M
"Mustis"
Vieras
Kertokaapas mammat, miten pitäisi suhtautua tilanteessa, jossa poikaystävällä on lapsi toisen naisen kanssa. Miten asiat kannattaisi järjestää niin, että lapsen etu ei olisi uhattuna mutta en tuntisi olevani ikuinen kakkonen.
Valoitan hieman tilanteen taustaa. Olemme olleet yhdessä teini-iästä lähtien, mutta yhteistä lasta meillä ei ole. noin viisi vuotta sitten meillä oli muutaman vuoden tauko, jolloin tämä kyseinen lapsi sai sitten alkunsa lyhyen suhteen seurauksena. Palasimme yhteen vuosi sitten, mutta meillä on edelleen omat asuntomme.
Nykyinen tilanne on seuraavanlainen. Poikaystäväni tytär on nyt 3-vuotias ja poikaystäväni on valinnut sen, että haluaa olla mukana lapsensa elämässä, mikä on mielestäni hyvä asia. Tämä lapsen elämässä mukana olo sen sijaan vaatii järjestelyjä, jotka saavat minut tuntemaan tahtomattani mustasukkaisuutta. Lapsen äiti on muuttanut Pohjois-Suomeen ja asumme Etelä-Suomessa. Välimatka on siis melko pitkä. Poikaystäväni on ratkaissut asian niin, että hän matkustaa kerran kuukaudessa pohjoiseen ja viettää sitten viikon kerrallaan lapsen kanssa. Tämä tapahtuu lapsen äidin asunnossa, jossa hän jakaa huoneen tyttärensä kanssa. En ole tästä järjestelystä valittanut, mutta kyllä noina viikkoina tulee aina sellainen tunne, että minäkö olen nyt toinen nainen. En myöskään keksi muuta ratkaisua, koska lapsi on vielä niin pieni, ettei voi matkustaa yksin tänne etelään. Poikaystäväni vakuuttaa, ettei hänellä ole lapsen äidin kanssa muuta yhteistä kuin lapsen hyvinvointi. Tunnen kuitenkin pienen piston, kun kuulen heidän käyneen sitten porukalla vaikkapa naisen äidin luona kylässä. Lapsen äiti halusi myös hiljattain lapsen syntymäpäivänä valkokuvaajalle, joka otti paitsi kivoja kuvia lapsesta myös yhteiskuvan, jossa kaikki nämä kolme ovat. Kuva on esillä poikaystäväni asunnossa.
Ovatko mustasukkaisuuden tunteeni mielestänne oikeutettuja vai pitäisikö minun vain hyväksyä tilanne kuten olen tehnyt tähän asti. Miten muuten tällainen kuvio saataisiin toimimaan, koska en missään tapauksessa halua estää poikaystävääni tapaamasta tytärtään.
Valoitan hieman tilanteen taustaa. Olemme olleet yhdessä teini-iästä lähtien, mutta yhteistä lasta meillä ei ole. noin viisi vuotta sitten meillä oli muutaman vuoden tauko, jolloin tämä kyseinen lapsi sai sitten alkunsa lyhyen suhteen seurauksena. Palasimme yhteen vuosi sitten, mutta meillä on edelleen omat asuntomme.
Nykyinen tilanne on seuraavanlainen. Poikaystäväni tytär on nyt 3-vuotias ja poikaystäväni on valinnut sen, että haluaa olla mukana lapsensa elämässä, mikä on mielestäni hyvä asia. Tämä lapsen elämässä mukana olo sen sijaan vaatii järjestelyjä, jotka saavat minut tuntemaan tahtomattani mustasukkaisuutta. Lapsen äiti on muuttanut Pohjois-Suomeen ja asumme Etelä-Suomessa. Välimatka on siis melko pitkä. Poikaystäväni on ratkaissut asian niin, että hän matkustaa kerran kuukaudessa pohjoiseen ja viettää sitten viikon kerrallaan lapsen kanssa. Tämä tapahtuu lapsen äidin asunnossa, jossa hän jakaa huoneen tyttärensä kanssa. En ole tästä järjestelystä valittanut, mutta kyllä noina viikkoina tulee aina sellainen tunne, että minäkö olen nyt toinen nainen. En myöskään keksi muuta ratkaisua, koska lapsi on vielä niin pieni, ettei voi matkustaa yksin tänne etelään. Poikaystäväni vakuuttaa, ettei hänellä ole lapsen äidin kanssa muuta yhteistä kuin lapsen hyvinvointi. Tunnen kuitenkin pienen piston, kun kuulen heidän käyneen sitten porukalla vaikkapa naisen äidin luona kylässä. Lapsen äiti halusi myös hiljattain lapsen syntymäpäivänä valkokuvaajalle, joka otti paitsi kivoja kuvia lapsesta myös yhteiskuvan, jossa kaikki nämä kolme ovat. Kuva on esillä poikaystäväni asunnossa.
Ovatko mustasukkaisuuden tunteeni mielestänne oikeutettuja vai pitäisikö minun vain hyväksyä tilanne kuten olen tehnyt tähän asti. Miten muuten tällainen kuvio saataisiin toimimaan, koska en missään tapauksessa halua estää poikaystävääni tapaamasta tytärtään.