Kauaa ei enää mielenterveys kestä toista isovanhempaa

[luup]

Mitä ihmettä tässä enää mahtaa tuon miehen äidin kanssa tehdä!

Eli tilanne siis, että lapsen syntymästä asti tuo anoppi hyppii nenille joka asiassa. Vähättelee minun sanomisia ja toimii aivan eri tavalla kuin ollaan sovittu.

Minä ja mies ollaan kummatki puhuttu anopin kanssa. Hyvässä ja pahassa, mutta mikään ei auta. Joko hän kuittaa minulle sanotut asiat vitsiksi, tai sitten palaute menee niin pahasti tunteisiin, että tämä ottaa marttyyri asenteen.

En ole itsekään hänen kanssaan kaikista kasvatusasioista samaa mieltä, päinvastoin; Me ollaan monessa asiassa ihan vastakohtia näissä asioissa. Olenko kuitenkaan tehnyt hänelle selväksi etten ole puolissakaan samaa mieltä, tai että muutamaa lapsista voisi ihan oikeasti vähän ajattelemaan omilla aivoillaan. En. Hänen kasvatusasiansa eivät minulle kuulu. Minä en voi muuttaa hänen ajatusmaailmaansa, eikä minua kiinnosta hänen kasvatustyönsä. Miksi siis hän ei voi kunnioittaa meidän työtä?

Olen aivan hiilenä. Olen moneen kertaan ilmoittanut, mitkä pienet käytösasiat tuolla kaikkea imevällä pesusienellä on kielletty. Perusasioita, ei isoja. Esimerkiksi vaikka korujen tai hiusten repiminen. Kielletty on meillä. Mitäpä tekee tuo rakas anoppi? Tulee sanomaan minulle päin naamaa kuinka äitiä ei pitäisi tässä asiassa, vaan lapsen pitäisi saada repiä niitä. Myöhemmin samalla käynnillä hän on menossa hyvästelemään tuon meidän esikoisen ja katsahtaa olkapään yli. Sitten oikeen kumartaa jatyrkyttää niitä korujansa ja kuulen kuinka hän sanoo lapsellemme että nyt saat salaa äidiltä koskea..... Tuota lasta ei ole ennen kiinnostanut korut, mutta heti kun anoppi lapsineen rupesi aina lapsen vierastaessa tyrkyttämään niitä, on ruvennut kaikilla ihmisillä hiomioimaan pienetkin korut.

En haluaisi muutenkaan anopin opettavan pienelle lapselle, että on ok tehdä asioita salaa äidiltä. Tulee vain mieleen että mitäköhän kaikkea muuta minulta on tehty salassa kun pari kertaa ollut hoidossa siellä. Tiedänpähän sitten etten ole lasta sinne hoitoon viemässä.. Harvoin onneksi on hoidossa missään..

 

["jjh"]

Mä olen ehkä tyhmä tai jotain, mut mulle oli täysin hukassa tämän kirjoituksen juju?

Anoppi tekee mitä väärin? Mitä ihmettä nämä korut ovat? Mitä kasvatustapoja?

Mä en ymmärtänyt.

 

[kysymystelijä]

Joo, oli vähän huonosti kirjoitettu teksti, mutta olet oikeassa. Ei anoppi saisi houkutella lasta tekemään asioita, joita nimenomaan et halua lapsen tekevän. Jos olette miehesi kanssa yhtä mieltä asiasta, voisitte rajoittaa anoppia näkemästä lapsia?

 

[luup]

Siis anoppi ei kunnioita meidän päätöksiä ollenkaan, jos kerrotaan että tämän kanssa asiat tehdään näin, eikä niin miten he ovat tehneet omien lastensa kanssa saan varmasti kuulla siitä, että miten teen väärin asiat ja vähätellään jatkuvasti jos olen huolissanu jostain esimerkiksi. Minua muistutetaan varmasti siitä, etten voi mistään mitään tietää, kun en ole 4 lastan kasvattanut kuten hän ja hän oikea äiti teresa.
Mies sn myös todella kypsä äitiinsä ja hänen toimintamalliin kun jatkuvasti kyseenalaistetaan.

 

[suodat sanat]

sanot sille akalle että painuu helvettiin

 

[vieras*]

Teillä tuntuu olevan paljon asioita joita tehdään juuri niin kuin sinä sanot.

Arvovaltataistelut eivät johda mihinkään, onko sinulla huono itsetunto vai miksi koet anopin uhaksi. Ilmeisesti miehesi on aikoinaan saanut anopin kasvatuksen, repiikö hän sinun hiuksiasi ja korujasi?

Onko sinulla itselläsi paljon koruja joita lapsi sitten repii? Jos anopi haluaa itse olla lapsenlapsen revittävänä niin suotakoon se hänelle.

 

[Naanen]

Vanhat mummot on niin yksinäisiä että ne tykkää siitä kun edes lapsenlapset hiplaa niitä. Kun ei se vaarikaan enää koske pitkällä tikullakaan...

 

[kiinnostaa]

Minkä ikäinen lapsi on?

 

[voi herramunjee]

No voi herra ihme. Luultavasti vauva vaan on sen ikäinen että alkaa kiinnittää yksityiskohtiin. Onhan se tietty anopin syytä juu...

Puolivuotiaasi kuule kehittyy vielä ilman kasvatusta, tärkeintä on vuorovaikutus ja läsnäolo.

 

[muistoja]

Hih, muistan itse kuinka en millään tykännyt että anoppi opetti pienelle lapsellemme pyssyleikkejä (sellaisia "pumpum" sormilla ja kutitusta perään) koska en halunnut että meidän poika leikkii väkivaltaisia yms..

Noh joo.... Joskus asioita ei kannata ottaa ihan niin vakavasti, kun on kyse pienistä jutuista...

Kunhan totesin.

 

[Tepadj]

No voi herra ihme. Luultavasti vauva vaan on sen ikäinen että alkaa kiinnittää yksityiskohtiin. Onhan se tietty anopin syytä juu...

Puolivuotiaasi kuule kehittyy vielä ilman kasvatusta, tärkeintä on vuorovaikutus ja läsnäolo.

Missään ei mainita lapsen ikää. Ja sehän onkin vallan ihanaa kun joku nykäisee kovaa sellaisesta ohuesta korvakorusta, se kun helposti leikkaa korvalehden kahteen osaan.

 

["siis"]

Lapsiko on alle 1v vauva? ja anopin takia kasvatus mennyt jo ihan pieleen... ei hyvää päivää!

 

[no kas]

Missään ei mainita lapsen ikää. Ja sehän onkin vallan ihanaa kun joku nykäisee kovaa sellaisesta ohuesta korvakorusta, se kun helposti leikkaa korvalehden kahteen osaan.

Isot lapset ei nyi niistä.

Vauvat, joita ne korut kiinnostaa, ei kasvatuksesta paljon perusta. Niille ei auta sanoa ei, eikä ne opi tai ole oppimatta anopin koruista; ne oppii ihan muuten vaan olemaan kiinnostuneita mistä tahansa, ja kokeilee kaikkea käsillään. Ja suullaan, jos mahdollista.

Jos anopin korvasta lähtee pala, niin luultavasti sehän olisi vain onnellista, aapeen mielestä. ja ehkä anopinkin mielestä. Vauvaan asia ei liity millään lailla. Hän kun toteuttaa vaan omaa vauvuuttaan.

 

[miettii]

Kuinka usein anoppi käy teillä ja miksi? Oletteko pyytäneet häntä auttamaan lapsenne hoitamisessa? Ja mitä muuta anoppisi tekee kuin antaa lapsen leikkiä hänen koruillaan? Haluat myös anoppisi kunnioittavan kasvatustyötäsi, mutta et tee sitä samaa anopillesi? Ei se ihan niin silloin onnistu.

 

[jupilus]

Ei mun mielestä kaikkea pidä ottaa niin kuolevan vakavasti.
Meiänkin mukulat on mummolassa ku pienet simpanssit. Kun mummo anta niiden olla ja tykkää riekkua itsekin.
Kotona on selvät säännöt miten ollaan
Löysää vähän.
Ei se lapsi mummolla piloille mene.

 

[Voi shhshsh]

Ei mun mielestä kaikkea pidä ottaa niin kuolevan vakavasti.
Meiänkin mukulat on mummolassa ku pienet simpanssit. Kun mummo anta niiden olla ja tykkää riekkua itsekin.
Kotona on selvät säännöt miten ollaan
Löysää vähän.
Ei se lapsi mummolla piloille mene.

Kyllä menee! Olen törmännyt näihin mummon oikeuksista pitäviin anoppeihin. Mikä on niin vaikeaa uskoa ja tehdä niin kuin lapsen vanhemmat sanoo? Tällainen salamyhkäily vie lopunkin luottamuksesta ja pahimmillaan vanhempi saa soiton viranomaisilta tai sairaalasta. Meillä loppui hyvinkin lyhyeen mummon lasten hoito luottamuspulan ja mummon "oikeuksien" vuoksi.

Kuinka edes joku voi kuvitella pienen lapsen tajuavan, että mummon koruja saa repiä muiden ei? Meillä pienestä lähtien opetettiin ettei silmälaseihin saa koskea, mutta anoppi ei aluksi uskonut vaan antoi näplätä. Piti ärähtää kerran voimasanojen kera, että uskoi. Lapset eivät koskaan ole nyppinyt lasia toisin kuin anopin toisen pojan lapset ovat tuhonneet perheessään jo useammat silmälasit =)

Isovanhemmat pilaavat useiden lapsien kasvatuksen lellimällä ja syöttämällä sokeria suut, korvat täyteen ja kertomalla kuinka "meillä on salaisuuksia mitä äidille/isälle ei kerrota" eli valehteleminen opitaan ja hyväksytään hyvin varhain. Vaikka isovanhemmat ovat hoitoapuna ei se tarkoita etteikö heidän tulisi kunnioittaa kasvatustapoja ja tehdä parhaansa luottamuksen säilyttämiseksi.

 

[fgjlhfjhg]

Tuo on kyllä niiiin rasittavaa. Siis juuri tuo asenne: "mummo antaa kyllä tehdä ja tehdään salaa äidiltä".
En tajua, mikä noita mummoja vaivaa.

 

[psyko]

luup vois tosiaan mennä sinne hoitoon itse. Pieni lapsi (sylissä oleva nähtävästi vielä) on kyllä kiinnostunut tarttumaan koruista ja hiuksista. Jos noin pienet asiat jo ahdistaa ja koetaan kasvatusongelmina, niin ap:llä kyllä tulee se pää räjähtämään ennenpitkään.

 

[Eben321]

Huonosti tosiaan kirjoitettu juttu. Seasta ehkä ymmärrettävissä "kaiken paremmin kuin muut tietävä anoppi" ja miniä, jolla eka lapsi ja jolla neuroottisuus nostaa päätään.

- Tiedän, että on hankalia isovanhempia jotka tuputtavat omia toimintamallejaan. Silloin on vaan sanottava, että meillä on tämmöset pelisäännöt ja sillä selvä. On tehtävä selväksi, että säännöt ovat lapselle samat, olipa lapsi missä ja kenen seurassa.

Meillä on pitänyt tehdä selväksi, että ei, meillä lapset eivät katso sotaelokuvia ja Salattuja elämiä. Ei ne sitä ymmärrä miksi ei, mutta tietävät että me ei sitä läpi katsota ja että lapsia emme niihin tilanteisiin jätä. Saavat silti elää tavallan, mutta silloin meidän lapset eivät ole läsnä niinä hetkinä.

Meillä lapset rakastavat isovanhempiaan ja tapaamme säännöllisesti, mutta lapset eivät ole siellä koskaan hoidossa. Jos olisivat, ruoka-ajat olis vieras käsite, samoin päiväunet ja niiden tarve, herkkuja saisivat kaiken aikaa, valvoisivat yö myöhään, leikkisivät valvonnatta joentörmällä, katsoisivat töllöstä kaiken soopan, oppisivat puhumaan ihmisiä neekereinä ja ryssinä, turvaistuimia ei käytettäs jne. Osassa voi joskus joustaa, mutta joenranta, turvaistuinten käyttämättömyys ja tv-n lapsilta kielletyt jutut on liikaa. Meille ei olekaan hoitojärjestelyjä isovanhempien kanssa sitten tehtykään. Kyläillään ja tehdään yhdessä juttuja sijasta. Tämä toimii ja suhteet pysyy kunnossa.

- Samalla on pitänyt itse kasvaa. Moni vauva-ajan neuroosi on höllännyt kun lapsia useampi. Ekan kanssa moni juttu tuntuu niin ehdottomalta. Voi olla että ap:n kohdalla anoppi on huomannu ehdottomuuden ja neuroottisuuden näkyvän niin monessa asiassa, että tahallaan jo lyö bensaa liekkeihin.