Mä en enää kauaa jaksa (asiaa kolmasluokkalaisesta)

[huhhu]

Meillä on vaativa ja raskas lapsi, on ollut vauvasta asti. Nyt hän on kolmannella ja 99% kaikki on yhtä huutoa ja tappelua: Aamuisin kouluunlähtö, läksyjen teko, harrastukseen lähtö.
Aamuisin vetkuttelee itse sängyssään viime tinkaan asti ja nostaa metelin kun lopulta on noustava että ehtii koulutaksiin. Neljä aamua viidestä viikossa lähtee kouluun raivoissaan huutaen ja ovet paukkuen.
Läksyjen teko on jotenkin kamalan vaikeaa, tehtävät eivät ole hänelle kovin vaikeita kun hän tosissaan niitä tekee mutta aloittaminen on kovin hankalaa. Nyt on alkanut valehdella minulle mitä on läksynä ja istuu lähes joka viikko unohduksista jälki-istunnossa Jos hän tekee tehtävät itsekseen niin useasti hän hutiloi kaiken vähän sinne päin, vieressäkään ei saisi olla auttamassa/katselemassa.
Harrastukseen lähtö on yleensä yhtä helvettiä, mutta kun hänet sieltä hakee niin aina on ollut kivaa, lähteminen vaan on kamalan vaikeaa ja mulle huudetaan että miksi pakotan hänet sinne yms yms.
Poika on esy-luokalla mutta mitään diagnoosia hänellä ei ole. Keskittyminen isossa luokasssa oli vaikeaa ja siksi hän pääsi pienryhmään.
Perheneuvolaa älkää ehdottako, ollaan käyty ja ei ollut kyllä niin mitään apua. Ajanhukkaa oli.
Mulla alkaa pian loppua hermot. Tässä ois pari muutakin lasta eikä koko perhe voi pyöriä yhden prinsessan navan ympärillä

 

[aletheia]

Kumpi se nyt on, poika vai prinsessa?

 

[ap]

Kumpi se nyt on, poika vai prinsessa?

Poika joka käyttäytyy kuin mikäkin prinsessa

 

[aletheia]

Okei Saiskohan koulusta mitään apua? Kuraattorilta tai psykologilta? Aika kurjalta tuntuu tuo tilanne :|

 

[Borkku]

Entä keskustelu opettajan kanssa vaikka mahdollisuudesta tehdä läksyt koulussa? Kun kyseessä ESY on siellä myös avustaja/avustajia, jotka voisivat valvoa nuo läksyt.

Jätä muutamasti pois harrastuksista jos siten ymmärtäis, et raivolla vaan kaikki jutut vähenee.

 

[minä]

Meillä myös kolmasluokkalainen ja jotenkin huomannut että on hiukan hermoherkempi kuin ennen Jotain jos nätisti pyytää niin vastaa äksyilemällä takaisin..Kuuluu varmaan tuohon ikään, luulisin näin.

 

[**]

Minäkin pyytäisin jo apua tilanteeseen, koulun kautta esim. koulupsykologilta ennen kuin menee vielä pahemmaksi.

Mulla esikoinen on ollut tuollainen samanlainen kitkuttelija ala-asteella ja on sitä vieläkin nyt ysillä. Myöhästelee ja unohtelee siis koko ajan.. ja joo on käynyt koulupsykalla ja ties missä, mitään "vikaa" ei ole eli kyseessä vaan ilmeisesti luonteenpiirre tms.

 

[vieras]

Alkava murrosikä...

:hug:

 

[Riittu]

Onko yritetty tutkia löytyisikö mitään diagnoosia? Vai siirretty vain ESY-luokalle ilman tutkimuksia? Tiedetäänkö koulussa miten poika käyttäytyy kotona? Voisitko jutella koulussa jonkun (erityisopettajan, kuraattorin) kanssa, että sulla alkaa olla voimat aika loppu ja jotain täytyisi keksiä..?

 

[äiti prinsessalle]

Meillä on kans tyttö joka on kolmannella luokalla. Kauheen huomionkipeä ollut pienen ikänsä. Raskasta kyllä, kun neiti luulee maailman pyörivän oman navan ympärillä. En osaa kyllä oikeen auttaa sinua ap... mutta autaisko se että laitat pojan aikasemmin nukkumaan ja herätät aamulla aikasemmin? Ja oisko tuo kiukuttelu huomionhakua...

 

[Kirsikka]

Tuossa läksyasiassa mietin että onnistuisko se että tehdä saa itsekseen mutta pitää käydä tarkistuttamassa vanhemmilla? Ja minä kyllä pistäisin selvät rajat että jos tekee sitä, seuraa tätä. Siis just tuo vitkutteleminen, läksyjen tekemättä jättäminen->pelikieltoa tms. Ja miten ne harrastuksetkin on noin vastenmielisiä, luulis että niihin mennään pää kolmantena jalkana?

 

[Jätkä]

Esyn opelta voisi ensialkuun pyytää vähän apuja ja vinkkejä noihin siirtymätilanteisiin, sekä läksyjen tekoon.

 

[Ohoho]

Etkö voi vaan jättää viemättä harrastukseen. Katsot mitä mieltä on, jos vaan sanot, että okei ei mennä sitten ja keskityt muihin tai omiin asioihin. Jotkut lapset kun ovat saaneet liikaa huomiota, haluavat sitä kokoajan lisää. Aika ärsyttävän kuuloinen lapsi kyllä on, ikävää jos muut joutuu oleen varpaillaan, ettei "ärsytä" tätä yhtä. Kamalaa. Kaikki tsempitykset sulle sinne!!

 

[LisaMarie]

"Hankalat lapset" on monesti varsin herkkiä reagoimaan siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Monesti he myös käyttäytyvät täysin nurinkurisesti, hakevat vaikkapa huomiota huonolla käytöksellä, koska sillä sitä saa paremmin kuin hyvällä.
Muksuoppi tyyppinen ajattelu toimii hyvin meidän lapsiin. Ei siis keskitytä siihen mitä ei saa tehdä, vaan mietitään mitä pitäisi opetella. Opeteltavia asioita voi olla vaikka herääminen aamulla, ajoissa pukeminen, kauniisti puhuminen jne...Yksi asia kerrallaan lapsi miettii itse, mitä hänen pitäisi opetella, jotta kotona/koulussa olisi kivampaa.
Nuo unohdukset myös lisääntyy tuossa vaiheessa kaikilla lapsilla, näin olen kuullut. Kolmannella luokalla kuulema pitää alkaa itse huolehtimaan esim. läksyjen merkkaamisesta ja sen takia yllättäen niitä unohduksia alkaa tulla. Ehdottomasti mä lopettaisin läksyjen teon valvomisen. Meidän pojalla oli ongelma nimeltä kotiin jäävä reppu ja se ei kyllä poistunu ennen kun mä tein selväksi, että en asiasta kanna vastuuta, hänen on se opittava itse tekemmän. Eli kun en mitenkään ollu huomaavinanikaan, vaikka näin, että pojalla ei reppua kouluun lähtiessä ole, niin kyllä se pikkuhiljaa alkoi oppia. Niin kauan, kun lapsi tietää, että joku vahtii, se ei näe tarpeelliseksi oppia tekemään itse.

 

[vieras]

Alkava murrosikä...

:hug:

Ennemmin sanoisin että päälle jäänyt uhmaikä.

Jos olis pienemmästä lapsesta kyse, niin ottaisin vaan kainaloon ja kantaisin kyselemättä sinne ja tänne, sängystä aamupuurolle, jne, mutta tuonikäinen jo painaa.

Meilläkin oli pojalla vuosi sitten samanlaista, kesti pari kuukautta, mutta hän ei ole erikoislapsi ja asia meni sitten ohi kun olin jämpti enkä mennyt kiukutteluun mukaan. Auttaisko jos yrittäisin pysyä tilanteessa normaalina ja hoitaa niitä muita lapsia samalla mutta vaadit poikaa käyttäytymään niinkuin kuuluu (kerro hyvissä ajoin mitä seuraavaksi häneltä odotat, juttelet siinä normaalisti muillekin ja toisaalta valvot että poika tekee niinkuin olet sanonut -jos ei tee niin itse 9-vuotiasta vielä fyysisesti pakottaisin eli ottaisin kädestä/kainaloista ja nostaisin, en tiedä minten teidän tapauksesas auttaa mutta meillä auttanu melko nopeesti)

 

[Liinu]

Samanlaisia ongelmia kakkosluokkalaisen erityislapsen kanssa. Olisiko mahdollista, että opettaja merkkaa läksyt reissuvihkoon, näin meillä toimitaan, sieltä on sitten vanhempien helppo tarkistaa mitä on tullut.
Meidän poika on erittäin tempperamenttinen.. ovet paukkuu, kaapista vedetään vaatteet lattialle päivittäin, sängystä petivaatteet.
Joku muista lapsista sanoo jonkin poikkipuolisen asian ruokapöydässä, niin sitä taas mennään.
Mutta onneksi osaa olla tosi ihanakin, kun vanhemmat osaa vetää oikeista naruista.
Välillä on erityisopettajakin kysynyt neuvoja meiltä kotoa.. joten ei ne siellä sen viisaampia ole, jokainen on niin oma yksilö ja on vaan löydettävä oikeat konstit juuri tämän lapsen kanssa.

 

[ap]

"Hankalat lapset" on monesti varsin herkkiä reagoimaan siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Monesti he myös käyttäytyvät täysin nurinkurisesti, hakevat vaikkapa huomiota huonolla käytöksellä, koska sillä sitä saa paremmin kuin hyvällä.
Muksuoppi tyyppinen ajattelu toimii hyvin meidän lapsiin. Ei siis keskitytä siihen mitä ei saa tehdä, vaan mietitään mitä pitäisi opetella. Opeteltavia asioita voi olla vaikka herääminen aamulla, ajoissa pukeminen, kauniisti puhuminen jne...Yksi asia kerrallaan lapsi miettii itse, mitä hänen pitäisi opetella, jotta kotona/koulussa olisi kivampaa.
Nuo unohdukset myös lisääntyy tuossa vaiheessa kaikilla lapsilla, näin olen kuullut. Kolmannella luokalla kuulema pitää alkaa itse huolehtimaan esim. läksyjen merkkaamisesta ja sen takia yllättäen niitä unohduksia alkaa tulla. Ehdottomasti mä lopettaisin läksyjen teon valvomisen. Meidän pojalla oli ongelma nimeltä kotiin jäävä reppu ja se ei kyllä poistunu ennen kun mä tein selväksi, että en asiasta kanna vastuuta, hänen on se opittava itse tekemmän. Eli kun en mitenkään ollu huomaavinanikaan, vaikka näin, että pojalla ei reppua kouluun lähtiessä ole, niin kyllä se pikkuhiljaa alkoi oppia. Niin kauan, kun lapsi tietää, että joku vahtii, se ei näe tarpeelliseksi oppia tekemään itse.

Tämä onkin aika mielenkiintoinen toimintatapa. Ajattelemisen aihetta ainakin mulle

Kiitos kaikille muillekin vastaajille.

 

[Kirsikka]

Minä kyllä kysyisin muutenkin opettajalta, miten koulussa sujuu, eikös 3nnesta luokasta sanota että se on yksi vaikeimpia luokkia, alkaa englanti ym. Onko kiusaamista tms. Meillä 8v täyttävällä purkautuu koulukiusaaminen sillä, että muut sisarukset saa kyytiä, siitä arvaan viimeistään soittaa opettajalle että mitäs nyt.

 

[äiti 2:lle erit....]

Etkö voi vaan jättää viemättä harrastukseen. Katsot mitä mieltä on, jos vaan sanot, että okei ei mennä sitten ja keskityt muihin tai omiin asioihin. Jotkut lapset kun ovat saaneet liikaa huomiota, haluavat sitä kokoajan lisää. Aika ärsyttävän kuuloinen lapsi kyllä on, ikävää jos muut joutuu oleen varpaillaan, ettei "ärsytä" tätä yhtä. Kamalaa. Kaikki tsempitykset sulle sinne!!

Meilllä esikoinen hiemän samantyyppinen ja hänelle ei kyllä auttaisi harrastuksista pois jääminen, lakkaisi vain käymästä mikä olisi sääli kun kuitenkin tuo hyötyä (mukava olo jälkeenpäin).
Mietin tuota perheneuvolaa, eivätkö laittaneet lähetettä eteenpäin (esim. lastenpsykiatrian poliklinikalle) vai eikö tilanne silloin ollut noin hankala?
Toinen keino päästä "eteenpäin" tutkimaan missä voisi mättää, niin kaupungin kuntoutustyöryhmä laittoi aikoinaan toiseksi vanhimmasta lähetteen eteenpäin, oli tosin silloin päiväkoti-ikäinen ja laaja-alainen kehityshäiriö hänellä siis. Mutta koulun/lääkärin /psykologin /kuraattorin kautta asiaa uudestaan esille?

 

[kk]

Minkäs aikaan poika menee nukkumaan eli saako riittävästi unta ? Juuri luin, että adhd johtuu monella riittämättömästä unesta. Meillä ainaskin kolmasluokkalaiset menivät nukkumaan puol ysi- ysi ja sit tos ennen kahdeksaa heräsivät.

Ja mä jättäisin ihan varmasti harrastuksen pois ainakin vuodeksi. Sen harrastuksen sijaan ottaisin ohjelmaan reippaan kävelylenkin poikani kanssa. Samalla lenkkeillessä voisit jutella poikasi kanssa "henkeviä" Ja välillä lenkkikaveriksi isä.

Kuinkas teidän perhe-elämä muuten sujuu ? Onko rauhallinen tunnelma kotona vaikko ainainen kiire paikasta toiseen ja stressaantunut ilmapiiri. "Vaikea" lapsi kaipaa selvät rajat ja tarkat aikataulut.

Näistä kaikista sinulle on varmaan toitotettu enemmän kuin tarpeeksi, mutta siitä huolimatta minäkin nämä kerroin. Itse tiedän muutaman perheen , jossa on vaikeuksia lapsen kanssa. Sivusta kun heidän perhe-elämää seuraan niin en yhtään ihmettele mistä lapsen oireet johtuvat. Ja nämä tuntemani vanhemmat ovat itse sitä mieltä, että heillä on kaikki kotona ok ja heidän lapsestaan johtuu , että se on vaikea. Lapsi parka.

Tsemppiä teille.

 

[LisaMarie]

Tuli muuten vielä sellainen mieleeni, että tosiaan kalaöljy ja b-vitamiini saattavat auttaa paljonkin.

 

[äiti]

Tuli muuten vielä sellainen mieleeni, että tosiaan kalaöljy ja b-vitamiini saattavat auttaa paljonkin.

Joo kannattaa poiketa luontaistuotekauppaan ja kertoa lapsen oireista siellä. He osaavat neuvoa.

 

[sara]

Meidän 9v poika on kans käyttäytyny syksyn samaan tapaan. Vetkuttelee ja hermo palaa todella herkästi. Meillä semmoinen on tuonut aika hyvän rauhan elämään, että kieltojen ja uhkausten sijaan olen alkanut keskustelemaan pojan kanssa.

Esimerkiksi pojalla palaa pinna koulusta tullessa jostain pikkujutusta. Menen pojan eteen samalle tasolle ja sanon, että sinä et saa raivota ja huutaa minulle, jos jatkat tätä huonoa käytöstä, tulee pelikielto. Nyt hillitse itsesi ja (mene vähäksi aikaa rauhoittumaan) pyydä anteeksi. Ja vielä muistutan, että eihän sitä pelikieltoa kannata hankkia noin pienen asian takia jne. Kun tehdään nämä tietyt hommat alta pois, niin sen jälkeen voidaan rakennella legoilla jotain.

Alta kuukaudessa alko toimimaan, kun muistaa ettei omaa malttia saa menettää. Ja pääasia on että molemmat hyötyy siinä keskustelussa jotenkin. Huonosta käytöksestä seuraa pelikielto ja hyvästä käytöksestä vaikkapa yhteistä aikaa

Väsymys, nälkä ja huomiontarve lisäävät ainakin meillä noita pinnan palamisia. Pitäis muistaa antaa kuitenkin päivittäin sitä hyvääkin huomiota ja kehuja, niin se huomion haku ei sitten leveäis käsiin lapsella. Mulla on yhteinen harrastus pojan kanssa eli käydään kahdestaan uimassa joka viikko ja matkat (20min per suunta) käytetään jutteluun, höpöttelyyn ja vitsailuun. Lisäksi useamman kerran viikossa touhutaan kunnolla yhdessä jotakin, käydään hiihtämässä, luistelemassa tai vaikkapa rakennellaan legoista.

Ja nyt kun aikaa on kulunut ja asiat taas luistaa, poikakin on huomannut, että mistä toiminnasta hyötyy ja mistä ei.

Teidän tilanteessa kannattaa myös selvittää, kiusataanko lasta tai onko oppimisen kanssa jotain ongelmaa. Oppimisvaikeudet ainakin lisää haluttomuutta tehdä läksyjä tai osallistumista muuten tunneilla. Kiusatuksi tuleminen tai vaikeus vuorovaikuttaa kavereiden kanssa taas puolestaan voivat saada lapsen reagoimaan voimakkaasti.

 

[tyytyväinen]

Mä on niin samaa mieltä noista yöunien tärkeydestä. Meillä ainakin auttoi lasten levottomuuteen kun rauhoitimme illat perheelle ja laitoimme lapset ajoissa nukkumaan. Kouluikäisiä lapsia meillä. Nyt voimme koko perhe paremmin =)