vaimo ei halua hajottaa perhettä mutta...mitä vaihetoehtoja minulla on?

[mr.]

Kuinkahan paljon vauva mahtaa valvottaa ja kuinkakohan paljon mies hoitaa lasta, jotta äiti saisi nukkua?
Ap kuullostaa itsekkäältä ääliöltä.

hoidan vauvaa niin paljon kuin töiltä ehdin. vaimo vain imettää eikä aina jaksa sitäkään. minä en syyllistä enkä painosta! meillä on hyvä tukiverkko, isovanhemmat käyvät päivittäin auttamassa kun olen töissä. vaimoni nukkuu suurimman osan ajasta, henkistä väsymystä epäilen kun valittaa kaikesta.

 

[Jotuska]

hoidan vauvaa niin paljon kuin töiltä ehdin. vaimo vain imettää eikä aina jaksa sitäkään. minä en syyllistä enkä painosta! meillä on hyvä tukiverkko, isovanhemmat käyvät päivittäin auttamassa kun olen töissä. vaimoni nukkuu suurimman osan ajasta, henkistä väsymystä epäilen kun valittaa kaikesta.

Synnytyksen jälkeinen masennus on aika yleistä. Ei kiinnostanu kauheemmin seksi synnytyksen jälkeen. Vaikka normaalisti oon halukas. Olin synnytyksen jälkeen itkunen ja väsyny, oisin halunnu nukkua ja pelkäsin koko aika, että hoidan tytärtämme väärin ja se lisäs entisestään tota painetta ja itkusuutta. Meillä tytär huusi yötä päivää kaks ekaa kuukautta, pääpunasena ja raajat jäykkänä. Miehen kanssa juostiin lääkäristä, lääkäriin kun ihmeteltiin, että missä on vika. Lopulta selvis, että oli maito allergia ja en tienny tollasta allergiaa olevan, olemassakaan. Luojan kiitos, mun mies ei ollu tollanen moukka kuin sinä. Ymmärsi aivan hyvin, miksi mulla ei tehny mieli. Meillä oli myös pahimmat riidat sillon kun tytär oli vauva ja niistäkin selvittiin, kun puhuttiin aina riitojen jälkeen asiat halki ja suoraan. Kun meijän elämä rauhottu ja löysi uomansa, niin mun halutkin palas. Arvostan miestäni ja oon ylpeäi, kun ymmärsi mua sillon ja oli kaiken lisäks mun tukena, kun sillon tytön vauva aikaan häntä todellakin tarvitsin. Meillä oli kyl koskettelua ja muuta hellyyttä. Mulla hieman kesti toipua niistä synnytyksen jälkeisistä kivuista ja niiden takia ei tehny mieli. Kun ei pystyny kunnolla etes kävelee vessaan.

Mun mielestä oot todella itsekäs ja et näemmä ymmärrä, mitä vaimosi on käyny läpi. Hän tarttis sua ja sun ymmärtämystä nyt, enemmän kuin koskaan. Tukea ja turvaa sulta, että hän jaksais hoivata vauvaa. Mut jos olet pelkästään seksin perään, niin parempi vaimolles olla sit ilman painostusta, koska sillä pahennat vaimosi oloa entisestään. Vaimosi tarvitsee apua nyt. Sä valitat, että tarviit seksiä, nyt omat halut hetkeks sivuun ja auta vaimoas. Kaikki palaa ennalleen kun vauva arki tasaantuu. Ootko mies vai hiiri?

 

[vierailijaccc]

hoidan vauvaa niin paljon kuin töiltä ehdin. vaimo vain imettää eikä aina jaksa sitäkään. minä en syyllistä enkä painosta! meillä on hyvä tukiverkko, isovanhemmat käyvät päivittäin auttamassa kun olen töissä. vaimoni nukkuu suurimman osan ajasta, henkistä väsymystä epäilen kun valittaa kaikesta.

Et ole kasvanut isäksi, saati että olet kasvanut puolisoksi. Olet jäänyt iäisesti siihen hauskaan alkuvaiheeseen parisuhteessa jossa on vaan seksiä ja kivaa.

Olet valinnut itsellesi elämänkumppanin jonka kanssa elätte ylä- sekä alamäkiä. Alamäki ei näemmä kiinnosta, varsinkaan jos pussit ei tyhjene ajallaan. Odota vaimosi pahimman masiksen ohi ja lähde sitten suhteesta. Äläkä hommaa uutta, kun et selvästi ole kasvanut vielä aikuiseksi.

 

[Tepadj]

Anna vaimollesi vuosi aikaa. Siinä ajassa jos ei asennemuutosta tapahdu niin kannattaa tosissaan alkaa miettiä jatkoa...

Siis vuosi pitäisi huonossa suhteessa kituuttaa ennen kuin saa lähteä?

 

[viieeras]

Siis vuosi pitäisi huonossa suhteessa kituuttaa ennen kuin saa lähteä?

Vuosi on kuules aika lyhyt aika, jos puhutaan pitkästä liitosta.

 

[vierailija.]

Siis vuosi pitäisi huonossa suhteessa kituuttaa ennen kuin saa lähteä?

Eiköhän vauvavuosi ole kaikille 'huono' vuosi, olipa sitten perheen äiti tai isä. Kyllä se tosiaan pitää kestää.

 

[vierailija.]

hoidan vauvaa niin paljon kuin töiltä ehdin. vaimo vain imettää eikä aina jaksa sitäkään. minä en syyllistä enkä painosta! meillä on hyvä tukiverkko, isovanhemmat käyvät päivittäin auttamassa kun olen töissä. vaimoni nukkuu suurimman osan ajasta, henkistä väsymystä epäilen kun valittaa kaikesta.

No voi halleluja sentään. Vaimosi on väsynyt varmasti myös ihan unen puutteen takia. Enkä yhtään ihmettele, että on henkisestikin väsynyt. On valtava elämänmuutos, kun yhtäkkiä pitää olla vauvan saatavilla 24/7. Oma asenteesi varmasti vielä pahentaa vaimon oloa, kun et selvästikään ole sisäistänyt mitä perheen lisääntyminen tarkoittaa ja tuo tullessaan. Vähättelevä ja ihmettelevä asenteesi ei auta asiassa yhtään.

Yritäpä itse heräillä parin tunnin välein puoli vuotta putkeen. Et näköjään pysty yhtään ymmärtämään, kuinka rankkaa on elää jatkuvassa univajeessa. Päivällä otetut pätkittäiset päiväunet eivät riitä korvaamaan yhtäjaksoista yöunta.

 

[Kaisalaa]

Siis vuosi pitäisi huonossa suhteessa kituuttaa ennen kuin saa lähteä?

No tokihan omat tarpeet menee kaiken edelle. Hyi, jos puoliso vaikka sairastuu syöpään, niin kyllä parin kuukauden jälkeen on kohtuullista lähteä etsimään tervettä panoseuraa. Ja jotain masentunutta ei tarvitse katsoa senkään vertaa, siinähän itse kuolee tylsyyteen! Viis jostain lapsista ja myötä- ja vastamäessä horisemisesta, uutta matoa koukkuun vaan heti kun edellinen ei enää täytä kriteerejä!

Ei vittu, kyllä pitää aikuisen ihmisen katseen kantaa muutamaa kuukautta pidemmälle. Teinit lopettaa suhteen ekaan huonoon hetkeen, ei aikuiset!

 

[Tepadj]

No tokihan omat tarpeet menee kaiken edelle. Hyi, jos puoliso vaikka sairastuu syöpään, niin kyllä parin kuukauden jälkeen on kohtuullista lähteä etsimään tervettä panoseuraa. Ja jotain masentunutta ei tarvitse katsoa senkään vertaa, siinähän itse kuolee tylsyyteen! Viis jostain lapsista ja myötä- ja vastamäessä horisemisesta, uutta matoa koukkuun vaan heti kun edellinen ei enää täytä kriteerejä!

Ei vittu, kyllä pitää aikuisen ihmisen katseen kantaa muutamaa kuukautta pidemmälle. Teinit lopettaa suhteen ekaan huonoon hetkeen, ei aikuiset!

Toisin kuin syöpä, lapsien hankinta on oma valinta.

 

[QuickSilver]

Naises on joko masentunut tai käyttänyt sua vaan siittäjänä saadakseen lapsen. Ehkä hän on lesbo. Ei tuo hoitamatta parane, jos mielenterveysongelmasta on kyse.

Mutta jos kyse on hyväksikäytöstä, niin lähde ihmeessä. Mun mies lupasi toisen lapsen kohdalla että tilanne olisi nyt täysin eri, kun mä olen aikuistunut jne. Mutta silti sama kaava toistui kuin ekankin lapsen kohdalla; halut lopahti kun sai varmuuden raskaudesta. Ja tilanne meni koko ajan vaan huonommaksi, vaikka kuinka yritin. Ja kaikesta syytettiin tietysti mua.

 

[Kaisalaa]

Toisin kuin syöpä, lapsien hankinta on oma valinta.

Toi on ehkä älyllisesti vajavaisin yritys lyödä lyötyä, jonka olen hetkeen nähnyt. Että lälläslää typerys, mitäs läksit. Mee ihmeessä naapurin pitkäaikaistyöttömällekin vittuilemaan, että olitpa mäntti kun kouluttauduit alalle, josta sain kenkää ja äläkä nyt ainakaan masennu sinne himaas.

 

[M34]

Eiköhän vauvavuosi ole kaikille 'huono' vuosi, olipa sitten perheen äiti tai isä. Kyllä se tosiaan pitää kestää.

Miesten ja naisten välillä on kyllä sellainen ero, että kun naiset yleensä alkavat lapsen kasvaessa olla taas vähän tyytyväisempiä parisuhteen tilaan, miehillä vastaavaa parannusta ei tapahdu. Tästä olisi paljon mielenkiintoista tutkimusta olemassa, mutta "jostakin syystä" vanhemmaksi mielivät eivät halua tätä tietoa pätöksissään hyödyntää.

 

[M34]

Toi on ehkä älyllisesti vajavaisin yritys lyödä lyötyä, jonka olen hetkeen nähnyt. Että lälläslää typerys, mitäs läksit.

"Lyödä lyötyä"? Tuollainen vastuun vierättäminen kohtalon voimien, muden ihmisten tai puhtaan sattuman harteille se vasta epä-älyllistä onkin. Ei aloittajaa ole lyönyt kukaan muu kuin hän itse. Naamaan. Monta kertaa.

Kaikkien pitäisi tietää, että parisuhteen huononeminen on todennäköinen seuraus lapsen hankkimisesta, ei mikään ennakoimaton onnettomuus. Lähes kaikki muutkin muutkin asiat, joista vanhemmat uhriutuvat, ovat hyvin dokumentoituja ja tavallisia vanhemmuuden haittapuolia. Kun joku valittaa, miten seksielämä kuihtuu, väsyttää, ahdistaa, elämä tuntuu kovin rajoitetulta eikä aikaa tai rahaa riitä enää mihinkään, minun tekee mieli kysyä täysin vilpittömästi: mitä ihmettä oikein odotit?

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että kysytään apua konkreettisiin ongelmiin. Mutta kun vanhemmat valittavat ja alkavat leikkiä uhria tilanteessa, joka on yksin heidän omaa aikaansaannostaan... se ei ole enää reilua.

 

[m1es]

Kovin innokkaasti täällä olaan lynkkaamassa miestä, joka kyselee neuvoa vaikeassa tilanteessa. Ap on kertonut osallistuvansa lapsen hoitoon ja että hän ei painosta vaimoaan. Kun vaimo siinä tilanteessa ilmoittaa, ettei koskaan enää halua seksiä miehen kanssa, ei vastuu tilanteesta ole miehellä. Myös masentuneella on vastuu puheistaan, ongelmahan syntyi siitä että ap otti todesta naisen puheet. Fiksusti käyttäytyvä äiti toteaisi synnytyksen jälkeisinä aikoina, että rakastaa miestään mutta ei vielä jaksa seksiä.

Jos mies potisi masennusta esim. irtisanomisen takia, olisiko palstamammoille ok, että hän puolen vuoden ajan toteaisi taloustilanteesta huolestuneelle vaimolleen, ettei koskaan enää halua nähdä tämän nalkuttavaa pärstää? Vaimon tehtävä olisi vain äänettömänä ymmärtää?

 

[TiiBii]

Kovin innokkaasti täällä olaan lynkkaamassa miestä, joka kyselee neuvoa vaikeassa tilanteessa. Ap on kertonut osallistuvansa lapsen hoitoon ja että hän ei painosta vaimoaan. Kun vaimo siinä tilanteessa ilmoittaa, ettei koskaan enää halua seksiä miehen kanssa, ei vastuu tilanteesta ole miehellä. Myös masentuneella on vastuu puheistaan, ongelmahan syntyi siitä että ap otti todesta naisen puheet. Fiksusti käyttäytyvä äiti toteaisi synnytyksen jälkeisinä aikoina, että rakastaa miestään mutta ei vielä jaksa seksiä.

Jos mies potisi masennusta esim. irtisanomisen takia, olisiko palstamammoille ok, että hän puolen vuoden ajan toteaisi taloustilanteesta huolestuneelle vaimolleen, ettei koskaan enää halua nähdä tämän nalkuttavaa pärstää? Vaimon tehtävä olisi vain äänettömänä ymmärtää?

Mä toistan vielä itseäni. Kannattaa katsoa vielä muutama kuukausi.

Mutta olen myös samaa mieltä. Siis kun mä en yleensä ottaenkaan voi ymmärtää sitä, ettei halua minkäänlaista seksiä. Kun voihan sitä, vaikka raskautta pelkäisikin, hyväillä sormin, kielellä, suulla.

Ei todella ole reilua että seksi yhtäkkiä vaan on kokonaan loppu.

 

[Mörköäiti]

Miesten ja naisten välillä on kyllä sellainen ero, että kun naiset yleensä alkavat lapsen kasvaessa olla taas vähän tyytyväisempiä parisuhteen tilaan, miehillä vastaavaa parannusta ei tapahdu. Tästä olisi paljon mielenkiintoista tutkimusta olemassa, mutta "jostakin syystä" vanhemmaksi mielivät eivät halua tätä tietoa pätöksissään hyödyntää.

Olisiko netissä jotain näitä tutkimuksia ja olisiko sinulla linkkiä niihin? Jos tuo pitää paikkansa, niin se on kyllä todellakin aika jännä juttu - kun kuitenkin esim. eron laittaa yleensä vireille nimenomaan nainen. Se ei kuulosta siltä, että juuri naiset olisivat tyytyväisiä suhteisiinsa.

Kuulostaa kyllä minustakin vähän epäuskottavalta. Miksi miehet sitten eivät ole tyytyväisiä ja miksi naiset ovat? Oliko kyse nimenomaan parisuhteen tilasta vai yleensä perhe-elämästä? Jos on ollut kovin stereotyyppiset sukupuoliroolit, on todennäköistä, että naisen tyytyväisyys perhe-elämään lisääntyy lapsen kasvaessa, mutta se en tietysti eri asia kuin tyytyväisyys parisuhteeseen.

 

[Mörköäiti]

hoidan vauvaa niin paljon kuin töiltä ehdin. vaimo vain imettää eikä aina jaksa sitäkään. minä en syyllistä enkä painosta! meillä on hyvä tukiverkko, isovanhemmat käyvät päivittäin auttamassa kun olen töissä. vaimoni nukkuu suurimman osan ajasta, henkistä väsymystä epäilen kun valittaa kaikesta.

Jos epäilet henkistä väsymystä, niin olisikohan eropohdintojen vuoksi parempi vaihtoehto ehdottaa vaikka neuvolapsykologilla käyntiä yhdessä? Luulisi, että tuossa tilanteessa olisit ensisijaisesti huolissasi puolisosi jaksamisesta eikä siitä, kuinka usein "saat" seksiä. Sinänsä synnytyksen jälkeen haluttomuus voi hetkellisesti lisääntyä esim. hormonien sekä valvomisen ja uuden elämäntilanteen vuoksi vuoksi, mutta tilanne on väliaikainen (minkä luulisi auttavan sinuakin, kun sen tiedät). Sinun kertomuksesi perusteella puolisollasi voi olla jotain masennustakin - joten kuulostaa oudolta, jos olet huolissasi vain seksistä.

(Onko tää nyt ihan todellinen tilanne?)

 

[Mörköäiti]

Kovin innokkaasti täällä olaan lynkkaamassa miestä, joka kyselee neuvoa vaikeassa tilanteessa. Ap on kertonut osallistuvansa lapsen hoitoon ja että hän ei painosta vaimoaan. Kun vaimo siinä tilanteessa ilmoittaa, ettei koskaan enää halua seksiä miehen kanssa, ei vastuu tilanteesta ole miehellä. Myös masentuneella on vastuu puheistaan, ongelmahan syntyi siitä että ap otti todesta naisen puheet. Fiksusti käyttäytyvä äiti toteaisi synnytyksen jälkeisinä aikoina, että rakastaa miestään mutta ei vielä jaksa seksiä.

Jos mies potisi masennusta esim. irtisanomisen takia, olisiko palstamammoille ok, että hän puolen vuoden ajan toteaisi taloustilanteesta huolestuneelle vaimolleen, ettei koskaan enää halua nähdä tämän nalkuttavaa pärstää? Vaimon tehtävä olisi vain äänettömänä ymmärtää?

Niin no, ap:n vaihtoehdot ovat tietysti ne, että hän joko ajattelee tilanteen olevan tilapäistä ja jää suhteeseen - jolloin toki kannattaa ehdottaa jonkinlaista avun hakemista, ei seksittömyyden vaan puolison jaksimisen ja henkisen tilan vuoksi - tai sitten ap voi ottaa eron. Valinta riippuu tietysti siitä, millaisessa arvossa hän pitää parisuhdettaan ja perhettään. Sama koskee työttömyyden vuoksi masentunutt - puoliso voi ehdottaa avun hakemista tai lähteä saman tien. Tuo vertaus on silti vähän huono, koska vauvan syntyminen ja sen jälkeinen seksuaalinen haluttomuus on vähän eri asia kuin työttömyys, joka ei kuitenkaan liity tai vaikuta seksuaalisuuteen tai hormoneihin, kuten synnytys.

 

[vierailija.]

Toisin kuin syöpä, lapsien hankinta on oma valinta.

Mies on ollut sitä valintaa tekemässä yhtälailla, joten kantakoot myös oman osuutensa vastuusta nyt kun paskat on housussa.

 

[28 v rakkautta]

Miesten ja naisten välillä on kyllä sellainen ero, että kun naiset yleensä alkavat lapsen kasvaessa olla taas vähän tyytyväisempiä parisuhteen tilaan, miehillä vastaavaa parannusta ei tapahdu. Tästä olisi paljon mielenkiintoista tutkimusta olemassa, mutta "jostakin syystä" vanhemmaksi mielivät eivät halua tätä tietoa pätöksissään hyödyntää.

Mistähän johtuu, että lapsettomissakin parisuhteissa miehiltä lopahtaa kiinnostus jossain vaiheessa omaan naiseen ja siinä vaiheessa aletaan ravaamaan vieraissa. Turha syyttää lapsia parisuhteiden huonosta jamasta, koska lapset ovat siinä vain vähän aikaa mutkistamassa asioita.

 

[M34]

Olisiko netissä jotain näitä tutkimuksia ja olisiko sinulla linkkiä niihin?

Tuossa on hyvin laaja meta-analyysi, joka vetää nippuun useita tutkimuksia siitä, miten lasten hankinta vaikuttaa pariisuhetyytyväisyyteen: http://www.jstor.org/stable/3600024?seq=1#page_scan_tab_contents Tiivistelmässä todetaan, että vaikka nuorten lasten äidit ovat vähiten tyytyväisiä, miesten tyytymättömyys ei muutu lasten iän myötä. Vähemmän yllättävästi lapsettomat ovat kaikkein tyytyväisimpiä parisuhteeseensa.

 

[M34]

Mistähän johtuu, että lapsettomissakin parisuhteissa miehiltä lopahtaa kiinnostus jossain vaiheessa omaan naiseen ja siinä vaiheessa aletaan ravaamaan vieraissa. Turha syyttää lapsia parisuhteiden huonosta jamasta, koska lapset ovat siinä vain vähän aikaa mutkistamassa asioita.

Lapsia ei voi syyttää mutta lastenhankintaa voi. Parisuhteet päättyvät tietysti monista syistä, mutta tosiasia on, että lasten hankinta on eräs huonoimmista asioista, joita omalle parisuhteelleen voi tehdä. Kun hankkii lapsia, todennäköisesti tyytyväisyys omaan parisuhteeseen huononee huomattavasti. Tästä vaikutuksesta ei minusta saisi valehdella ihmisille, jotka vasta harkitsevat lasten hankintaa. Näin isot päätökset täytyy saada tehdä parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella.

 

[Mörköäiti]

Tuossa on hyvin laaja meta-analyysi, joka vetää nippuun useita tutkimuksia siitä, miten lasten hankinta vaikuttaa pariisuhetyytyväisyyteen: http://www.jstor.org/stable/3600024?seq=1#page_scan_tab_contents Tiivistelmässä todetaan, että vaikka nuorten lasten äidit ovat vähiten tyytyväisiä, miesten tyytymättömyys ei muutu lasten iän myötä. Vähemmän yllättävästi lapsettomat ovat kaikkein tyytyväisimpiä parisuhteeseensa.

Mielenkiintoista, täytyy katsoa kun ehdin. Tosin tuo on kyllä Yhdysvaltalainen tutkimus - mahtaako päteä kaikissa muissakin maissa? En ihan tiedä, voiko vetää yks yhteen johtopäätöksiä Suomeen. Kuten kirjoitin, Suomessahan nimenomaan vaikuttaa siltä, että naiset ovat tyytymättömämpiä parisuhteisiinsa, koska suurin osa eroista tulee naisen aloitteesta.

 

[M34]

Olisiko niin, että naiset odottavat parisuhteelta enemmän ja eroavat herkemmin, jos odotukset eivät täyty? Miehet ehkä herkemmin ajattelevat, ettei tämä niin kummoista enää ole mutta meneehän tämä aika näinkin.

 

[Mörköäiti]

Lapsia ei voi syyttää mutta lastenhankintaa voi. Parisuhteet päättyvät tietysti monista syistä, mutta tosiasia on, että lasten hankinta on eräs huonoimmista asioista, joita omalle parisuhteelleen voi tehdä. Kun hankkii lapsia, todennäköisesti tyytyväisyys omaan parisuhteeseen huononee huomattavasti. Tästä vaikutuksesta ei minusta saisi valehdella ihmisille, jotka vasta harkitsevat lasten hankintaa. Näin isot päätökset täytyy saada tehdä parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella.

En allekirjoita. Pikemminkin sanoisin, että lastenhankinta tai esim. mikä tahansa kriisi tai elämänmuutos ovat tilanteita, joissa parisuhteen ongelmat voivat kärjistyä. Huonommissakin kantimissa oleva suhde pysyy näennäisen kunnossa, kun on tasaisen rauhallista ja mukavaa, mutta heti kun jotain poikkeavaa tulee, joutuu suhdekin ongelmiin. Sen sijaan hyvissä kantimissa olevaa suhdetta ei lapsen hankkiminen tai muutkaan muutokset raunioita.