Vauva on kauhean iso muutos. Olen kuvailemasi kaltainen vaimo miehelleni, poissaoleva ja väsynyt. Olen hoitanut vauvan yksin kaikki nämä kuukaudet. Mies ei ymmärrä mitä kehoni on käynyt läpi. Olen epävarma itsestäni, maha roikkuu, läskit ahdistaa. Vauva on minusta riippuvainen ja sekin joskus ahdistaa.
Mieheni ei halua huolehtia ehkäisystä ja silti ei halua lapsia lisää, ainakaan nyt. Mitä voin tehdä? Minulle ei sovi pillerit, ei kierukka. Ovulaation laskeminenkaan ei auta, johan tulin sillä konstilla raskaaksi. Synnytys oli traumaattinen ja vaikea, päätyi hätäsektioon.
Kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa. Minun ei tee mieli seksiä mieheni kanssa kun olen häneen jotenkin pettynyt. Oletin hänen auttavan ja tukevan minua enemmän. Hän ei ole ollut sellainen isä ja puoliso kuten toivoin, synnytyksessäkin hän jätti minut yksin vaikka se oli tosi kivulias ja vaikea.
Jos sulle merkkaa seksi niin eroa, älä petä. Meillä vaimoilla on uusi tehtävä, äitiys ja siihen kasvaminen on kamalan rankkaa. Jos mies ei tue tarpeeksi, ei siinä paljon juosta kuntosaleilla ja huudella muille että minäpä palauduin synnytyksestä viikossa, miksi te muut sohvaperunat ette. Seksiäkään ette anna.
Koita tiedustella jos voisit auttaa häntä. Jos vaimosi tuntee että henkisesti olet tukena ja hän voi luottaa sinuun, pitäisi seksikin alkaa hiljalleen kiinnostamaan. Minulta innostus lopahti siihen kun huomasin että miehestä ei ole mihinkään.
