A
anonyyminä
Vieras
Meillä on vuoden kuluttua eskari-ikäinen lapsi. Ihana, sosiaalinen tapaus, osaa paljon kaikkea, mm. lukea yksinkertaisia sanoja ja kirjoittaa itse lyhyitä sanoja, oppii helposti kieliä lastenohjelmista jne. Hienomotoriikka on hyvää, tykkää kovin piirtää, leikata ja askarrella. Osaa uida kellukkeilla ja pyöräillä ilman apupyöriä. Karkeamotoriikka tietyissä asioissa vähän puutteellista: toisella jalalla ei pysty hyppimään kuin 2-3 hyppyä, vaikka kovasti on harjoitellut. Hyppiminen muutenkin vähän epäjoustavaa, ei osaa hyppiä hyppynarulla. Kuperkeikka onnistuu vaivoin. Tasapaino ehkä huono, voi johtua myös lapsen huonosta näöstä (silmälasit on.) Palloa osaa heittää ja potkia hyvin.
Lapsi on ollut päiväkodissa 3,5 vuotta ja joka vuosi vasukeskustelussa nousee eteen jokin huoli lapsen toiminnasta ryhmässä. Isossa ryhmässä ollessa lapsi jää haahuilemaan ja tuijottelemaan muiden tekemisiä, eikä tehtävien ohjaus mene perille. Lapsi on hurjan kiinnostunut ympäristöstään ja viihtyy ryhmässä, mutta toki tuon ikäisen kuuluisi jo hiukan päästä jyvälle, että on tarkkaavaisena ohjeita varten ja noudattaa niitä. Lisäksi suomen kielessä edelleen taivuttaa sanoja väärin, jää välillä jankuttamaan, saattaa unohtaa sanan. (Välillä kun en suostu sanomaan lapselta ''hukassa'' olevaa sanaa, niin kyllä se sieltä löytyy). Lisäksi uusien, hankalaksi koettujen asioiden kohdalla lannistuu helposti. Kelto on käynyt useampana vuotena tekemässä tehtäviä lapsen kanssa, sieltä saatu palaute on ''seuraillaan''. On lisäksi antanut lto:lle tehtäviä, joita tekee lapsemme kanssa.
Päiväkotikin allekirjoitti samat asiat kuin me: lapsi on sosiaalisesti lahjakas, rohkea juttelija, suhtautuu uusiin asioihin aluksi aina uteliaisuudella ja mielenkiinnolla (saattaa myöhemmin lannistua), on omatoiminen. Kaverisuhteet toimivat, lapsi on empaattinen, osaa näyttää ja nimetä tunteensa. Käyttäytyy hyvin, ei häiriköi. Mutta ovat siis huolissaan tuosta vaikeudesta työskennellä ryhmässä: lapsi siis jumittaa, ei kuule omaa nimeään, ei saa tehtävänantoja perille kun jää katsomaan muiden tekemisiä.
Kuulo on tutkittu, se on normaali. Lapsen kanssa juttelin asiasta ja yritin kannustaa olemaan tarkkaavaisempi aamupiirissä yms. Ensi viikolla menen päiväkotiin juttelemaan vielä asiasta. Heitin kuitenkin ilmoille, että voisin ottaa yhteyttä perheneuvolaan, että saataisiin sitten mahdolliset tarvittavat tukitoimet lapselle jo eskariin, ja sekä lto että kelto sanoivat ettei siitä ole ainakaan haittaa.
Mies kuitenkin laittaa hanttiin, ei halua tutkimuksia, hänen mielestään on vain ymmärrettävää että jos on jotain mielenkiintoista meneillään niin lapsi ei osaa keskittyä kahteen asiaan samaan aikaan. Myönnän, että asia voi olla niinkin, mutta silti haluaisin että lapsi tutkittaisiin nyt kunnolla ettei sitten esim. koulutaipale hankaloidu siksi että lapselta puuttuu hänen tarvitsemiaan tukimuotoja. Yriitn miehelle sanoa, että lapsi ei muutu miksikään vaikka saisi minkä diagnoosin, ja että perheneuvolan testit ovat lapsellekin ihan mukavia tehdä. Ja että perheneuvolan asiantuntijat osaavat kyllä meidän ja päiväkodin kertomusten mukaan määritellä testien tarpeen.
Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta?
Lapsi on ollut päiväkodissa 3,5 vuotta ja joka vuosi vasukeskustelussa nousee eteen jokin huoli lapsen toiminnasta ryhmässä. Isossa ryhmässä ollessa lapsi jää haahuilemaan ja tuijottelemaan muiden tekemisiä, eikä tehtävien ohjaus mene perille. Lapsi on hurjan kiinnostunut ympäristöstään ja viihtyy ryhmässä, mutta toki tuon ikäisen kuuluisi jo hiukan päästä jyvälle, että on tarkkaavaisena ohjeita varten ja noudattaa niitä. Lisäksi suomen kielessä edelleen taivuttaa sanoja väärin, jää välillä jankuttamaan, saattaa unohtaa sanan. (Välillä kun en suostu sanomaan lapselta ''hukassa'' olevaa sanaa, niin kyllä se sieltä löytyy). Lisäksi uusien, hankalaksi koettujen asioiden kohdalla lannistuu helposti. Kelto on käynyt useampana vuotena tekemässä tehtäviä lapsen kanssa, sieltä saatu palaute on ''seuraillaan''. On lisäksi antanut lto:lle tehtäviä, joita tekee lapsemme kanssa.
Päiväkotikin allekirjoitti samat asiat kuin me: lapsi on sosiaalisesti lahjakas, rohkea juttelija, suhtautuu uusiin asioihin aluksi aina uteliaisuudella ja mielenkiinnolla (saattaa myöhemmin lannistua), on omatoiminen. Kaverisuhteet toimivat, lapsi on empaattinen, osaa näyttää ja nimetä tunteensa. Käyttäytyy hyvin, ei häiriköi. Mutta ovat siis huolissaan tuosta vaikeudesta työskennellä ryhmässä: lapsi siis jumittaa, ei kuule omaa nimeään, ei saa tehtävänantoja perille kun jää katsomaan muiden tekemisiä.
Kuulo on tutkittu, se on normaali. Lapsen kanssa juttelin asiasta ja yritin kannustaa olemaan tarkkaavaisempi aamupiirissä yms. Ensi viikolla menen päiväkotiin juttelemaan vielä asiasta. Heitin kuitenkin ilmoille, että voisin ottaa yhteyttä perheneuvolaan, että saataisiin sitten mahdolliset tarvittavat tukitoimet lapselle jo eskariin, ja sekä lto että kelto sanoivat ettei siitä ole ainakaan haittaa.
Mies kuitenkin laittaa hanttiin, ei halua tutkimuksia, hänen mielestään on vain ymmärrettävää että jos on jotain mielenkiintoista meneillään niin lapsi ei osaa keskittyä kahteen asiaan samaan aikaan. Myönnän, että asia voi olla niinkin, mutta silti haluaisin että lapsi tutkittaisiin nyt kunnolla ettei sitten esim. koulutaipale hankaloidu siksi että lapselta puuttuu hänen tarvitsemiaan tukimuotoja. Yriitn miehelle sanoa, että lapsi ei muutu miksikään vaikka saisi minkä diagnoosin, ja että perheneuvolan testit ovat lapsellekin ihan mukavia tehdä. Ja että perheneuvolan asiantuntijat osaavat kyllä meidän ja päiväkodin kertomusten mukaan määritellä testien tarpeen.
Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta?
