vanhempien vuoroviikkoasuminen -kokemuksia?

["sini"]

Onko kellään kokemusta siitä että erotilanteessa lapset jäävät yhteiseen kotiin ja vanhemmat asuvat vuoroviikoin lasten kanssa?

Meillä siis tilanne että ero tulee. Ollaan saatu riidat sovittua ja anteeksi on annettu, mutta unohtaa ei voi, eikä yhteistä tulevaisuutta siis ole. Ollaan kuitenkin ihan hyvissä väleissä. Lapsia on kolme (4, 6 ja 8v). Harkitaan että lapset jäisivät asumaan yhteiseen kotiin kavereiden ja sukulaisten lähelle vuoroviikoin toisen vanhemman kanssa. Vanhemmille hankittaisi sitten toinen asunto lähikaupungista, jossa myös asuttaisiin vuoroviikoin.

Lopullinen ratkaisu tämän ei ole tarkoitus olla, mutta jos vaikka pari vuotta mentäisiin näin. Onko kellään kokemuksia vastaavasta järjestelystä? Kovin yleistä ei taida olla, mutta voisiko toimia?

 

[Juiki]

Ei ole kokemusta mutta tätä vaihtoehtoa miettiin mekin kun ero oli lähellä. Luulisi että olisi lapsen kannalta helpompaa kun edes koti pysyy samana. Tsemppiä teille.

 

["sini"]

Kiitos mielipiteestä. Onko muilla ajatuksia aiheesta?

 

[Jaiki]

Pahoin pelkään, että ratkaisu ei ole järkevä. Olen itse eronnut ja nähnyt, miten ne "asialliset välit" muuttuvat yhtäkkiä epäasiallisiksi, kun mukaan tulee uusia puolisoita lyhyelläkin varoitusajalla (vaikka sitä ei juuri nyt tavoittelisikaan) ja asioista ollaan edelleen eri mieltä. Tämä kaikki tapahtuu helposti alle kahteen vuoteen. Lisäksi lasten kannalta olisi varmasti hyvä (?) pyrkiä lopulliseen ratkaisuun mahdollisimman aikaisin. Kun puolen vuoden jälkeen kyllästytte riitelemään niistä pyykeistä, joita toinen ei lapsiviikollaan ole hoitanut, tenavien pitää taas tottua uuteen järjestelyyn.

Kunnioitettavaa toki, että ajattelee lapset edellä, mutta suhtaudun itse kovin skeptisesti tällaiseen asumismuotoon. Itsestään ja exästä pitäisi olla todella varma. Kukaan ei voi olla NIIN varma edes itsestään. Helpommalla pääsette, jos menette pariterapiaan (vrt. ajattelemasi asumismuoto).

 

[Jaiki]

Lisään vielä edelliseen viestiini ja sen humoristiseksi tarkoitettuun loppukaneettiin sen, että asuessanne vuorotellen kahden asunnon välillä kummallakaan teistä ei oikeastaan ole mahdollisuutta omaan elämään. Kyttäätte lopulta toistenne jälkiä ettekä pääse eteenpäin.

 

["sini"]

Tuota mietin itsekin, että voisi olla hyvä pyrkiä lopulliseen ratkaisuun mahdollisimman nopeasti. En vaan ole tyytyväinen mihinkään osa-alueeseen elämässäni. Haluaisin muuttaa toiselle paikkakunnalle, kunhan jostain löytyisi töitä. Se on taas suuri muutos lapsille. Jos taas nyt kumpikin hankkii oman asunnon, pitäisi saada talo myytyä ensin.

Olen kyllä ihan pihalla että mitä tässä tekisi. Kai siitä pariterapiasta voisi jotain iloa olla, mutta pariskuntaa meistä ei enää tule.

 

["sini"]

Taitaa olla niin tuhoon tuomittu ajatus, ettei kukaan muu ole ollut niin hullu, että olisi kokeilllut.

 

[eitod]

En vois kuvitella - ei olis omaa kotia ollenkaan! Kaikki tavaroiden jakaminen - ei siellä kämpässä kuitenkaan voisi olla kaikkia tavaroita kaksin kappalein. Ja sitten sellainen kyttäys tulisi kuitenkin, että ketä täällä on ollut ja käynyt, ja entäs jos jotain menee rikki. Ei mitään yksityisyyttä, kaikki kamat alttiina toisen penkomiselle. En keksi mitään hyvää tuossa että jakaisitte myös sen toisen asunnon.

 

["sini"]

Minulle koti ei ole ikinä merkinnyt mitenkään kovin paljoa. Se on vaan seinät ja katto. Olisi tässä kyllä mahdollisuus että ottaisi huoneen joka toiseksi viikoksi läheisestä asuntolasta, mutta se olisi enemmänkin matkalaukkuelämää, eikä se ihan hirveästi houkuttele. Mutta silloin sitä toista asuntoa ei tarvitsisi jakaa.

Kai minä yritän vaan keksiä epätoivon vimmalla jotain siistiä ratkaisua päästä tästä tilanteesta yli, mutta ei sellaista taida olla.

 

[missähän oli]

Jostain lehdestä luin juuri vastaavanlaisesta eroperheen järjestelystä ja heillä toimi ainakin hyvin, oletko googlella etsinyt, jos löytyisi? Tai kysynyt vaikka Uusperheellisten liitosta, jos sieltä löytyisi joku vertaistukiperhe?

 

[bieras]

Toimiessaan vois olla hyvä ratkaisu. Aika jänniä nuo kommentit että "kauhee, sitten ei ois pysyvää kotia. " Niinpä, aikuinen tarvii pysyvän kodin, lasta voi ripotella miten vaan ne kyllä sopeutuu. Just.

 

[säpäle harmaana]

Toimiessaan vois olla hyvä ratkaisu. Aika jänniä nuo kommentit että "kauhee, sitten ei ois pysyvää kotia. " Niinpä, aikuinen tarvii pysyvän kodin, lasta voi ripotella miten vaan ne kyllä sopeutuu. Just.

Tuossahan sanottiin, että ei olisi omaa kotia. Siis sellaista, jossa ei ole ex-puolisoa.

 

["Eee"]

Tunnen etäisesti pariskunnan, joka teki noin. Ihailtavaa, että vanhemmat ottavat vastuun erostaan ja ryhtyvät muuttohärdelliin viikon välein sen sijaan, että pakottaisivat viattomat lapset tekemään sen.

 

[vierass]

Oma asunto tietenkin pitää olla, en huolisi miestä omaan asuntooni sotkemaan joka viikko, plus lasten asunnossa siivooja joka siivoaa sotkut ennen vaihtoa. Tämä onnistuu jos on lompsa lyönnissä, teillä ei ole joten lasten on lähdettävä kiertämään kodista toiseen.

 

["sini"]

Kiitos kommenteista kaikille. Yritin toki googlailla, mutta löysin lähinnä juttua vain lasten vuoroasumisesta. Pitää varmaan kysyä tuolta uusperheiden liitosta, se ei käynyt mielessäkään, kiitos ideasta.

 

[vierass]

Vähän aikaa sitten luin jostain lehdestä pariskunnasta, jotka olivat tehneet juuri noin. Toisella oli jo puolisokin mutta silti "reissasivat" kahden asunnon välillä, eli kolmea asuntoa ei ollut käytössä.

Jos teillä on nyt hyvät välit niin saattaa toimiakin. Kai sitä kokeilla voi?

 

["Jep"]

Mun kaveripariskunta teki noin ja hyvin toimi. Jos molemmat ovat päässeet eron kanssa sinuiksi ja hyväksyvät ajatuksen että ex-puolisolla on oma elämä jonka kaikki käänteet eivät kuulu toiselle, ei tuon luulisi olevan hankalaa. Kokeilemisen arvoista, jos ei toimi niin sitten toisella tapaa.

 

[gyry]

Ei toimi pidemmän päälle. Tarvitaan kolme asuntoa, yhteinen ja molemmille oma.

 

["Eräs"]

Olen miettinyt vähän vastaavanlaista järjestelyä. En tajua noita "ei ole mahdollisuutta omaan elämään", koska esim. uusien kumppaneiden tullessa kuvioon tuo järjestelyhän saattaa jopa helpottua: ei tarvitse enää jakaa yhteistä asuntoa eksän kanssa, vaan voi olla toisen viikon sen uuden kumppanin luona (ja toisen lasten kanssa). Itse en aio enää muuttaa uuden kumppanin kanssa asumaan, koska en suunnittele yhteisiä lapsia enkä halua ostaa yhteistä asuntoa kenenkään kanssa, mennä naimisiin tms. (koska haluan että mikään ei häiritse perintökaarta lapsia ajatellen).

Itse koen, että aikuisten "siirtely" on helpompaa kuin lasten. Ja aikuisille se aika on kuitenkin lyhyempi kuin lapsille, joiden lapsuudesta ja nuoruudesta on kyse. Minusta on ajatuksena ihan ok pitää entinen kumppani läheisenä ja kiinteänä osana elämääni. Ei ole tarve vihata häntä. Ja pystyn pääsemään suhteesta yli, vaikka hän pyörisikin kuvioissa. Minulle olisi ihan ok viettää jouluja yms juhlapyhiä yhdessä, käydä vaikka joskus yhdessä matkoilla tai nähdä muuten vaan. Ja ei, en haikaile takaisin - ero on molemminpuolinen päätös, mutta ehkävähän enemmän jopa oma tahtoni, ja olen alkanut jo katsella muita. En kaipaa entiseen.

 

["sini"]

Ihan kun omia ajatuksia lukisi.

 

[vieras*]

ei toimisi mun kohdallani. Mun lasteni isä on niin perussotkuivnen ihminen että mulla menisci siitä viikosta ensimmäiset kolme päivää asunnonvaihdosta miehen sotkujen siivoamiseen eli toisinsanoen mies saisi musta ilmaisen kodinhoitajan ...

:|

 

[geg]

Työkaveri teki noin, he vuokrasivat yksiön jossa vanhemmat asuivat vuoroviikoin. Mutta heillä tämä oli väliaikainen ratkaisu asumuseron ajaksi, tuskin olisivat jatkaneet sitä pidemmän päälle. Heillä tämä päättyi siis siihen että toinen vanhempi muutti työn perässä toiselle paikkakunnalle.

 

["sini"]

Väliaikainen ratkaisu meilläkin varmaan olisi. Olisi vielä kiva kuulla henkilökohtaisia kokemuksia, jos jollain on.

 

[ei toimi]

Teimme noin puoli vuotta, kun järjestelimme eroa ja uusia asuntoja. En todellakaan suosittele pidemmän päälle. Siinä kävi nopeasti niin, että koti alkoi repsottaa, koska kumpikaan ei ollut hetkeäkään kotona ilman lapsia. Lisäksi ymmärsin sen mitä olin jostain lukenutkin, että tuossa järjestelyssä lapsista tulee kodin/perheen kiintopiste ja se vastuu ei kuulu lapsille. Päädyimme lasten vuoroviikkoasumiseen, niin että kotien etäisyys on 500 metriä. Toimii.

 

["sini"]

Miten se näkyi, että lapsista tuli kiintopiste? Reagoivatko lapset itse siihen?