Jokainen päivä samanlainen

[paha olla]

Aamulla herään n.klo.4-5 että saan juoda yhden kupin kahvia, sitten aamupuuroa, samat hemmetin muumit ja puuhapetet, yritän laittautua ja samalla taistella uhmaikäisen taaperon kanssa. Sitten kauppaan tai kerhoon. Joka päivä on päästävä ulos kämpästä joka muistuttaa työleiriä, pyykit, tiskit, siivoaminen, pihan hoito ym. ym. Välillä menemme autoon ja kaupungille ja mietin että mitähän me täällä edes taas tehdään.. Väkisin yritän keksiä joka päivä jotain samojen kauppojen kiertelyä. Sitten kotiin syömään, päikkäreille ja illalla mies kotiin, minä yksin toiseen huoneeseen katsomaan telkkaria, kaipaan omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Viikonloput eroaa siten että menemme jopa Prismaan yhdessä kauppaan ja isovanhemille kylään, niin ja lauantaina yhdessä saunaan (josta on rentoutuminen kaukana) Ja sitten alkaa toinen viikko ja taas toinen viikko niin samalla tavalla.

Minulla ei ole ystäviä, eikä oikeastaan kavereitakaan yhtään. Iltaisin olen niin väsynyt ettei mitkään harrastukset innosta. Matkustella emme miehen yrityksen takia pysty ja mies ei muutenkaan ole innostunut yhtään mistään muusta kuin yritykseen liittyvistä asioista. Yritämme käydä kerhoissa, muskarissa. Niissä on omat porukat ja minä istun yksin tai leikin lapsen kanssa. Kaupungissa jossa asumme ei ole mitenkään helppo tutustua uusiin ihmisiin.

Helatorstaina mikään paikka ei ollut auki ja oli pakko päästä pois kotoa, niin kävimme ABC:llä kahvilla. Siellä oli joku nuorehko porukka bussin kanssa ilmeisesti laivalle tms. menossa. Istuin kyyneleet silmissä auton ratissa ja toivoin että minäkin olisin siellä iloisena pitämässä hauskaa. Mutta sen sijaan ajoimme taas kotiin syömään ja päikkäreille.

 

["Aasa"]

Ihan ensin, halaus sinulle.

Vaikken sua tunnekaan, niin kuulostaa siltä, että olet tosi väsynyt arkeesi ja vähän ehkä hukannut "oman itsesi"?
Mulle on tuttua nuo tuntemukset, että on pakko mennä kerhoihin jne ja siellä sitten ahdistua. Mut usko mua, ei ne ole mikään pakollinen juttu. Teidän perheellä voi olla ihan omat juttunsa joita tykkäätte tehdä, ei ole mikään pakko raahautua sinne kerhoihin.
Lisäks musta tuntuu, että sun kannattaisi ihan ehdottomasti etsiä joku juttu, josta itse tykkäät ja joka ois ihan vaan sun oma juttu. Joku harrastus, tapa, ihan mitä vaan, mikä saa sut hyvälle tuulelle Ja rentoutumaan. Esim. Jotain, mitä ehkä teit jo ennen lasta.
Ja vielä sanoisin, että puhu ihan ehdottomasti sun miehelle noista tuntemuksista. Vaikka se ois hankalaa, niin se olis niiiin tärkeää. Muuten mies ei voi tietää - etkä sä voi tietää vaikka miehestä tuntuis samalta kun susta. Puhu, puhu, puhu. Avaa lukkoja.

Tsemppiä sun tilanteeseen toivotan - ja tiedä että et oo yksin vaikka siltä tuntuu. ?

 

[sellasta se on]

Tollasta se elämä on. Samaa koko ajan päivästä toiseen. Toisaalta mä olen onnellinen kun lapset on kokonaan mun omat eikä sen takia tartte olla kenenkään kanssa tekemisissä. Oisinpa mä rikas ja voisin elää niinkun haluan.

 

[ex onnellinen]

Tulipa kova ikävä niitä aikoja, kun sain olla kotona lasteni kanssa! Suosittelen etsimään ilon aiheita pikkuasioista. Ja lapsistasi! Mutta taidat tarvita lääkitystä, että löydät niitä.

 

[ei oo todellista]

Olet terve, sinulla on terve lapsi ja hyvä mies, teillä on turvaverkko ja varaa autoon, kuulut maailman rikkaimpaan ja onnekkaimpaan prosenttiin ja KEHTAAT VIELÄ ITKEÄ koska et pääse laivalle dokaamaan?

 

[....]

On tietysti aivan inhimilistä valita elämänsä väärin eli perustaa perhe. Aika monen haave tuokin ja ne jotka sen saavat eivät tietysti aina sellaista perhe-elämää pihoineen arvosta. Noh.. ainahan voit ottaa hatkat ja jättää lapsen miehelle. Eiköhän se uuden naisen löytäisi helposti säälipisteillä
Tai sitten käyt juttelemassa ensin neuvolassa ja siitä eteenpäin.. ehkä jokin masennus vaivaa? Ehkä kuitenkin olet halunnut noita asioita elämääsi enemmän kuin mitään muuta ja nyt jokin "usva" vetää mielen muille maille?

Sinulla vaikuttaa olevan perusasiat ok. Et vain tunne nyt sitä. Tuo elämäsi kuulostaa siltä harmaalta perusarjelta ja siihen ei ihmeitä muutoksia tule jos et itse niitä tee. Taitolaji on osata nauttia siitä arjestakin..
Jos teillä on isovanhemmat apuna niin ottakaapa hiukan irtiottoa arjesta miehes kanssa! Kyllä sinne risteilylle pääsee jos se olisi sitä kivaa tekemistä? Hiukan laatuaikaa parisuhteelle. Ei varmaan pahaa tekis tuossa tilanteessa. Jos puhuisit miehelle noista tuntemuksistasi niin luulisi nyt vähän vapaata ottavan. Ja vkonloppuna kai teillä vapaata olisi? Keksikää nyt jotain kun sille tarve tuntuu olevan.

Sitä pikkulapsi-arkea taas ei hirveästi voi tuosta kertomastasi piristää, se nyt menee lopulta äkkiä ohitse. Usko pois Siitäkin voi nauttia oikealla asenteella ja terveellä mielellä.

 

[TiiBii]

Tää kuulostaa ehkä tosi tyhmältä mutta. Hoida sä yksin, viikolla, ne mummulat ja muut. Ja sitten jaatte viikonlopun miehen kanssa niin, että sulla on lauantaina aamusta iltaviiteen omaa aikaa. Ja sunnuntaina miehellä samoin.

Se oma aika on mun mieelstä just SE juttu.

 

["touko"]

Tulipa kova ikävä niitä aikoja, kun sain olla kotona lasteni kanssa! Suosittelen etsimään ilon aiheita pikkuasioista. Ja lapsistasi! Mutta taidat tarvita lääkitystä, että löydät niitä.[/QUOTE


Tilannetaju/tunneäly, varmaan täysin vieraita käsitteitä sinulle.

 

[Puuhippa]

Tiedän tunteen. Mutta tollasta se vaan on, onneks on kesä tulossa niin voit vähän tehä jotain muutakin.

 

["kiira"]

Minkäikäiset lapset sulla on? Onko sulla mahdollisuus mennä töihin? Järkkää omaa aikaa joka päivälle. Puhu miehen kanssa.

 

[sama tilanne]

Mulla on ihan sama tilanne sillä erolla, että lapset ovat jo koululaisia, eli heidänkään kanssa ei enää tule touhuttua niin paljon.
Tuntuu, että pitää oikein keksimällä keksiä että mitä tehtäisiin yhdessä. Niin kauan ollut sama tilanne, että se keksiminenkin on jotenkin hankalaa, päivät ilman autoa kun se on miehellä töissä.

Päivät olen kotona yksin kun mies on töisssä ja lapset koulussa, iltaisin ei tehdä yhtään mitään, kaupassa ehkä käydään. Ikinä ei mitään erikoista, päivät menee samalla kaavalla aina, ei edes ystäviä joiden kanssa viettää aikaa. Surullinen olen

Tullut vauvakuumekin, varmaan tekemisen halusta, saisi jotain sisältöä elämään.

 

[perheellinen perheetön]

Voi voi....mun lapset lähti tänään isälleen ja mä istun taas yksin koneella ja dogaan. Oon yksin ja lihava. En varmasti koskaan saa enää miestä. Mutta niinhän se on, jokainen kantaa ristinsä.