Ä
äitipuolivain
Vieras
Meillä on yläkoulu ikäinen nuori kotona ja olen hänen äitipuolensa.
Tausoista sen verran, että lapsi on asunut meillä 9 vuotta ja minä olen ollut lapsen isän kanssa yhdeksän vuotta yhdessä. Ennen meille muuttoa lapsi kävi meille epäsäännöllisesti ja hänen äitinsä kanssa oli ongelmia alkuun, ei onneksi enää ja näkee lasta säännöllisesti.
Ennen meille tuloa lapsi otettiin huostaan ja sijoitettiin lastenkotiin kahdeksi kuukaudeksi hänen ollessa 4 vuotias.
Nyt lapsi on kertonut koulussa pelkäävänsä kotona väkivaltaa.
Eilen kuraattori soitti koulussa pidetyn palaverin jälkeen meille kotiin ja sanoi ottavansa lastensuojeluun yhteyttä. Lastensuojelussa käymme vuosittain tapaamisissa, koska aikaisemman huostaanoton takia sinne seuranta.
Nämä lapsen kuvailemat "väkivalta" tilanteet ovat olleet sellaisia, joissa lapsi saanut murrosikään kuuluvia raivokohtauksia (mies ollut murrosikäisenä itse sieltä haastavimmasta päästä) ja meinaa käydä päälle kun hältä jotain pyytää (roskien vienti samalla kun menee ulos esimerkiksi) ja silloin me aikuiset kiellämme ja jos teini meinaa uhitella ja käyde päälle, otamme käsivarsista kiinni ja pysäytämme lapsen. Ei mustelmia ei kipua aiheudu. Lapsi myös rauhoittuu kun hänet pysäyttää ja puhuu itse asiallisesti.
Välillä on tietty mennyt pinna jatkuvaan kiukutteluun ja tavaroiden jeittelyyn, jolloin sanottu, että otse saanut lapsena selkään jos kiukutteli, että voisi tehdä hyvää nykynuorillekin kun eivät mitään kunnioita.
Tästä juteltu aina riitojen jälkeen ja sanottu, että kaikki väkivalta on väärin ja kielletty, myös aikuisiin kohdistuva.
Näistä lapsi oli puhunut kuraattorille ja terveydenhoitajalle, että häntä meinataan hakata ilman syytä. Olemme viime vuonna lapsen käytöksestä kotona olleet yhteydessä kouluun ja koulussa koulupsykologi tutki tyttöä ja totesi hänen olevan hyvä ja rauhallinen lapsi koulussa. Kotioloihin ei puututtu.
Nyt ollaan siis koulun kautta järjestämässä kriisipalaveria lastensuojelun kanssa.
Onko tässä meidän aikuisten syytä pelätä lasten huostaanottoa?
Lastensuojelussa kotioloista puhuttu avoimesti ja he tietoisia tilanteesta. Lapsella ei myöskään mitään käsitystä oikeasta ja väärästä, varastaa pieniä asioita kotona (esim kaikki pikkulusikat piilotti kerran omaan huoneeseen) eikä kunnioita muiden tavaroita saati omiaan (hajottanut vanhan puhelimensa ja makuuhuoneemme oven). Anteeksi pyytää kun niin on oppinut, tuntuu ettei ymmärrä miksi pitää anteeksi pyytää.
Pahoittelut avautumisesta, mutta ihan pihalla tilanteesta ja oli pakko jonnekin avautua.
Tausoista sen verran, että lapsi on asunut meillä 9 vuotta ja minä olen ollut lapsen isän kanssa yhdeksän vuotta yhdessä. Ennen meille muuttoa lapsi kävi meille epäsäännöllisesti ja hänen äitinsä kanssa oli ongelmia alkuun, ei onneksi enää ja näkee lasta säännöllisesti.
Ennen meille tuloa lapsi otettiin huostaan ja sijoitettiin lastenkotiin kahdeksi kuukaudeksi hänen ollessa 4 vuotias.
Nyt lapsi on kertonut koulussa pelkäävänsä kotona väkivaltaa.
Eilen kuraattori soitti koulussa pidetyn palaverin jälkeen meille kotiin ja sanoi ottavansa lastensuojeluun yhteyttä. Lastensuojelussa käymme vuosittain tapaamisissa, koska aikaisemman huostaanoton takia sinne seuranta.
Nämä lapsen kuvailemat "väkivalta" tilanteet ovat olleet sellaisia, joissa lapsi saanut murrosikään kuuluvia raivokohtauksia (mies ollut murrosikäisenä itse sieltä haastavimmasta päästä) ja meinaa käydä päälle kun hältä jotain pyytää (roskien vienti samalla kun menee ulos esimerkiksi) ja silloin me aikuiset kiellämme ja jos teini meinaa uhitella ja käyde päälle, otamme käsivarsista kiinni ja pysäytämme lapsen. Ei mustelmia ei kipua aiheudu. Lapsi myös rauhoittuu kun hänet pysäyttää ja puhuu itse asiallisesti.
Välillä on tietty mennyt pinna jatkuvaan kiukutteluun ja tavaroiden jeittelyyn, jolloin sanottu, että otse saanut lapsena selkään jos kiukutteli, että voisi tehdä hyvää nykynuorillekin kun eivät mitään kunnioita.
Tästä juteltu aina riitojen jälkeen ja sanottu, että kaikki väkivalta on väärin ja kielletty, myös aikuisiin kohdistuva.
Näistä lapsi oli puhunut kuraattorille ja terveydenhoitajalle, että häntä meinataan hakata ilman syytä. Olemme viime vuonna lapsen käytöksestä kotona olleet yhteydessä kouluun ja koulussa koulupsykologi tutki tyttöä ja totesi hänen olevan hyvä ja rauhallinen lapsi koulussa. Kotioloihin ei puututtu.
Nyt ollaan siis koulun kautta järjestämässä kriisipalaveria lastensuojelun kanssa.
Onko tässä meidän aikuisten syytä pelätä lasten huostaanottoa?
Lastensuojelussa kotioloista puhuttu avoimesti ja he tietoisia tilanteesta. Lapsella ei myöskään mitään käsitystä oikeasta ja väärästä, varastaa pieniä asioita kotona (esim kaikki pikkulusikat piilotti kerran omaan huoneeseen) eikä kunnioita muiden tavaroita saati omiaan (hajottanut vanhan puhelimensa ja makuuhuoneemme oven). Anteeksi pyytää kun niin on oppinut, tuntuu ettei ymmärrä miksi pitää anteeksi pyytää.
Pahoittelut avautumisesta, mutta ihan pihalla tilanteesta ja oli pakko jonnekin avautua.
Liikaa pyydetty tällä palstalla.
