Å
Åsa.
Vieras
Ystävälläni on kaksi poikaa, toinen jo eskarilainen ja toinen 4,5v. Nelivuotias on ystävällä aina tapaamisissa mukana. Oma lapseni on nyt 2-vuotias ja koko tämän ajan, kun olemme lasten kanssa päiväsaikaan treffailleet, olen miettinyt mitä tästä oikein saan tai mitä lapseni näistä tapaamisista saa. Toisaalta joo ihan kivaa, mutta toisaalta jommalla kummalla meistä on aina paha mieli tapaamisten jälkeen.
Ystävän lapsi "jyrää" lapseni joka tapaamisella, kävelee ylitse, tai ajaa jos en ehdi väliin - kerran sähkötraktorilla. Ystäväni ei kiellä tai rajoita. Viimeksi pulkkamäessä sain olla sydän syrjällään lapseni kilpenä koko ajan. Kun sanon ystävän lapselle, että odota tai varo, pienempi on tiellä, hän ei ragoi mitenkään - en edes tiedä rekisteröikö sanomineni tai kehoitukset. Mikään ei päällepäin katsottuna näy menevän perille. Oma äitinsä huutaa kurkku suorana käskyt lapselle silloin kun jotain ylipäätään sanoo.
Lapsen käytöstä selittää sillä, että "pojat nyt on tuommoisia". Ei minusta kaikkea voi selittää sukupuolella tai sillä, että lapsi saa kotona "näkyä" - eli elää kuin pellossa. En tiedä, pitää kai miettiä noita tulevia tapaamisia kun ei niistä tunnu mitään positiivista tulevan..
Ystävän lapsi "jyrää" lapseni joka tapaamisella, kävelee ylitse, tai ajaa jos en ehdi väliin - kerran sähkötraktorilla. Ystäväni ei kiellä tai rajoita. Viimeksi pulkkamäessä sain olla sydän syrjällään lapseni kilpenä koko ajan. Kun sanon ystävän lapselle, että odota tai varo, pienempi on tiellä, hän ei ragoi mitenkään - en edes tiedä rekisteröikö sanomineni tai kehoitukset. Mikään ei päällepäin katsottuna näy menevän perille. Oma äitinsä huutaa kurkku suorana käskyt lapselle silloin kun jotain ylipäätään sanoo.
Lapsen käytöstä selittää sillä, että "pojat nyt on tuommoisia". Ei minusta kaikkea voi selittää sukupuolella tai sillä, että lapsi saa kotona "näkyä" - eli elää kuin pellossa. En tiedä, pitää kai miettiä noita tulevia tapaamisia kun ei niistä tunnu mitään positiivista tulevan..