Ihastunut toiseen mieheen, varattuun

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mikä neuvoksi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Oudoksun hieman joidenkin palstalaisten ajattelun yksinkertaisuutta - vaikka kyseessä on nais- ja äiti-ihmisiä - että olisi kaksi _eri_ maailmaa, "justiinamainen arki" ja "johannakurkelamaiset kuvitelmat". Toki toisaalta ymmärrän sen suomalaisen kulttuurihistorian kontekstissa, joka on sanalla sanoen realistinen.
 
Ihastun usein. Kiinnostun ihmisistä, mutta siitä on pitkä matka rakastumiseen, varsinkin kun jättää suhteen platoniseksi..tapaillaan kahvihuoneessa tms. vaikka jutut olisivat flirttiä tai kovin syvällisiä. Kosketus on bensaa liekkeihin.

Joten anna ihastumisen olla, herkuttele, nauti, ellet oikeasti halua muuttaa elämäsi suuntaa, älä tarjoa muuta.

Minun kompassini on onni, jos suunta on liian pitkään onneton, ihastuminen muuttuu äkkiä rakkaudeksi.
Jotakin kaipaat, koska "katselet" muita.
Niin kauan kuin mekin olemme eläneet yhdessä mieheni kanssa, välillä pitää etsiä toisiamme uudelleen. Vielä olemme onnistuneet vaikka on ollut hetkiä, että olen ollut hurjan ihastunut. Mutta..
Minun onneni ei ole enää vain minun.
Pitää olla todella painava syy, että lakkaan yrittämästä. Niin kauan kuin lapseni ovat onnelisia ja niin kauan, kuin me aikuiset osaamme rakentaa onneamme ja käsi löytää toisen luokse...ihastukset saavat olla.

Mieti, miksi juuri hän tekee sinuun vaikutuksen..
 
Ei ole käynyt eikä käy mulle kokonaisvaltaisesti koskaan. Kyse on edelleen omistautumisen asteesta.

Allekijoitan tämän.
Olen kerran hölmöyttäni antautunut kokonaan.. joka sitten satuttikin paljon.

Olen kuitenkin sitä mieltä että se kannattaaa.."ikääntyvänä" rimakauhu tulee vastaan.

Kyllä, rakastan nyt. Paljon, hurjasti, mutta en enää koskaan niin että pääsee näkemään herkän vapisenvan sydämeni.

Kukaan ei pääse enää sinne..sieltä on niin pitkä matka omille jaloilleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin blogi;30246668:
Allekijoitan tämän.
Olen kerran hölmöyttäni antautunut kokonaan.. joka sitten satuttikin paljon.

Olen kuitenkin sitä mieltä että se kannattaaa.."ikääntyvänä" rimakauhu tulee vastaan.

Kyllä, rakastan nyt. Paljon, hurjasti, mutta en enää koskaan niin että pääsee näkemään herkän vapisenvan sydämeni.

Kukaan ei pääse enää sinne..sieltä on niin pitkä matka omille jaloilleen.

Kirjoitat TOSI sielukkaasti :) Lähes aivan kuin tekstiäni, tai siis mä olen myös pohtinut tuota että katoaako herkkyyden taso. Pyrin siihen, ettei se katoaisi. Liika virheiden karttelu ei ole hyvä. Mutta siinä myös palaa, rajusti.

Tässä musiikkia, jota kuuntelin tässä samalla kun luin tätä:

[video=youtube;BoSoQzoBBZI]https://www.youtube.com/watch?v=BoSoQzoBBZI[/video]
 
  • Tykkää
Reactions: Äidin blogi
"Child bless thee and keep thee forever"

:)

Minusta tuntuu, että niin moni ihminen on köyhempi kun ei pääse niin korkealle tasolle tunteissa. Niistä kun kuitenkin saa valtavasti voimaa, vaikka ne myös vaativat paljon. Hieman kuin maalaustaiteessa impressionismi vs. modernismi. Kulmat, partikkelit vievät energiaa - elämää - pyöreys, aallot eivät.
 
Kirjoitat TOSI sielukkaasti :) Lähes aivan kuin tekstiäni, tai siis mä olen myös pohtinut tuota että katoaako herkkyyden taso. Pyrin siihen, ettei se katoaisi. Liika virheiden karttelu ei ole hyvä. Mutta siinä myös palaa, rajusti.

Tässä musiikkia, jota kuuntelin tässä samalla kun luin tätä:

[video=youtube;BoSoQzoBBZI]https://www.youtube.com/watch?v=BoSoQzoBBZI[/video]

Kiitti;)
 
Niin, mutta yleensä onnellisuus liittyy omistautumiseen. Minä en koskaan voisi olla "ihan kiva" -suhteessa. Siis tarkoitan, että jos kotona menee tarpeeksi hyvin niin eivät muut vain syvemmin kiinnosta. Tähän olotilaan tulisi pyrkiä. Ihastuminen vakavalla mielellä jää pois, vaikka voi pitää jotain ihmistä mukavana, viehättävänä, tms. Eli suhtautumisessa toinen on keskus, ei jotain, jonka voi heittää pois sieltä keskeltä. Siksi aloin epäillä, ettei ap:n suhde ole tarpeeksi hyvä, mutta täähän on tulkintaa.

Ei ole käynyt eikä käy mulle kokonaisvaltaisesti koskaan. Kyse on edelleen omistautumisen asteesta.

Mäkin joskus tiesin, että en koskaan sitä tai tätä. Siitä on jo kauan aikaa. Mitä tässä välissä tapahtui?

Jotain, mitä tavataan kutsua elämäksi.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
"Ah, sister! Desolation is a delicate thing:
It walks not on the earth, it floats not on the air,
But treads with lulling footstep, and fans with silent wing
The tender hopes which in their hearts the best and gentlest bear;
Who, soothed to false repose by the fanning plumes above
And the music-stirring motion of its soft and busy feet,
Dream visions of aëreal joy, and call the monster, Love,
And wake, and find the shadow Pain, as he whom now we greet." -B. P. Shelley, Prometheus Unbound
 

Yhteistyössä