vihdoin lapsiluku täynnä

[muumimammax4]

Odotan neljättä lastamme ja nyt tuntuu todellakin siltä että lapsiluku taitaa vihoin olla täynnä. Aiemmin tuntui aina siltä että ehkä vielä yksi. Nyt on hyvin vahvasti sellainen olo että haluaa muutakin jossakin vaiheessa tehdä kuin hoitaa lapsia. Pelkäsin että olen sellainen tyyppi jolla on loputon vauvakuume eikä tätä tunnetta tulisi koskaan. Ihanaa kun vihdoin pääsen jatkuvasta kaipauksesta eroon. Ikääkin on jo 36 vuotta. Miten te muut, tuliko teillä selvästi tunne että nyt passaa, et ei enempää muksuja? Mitkä asiat siihen vaikutti? Minulla selvästi ikä tekee että tarvitsee sitä parisuhde aikaa ja iän myötä oman ajan tarve ja tietynlainen itsekkyys lisääntyy. Haluaa huolehtia myös itsestä.

 

[Mummeliisa]

Odotan neljättä lastamme ja nyt tuntuu todellakin siltä että lapsiluku taitaa vihoin olla täynnä. Aiemmin tuntui aina siltä että ehkä vielä yksi. Nyt on hyvin vahvasti sellainen olo että haluaa muutakin jossakin vaiheessa tehdä kuin hoitaa lapsia. Pelkäsin että olen sellainen tyyppi jolla on loputon vauvakuume eikä tätä tunnetta tulisi koskaan. Ihanaa kun vihdoin pääsen jatkuvasta kaipauksesta eroon. Ikääkin on jo 36 vuotta. Miten te muut, tuliko teillä selvästi tunne että nyt passaa, et ei enempää muksuja? Mitkä asiat siihen vaikutti? Minulla selvästi ikä tekee että tarvitsee sitä parisuhde aikaa ja iän myötä oman ajan tarve ja tietynlainen itsekkyys lisääntyy. Haluaa huolehtia myös itsestä.

Minä en päässyt koskaan siihen pisteeseen asti, jolloin "Luku olisi ollut täysi":
Jäi siis ikuinen kaipuu.

 

[fefe]

Minulla on kaksi lasta, ja lapsiluku täynnä. Jos olisin nuorempi, tekisin vielä yhden. Nyt ikää yli 40v.

Pieni kaipuu jäi..

 

[vierailija blondi misu]

pulla uunissa. Ja näitähän riittää. Tässä loppumetreillä on ennenkin ollut se tunne että tämä on vika, että johan nämä piisaa. Noh, vauva kun on puolivuotias niin alkaa ilmeisesti hormoonit taas olemaan sillä tolalla että vauvahaavetta pukkaa. Nyt on kyllä mieskin sitä mieltä todella vahvasti, että tähän jää. Toivon, niin toivon, etten enää joudu kärvistelemään siinä "vieläkö meitä on yksi jossain" tunteessa, kuten olen ennen tuntenut.

 

[termospullo]

Kylllä se meilläkin on selkeästi täynnä. Näin on hyvä ja alkaa ikäkin tulla vastaan kovasti.

 

[nedra harmaana]

Kun kuopus,neljäs lapseni,syntyi totesin jo synnytyssalissa että kiitti mulle riitti. Ja mieheni ilmoitti hyvin selvästi että hänen osuutensa on tässä,lapsilukumme on ehdottomasti tässä. Huomaan että jokainen ns helpotus (kuivaksi oppiminen, rattaista luopuminen) tuottaa mielihyvää, ei sellaista apua oloa kuten aiemmin. Nuorimmaisemme täyttää parin päivän päästä 3 ja tietynlainen elämänvaihe päättyy siihen, onhan se vähän haikeaa, mutta ei raastavaa vaan hyvää haikeutta.

 

[akava]

Ei ole ikinä ollut tuollaisia tuntemuksia. Meillä on yksi lapsi ja siihen jää. Olemme molemmat tyytyväisiä näin, lapsiluku oli päätetty jo ennen tätä yhtäkään.
Onko sinulla ap ammatti/työ vai oletko "aina" ollut kotona? Mit aiot ruveta tekemään?

 

[muumimammax4]

Olen opiskellut Amk tutkinnon ja olen ollut aina töissä lukuunottamatta äitiyslomia. Suurperhe vaatii kyllä molempien panostuksen sekä töissä että kotona vaikka mies on ns. Suurituloinen.
"ap"

 

[vierailijakin.]

Haaveilin neljästä lapsesta, mutta kun kolmatta odotin niin tuli sellainen tuntemus, että nyt riittää. Tuo kuopus täyttää kohta 10v eikä minkäänlaista vauvakuumetta ole tullut enää.

 

[vierailullalulla]

Minulla oli sama varma tunne neljännen jälkeen ja sitä kestikin yli viisi vuotta. Minäkin olin helpottunut, että niin oli, ja täydestä sydämestä saatoin puhua miten ihanaa on, kun lapset kasvavat. Sitten alkoi vauvakuume nostaa päätään silloin tällöin, pian yhä kiihtyvään tahtiin, vaikka en olisi enää uskonut niin käyvän.
Nuorimman täytettyä kuusi vuotta aloimme pohtia miehen kanssa, josko se yksi pitäisi vielä "tehdä". Hullultahan se tuntui, kun oli jo alkanut päästä niin vähällä (esim. kaupassa sai käydä välillä jo ihan kaksin, luksusta ) Päädyimme kuitenkin siihen, että myöhemmin saattaisimme jäädä jossittelemaan, jos yhdelle ei vielä annettaisi mahdollisuutta. Vauvakuumetta oli vuoden verran jo "katseltu", eikä olla enää nuoria, joten päätös tehtiin sitten aika pian.
Nyt odotamme viidettä ja tämähän on pitkän ajan jälkeen melkein kuin ekakertalaisen innokkuutta. Ihanaa nähdä minkälainen persoona sieltä ilmestyy. Kaikki lapset on keskenään niin erilaisia.
Tässä ehti kai riittävän kauan olla jo "itsekäs" ja tehdä omia juttuja, kehittää itseä, matkustella yms, niin nyt sitä ei niin taas kaipaakaan Viides on kyllä sitten jo kaikkien mahdollisten käytännön seikkojen takia se viimeinen. Oikeasti!

 

[vierailija...]

Minua harmittaa oikeastaan se, ettei niitä ensimmäisiä lapsia tullut tehtyä tarpeeksi ajoissa... ei ollut silloin hyvää miestä siihen, enkä varmaan olisi tajunnutkaan tehdä niitä vielä silloin. Mikäli olisi aloittanut joskus 20 v. nämä hommat, niin ei ehkä olisi riipaissut niin kovin lopettaa aiemmin, sillä tietäisi, ettei tarvitsisi ehkä kovin kauaa odottaa niitä lapsen lapsia... se sukupolven siirtymä tuntuisi luonnollisemmalta, kun vanhin lapsi olisi jo aikuinen. Nyt on vähän hassu lopettaa, kun vanhin onkin vasta jotain 10 v. Meillä lapsiluku taitaakin tulla täyteen vain siitä syystä, ettei fysiikka eikä talous kestä kovin montaa lasta.