miten sinä ja miehesi riitelette?

[-.-]

Mä olen itsekin temperamentinen, mutta lapsen myötä olen tehnyt töitä sen eteen miten riidoissa käyttäydyn.

Meillä mies huutaa, kiroilee, ja esim. eilen huusi minulle että haista oikein pitkä vittu. Mä en halua edes lähteä mukaan tällaiseen enää joten sanoin että nyt on parempi olla hiljaa jos ei ole muuta sanottavaa. Ja kyse oli ihan mitättömästä asiasta josta mies vaan jatkoi ja jatkoi. Hän jatkoi mesoamista että mä olen haukkunut ja meidän perheessä vain mä kuulemma saan haukkua.

Myöhemmin sitten tilanteen rauhoituttua halusin tietää miten olen haukkunut. Tiesin että en ole haukkunut koska sain pidettyä itseni tilanteessa rauhallisena ja en varmasti sanonut mitään mitä voisi luokitella haukkumiseksi. Eipä keksinyt mieskään.

Mua jotenkin ahdistaa se, että lapsen kuullenkin mies kiroilee ja sanoo mulle noin rumasti. Jos sanon tästä miehelle niin hän ei koskaan mielestään huuda. Ja toinen mikä on ongelma on tavaroiden heittely. Hän suuttuu aina lapselle kun lapsi (kohta 2 v.) heittelee tavaroita, mutta itse tekee kiukkuillessaan ihan samaa. Eilenkin lensi kaukosäädin lattialle niin että patterit lenteli ympäriinsä.

Mä olen muuttanut omaa riitakäyttäytymistä, mutta en mä voi toista muuttaa :/ Mies ei koskaan myönnä sanoneensa pahasti, ei myönnä huutavansa, ei myönnä olevansa väärässä.

Miten teillä muilla riidellään?

Mies pyysi anteeksi, mutta eipä se kovin sydämestä tullut kun se tuli tähän tyyliin "Mä pyydän anteeks, mä yritän tästä lähin olla hiljaa ku se kerran on niin että vaan mua saa haukkua" Voitte kuvitella että kun joku sanoo noin ilkeilevällä äänensävyllä, se ei tunnu kovin vilpittömältä anteeksipyynnöltä.

 

[noooh]

lapsen kasvatuksesta.

 

[noooh]

lapsen kasvatuksesta.

Lukihäiriö, luin mistä riitelette.

 

["jep"]

Ei mitenkään koska ei ikinä riidellä. Ei ainuttakaan riitaa 10 vuoteen.

 

[Pin]

Yleensä se menee vaan niin, että mä sähähtelen jotain turhaa. En tiedä lasketaanko sitä riitelemiseksi. Sitä mitä itse pidän riitelemisenä, tapahtuu aika harvoin nyt. Riideltiin aika paljon suhteen ihan ekana vuonna jälkimmäinen puolivuotinen ja sitten reilu vuoden kun toka lapsi valvotti ihan kauheasti ja molemmat oli väsyneitä, sillon tuli sellaisia itkuisia aukomisiakin useampikin viikossa, mutta onneksi kumminkin päin ihan ymmärrettävää. Ei siis mitään sellaisia aiheita mitä tarvitsisi jäädä vatvomaan sen kummemmin.

Viimeksi sähähtelin lentokentällä kun en löytänyt oikeaa paikkaa mitenkään ja hermostuin. Stressaantuneena itkeskelin puhelimessa että voitko nyt katsoa jostain mihin mun pitää mennä kun kukaan ei näytä tietävän ja myöhästyn jatkolennolta ihan just. Sitten mies sanoi hurjasti "rauhotut nyt ja kysyt uudestaan joltain toiselta kun en voi mitenkään tietää täältä käsin mihin sun pitää mennä." ja sanoin, että jään tänne sitten nyyh nyyh kun koko ajan neuvotaan ihan eri suuntaan, säkään et auta yhtään ja mieheni painotti "en voi tietää mihin sun pitää mennä, ei se ole vakavaa vaikka jäisit sinne, ostan sitten uuden lennon täältä sulle ja pääset uudelle lennolle". Sitten rauhotuin, keräsin itseni, pyyhin kyyneleet ja löysin paikan.

About noin meni se viimeinen "riita".

 

[tiedän tunteen]

Meillä samantapaista... meillä tilanne " räjähti käsiin", kun miehen riehumiset meni läheisten tietoon. Itse en huuda, hauku, visko tavaroita,uhkaile. Miestä ärsytti vain puhe kun sitä tuli liikaa. Otettiin välimatkaa ja mietittiin kumpikin omaa toimintaa riitatilanteissa ja nyt harjoitellaan uusilla keinoilla kommunikoimista. Piti mennä itseensä ja varmasti kummassakin on asioita millä voi vaikuttaa lopputulokseen. Jospa me opimme.

 

["a.p"]

Meillä samantapaista... meillä tilanne " räjähti käsiin", kun miehen riehumiset meni läheisten tietoon. Itse en huuda, hauku, visko tavaroita,uhkaile. Miestä ärsytti vain puhe kun sitä tuli liikaa. Otettiin välimatkaa ja mietittiin kumpikin omaa toimintaa riitatilanteissa ja nyt harjoitellaan uusilla keinoilla kommunikoimista. Piti mennä itseensä ja varmasti kummassakin on asioita millä voi vaikuttaa lopputulokseen. Jospa me opimme.

Ihanaa että olette molemmat ymmärtäneet sen.

Mä olen temperamenttinen ihminen ja mussa on omat vikani joita olen yrittänyt työstää elämäni ajan. Ennen haukuin minäkin, turhaankin. Mutta en enää koska sellainen ei johda mihinkään. Ja aina olen jälkeenpäin voinut myöntää olleeni väärässä ja typerä.

Mutta miestä en voi muuttaa kun hän ei näe itsessään mitään vikaa. Tai sitten hän alkaa sen itsesäälin että hän on täysi paska ja kaikki vika on hänessä :/

 

[Sinulle Pin]

Yleensä se menee vaan niin, että mä sähähtelen jotain turhaa. En tiedä lasketaanko sitä riitelemiseksi. Sitä mitä itse pidän riitelemisenä, tapahtuu aika harvoin nyt. Riideltiin aika paljon suhteen ihan ekana vuonna jäkimmäinen puolivuotinen ja sitten reilu vuoden kun toka lapsi valvotti ihan kauheasti ja molemmat oli väsyneitä, sillon tuli sellaisia itkuisia aukomisiakin useampikin viikossa, mutta onneksi kumminkin päin ihan ymmärrettävää. Ei siis mitään sellaisia aiheita mitä tarvitsisi jäädä vatvomaan sen kummemmin.

Viimeksi sähähtelin lentokentällä kun en löytänyt oikeaa paikkaa mitenkään ja hermostuin. Stressaantuneena itkeskelin puhelimessa että voitko nyt katsoa jostain mihin mun pitää mennä kun kukaan ei näytä tietävän ja myöhästyn jatkolennolta ihan just. Sitten mies sanoi hurjasti "rauhotut nyt ja kysyt uudestaan joltain toiselta kun en voi mitenkään tietää täältä käsin mihin sun pitää mennä." ja sanoin, että jään tänne sitten nyyh nyyh kun koko ajan neuvotaan ihan eri suuntaan, säkään et auta yhtään ja mieheni painotti "en voi tietää mihin sun pitää mennä, ei se ole vakavaa vaikka jäisit sinne, ostan sitten uuden lennon täältä sulle ja pääset uudelle lennolle". Sitten rauhotuin, keräsin itseni, pyyhin kyyneleet ja löysin paikan.

About noin meni se viimeinen "riita".

Uahhahahaha.

Olen niiiin samanlainen
Olet jotenkin ihanan aito ja rohkea kun uskallat olla aito myös julkisesti. :heart:

 

[Koff]

Seksin määrästä tai itse asiassa sen vähyydestä.

 

[Pin]

Uahhahahaha.

Olen niiiin samanlainen
Olet jotenkin ihanan aito ja rohkea kun uskallat olla aito myös julkisesti. :heart:

Haluaisin joskus nähdä videolta itseni kun olen ihan hermona jossain, saisin hyvät naurut ihan vaan itseäni katselemalla.

 

[Sinulle Pin]

Haluaisin joskus nähdä videolta itseni kun olen ihan hermona jossain, saisin hyvät naurut ihan vaan itseäni katselemalla.

Niinpä .

Itselleni tulee usein sellainen jälkihäpeä, että olisitko nyt hyvä ihminen voinut vähän pienemmällä hyperventilaatiolla selvitä tuostakin . Mies on jo kohta 8v jaksanut tukea ja auttaa monista eksymisistä yms. paniikkitilanteista läpi. (Eksyn vielä tosi helposti)

 

[Pin]

Niinpä .

Itselleni tulee usein sellainen jälkihäpeä, että olisitko nyt hyvä ihminen voinut vähän pienemmällä hyperventilaatiolla selvitä tuostakin . Mies on jo kohta 8v jaksanut tukea ja auttaa monista eksymisistä yms. paniikkitilanteista läpi. (Eksyn vielä tosi helposti)

Samoin, suuntavaistoni on ihan käsittämättömän huono ja ahdistun tilanteista joissa en hallitse kaikkea ja tiedä 100% mihin olen menossa ja mitä pitää tehdä. Meilläkin muuten 8v takana, hyvin jaksaa koota mun murtunutta mieltä näissä dramaattisissa tilanteissa täälläkin. Hauskaa, että joku muukin on yhtä huvittava.

 

[Nap]

Meillä ei ole tämän kolmen vuoden aikana riidelty kun kaksi kertaa. Kun ei ole aihetta riitelylle, harvemmin tulee edes sellaista aihetta mistä monet riitelee.

Nuo ainoat kaksi kertaakin oli mies vähän enemmän humalassa, ja sillonkin oli n. 10min huuto ja siinä se. Toki otanhan minä siittä herkkänä itseeni ja menee siinä sitten seuraavaan päivään asiaa murehtien, mutta seuraavana päivänä puhutaan asia fiksusti halki ja se unohtuu.

Kaikin puolin helpompi ja parempi näin, exien kanssa tapeltiin vähän väliä ja silloin lensi astiat ja tavarat seinään jne. En tosiaan enään kaipaa semmosta

 

["a.p"]

Samoin, suuntavaistoni on ihan käsittämättömän huono ja ahdistun tilanteista joissa en hallitse kaikkea ja tiedä 100% mihin olen menossa ja mitä pitää tehdä. Meilläkin muuten 8v takana, hyvin jaksaa koota mun murtunutta mieltä näissä dramaattisissa tilanteissa täälläkin. Hauskaa, että joku muukin on yhtä huvittava.

Tuo kuulostaa ihanalta parisuhteelta Vaikka tuollaiset tilanteet siinä hetkessä onkin varmaan sulle kamalia niin ihanaa että mies hyväksyy sut sellaisena kuin olet Ehkä tuo piirre on miehen mielestä jopa söpöä omalla tavallaan

Mun mies alkaisi huutamaan mulle..

 

["Minni82"]

Meillä taidan minä olla se suurin riitojen aiheuttaja. Vaikka vuoden olen yrittänyt ties mitä mantroja hokea etten suuttuisi miehelle niin en ole siinä onnistunut. Ja aivan arkipäiväisistä asioista lähtee riidat liikkeelle. Ja sitten jos mies vielä tulee rauhoittelemaan niin tuntuu oikein että kiehahtaa yli ja kunnolla.

Viime viikolla meni jo pahaksi kun mies lupasi tulla töistä ajoissa kotiin että pääsen asioille naapurikaupunkiin ja miestä ei ala sovittuun aikaan kotiin kuulumaan. Laitoin tekstiviestin tai parikin ja mies ei vastaa niihin. Sitten kun oli kymmenen minuuttia myöhässä niin soitin jo miehelle ja mies totta kai varattuna. Siitä lähti sisäinen kiukku taas kasvamaan ja sitä kerkesi ajattelemaan vaikka mitä niiden minuuttien aikana.

Tiedän että tämä kuulostaa taas niin ufolta mutta en ole ollut oma itseni pillereiden aloituksen jälkeen. Nämä olleet käytössä nyt puoli vuotta ja lääkäri suositteli kokeilemaan vuoden.

Pahintahan tässä on että tuon viimeviikkoisen tapahtuman yhteydessä olin ihan oikeasti käydä mieheen jo käsiksi kun pisti niin vihaksi. Ajattelin lopettaa pillerit seuraavaan kiertoon ja alkaa etsimään jotakin muuta. Pelkään jo itseäni.

 

[Sinulle pin (nikiltä)]

[QUOTE="Minni82";30700146]Meillä taidan minä olla se suurin riitojen aiheuttaja. Vaikka vuoden olen yrittänyt ties mitä mantroja hokea etten suuttuisi miehelle niin en ole siinä onnistunut. Ja aivan arkipäiväisistä asioista lähtee riidat liikkeelle. Ja sitten jos mies vielä tulee rauhoittelemaan niin tuntuu oikein että kiehahtaa yli ja kunnolla.

Viime viikolla meni jo pahaksi kun mies lupasi tulla töistä ajoissa kotiin että pääsen asioille naapurikaupunkiin ja miestä ei ala sovittuun aikaan kotiin kuulumaan. Laitoin tekstiviestin tai parikin ja mies ei vastaa niihin. Sitten kun oli kymmenen minuuttia myöhässä niin soitin jo miehelle ja mies totta kai varattuna. Siitä lähti sisäinen kiukku taas kasvamaan ja sitä kerkesi ajattelemaan vaikka mitä niiden minuuttien aikana.

Tiedän että tämä kuulostaa taas niin ufolta mutta en ole ollut oma itseni pillereiden aloituksen jälkeen. Nämä olleet käytössä nyt puoli vuotta ja lääkäri suositteli kokeilemaan vuoden.

Pahintahan tässä on että tuon viimeviikkoisen tapahtuman yhteydessä olin ihan oikeasti käydä mieheen jo käsiksi kun pisti niin vihaksi. Ajattelin lopettaa pillerit seuraavaan kiertoon ja alkaa etsimään jotakin muuta. Pelkään jo itseäni.[/QUOTE]

Ihan järjetöntä että olet antanut miehesi puhua itsesi uskomaan että vika on sinussa!!

Oma mieheni ei IKINÄ tekisi mitään tuollaista, vaan on tavoitettavissa, ja pitää sovitusta kiinni.

Joka ikinen suuttuu kyllä lupausten pettämisestä, ja hyvällä syyllä saa suuttuakin.

Sinä et siis ole se riidan haastaja vaan miehesi!

Tosin kymmenen minuuttia on lyhyt aika, ja reagoit aika voimakkaasti, mutta jotenkin minulle tuli sellainen kuva että miehesi on välinpitämätön ajoissa olemiseen ja sovitusta kiinni pitämiseen. Ettei tuo ollut ensimmäisiä kertoja.

 

[jjuu]

Ihan järjetöntä että olet antanut miehesi puhua itsesi uskomaan että vika on sinussa!!

Oma mieheni ei IKINÄ tekisi mitään tuollaista, vaan on tavoitettavissa, ja pitää sovitusta kiinni.

Joka ikinen suuttuu kyllä lupausten pettämisestä, ja hyvällä syyllä saa suuttuakin.

Sinä et siis ole se riidan haastaja vaan miehesi!

Tosin kymmenen minuuttia on lyhyt aika, ja reagoit aika voimakkaasti, mutta jotenkin minulle tuli sellainen kuva että miehesi on välinpitämätön ajoissa olemiseen ja sovitusta kiinni pitämiseen. Ettei tuo ollut ensimmäisiä kertoja.

Toisaalta juuri tällaiset myöhässä olemiset ja mieluummin puoli tuntia liian aikaisin kuin minuutti liian myöhään -mallit ovat todella syvässä ihmisen perusluonteessa, ja niitä on vaikea muuttaa.

Meillä mies on aina joko ihanjust tai sen ärsyttävän viisi minuuttia myöhässä. Noin kymmenessä vuodessa olen alkanut oppia suhtautumaan tähän oikein. Jos sovitaan jotain aikataulua, sovin sen vartin verran ennakoiden. Luulen, että mies ei ihan oikeasti osaa laskea takaisinpäin (moneltako pitää alkaa valmistautua ja lähteä että on perillä klo xx).

 

[sinulle Pin]

Toisaalta juuri tällaiset myöhässä olemiset ja mieluummin puoli tuntia liian aikaisin kuin minuutti liian myöhään -mallit ovat todella syvässä ihmisen perusluonteessa, ja niitä on vaikea muuttaa.

Meillä mies on aina joko ihanjust tai sen ärsyttävän viisi minuuttia myöhässä. Noin kymmenessä vuodessa olen alkanut oppia suhtautumaan tähän oikein. Jos sovitaan jotain aikataulua, sovin sen vartin verran ennakoiden. Luulen, että mies ei ihan oikeasti osaa laskea takaisinpäin (moneltako pitää alkaa valmistautua ja lähteä että on perillä klo xx).

Pitää oikeasti olla vajaaälyinen ettei tuota osaa.

Ihan rehellisesti ja ilman kettuilua sanon.

 

[mmmmmmm]

mies ensin huutaa , sitten menee lukkoon. Voi olla , että pariin viikkoon ei saa mitään kontaktia. Todella lapsellinen tyyppi. Sitten kun sovinto tulee kääntää asian minun viaksi. Mies on kuitenkin jo 42 v.

 

["Anne"]

Harvoin ja hiljaa. Mies menee jotenkin lukkoon jos on erimielisyyttä, minä taas äidyn helposti paasaamaan jos tunnen jotain vääryyttä. Yritetään keskustella ja jos ei onnistu niin ollaan sitten hiljaa.