U
"utu"
Vieras
Olen 3 alle kouluikäisen lapsen äiti, nuorin on vielä vauva. Viimeinen vuosi-pari vuotta on ollut jatkuvaa pientä vastoinkäymistä. Meillä on sairasteltu enemmän kuin laki sallii, lapsilla oli syksystä kevääseen kestänyt infektiokierre. Olin samaan aikaan itse raskaana ja kipeänä myös, sain jokaisen kaupungilla kulkeneen flunssan enkä päässyt niistä eroon.
Parin vuoden aikana ensin toisella lapsellamme epäiltiin myös vakavaa sairautta, onneksi kyse ei ollut siitä, vaan lapsi olikin lopulta ihan terve. Sitten toisella lapsella huomattiin sivuääni sydämessä, löytyi reikä jota on nyt seurattu ja leikkausta ei tarvitakaan, koska tilanne on stabiili ja oireita ei ole. Sivuääntäkään ei ole kuulunut kunnolla joka kerralla.
Tuntuu, että meillä tehdään kaikki vaikeamman kautta. Nuorimmaisella on refluksioireita, vauva (1kk) on vielä täysimetyksellä ja oksentelee todella paljon ruokailun jälkeen.Vauvaa saa pitää pystyssä syömisen jälkeen, mutta on siltikin limainen ja pulauttelee todella paljon. Paino ei nouse ihan toivomusten mukaan, mutta vauva on muuten ihan virkeä ja ok, mitä nyt vaan limainen ja rohiseva, maitoa tulee välillä nenästäkin. Mulla on terveys reistaillut kanssa, on outoja oireita keuhkojen kanssa, mutten vielä ole saanut lähetettä eteenpäin vaan terveyskeskuksesta olen saanut useampaa eri lääkettä, jotka ei ole auttaneet. Miehellä on ollut töissä lomautuksia, palkkaa tulee vähemmän ja mulle kävi vielä pahemmin, olin määräaikaisena ja ennen äitiyslomalle jäämistäni sain kuulla, ettei työsopimusta jatketa, koska koko työpisteeni lakkautetaan. Kehottivat äitiysloman jälkeen hakemaan duunia toisesta toimipaikastaan, on 1 1/2h bussimatkan päässä, mulla ei ole ajokorttia. Siellä olisi osa-aikaisia ja pätkähommia tarjolla. Ja arvatkaa olenko sellaiselta alalta, ettei duunipaikkoja juuri ole muutenkaan tarjolla...
Meidän oli tarkoitus muuttaa pois nykyisestä asunnostamme, myydä tämä pois ja hankkia enemmän meidän tarpeita vastaava kämppä, mutta sitä me ei nyt voida tehdä, kun ei ole muutenkaan rahaa. Ja nyt hieman ennen vauvan syntymää lääkäri keksi, ettei meillä vaan olisi jonkilaista sisäilmaongelmaa, kun oireillaan ja sairastellaan niin paljon. Kutsuttiin isännöitsijä paikalle meille, hän on muutenkin p-pää ja vasta pitkän tappelun jälkeen kaupungin terveystarkastaja kävi täällä katsomassa. Ei tehnyt mitään testejä, vaan käveli kämpän läpi ja totesi, ettei täällä varmaan mitään ole. Tavaramäärää käski vähentää ( meillä olo koko yläkerran ullakko juuri silloin tyhjennettynä lasten ja meidän makkareihin, kun ullakolle satoi sisään ja olivat sitä korjaamassa), sisäilman totesi kyllä huonolaatuiseksi, johtuen huonosta koneellisesta ilmanvaihdosta.
Nyt mä vaan koko ajan mietin, että onkohan täällä kuitenkin hometta, kun oireita on tosiaan ollut. Isännöitsijästä kaikki on jo tehty, mulle tämä on taas uusi stressin aihe. Jatkoksi siihen muutenkin jo niin pitkään listaan...
On päiviä, kun olen tosi kiitollinen ja onnellinen kaikesta mitä meillä on, mutta huomaan, että musta on tullut pessimisti. En usko, että mikään menisi ihan putkeen, kun kaikki on viime aikoina tökkinyt jotenkin. En ole masentunut, mutta on päiviä jolloin väsymys, huoli, stressi tulevasta ja rahahuolet tuntuu ylitsepääsemättömiltä. Olen alkanut inhota meidän kotiakin, se home olisi niin hyvä selitys kaikelle tälle sairastelulle, mitä tässä on viime aikoina ollut. Toisina päivinä tekisi mieli vaan itkeä, kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle ja suoraan sanoen vituttaa. Ja sitten välillä olo on taas paljon parempi ja pystyn olemaan stressaamatta. Hormoneilla ei tietenkään ole mitään osuutta tähän mun olotilaani...
Onko vinkkejä miten pääsisin eroon negatiivisesta ajattelusta ja stressaamisesta. Huomaan helposti ylireagoivani tyyliin, lapsella on vähän lämpöä, mä päätän heti mielessäni, että se on keuhkokuume, koska lapsi niin köhiikin ja ajattelen heti tilanteen olevan paljon pahempi ja näön jo silmissäni monen viikon sairaalareissut, kun se lämpö onkin oikeasti vaan naapurin muksulta saatu pikkuflunssa, joka on parissa päivässä ohi pienellä niistämisellä. Miten pääsee negatiivisen ajattelun kierteestä eroon, kun kaikki on meillä kuitenkin loppujenlopuksi ihan hyvin, mulla on ihana mies, katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja maailman parhaat lapset.
Parin vuoden aikana ensin toisella lapsellamme epäiltiin myös vakavaa sairautta, onneksi kyse ei ollut siitä, vaan lapsi olikin lopulta ihan terve. Sitten toisella lapsella huomattiin sivuääni sydämessä, löytyi reikä jota on nyt seurattu ja leikkausta ei tarvitakaan, koska tilanne on stabiili ja oireita ei ole. Sivuääntäkään ei ole kuulunut kunnolla joka kerralla.
Tuntuu, että meillä tehdään kaikki vaikeamman kautta. Nuorimmaisella on refluksioireita, vauva (1kk) on vielä täysimetyksellä ja oksentelee todella paljon ruokailun jälkeen.Vauvaa saa pitää pystyssä syömisen jälkeen, mutta on siltikin limainen ja pulauttelee todella paljon. Paino ei nouse ihan toivomusten mukaan, mutta vauva on muuten ihan virkeä ja ok, mitä nyt vaan limainen ja rohiseva, maitoa tulee välillä nenästäkin. Mulla on terveys reistaillut kanssa, on outoja oireita keuhkojen kanssa, mutten vielä ole saanut lähetettä eteenpäin vaan terveyskeskuksesta olen saanut useampaa eri lääkettä, jotka ei ole auttaneet. Miehellä on ollut töissä lomautuksia, palkkaa tulee vähemmän ja mulle kävi vielä pahemmin, olin määräaikaisena ja ennen äitiyslomalle jäämistäni sain kuulla, ettei työsopimusta jatketa, koska koko työpisteeni lakkautetaan. Kehottivat äitiysloman jälkeen hakemaan duunia toisesta toimipaikastaan, on 1 1/2h bussimatkan päässä, mulla ei ole ajokorttia. Siellä olisi osa-aikaisia ja pätkähommia tarjolla. Ja arvatkaa olenko sellaiselta alalta, ettei duunipaikkoja juuri ole muutenkaan tarjolla...
Meidän oli tarkoitus muuttaa pois nykyisestä asunnostamme, myydä tämä pois ja hankkia enemmän meidän tarpeita vastaava kämppä, mutta sitä me ei nyt voida tehdä, kun ei ole muutenkaan rahaa. Ja nyt hieman ennen vauvan syntymää lääkäri keksi, ettei meillä vaan olisi jonkilaista sisäilmaongelmaa, kun oireillaan ja sairastellaan niin paljon. Kutsuttiin isännöitsijä paikalle meille, hän on muutenkin p-pää ja vasta pitkän tappelun jälkeen kaupungin terveystarkastaja kävi täällä katsomassa. Ei tehnyt mitään testejä, vaan käveli kämpän läpi ja totesi, ettei täällä varmaan mitään ole. Tavaramäärää käski vähentää ( meillä olo koko yläkerran ullakko juuri silloin tyhjennettynä lasten ja meidän makkareihin, kun ullakolle satoi sisään ja olivat sitä korjaamassa), sisäilman totesi kyllä huonolaatuiseksi, johtuen huonosta koneellisesta ilmanvaihdosta.
Nyt mä vaan koko ajan mietin, että onkohan täällä kuitenkin hometta, kun oireita on tosiaan ollut. Isännöitsijästä kaikki on jo tehty, mulle tämä on taas uusi stressin aihe. Jatkoksi siihen muutenkin jo niin pitkään listaan...
On päiviä, kun olen tosi kiitollinen ja onnellinen kaikesta mitä meillä on, mutta huomaan, että musta on tullut pessimisti. En usko, että mikään menisi ihan putkeen, kun kaikki on viime aikoina tökkinyt jotenkin. En ole masentunut, mutta on päiviä jolloin väsymys, huoli, stressi tulevasta ja rahahuolet tuntuu ylitsepääsemättömiltä. Olen alkanut inhota meidän kotiakin, se home olisi niin hyvä selitys kaikelle tälle sairastelulle, mitä tässä on viime aikoina ollut. Toisina päivinä tekisi mieli vaan itkeä, kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle ja suoraan sanoen vituttaa. Ja sitten välillä olo on taas paljon parempi ja pystyn olemaan stressaamatta. Hormoneilla ei tietenkään ole mitään osuutta tähän mun olotilaani...
Onko vinkkejä miten pääsisin eroon negatiivisesta ajattelusta ja stressaamisesta. Huomaan helposti ylireagoivani tyyliin, lapsella on vähän lämpöä, mä päätän heti mielessäni, että se on keuhkokuume, koska lapsi niin köhiikin ja ajattelen heti tilanteen olevan paljon pahempi ja näön jo silmissäni monen viikon sairaalareissut, kun se lämpö onkin oikeasti vaan naapurin muksulta saatu pikkuflunssa, joka on parissa päivässä ohi pienellä niistämisellä. Miten pääsee negatiivisen ajattelun kierteestä eroon, kun kaikki on meillä kuitenkin loppujenlopuksi ihan hyvin, mulla on ihana mies, katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja maailman parhaat lapset.
