kuvittele itsesi minun saappaisiin ja kerro mitä sinä tekisit. saa kaataa lokaa niskaan jos siltä tuntuu

["onneton omena"]

Pitkä liitto ja kaksi lasta. Liitossa periaatteessa kaikki hyvin. Ei alkoholismia, väkivaltaa tai uskottomuutta. Arki rullaa jotenkin ja seksiäkin riittää. Minulla kuitenkin tunteet kuolleet. Ollut jo kauan. Lasten takia olen halunnut yrittää, mutta mikään ei tunnu auttavan. Kärsin itseni ja miehen puolesta. Mies rakastaa ja välittää.

Minä olen rakastunut varattuun ja perheelliseen mieheen. En ole miestäni pettänyt, mutta tavannut tätä toista miestä säännöllisesti ystävyyden ja hyvin voimakkaan kipinöinnin merkeissä. Tämä toinen mies on myös hyvin ihastunut minuun, mutta hänellä ei ole aikomustakaan jättää perhettään. Lastensa vuoksi on päättänyt pysyä suhteessaan vaikka ei ole siinä onnellinen.

Minkäänlaista toivoa suhteesta tai tulevaisuudesta ei ole tuon toisen kanssa. Olen vetäytynyt taka-alalle, enkä ole missään vaiheessa edes yrittänyt ehdottaa tälle miehelle mitään. Kunnioitan hänen parisuhdettaan vaikka samaan aikaan haluan häntä niin että sattuu. Ajattelen ja kaipaan häntä, itkeskelen yksin, näen unia hänestä ja olen aivan riekaleina.

Tunteeni miestäni kohtaan oli kuolleet jo aiemmin kun tapasin tämän toisen miehen, joka kolahti enemmän kuin kukaan koskaan. Nyt kieriskelen aivan järkyttävissä sydänsuruissa ja elämä tuntuu kohtuuttoman epäreilulta. En voi saada sitä mitä haluan. Haluan niin että elämästä on vaikea saada kiinni. Olen totaalisen lamaantunut tuskassani.

Mitä teen? En voi yrittää tuota toista miestä itselleni. En voi kuin odottaa että nämä sydänsurut joskus laantuu. Mutta entä oma suhteeni? Onko oikein jos yritän jatkaa lasten vuoksi ja toivoa että tunteet vielä palaa? Kun suhde ei ole vaikea mitenkään. Mies ei ole se oikea enää, mutta oikeastaan kärsin vain siitä että tunteita ei ole. Jatkamalla lapset saa pitää ehjän perheen, mies saa parisuhteensa ja säästyy särkyneeltä sydämeltä. Vain minä kärsin. Kaipuusta toiseen mieheen ja tunteettomasta suhteesta. Toinen vaihtoehto olisi erota, opetella elämään itsenäisesti ja hoitaa yksin särkynyttä sydäntä. Elätellä toiveita, että jospa tuo toinen mies vaikka vuosikymmenien päästä eroaisi. Mies kärsisi, lapset kärsisi, mutta minä olisin uskollinen itselleni. Ajattelisin parastani ja toisaalta myös mieheni parasta. Hän kun saattaisi löytää vielä elämänsä rakkauden, joka rakastaisi häntä oikeasti.

Tällä hetkellä olen henkisesti niin täydellisen rikki, etten koskaan ole ollut. En todellakaan tiedä mitä tehdä.

 

[vieras..]

Tee kakku ja paista myös ahven... siis paneroituna.

 

[vieras*]

Mikä ne tunteet alkuperäiseen elämäsi rakkauteen eli omaan mieheesi hukkasi?

 

[Vjk]

Taas tämmöinen minäminäminä-tapaus.

Mitäpä jos menisitte miehesi kanssa pariterapiaan, parisuhdeviikonloppua viettämään tai kahdestaan jonnekin pienelle matkalle.
Ne kuolleiksi luullut tunteetkin kyllä palautuvat jos viitsii nähdä vaivaa!

Ei se arki ole mitään tunteiden ilotulistusta juuri kenelläkään.

 

["onneton omena"]

Mikä ne tunteet alkuperäiseen elämäsi rakkauteen eli omaan mieheesi hukkasi?

Moni tekijä, joita en halua alkaa erittelemään. Vuosien varrella tunteeni aina pettymysten jälkeen vähän viileni ja tiesin kyllä koko ajan, että jossain vaiheessa tulee seinä vastaan. Toivoin ettei näin kävisi, mutta niin vaan sitten kävi. Olen täysin tunnekylmä miestäni kohtaan. Tai no, hän on edelleen kaveri, jonka kanssa voi harrastaa seksiä. Mitään ei kuitenkaan enää läikähdä sisällä missään tilanteessa. Halaaminen tai pussaaminen ei tunnu miltään. Ei pahalta mutta ei hyvältäkään. Seksi on hyvää ja nautinnollista, mutta niin se on ollut kenen miehen kanssa tahansa. Siinä ei ole siis tunnetta, vain nautintoa.

 

[vieras .]

Kyse on tahtomisesta. Tunteille ei ehkä voi mitään, olet ihastunut. Sinun ei kuitenkaan tarvitse toimia niiden mukaisesti. Itse olen papin edessä sanonut *tahtovani* elää mieheni kanssa. Aina kaikki ei ole vaaleapunaista hattaraa, mutta tahdon kunnioittaa ja rakas
staa. Mielestäni karkea rinnastus ihannpainossa pysymiseen tai siisteyden ylläpitoon toimii. Ei riitä että pyrkii pitämään paikat kunnossa, sen eteen on tehtävä töitä.

 

[Yx vaa]

Ymmärrän hyvin. Joskus ollut samankaltaisia tunteita. MUTTA rakastan miestäni, vaikka tämä ei mitään ruusuilla tanssimista aina ole ollut. Ajan saatteessa olen myös huomannut ajatusteni ja odotusteni olleen täysin epärealistista haaveilua ihastukseni suhteen, sitäpaitsi mikä minua on vielä enemmän jarruttanut on se, että mies olisi tod.näk.loputon saalistaja, minä kiehdon häntä vain, koska hän ei minua saa. Ikinä en uskaltaisi luottaa häneen, en ikinä! Minulla on oma peruskallioni ja seison sen miehen rinnalla, joka rakastaa minua nahkoineni päivineni. Ja jota minä rakastan ilman huonoa omaatuntoa.

 

["onneton omena"]

Taas tämmöinen minäminäminä-tapaus.

Mitäpä jos menisitte miehesi kanssa pariterapiaan, parisuhdeviikonloppua viettämään tai kahdestaan jonnekin pienelle matkalle.
Ne kuolleiksi luullut tunteetkin kyllä palautuvat jos viitsii nähdä vaivaa!

Ei se arki ole mitään tunteiden ilotulistusta juuri kenelläkään.

Olemme viettäneet paljon parisuhdeaikaa ja näiden vuosien (jona aikana tunteet on olleet kuolleena) ollaan tehty myös pari kahdenkeskistä reissua. Terapia on käymättä, myönnän. Muuten olen kyllä kovasti yrittänyt vaikka mitä.

Meillä on pitkä liitto takana. Tietysti tiedän ettei arki ole tunteiden ilotulitusta. Meillä ei ole sitä ollut koskaan. Nyt ei ole kyse siitä. Vaan siitä, että minulla ei ole ollenkaan tunteita miestäni kohtaan kovista yrityksistä huolimatta ja nyt mietin, päinvastoin kuin sinä tuomitset, että onko reilua miestä kohtaan jatkaa suhdetta näin. Että kaikki pysyisi ennallaan ja vain minä kärsisin. Lapsilla olisi ehjä koti ja miehellä vaimo (joka tosin ei häntä rakasta).

 

[totuutta silmiin]

Tuollainen, toisen oman miehen haluaminen on lapsellista ja naurettavaa. Siitä pääsee yli, kun ei sääli itseään ja luule, että tuollainen on oikeutettua jotenkin!

Kannattaa pitää kiinni kunnollisesta miehestäsi, jos hän vielä jaksaa kestää sinua.

 

[dddd]

Suuntaisin kaiken energiani nykyiseen liittoon ja sen parantamiseen. Kipinä voi vielä löytyä ja rakkaus omaan mieheen roihahtaa uudelleen. Menkää pariterapiaan ja sellaisille parisuhdeleireille.

 

[vieras*]

[QUOTE="onneton omena";30248683]Moni tekijä, joita en halua alkaa erittelemään. Vuosien varrella tunteeni aina pettymysten jälkeen vähän viileni ja tiesin kyllä koko ajan, että jossain vaiheessa tulee seinä vastaan. Toivoin ettei näin kävisi, mutta niin vaan sitten kävi. Olen täysin tunnekylmä miestäni kohtaan. Tai no, hän on edelleen kaveri, jonka kanssa voi harrastaa seksiä. Mitään ei kuitenkaan enää läikähdä sisällä missään tilanteessa. Halaaminen tai pussaaminen ei tunnu miltään. Ei pahalta mutta ei hyvältäkään. Seksi on hyvää ja nautinnollista, mutta niin se on ollut kenen miehen kanssa tahansa. Siinä ei ole siis tunnetta, vain nautintoa.[/QUOTE]

Et halua eritellä? Millä tavalla petyit puolisoon? Mies ei ole tuonut sinulle sellaista omaisuutta kuin olisit halunnut?

 

["mimi"]

Sanot, että miehesi ei ole enää se oikea. Jossain vaiheessa se uusi rakkautesi kohdekin voisi lakata olemasta se oikea. Sinuna selättäisin tuon ihastuksen ja kävisin ne sydänsurut läpi ennen kuin tekisin mitään päätöstä nykyisestä suhteesta. Hanki itsellesi jotain mielekästä omaa tekemistä, maalaa, lue, kehitä itseäsi. Älä ripusta onneasi pelkästään parisuhteen varaan. Jos arki on vienyt tunteet, tee sille arjelle jotain ja katso sitten uudestaan.

 

["onneton omena"]

Tuollainen, toisen oman miehen haluaminen on lapsellista ja naurettavaa. Siitä pääsee yli, kun ei sääli itseään ja luule, että tuollainen on oikeutettua jotenkin!

Kannattaa pitää kiinni kunnollisesta miehestäsi, jos hän vielä jaksaa kestää sinua.

enpä minä sille mitään voi, että palavasti ihastuin/rakastuin tuohon mieheen. Kukaan ei ole koskaan kolahtanut samalla tavalla. Kemiat kipunoi jo ensimmäisellä tapaamisella.

Mutta sille voin, etten edes yritä hajottaa hänen suhdettaan. Mielessäni voin haaveilla vaikka mitä, mutta silti kunnioittaa hänen liittoaan niin, etten tee mitään. Ja näin olen tehnyt. Samoin tuo mies on kunnioittanut minun liittoani ja perhettäni.

 

[dddd]

[QUOTE="onneton omena";30248721]enpä minä sille mitään voi, että palavasti ihastuin/rakastuin tuohon mieheen. Kukaan ei ole koskaan kolahtanut samalla tavalla. Kemiat kipunoi jo ensimmäisellä tapaamisella.

Mutta sille voin, etten edes yritä hajottaa hänen suhdettaan. Mielessäni voin haaveilla vaikka mitä, mutta silti kunnioittaa hänen liittoaan niin, etten tee mitään. Ja näin olen tehnyt. Samoin tuo mies on kunnioittanut minun liittoani ja perhettäni.[/QUOTE]

Kannattaa miettiä tilannetta myös järjellä eikä vain tunteella. Harvoin uusperhekuviot ovat kovin onnistuneita. Kyllä se arki siinäkin suhtessa iskisi nopeasti vastaan ja varmasti paljon rankempana kuin nyt ydinperheessä. Todellisuus tappaa helposti kovanakin roihuavan rakkauden.

 

["onneton omena"]

Et halua eritellä? Millä tavalla petyit puolisoon? Mies ei ole tuonut sinulle sellaista omaisuutta kuin olisit halunnut?

En ole ollut koskaan materian perään, eikä mieheni ole koskaan minua elättänyt. Olen maksanut enemmän kulujamme jos suhteutetaan tuloihin. Ja kituuttanut pienellä kodinhoitotuella samaan aikaan kun mies on tehnyt rahoillaan mitä on halunnut.

Meillä on ollut ongelmia vuosien varrella isompia ja pienempiä. ongelmat on vaan olleet muita kuin uskottomuutta tai väkivaltaa. Tosin jälkimmäistä on ollut henkisellä tasolla.

Olemme olleet yhdessä lähemmäs 20 vuotta, joten ihan helposti en ole ollut lähtemässä. Enkä koskaan aiemmin ole ollut näin sekaisin tunteideni kanssa.

 

["onneton omena"]

Kannattaa miettiä tilannetta myös järjellä eikä vain tunteella. Harvoin uusperhekuviot ovat kovin onnistuneita. Kyllä se arki siinäkin suhtessa iskisi nopeasti vastaan ja varmasti paljon rankempana kuin nyt ydinperheessä. Todellisuus tappaa helposti kovanakin roihuavan rakkauden.

en elättele toiveita (kuin salaa haaveissani) suhteesta tuohon toiseen mieheen. Mietin jatkanko liittoani ilman tunteita ja säästän näin muut tuskalta, vai eroanko ja hajotan perheeni. Niin kauan kuin tämä toinen mies on liitossaan, eli varmaan ikuisesti, en tee mitään yrittääkseni hajottaa sitä. Ajattelen siis myös miehen vaimon ja perheen parasta. Kunnioitan heidän suhdettaan, mutta tunteilleni en voi mitään. Yritän kyllä niistäkin päästä eroon ja löytää ne vielä mieheni kanssa.

 

[Happygirl-91]

En ole mikään parisuhde expertti, mutta minusta sinun kannattaisi ottaa tauko. Miehesi ansaitsee naisen kuka aidosti haluaa ja rakastaa häntä, sinä myös ansaitset saman onnen. Valheessa eläminen voi olla jopa katkeroittavaa. Lapset haluavat enemmän kuin mitään muuta nähdä, että vanhemmat ovat onnellisia ja jos hoidatte mahdollisen eron aikuismaisesti niin eivät he siitä rikki mene.. Ja jos menisikin hetkellisesti niin terapia tai aika auttaa.

 

[vieras*]

En ole mikään parisuhde expertti, mutta minusta sinun kannattaisi ottaa tauko. Miehesi ansaitsee naisen kuka aidosti haluaa ja rakastaa häntä, sinä myös ansaitset saman onnen. Valheessa eläminen voi olla jopa katkeroittavaa. Lapset haluavat enemmän kuin mitään muuta nähdä, että vanhemmat ovat onnellisia ja jos hoidatte mahdollisen eron aikuismaisesti niin eivät he siitä rikki mene.. Ja jos menisikin hetkellisesti niin terapia tai aika auttaa.

Ap ei millään tavalla erittele millä tavoin lapset olisivat onnettomia tällä hetkellä, toisaalta ei myöskään kerro miksi on mieheensä pettynyt.

Itse en ymmärrä näitä tapauksia, jotka etsivät toisen ihmisen ollessaan naimisissa ja yhtäkkiä ovat todella pettyneitä nykyiseen puolisoon. Sen sijaan että itse eroaisivat, eläisivät itsellisesti ja selvittäisivät itselleen mikä meni vikaan, syitä voi olla myös muita kuin typerä mies. Suhteesta toiseen hyppääminen jättää asiat selvittämättä ja taas ollaan pettyneitä ja ihmeissään.

 

[fsklfs]

En ole mikään parisuhde expertti, mutta minusta sinun kannattaisi ottaa tauko. Miehesi ansaitsee naisen kuka aidosti haluaa ja rakastaa häntä, sinä myös ansaitset saman onnen. Valheessa eläminen voi olla jopa katkeroittavaa. Lapset haluavat enemmän kuin mitään muuta nähdä, että vanhemmat ovat onnellisia ja jos hoidatte mahdollisen eron aikuismaisesti niin eivät he siitä rikki mene.. Ja jos menisikin hetkellisesti niin terapia tai aika auttaa.

Samaa mieltä. En mä ainakaa haluaisi että lapsenikin alkaisivat toteuttaa elämässään 'rakkaus ei ole tärkeää, kukaan ei saa tehdä virheitä vaan pitää pysyä siinä suhteessa mihin on alkanut'-periaatetta sen vuoksi että minä olisin antanut siihen mallin.

Heti ei saa luovuttaa jos ongelmia tulee tai tuntuu ettei tämä suhde ole enää minua varten. Mutta jos voi rehellisesti sanoa itselleen että on kaikkensa yrittänyt eikä se silti auta, silloin on paras seurata sydäntään - mahdollisimman vähän läheisiä satuttavalla tavalla.

 

["onneton omena"]

Ap ei millään tavalla erittele millä tavoin lapset olisivat onnettomia tällä hetkellä, toisaalta ei myöskään kerro miksi on mieheensä pettynyt.

Itse en ymmärrä näitä tapauksia, jotka etsivät toisen ihmisen ollessaan naimisissa ja yhtäkkiä ovat todella pettyneitä nykyiseen puolisoon. Sen sijaan että itse eroaisivat, eläisivät itsellisesti ja selvittäisivät itselleen mikä meni vikaan, syitä voi olla myös muita kuin typerä mies. Suhteesta toiseen hyppääminen jättää asiat selvittämättä ja taas ollaan pettyneitä ja ihmeissään.

Lapset ei ole onnettomia, mutta olisivat sitä jos eroaisimme.

 

["onneton omena"]

Edellinen vastaus lähti käsistä. Painotan nyt vielä kun näemmä osalla porukasta on vaikeuksia ymmärtää lukemaansa. En ole hyppäämässä suhteesta toiseen. Tunteiden kuoleminen ei johdu tästä toisesta miehestä. Ensin kuoli tunteet ja parin vuoden päästä ihastuin tulisenmin kuin ikinä koskaan. En kuitenkaan ole edelleenkään vaihtamassa miestä. En edes voisi kun tuo toinen on varattu. Mietin jatkaako nykyisessä liitossani vai erotako.

 

[fsklfs]

Ja miten tyhmänä te jotkut oikein pidätte lapsia..? Että ne ei tajua muuta kuin sen minkä niille sanoo? Voi kuulkaa, lapset kyllä ymmärtävät ettei meidän kotona ole samanlainen, rakkaudentäyteinen ilmapiiri kuin kavereilla. Lapset tajuaa ettei vanhemmat ole onnellisia ja kun eivät tajua miksi, saattavat jopa alkaa syyttämään itseään siitä.

 

[qwertyu]

Mitä jos yrittäisit kohdella miestäsi rakastavasti, toimisit niinkuin rakastaisit? Tämä voisi herätellä vähitellen niitä sun kuolleeksi kokemia rakkauden tunteita uudelleen henkiin.
Toisaalta, viittaat hyvin epämääräisesti menneisyydessä tapahtuneisiin asioihin jotka on vaikuttaneet siihen että rakkaus on loppunut.
Tietämättä noita asioita, on vaikea asiaa ymmärtää.
Jos kyseessä on jatkuva vähättely, elämän kriiseissä yksin jättäminen tai vastuun pakeneminen yhä uudestaan, on helpompi ymmäärtää tunteiden kuoleminen, ja toisaalta varmasti vaikeampaa niitä tunteita uudelleen elvyttää.
Jos kyseessä on se, että toinen on inhimillinen omine vikoineen, kertoo huonoja vitsejä seurassa niin että puoliso joutuu häpeämään ja ei vie sukkia pyykkiin koskaan, on kyse enemmän arjesta ja siitä ettei kukaan ole kovin täydellinen, tällöin luulisi liiton pelastamisen ja tunteioden uudellen löytymisen olevan helpompaa.

Kaikilla on kuitenkin aikoja, jolloin pettyy toiseen ja parisuhteen jatkaminen ja kipinän löytyminen vaatii tahtomista. Harlekiinikirjojen rakkautta ei oikeasti ole sellaisenaan. Ja tämän sanon erittäin onnellisen parisuhteen omaavana, silti ei meidänkään suhde ole isoilta kriiseiltä välttynyt ja tahtomista on välillä tarvittu.