Onko muille naimisissa oleville ikinä käynyt niin, että ihastuu aivan kauheasti yhtäkkiä...?

["Ellis"]

Mulle kävi näin. Olen onnellisesti naimisissa, yhden lapsen äiti ja odotan toista aivan alkumetreillä. Palasin juuri työelämään. Täällä sattui olemaan uusi henkilö, mies, joka on aivan ihana persoona.. En tiedä hänestä juuri mitään, ikäeroakin on 10 vuotta, mutta olen aivan myyty. Hän on suloinen, iloisen näköinen, kohtelias, avulias... Tuntuu, että kaikki mitä hän on tähän mennessä tehnyt on sympaattista. Olen hukassa. Tämä on minulle aivan uutta! En ole koskaan ollut mikään ihastuilija, enkä repsahtele sinne tänne edes silloin joskus sinkkuaikoina! Olen ymmälläni. Kemia vain tuntuu kohtaavan ja vetovoima on valtava..

Onko kenellekään muulle käynyt näin vastaavassa tilanteessa?

 

[onkäynyt]

 

[Ap.]

Auts..

 

["tiina"]

Kyllä on käynyt noin, tosin avioliitto oli ollut aika pitkälle karilla jo jonkin aikaa. Tai olin itse ollut tyytymätön ja onneton jo pitkään, ero mielessa jo kauan.
Sekoitin pääni täydellisesti, sitä onneksi kesti vain jonkin aikaa mutta vahinko ehti jo tapahtua, eli mieheni siitä kylä tiesi ja se olikin se vika isku meidän väliselle liitolle.
Asumme vieläkin saman katon alla ja hoidamme lasta yhdessä, mutta muuta ei välillämme ole. Paitsi kaunaa. Todella ahdistava tilanna kaikin puolin.

 

[Miuski harmailee]

Elän pitkässä, onnellisessa liitossa (16v naimisissa, 19v yhdessä) ja kaikenlaisia vaiheita on ollut. Olen myös muutaman kerran ihastunut, kerran ihan "kunnolla". Ikinä en ole ihastumisen suhteen mitään tehnyt, vaikka tästä toisesta näin hämmentäviä uniakin. Ihastumisessa ei ole mitään pahaa ja semmoisia sattuu, vaikka elää onnellisessa liitossakin. Täytyy vaan miettiä hyvin tarkkaan, että mitä kaikkiea vaarantaa, jos ihastumisen mukaan toimimaan. Joskus se voi olla olla paras mahdollinen päätös, toisinaan taas kaikki menee pieleen hetken huuman takia. Itse en siis voinut kuvitellakaan uhraavani ihanaa parisuhdettani mokomien ihastusten takia ja sittenpä ne pikkuhiljaa laantuivatkin.

 

["emppu"]

On käynyt noin, useastikin, 20 vuoden liiton aikana. Nauti tuosta tunteesta, mutta anna ajan kulua tekemättä mitään, kyllä se tunne siitä hiipuu. Itseäni joskus auttanut kun olen kuvitellut mitä kaikkia pahoja tapoja ihastuksellani on, väkivaltaisuutta yms.

 

["hepsankeikka"]

Voi miten tuli vuosien takainen asia muistoihin. Eli olen ollut ihastuneena toiseen, valtavasti. Oli vaikeata pitää itsensä ruodussa. Ajatukset olivat, että miksi tämä elämä on niin kurinalaista ja vanhaan kaavaan sidottua ja hyveellisenä pysyttävä. Ei ollut kaukana, etten olisi hyveen polulta astunut sivuun ja tehnyt sitä mitä halusin. Mutta en, ja pysyin miehelleni uskollisena. Kyllä niin monesti ajatukset jälkikäteen tulivat mieleen ja ikävöin sitä miestä. Nyt taas iski kaipuu.

 

[endis]

Syksy ja kevät ovat aikoja joilloin aivokemia tuppaa olemaan sekaisin (hormoneineen). Ennen kuin ryhdyt mihinkään, mieti seurauksia. Onhan se ihastuminen kivaa, mutta voi mennä ohi hetkessä, kun pohtii realiteetteja.

 

[Bitch]

On tähän 30 vuoteen mahtunut yhtä jos toistakin, mutta ne menee kyllä ohi kun ei lähde ruokkimaan juttua yhtään

 

["Ellis"]

Syksy ja kevät ovat aikoja joilloin aivokemia tuppaa olemaan sekaisin (hormoneineen). Ennen kuin ryhdyt mihinkään, mieti seurauksia. Onhan se ihastuminen kivaa, mutta voi mennä ohi hetkessä, kun pohtii realiteetteja.

Ihana kommentti ???? syksy ja kevät, alku ja loppu, ainakin symbolisesti jollain tapaa. Uskon tähän kyllä.

Joku kehotti nauttimaan tunteesta. Sen teen. Ehkä tässä onkin kyse enemmän jännityksestä... Perheenäidin elämä kun on joskus vähän tylsää...

 

["Ellis"]

[QUOTE="Ellis";30297384]Ihana kommentti ???? syksy ja kevät, alku ja loppu, ainakin symbolisesti jollain tapaa. Uskon tähän kyllä.

Joku kehotti nauttimaan tunteesta. Sen teen. Ehkä tässä onkin kyse enemmän jännityksestä... Perheenäidin elämä kun on joskus vähän tylsää...[/QUOTE]

Kysymysmerkkien tilalla piti olla kylläkin HYMIÖ