Ä
äiti vain
Vieras
Meillä on lapsen (ainoa lapsi) kasvatuksessa/hoidossa ollut yksi iso asia, joka on aiheuttanut meidän vanhempien välille erimielisyyksiä. Hankala asia, jonka suhteen toimimisessa meillä on ollut eri näkemykset - tai itseasiassa minulla on ollut joku näkemys, miehelle ei minkäänlaista näkemystä. Siis emme ole olleet samoilla linjoilla.
Neuvolassa asiasta on puhuttu. Terveydenhoitaja ehdotti perheneuvolaa ja käyntiä ongelmamme asiantuntijan luona. Lopulta saimme ajan tämän ongelmamme asiantuntijan luo. No, siitä ei paljon ollut apua itse ongelman suhteen, mutta ehkä aloimme kuitenkin ajatella enemmän samalla tavalla - tai mieskin tajusi, miten vakavasta asiasta on kyse. Nyt sitten perheneuvolastakin lopulta soittivat (pari kuukautti sitten oli tuo asiantuntijan luona käynti, alkuvuodesta jo neuvola suositteli näitä) ja sanoivat, että olisi aikoja. Kieltäydyin kuitenkin ja sanoin, ettei ole enää tarvista.
Tottahan se tavallaan onkin, siis että olemme jo löytäneet yhteistä säveltä tämän ongelman hoitamisen suhteen. Itse olen kyllä luonteeltani semmoinen, että tykkään puhua asioista ja kuunnella toisten näkökantoja ja pohtia jne... muta kuitenkin tuntui vähän siltä, että perheneuvolan asiakkuus on jotenkin liian leimaavaa -olemme ongelmaperhe. Se olikin siis varmaan suurin syy, miksi kieltäydyin ajasta.
Meillä on nyt kaikki ok. Mutta jäin vain miettimään, että olenko ainoa, joka ajattelee perheneuvolasta näin..??
Neuvolassa asiasta on puhuttu. Terveydenhoitaja ehdotti perheneuvolaa ja käyntiä ongelmamme asiantuntijan luona. Lopulta saimme ajan tämän ongelmamme asiantuntijan luo. No, siitä ei paljon ollut apua itse ongelman suhteen, mutta ehkä aloimme kuitenkin ajatella enemmän samalla tavalla - tai mieskin tajusi, miten vakavasta asiasta on kyse. Nyt sitten perheneuvolastakin lopulta soittivat (pari kuukautti sitten oli tuo asiantuntijan luona käynti, alkuvuodesta jo neuvola suositteli näitä) ja sanoivat, että olisi aikoja. Kieltäydyin kuitenkin ja sanoin, ettei ole enää tarvista.
Tottahan se tavallaan onkin, siis että olemme jo löytäneet yhteistä säveltä tämän ongelman hoitamisen suhteen. Itse olen kyllä luonteeltani semmoinen, että tykkään puhua asioista ja kuunnella toisten näkökantoja ja pohtia jne... muta kuitenkin tuntui vähän siltä, että perheneuvolan asiakkuus on jotenkin liian leimaavaa -olemme ongelmaperhe. Se olikin siis varmaan suurin syy, miksi kieltäydyin ajasta.
Meillä on nyt kaikki ok. Mutta jäin vain miettimään, että olenko ainoa, joka ajattelee perheneuvolasta näin..??