietävät lääkäritkin! No, ne pillimehut, joita sairaalassa jaetaan jopa ilmaiseksi sairaille, ovat tooosi pahoja mahalle, koska niissä on kaikkea sellaista, mikä aiheuttaa tulehdusta. senkin tietää m oni, mutta harva siellä mitään käytäntöjä vastustaa, tiedät varmaan senkin?

Liha täöytyy olla sellaista, missä ei ole nitraattia, ei fosfaatteja, ei muutakaan prosessoitua, eikä missään tapauksessa saa olla GMO. Karppaussivulla esimerkiksi täytyy olla sellainen suodatin päällä... Onko se sitten niiden rehufirmojen (soija, maissi) myyntitykki, kun se keskustelu GMO- jutuista lukittiin kokonaan. No, onhan sekin businessta, jos elukat syö ne rehut, kun ne syövät helposti enemmän, kuin ihmiset:-D

Katsokaa, tuleeko tuohoin se juttu:
Colitis ulcerosa (tai jotain sinne päin) - karppaus.info :: keskustelufoorumi

Meni se sinne ainakin, mut en enää osta muuta kuin luomulihaa - en tosin ole vuosikausiin ostanutkaan, kun ällöttää pelkkä hajukin. Kananmunien kanssa sama juttu - mut eihän voi sanoa, mitä itse syöt.

Ymmärrän oikeen hyvin, jos sulle ei enää anneta muuta kuin nestetippalääkettä.
 
http://svenska.yle.fi/arkivet/artikkelit/frammande_amnen_i_maten_101817.html#media=104058

Katsokaa ihmeessä muutkn ja kertokaa muillekin:
http://svenska.yle.fi/arkivet/artikkelit/frammande_amnen_i_maten_101817.html#media=104058

Todellakin, sananvapautta ei ole olemassa eikä enää voi edes omasta terveydestään huolehtia:-(
 
Joo on mulle sanottu, että pitäis seurata, että onko joillakin ruoka-aineilla vaikutusta kipuihin, mutta en ole huomannut mitään korrelaatiota minkään ruoka-aineen kanssa. Sen huomasin kyllä, että mulle määrätty pegorion pahensi kipuja selkeästi, joten lopetin sen käytön, ja korvasin sen laxoberonilla. Sitä ei saisi käyttää pitkäjaksoisesti, mutta ihan sama mulle kun sen käytön myötä edes vatsakivut on olleet paljon vähäisemmät ja uloste jälleen koostumukseltaan normaalia. En tule menemään siihen halpaan, että nostaisin sen annostusta, vaikka tuntuisikin, ettei nykyinen enää riitä.
 
En jaksanut lukea koko ketjua joten pahoittelut jos kirjoitan jotain epäasiallista. Ekasta viestistä hyppäsi näkökenttään kuitenkin ärtynyt suoli tms. Siihen auttaa parhaiten viljaton ruokavalio.
 
Tuo on niin surullisen totta että Suomessa kivunhoito on kehitysmaatasolla. Riippuvuutta pelätään hysteerisesti, elämänlaadun heikkenemistä ja kivun kroonistumista, niitäpä ei sitten pelätäkään. Surullista. Koita välttää yliannoksia koska lopettavat pian kaikki lääkkeet...saisitko jonkun hyvän yksityislääkärin tutkimaan enemmän mitä vois tehdä? Sellaistakin toki vaikea löytää, sairauksiesi potilasyhdistyksistä/vertaistukipalstoilta kysyisin tietäskö joku kuka olis hyvä lääkäri...
 
Kuulostaa siltä, että sulla olis myös henkisen puolen ongelmia. Jos hoitohenkilökunta saa pientäkään hajua siitä, että saattaisit olla henkisesti epävakaa tai sairas, eivät varmaan uskalla lääkkeitä määrätä...

Itse olen kyllä saanut asiallista hoitoa voimakkaisiin hermokipuihin jopa ihan terveyskeskuksessa. Sain juuri epilepsialääkkeen avuksi todella vahvoihin kipuihin. Ja todellakin söin sitä mielummin kuin kärsin kivuista. Puolisen vuotta meni lääkkeen kanssa ja nyt alkoi helpottaa. Pääsin lääkkeestä eroon helposti, vaikka sen pitikin voimakasta riippubuutta aiheuttaa ;). Minut on viety 2x ambulanssilla sairaalaan, kun oli niin kovat kivut, ettei jalat kantaneet. Silloin sain täysin asiallista hoitoa ensiavussa. Yleensä ambulanssikyydillä tulevat on ns. pakko hoitaa, vinkvink :). Tosin en ole päivystykseen koskaan muulla keinolla mennytkään omien vaivojen takia.,,
 
Oon käynyt hyväksi kehutulla yksityisellä. Sain häneltä nuo libraxit ja dg:n todennäköisesti tuosta ärtyneestä suolesta. Kuukauden päästä on aika yhelle poliklinikalle. Sen piti olla jo viime viikolla, mut peruuttivat ajan ja siirsivät kuukaudella eteenpäin, nice.

Mt-potilaan kipuja ei siis tarvitse hoitaa vai?

Mulle on yhessä vaiheessa syötetty jo yhtä epilepsialääkettä, eikä siitä ainakaan ollut yhtään apua. Oon monen vuoden sairastelun aikana suostunu kokeilemaan vaikka mitä pysyviä lääkityksiä ja saanut niistä aivan kauheita sivuvaikutuksia, joista osa on jääny vuosiksi päälle, vaikka en niitä lääkkeitä olikaan syönyt kuin pienen hetken. Nykyään olenkin aika lääkevastainen kaikkia aivoihin vaikuttavia jokapäiväisiä lääkityksiä kohtaan. En myöskään halua syödä enää mitään vatsaa ärsyttäviä lääkkeitä.

Onko se niin vaikea ymmärtää, että tuntikausien makaaminen päivystyksessä uudestaan ja uudestaan kun susta tuntuu siltä, että joku kokoajan puukottaa sua on aika traumatisoivaa ja mielummin pistän vintin sekasin kuin koen sen yhä uudestaan täysin tietoisena kaikesta?

Ja itseasiassa nyt kun muistelen niin oon kerran nähny yhden toisenkin kipulääkärin, jonka ehdotus mulle oli, että ota tarvittaessa panadolia. Just...
 

Yhteistyössä