Mies haluaa erota - miten liittomme saisi pelastettua?

[Jehnny Tightlips]

Mielenkiintoista, että vaikka miehenkin näkökulma tuodaan selkeästi esiin, saa palsta asianntulkittua naisen eduksi niin, että mies on se pihtiotteinen narsisti, vaikka ilmeisedti nainen itsekin tunnistaa itsessään puolen, joka määräilee, nalkuttaa ja toimii pitkävihaisesti.

Onko nyt oikeasti selvää, että tuo kirjoittanut mies on ap:n aviomies, vai pelkästään joku aviomies, joka sattui kirjoittamaan ketjuun vähän sen kuuloisesti kuin olisi?

 

[Blue]

Onko nyt oikeasti selvää, että tuo kirjoittanut mies on ap:n aviomies, vai pelkästään joku aviomies, joka sattui kirjoittamaan ketjuun vähän sen kuuloisesti kuin olisi?

Ei millään lailla selvää, eikä mun mielestä edes mitenkään oikeasti realistinen vaihtoehto.

 

[..]

No ei kuulosta minusta niin vakavilta ongelmilta että pitäisi olla eroamassa! Tulee mieleen että mies on löytänyt uuden ja keksii eron syyksi jonkun tämmöisen jutun. Ainahan parisuhteissa on erimielisyyksiä ja ne pitää vain opetella selvittämään.

Jos tuo aviomies on oikea aviomies niin ei hyvä. Miten muka lapsi, 4v osaa alistaa ja kohdella isää huonosti kuten äitikin? Ei hyvänen aika. Kuka tässä on se perheen aikuinen? Onko aviomies koskaan kuullut kasvatuksesta, uhmasta ja muista pikku jutuista?

Tosi outo juttu tämä.

 

["unto"]

Mitään ei ole tehtävissä, eikä liittoa enää kannattaisikaan jatkaa. Ansaitset parempaa. Vika ei ole millään tavalla sinussa, vaan siinä että miehelläsi on toinen nainen.

 

["unto"]

Siis varsinainen ongelmahan tässä ei suinkaan ole etten olisi arvostanut vaimoni kotona tekemää työtä.

Jos minä tai tyttäreni keskustelemme vaimoni kanssa jostain vaimolle tärkeästä asiasta neuvottelu kestää niin kauan että vaimon mielipide voittaa. Jos kuitenkin käy niin että onnistun perustelemaan kantan riittävän hyvin, poistetaan edellinen neuvottelutulos historiankirjoista ja neuvottelu alkaa uudestaan. Hyvänä esimerkkinä käy vaikka se kun olimme kaupassa ja vaimo pyysi tytärtämme valitsemaan itselleen uuden penaalin. Valinta ei miellyttänyt häntä, joten tyttäremme piti valita uudelleen. Tässä vaiheessa puutuin tilanteeseen ja kielsin vaimoani käyttäytymästä näin.

Vaimo ei halua ottaa muiden mielipiteitä huomioon edes silloin kun kysyy niitä. Tämä ei ole ainoa ongelmamme mutta se on johtanut muunmuassa siihen etten enää edes viitsi neuvotella oikeastaan mistään vaan teen asiat miten itse haluan. Vastaavasti vaimo saa tehdä omat päätöksensä rauhassa.

Olemme toimineet näin niin kauan kuin kyseessä on ollut jokin muu kuin tyttäreemme liittyvät asiat. "Yllättäen" tytärtämme koskevat asiat johtavat lähes poikkeuksetta sanaharkkaan.

Syy viimeisimmän riitamme kärjistymiseen oli se, että neuvolassa hoitaja väitti tytärtämme vakavasti ylipainoiseksi, vaikka kuka tahansa omilla silmillään näkevä voi nähdä ettei tyttäremme ole ylipainoinen. Väittelimme siis siitä pitääkö 4-vuotias laittaa dieetille vai ei.

Taidat olla ihan idiootti. Et usko vaimoasi, vaikka neuvola on hänen kanssaan samaa mieltä lapsen ylipainosta.

 

["Vieras"]

Mies, oletko sanonut vaimollesi että hän toimii väärin? Se on ehkä hänen tapansa kommunikoida, eikä hän ole huomannut, että tilanne häiritsee sinua. Suoraan sanominen vaikka sitten riidan keskellä voisi vähän valaista.

Olen itse pitkälti hyvin samanlainen. Jos keskustelen ja olen täysin eri mieltä jonkun kanssa asiasta, perustelen ja perustelen omaa kantaani hyvin pitkälle ja odotan toisen tekevän samoin (eikös sitä kutsuta keskusteluksi?). Haluan, että toinen perustelee sen eri kanteilta, jotta saan ehkä itsekin uusia näkökulmia ja voin ajatella asiaa toisin, en sulje pois mahdollisuutta siitä, että voisin muuttaa mieltäni. Pyrin ymmärtämään myös muita ja siksi odotan, että asiat perustellaan.

Jos vastapuoli on vain hiljaa, menee se siihen, että perustelen yksin kantaani ja keskustelu loppuu siihen. Jälkeenpäin mietin, että olipas keskustelutaidoton ihminen..
Ehkä olen sitten dominoiva luonne ja jyrään muut!? Pitäisi vissiin olla sitten vaan hiljaa, mielestäni kun asioista väitteleminen ei ole riitelyä eikä maailmanloppu vaan ihmisten kommunikaatiota.

Ja ap, hyvä että pyrit toimimaan toisin, mutta mainitsit olevasi hyvällä tuulella ja myötäileväsi kaikkea jne - et voi jatkaa elämää niin. Et voi asennoitua niin, että yrität vain miellyttää miestä. Keskustelkaa miehesi kanssa ja löytäkää molempia tyydyttävä ratkaisu, se ei ole molempia tyydyttävä, että pyrit toimimaan vain miestä miellyttävällä tavalla. Ottakaa aikaa toisillenne, käykää parisuhdeneuvonnassa, tehkää vaikka jokin viikonloppureissu jonnekin ihan kahdestaan. Huumoria, seksiä ja läheisyyttä.

 

[miehet vs. naiset]

Miehet ovat erillaisia kuin naiset. Naiset suuttuvat asiasta kuin asiasta heti ja mies ymmärtää toimineensa väärin. Miehet taas saattavat kuunnella jäkätystä vuosia ilman vastaväitteitä vaikka oikeasti heitä vituuttaa todella paljon. Joku kaunis päivä he sitten ilmottavat etteivät jaksa enää. Vaimo on tässä vaiheessa kuin halolla päähän lyötynä, kun ei kukaan ole sanonut heille mitään tästä köytöksestä joka vituttaa. Sillon on jo liian myöhäistä muuttaa käytöstä.

 

[satutytti]

Eipä mulla muuta, mutta mun mielestä on todella lapsellista ja raukkamaista aina riidan yhteydessä ruveta uhkailemaan erolla. Tuolla erolla uhkailullahan se on mies joka alistaa vaimonsa toimimaan niinkun mies haluaa. Itte en jaksais elää tuollasessa suhteessa, että jokaista sanaansa pitäis varoo eikä missään tapauksessa uskaltais olla asioista erimieltä, koska heti otettais ero puheeks. En tarkota tällä kommentilla etteikö naisessa olis mitään vikaa koskaan.

 

[Tír na nÓg]

[QUOTE="Vieras";29048097]
Olen itse pitkälti hyvin samanlainen. Jos keskustelen ja olen täysin eri mieltä jonkun kanssa asiasta, perustelen ja perustelen omaa kantaani hyvin pitkälle ja odotan toisen tekevän samoin (eikös sitä kutsuta keskusteluksi?). Haluan, että toinen perustelee sen eri kanteilta, jotta saan ehkä itsekin uusia näkökulmia ja voin ajatella asiaa toisin, en sulje pois mahdollisuutta siitä, että voisin muuttaa mieltäni. Pyrin ymmärtämään myös muita ja siksi odotan, että asiat perustellaan.

Jos vastapuoli on vain hiljaa, menee se siihen, että perustelen yksin kantaani ja keskustelu loppuu siihen. Jälkeenpäin mietin, että olipas keskustelutaidoton ihminen..
Ehkä olen sitten dominoiva luonne ja jyrään muut!? Pitäisi vissiin olla sitten vaan hiljaa, mielestäni kun asioista väitteleminen ei ole riitelyä eikä maailmanloppu vaan ihmisten kommunikaatiota.
[/QUOTE]

Sitten on ihmistyypi, joka keskustelee, kuuntelee ja perustelee, mutta kun huomaa ettei toinen muuta mielipidettään, halua enää jatkaa turhanpäiväistä lässytystä vaan että keskustelu johtaa johonkin konkreettiseen ratkaisuun johon kumpikin osapuoli voi olla tyytyväisiä vaikka katsovatkin asiaa ihan eri näkökulmista. Yleensä se tarkoittaa kummaltakin myönnytyksiä jotta se yhteinen sävel löytyy.

Jos toinen jatkaa jauhamistaan niin sitten se olisi jo ajanhukkaa edes yrittää yhteistyötä moisen kanssa. Eli loppupeleissä minä pitäisin sinua kuuntelutaidottomana ja joustamattomana ihmisenä.

 

["jep"]

Eipä mulla muuta, mutta mun mielestä on todella lapsellista ja raukkamaista aina riidan yhteydessä ruveta uhkailemaan erolla. Tuolla erolla uhkailullahan se on mies joka alistaa vaimonsa toimimaan niinkun mies haluaa. Itte en jaksais elää tuollasessa suhteessa, että jokaista sanaansa pitäis varoo eikä missään tapauksessa uskaltais olla asioista erimieltä, koska heti otettais ero puheeks. En tarkota tällä kommentilla etteikö naisessa olis mitään vikaa koskaan.

Jep,samaa mieltä. Jos tuo vastaaja on oikeasti ap:n mies, niin minusta mies vaikuttaa epämiellyttävän itsekkäältä, todella pienistä asioista vääntää riitaa. Monessa suhteessa on erimielisyyksiä ja ihmiset ovat erilaisia, se vaan pitää hyväksyä, ja niistä pitää osata keskustella (Jos vaimo ei oikeasti osaa keskustella vaan jyrää päälle, niin mies voisi sano hänelle tästä). Mutta nuo miehen selitykset vaikuttavat tekosyyltä, haluaa vaan päästä eroamaan ja todennäköisesti jo katsellut muita naisia. Kukaan täysipäinen ei riko liittoa, perhettä ja uutta rakennettu kotia näin pienistä syistä!!!!narsistinen mies, sanon minä!

 

["jep"]

Mutta ihmetyttää kyllä että miten ap;n mies on löytänyt tänne palstalle keskustelemaan? Onko ap jättänyt koneen tahallaan auki? Vai onko tää mies trolli?

 

["jep"]

Tässähän ei ole kyse pelkästään liiallisen työmäärän aiheuttamasta stressistä vaan siitä miten vaimoni kohteli minua siinä vaiheessa kun minulla ei ollut riittävästi energiaa pitämään puoliani.

Ongelmanahan ei ole pelkästään se miteen vaimoni kohtelee minua, vaan myös tyttäremme on saman käytöksen uhri.

Yritin useamman kerran keskustella ongelmista mutta aina oli seinä vastassa. Viimeisen kerran kun yritin keskustella ongelmistamme rakentavasti vaimoni jatkoi saarnaansa 1,5 tuntia sen jälkeen kun minä luovutin.

Kun keskustelemme suhteestamme vaikuttaa siltä kuin puhuisimme kokonaan eri parisuhteista.

Suurena pelkona taustalla on tietenkin paitsi äidin ja tyttären suhteen jatkuminen alistavana niin se, että jos tulevaisuudessa ajaudun tilanteeseen, jossa en jaksa pitää puoliani puolisoni tulee käyttämään tilaisuuden hyväkseen.

Vaikuttaa narsistilta, joka laittaa kaiken syyn toisen niskaan. Jos molemmat on olleet stressaantuneita rakennusprojektin aikana, miksi juuri SINUA on kohdeltu väärin? Oletko sinä ollut unelmapuoliso vaimoasi kohtaan? Epäilen suuresti. Teet itsestäsi marttyyrin. Ja jos vaimo kerran on huomannut itsessään piirteitä, joita on valmis muuttamaan, miksi et anna hänelle mahdollisuutta? EIkö ihmiselle jota rakastaa, kuulu antaa uusi mahdollisuus? Mitään törkeää ei vaimosi ole tehnyt. Miksi väität, että "puolisoni tulee käyttämään tilaisuuden hyväkseen."? Onko koko suhteenne valtapeliä, että kuka voittaa? Itse vaimo kyllä sanoi olevansa kiltti ihminen, ja on tukenut sinua taloprojektissa, antanut hierontoja jne, mitä muuta vielä vaadit? Luulen että sinulla on heikko itsetunto, ja haluat päteä, manipuloida ja voittaa, ja koska et ehkä verbaalisesti pärjää naisellesi, haluat kostaa hänelle ja lähteä suhteesta? Sekö on aikuismainen reaktio? Teillä on kuitenkin yhteinen lapsi, eikö lapsen takia pitäisi yrittää PIKKUISEN ENEMMÄN selvittää mikä suhteessanne mättää? Esim pariterapiassa. Jonne et todennäköisesti lähde, koska tiedät tekeväsi väärin, ja olevasi alakynnessä.

Ehkä parempi ap:lle että pääsee tällaisesta miehestä eroon...

 

["ffff"]

[QUOTE="jep";29048180]Vaikuttaa narsistilta, joka laittaa kaiken syyn toisen niskaan. Jos molemmat on olleet stressaantuneita rakennusprojektin aikana, miksi juuri SINUA on kohdeltu väärin? Oletko sinä ollut unelmapuoliso vaimoasi kohtaan? Epäilen suuresti. Teet itsestäsi marttyyrin. Ja jos vaimo kerran on huomannut itsessään piirteitä, joita on valmis muuttamaan, miksi et anna hänelle mahdollisuutta? EIkö ihmiselle jota rakastaa, kuulu antaa uusi mahdollisuus? Mitään törkeää ei vaimosi ole tehnyt. Miksi väität, että "puolisoni tulee käyttämään tilaisuuden hyväkseen."? Onko koko suhteenne valtapeliä, että kuka voittaa? Itse vaimo kyllä sanoi olevansa kiltti ihminen, ja on tukenut sinua taloprojektissa, antanut hierontoja jne, mitä muuta vielä vaadit? Luulen että sinulla on heikko itsetunto, ja haluat päteä, manipuloida ja voittaa, ja koska et ehkä verbaalisesti pärjää naisellesi, haluat kostaa hänelle ja lähteä suhteesta? Sekö on aikuismainen reaktio? Teillä on kuitenkin yhteinen lapsi, eikö lapsen takia pitäisi yrittää PIKKUISEN ENEMMÄN selvittää mikä suhteessanne mättää? Esim pariterapiassa. Jonne et todennäköisesti lähde, koska tiedät tekeväsi väärin, ja olevasi alakynnessä.

Ehkä parempi ap:lle että pääsee tällaisesta miehestä eroon...[/QUOTE]

Munkin äiti on mielestään maailman kiltein ja huomaavaisin ihminen. Ja oikeasti hän on oikea monsteri - jos oma tahto ei mene läpi siitä saa tutaa ihan kaikki. Ensi nenässä iäs ja sitten minä.

Vieraille ja ysätvilleen tämä ihanne äiti jaksaa kuvailla kuinka pitää huolta kodista, kuinka huomioi kaikkia - ja kuinka kamala mies hänellä onkaan, ja miten reppana hän on isäni rinnalla. VITTUT ole mikään reppana vaan nainenjoka ei osaa katsoa ollenkaan peiliin. Ihminen joka kertoo ääneen nauttivansa siitä kuinka isä kiemurtelee kun arvon rouva päättää pitää mykkäkouluja (kestää viikon kaksi) jotta saa isän anteeksi pyytämään ja hyvittelemään - vaikka mitää järjellistä syytä ei nöyristellä ole.

Naiset juurikin on niitä kieroja. Miehet - anteeksi nyt vaan - on suhteissa hyvin yksinkertaisia. Eivät läheskään niin suunnitelmallisia ja tietoisia toimistaan vaan menevät tilanteen mukaan.

Eli ihan turha tässäkään suoraan alkaa pitää naista "reppanana" kun ei välttämättä sitä missään muodossa ole.

 

["vieras"]

[QUOTE="ffff";29048240]Munkin äiti on mielestään maailman kiltein ja huomaavaisin ihminen. Ja oikeasti hän on oikea monsteri - jos oma tahto ei mene läpi siitä saa tutaa ihan kaikki. Ensi nenässä iäs ja sitten minä.

Vieraille ja ysätvilleen tämä ihanne äiti jaksaa kuvailla kuinka pitää huolta kodista, kuinka huomioi kaikkia - ja kuinka kamala mies hänellä onkaan, ja miten reppana hän on isäni rinnalla. VITTUT ole mikään reppana vaan nainenjoka ei osaa katsoa ollenkaan peiliin. Ihminen joka kertoo ääneen nauttivansa siitä kuinka isä kiemurtelee kun arvon rouva päättää pitää mykkäkouluja (kestää viikon kaksi) jotta saa isän anteeksi pyytämään ja hyvittelemään - vaikka mitää järjellistä syytä ei nöyristellä ole.

Naiset juurikin on niitä kieroja. Miehet - anteeksi nyt vaan - on suhteissa hyvin yksinkertaisia. Eivät läheskään niin suunnitelmallisia ja tietoisia toimistaan vaan menevät tilanteen mukaan.

Eli ihan turha tässäkään suoraan alkaa pitää naista "reppanana" kun ei välttämättä sitä missään muodossa ole.[/QUOTE]

Voihan toki olla, että tässä suhteessa mies onkin tossun alla. Siinä tapauksessa ero on oikea päätös. Mutta miksi ihmeessä rempata talo yms, jos suhde huonolla pohjalla? Naimisissa kuitenkin oltu sen verran pitkään että tuntevat millainen toinen on. Eli miehen olisi pitänyt lähteä jo ajat sitten, ja jättää lapset tekemättä. Jos siis nainen on ilkeä manipuloiva bitch...

 

["vieras"]

Alkaako tämä provoilija kyllästymään siihen, ettei saa porukkaa enää samalla lailla mukaan, kun tähän "keskusteluun" on pitänyt liittää myös "aviomies" mukaan?

Tiedoksi sulle, että uskottavuus menee, koska sun provot ovat liian valmiiksi mietittyjä ja analyyttisiä. Enemmän tunnekuohuoa mukaan ja lyhyempää tekstiä, niin olisivat uskottavampia...

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";29048393]Alkaako tämä provoilija kyllästymään siihen, ettei saa porukkaa enää samalla lailla mukaan, kun tähän "keskusteluun" on pitänyt liittää myös "aviomies" mukaan?

Tiedoksi sulle, että uskottavuus menee, koska sun provot ovat liian valmiiksi mietittyjä ja analyyttisiä. Enemmän tunnekuohuoa mukaan ja lyhyempää tekstiä, niin olisivat uskottavampia... [/QUOTE]

Onko tää provo? Tunnistatko kirjoitustyylin? Vähän oudoltahan tämä tarina kuulostaa..

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";29048414]Onko tää provo? Tunnistatko kirjoitustyylin? Vähän oudoltahan tämä tarina kuulostaa..[/QUOTE]

Täyttä varmuuttahan ei minulla ole, mutta kyllä tämä niiiiiiiin tutun kuuloinen tyyli on. Olen jo vuosia kutsunut mielessäni tätä tyyppiä "romaaniprovoilijaksi", eli hän kirjoittaa aina tuollaiseen romaanin kirjoitustyyliin. Vuosia sitten muistan yhdenkin pitkän ketjun, jossa ap pelkäsi miestään, joka asusti autotallissa, jne....

Viime aikoina hän ei ole oikein saanut jengiä enää mukaan samalla tavoin ja siksi ajattelin hieman antaa hänelle vinkkiä. Oikeudessakin nimittäin todistajien todistusta pidetään uskottavampana, mikäli todistaja kertoo jutun "tunteella".

 

["vieras"]

Onko nyt oikeasti selvää, että tuo kirjoittanut mies on ap:n aviomies, vai pelkästään joku aviomies, joka sattui kirjoittamaan ketjuun vähän sen kuuloisesti kuin olisi?

On selvää että "Aviomies" on ap.

 

["Vieras"]

Sitten on ihmistyypi, joka keskustelee, kuuntelee ja perustelee, mutta kun huomaa ettei toinen muuta mielipidettään, halua enää jatkaa turhanpäiväistä lässytystä vaan että keskustelu johtaa johonkin konkreettiseen ratkaisuun johon kumpikin osapuoli voi olla tyytyväisiä vaikka katsovatkin asiaa ihan eri näkökulmista. Yleensä se tarkoittaa kummaltakin myönnytyksiä jotta se yhteinen sävel löytyy.

Jos toinen jatkaa jauhamistaan niin sitten se olisi jo ajanhukkaa edes yrittää yhteistyötä moisen kanssa. Eli loppupeleissä minä pitäisin sinua kuuntelutaidottomana ja joustamattomana ihmisenä.

No mutta miten keskustelu voi ikinä johtaa mihinkään konkreettiseen, molempia tyydyttävään ratkaisuun, jos keskustelu ja asioiden perusteleminen on päällepäsmäröintiä ja lopettaa keskustelun siihen? Jos yrität selittää kantasi toiselle ja hän vain heti ajattelee, että "ompa kuuntelutaidoton ja joustamaton ihminen, pitää omasta mielipiteestään kiinni eikä muuta sitä, joten en sano enää mitään" - mitä sillä saavutetaan? Ei mitään.

Jos toinen jatkaa jauhamistaan, niin toinen vaan hiljenee, sekös on sitten hyvä ratkaisu? Ja eihän joka asiaan ole tarkoitus löytää mitään ratkaisuja, vaan keskustella keskustelun ilosta!?
Kyllä minä ainakin mieheni kanssa keskustelen ja pohdin milloin mitäkin. Vaikkapa ihan jostain työasiasta mistä mieheni kertoo ja minä yritän aina etsiä uusia näkökohtia, esim. "oletko ajatellut asiaa siltä kannalta, että.." jne. Tai sitten väitellään jostain asiasta, josta olemme eri mieltä. Ei ole tarkoituskaan löytää mitään yhtenäistä linjaa välttämättä vaan ihan vain keskustella.

Jos kokee, että toinen jyrää omaa mielipidettään, niin eikö sitä voi sitten vaan sanoa?
Aika lapsellista kärsiä hiljaa vuosia ja sitten tulla sanomaan, että "haluan eron, en enää jaksa". Great, et sitten voinut sanoa heti alussa asiasta että tapani kommunikoida häiritsee sinua noin paljon, niin olisi voitu hioa särmiä yhteen ja saada aikaiseksi molempia tyydyttävä avioliitto. Selvännäkijäkö sitä pitää olla?

 

[Jopponen]

Oli tämä nyt provo tai ei, niin vastaan silti. Mielestäni on erittäin epäreilua sietää kumppanilta vuosikausia huonoa käytöstä ja sitten ihan puskista tuoda asia esiin. Kärsitään ensin pitkään ja sitten kuppi menee nurin. Ei se ole oikein. Ketään ei saa alistaa tai kohdella huonosti, mutta ei se "väärinkohdeltukaan" saa olla hiljaa. Toinen ei ehkä edes tajua, miten dominoiva ja määräilevä on.

Tuon tämän esiin siksi, koska olen samankaltaisessa tilanteessa kuin ap. Ryhdyimme remontoimaan vanhaa taloa. Olin mielestäni mukana hommassa täysillä. Pyysin tarjouksia, selvittelin hintoja ja käytin vähintään yhtä paljon aikaa kuin mies. Olin välillä väsynyt, mutta en valittanut, koska asiat piti saada hoidetuiksi. Sitten mies ilmoitti, että en tue häntä missään ja hän jää yksin. En voinut tajuta. Ikinä en ole harrastanut nalkuttamista tai saman asian jatkuvaa jauhamista. Mielestäni kaikesta on neuvoteltu ja toimittu useinmiten niin, kuin mies on halunnut. Jotain tein kuitenkin väärin ja pahasti.

Kun remppa rupesi olemaan valmis, alkoi miehelle tulla toistuvasti outoja iltamenoja. Aiemmin hän piti puhelintaan pöydällä, mutta nyt se olikin taskussa koko ajan. En olisi halunnut koskaan alkaa epäilemään mitään 14 vuotisen liiton jälkeen, mutta pakko oli avata silmät. Viimeinen niitti tuli, kun mies sanoi lähtevänsä työporukalla Ruotsin risteilylle. Mies ei varmaan älynnyt, että tunnen hyvin hänen kahden työkaverinsa vaimot. Soitin toiselle ja kysyin risteilystä. Vaimo puhelimessa ihmetteli ja sanoi että ei hänen miehensä millään risteilyllä ole.

Kun mies palasi, niin kerrroin epäilyni. Mies tunnusti suhteen toiseen naiseen. Tuntui samalta, kuin joku olisi iskenyt musta ilmat pihalle. Koko homma oli täys katastrofi. Mies lässytti mulle, kuinka tämä nainen ymmärää häntä niin hyvin, on ihana ihminen. Niin, no muutaman kuukauden salasuhteen jälkeenhän sitä tunteekin toisen tosi hyvin. Katsoin naisen profiilin Facebookista. Olin niin vihainen, kun tajusin, että nainen on ihan mitätön hiirulainen minuun verrattuna. Joo, mä tiedän, että ulkonäkö ei näissä asioissa merkkaa, mutta mulle sillä hetkellä merkkas. Minä hyvinhoidettu, hoikka, mallintöitäkin tehnyt pitkähiuksinen blondi jäin toiseksi hiirenhäntätukkaiselle mitättömyydelle.

Olen edelleen mieheni kanssa, mutta en tiedä mitä tapahtuu. Mies on sanonut, että toista naista ei enää tapaa. Eletään sellaisessa välitilassa nyt. Kannatta AP:n ottaa huomioon, et miehellä voi olla toinen.

 

[viisikymppinen isoäiti]

menkää parisuhdeterapiaan, ja siellä rehellisesti kerrotte kaiken. ehkä siellä asiat selviää, ja liitto jatkuu. voi toki käydä niin, etä asiat selviävät ja liitto ei jatku sittenkään, mutta oottepa ainakin yrittäneet

 

[ruutiukko]

aapee vaikuttaa melkoiselta pirttihirmulta

ei ihme jos mies tuskastuu

 

["Tanja78"]

Meillä on sinänsä sama tilanne että 10 vuotta naimisissa ja 18 vuotta yhdessä ja eilen mies ilmoitti että hän tahtoo eron. Mitä minä teen?!

 

["Aviomies"]

Meillä yksi tietokone ja sivuhistoriasta tämän huomasin. Ennen kuin joku tätäkin onnistuu kauhistelemaan, tarkoituksenani oli katsoa ihan omia juttujani kun tämä osui silmään.

Vakaita, hyviä aikoja ei ole ollut enää pitkään ja kumpikin tasan tarkkaan on tietänyt missä mennään. Erosta ei nimenomaisesti ole aikaisemmin puhuttu, mutta nyt se on nostettu pöydälle. Melkein 10 vuodessa ihmiset muuttuu.

 

["vvieras"]

Hei aviomies. Minä olen kai myös tuollainen jyrääjävaimo eli haluan päättää asioista. Välillä tekee vaikeaa pitää suu ja sanoa vaan okei. Esimerkiksi joululahjaostoksilla. Itselläni on päässä lista jo tehty ja yritän kuitenkin antaa miehelle tilaa ja että ostetaan mitä molemmat haluaa vaikkakin viimeksi sanoin että mitä meidän 3 v tuolla muka tekee ja kamalan kallis mutta ostettiin se silti.

Meillä minä päätän sohvan värin ja sisustuksen ja olen jopa vähän järkyttynyt jos mies yrittää saada periksi sitä kauheaa tyylitöntä vaihtoehtoa. Olen välillä lehmä ja ties mikä kun tapellaan, mutta meillä menee oikeastaan ihan hyvin nyt. Ollaan tapeltu ja oltu eron partaalla niin monta kertaa että ainakin itse olen tajunnut että haloo...en halua erota ja jotenkin ne riidat ovat karsiutuneet.

Mies hyvä, jokaisessa parisuhteessa on riitoja, jokaisessa parisuhteessa on vaiheita kun toinen tuntuu maailman idiiooteimmalta ihmiseltä joka puristaa hammastahnaa väärästä kohtaa. Ei ole parisuhdetta jossa ei näin käy. Ottakaa parisuhde elämän loppuun ast8 menevänä prosessina josta ei ole tarkoitus lähteä. Ei lopeteta kun vähän ahdistaa.

Anteeksi mutta kuulostat luovuttajalta jolle elämä pitää olla helppoa ja tasaista. Välillä olen kiroillut itsekseni ja vihannut ja vihannut ja yleensä niin komea mies on näyttänyt maailman rumimalta hyypiöltä ja tekisi mieli sanoa vaikka mitä.

Ja muista...nainen ja mies on eri planeetalta. Mitä hittoa edes tarkoittaa tuo toisen puolella oleminen. Ylipaino on lapselle epäterveellistä.

Ja tuossa mies halusi katsoa missä dataan ja näytin. Sanoi että ei ihme jos mies suuttui jos nainen ei ole rakentamisessa auttanut esim. Siivonnut siellä ja muuta. Ei mullekaan tulisi mieleen auttaa jos ei pyydetä. Ja voin sanoa että se kodinhoito piemen lapsen kanssa vue välillä kaiken ajan. Ei voi olettaa vaimon auttavan jos ei pyydä. Itse miellän rakentamisen miehekkääksi hommaksi. En minäkään miehen renkaanvaihtopuuhiin mene kysymään että tarviitko auttavaa kättä.

Aviomies, muista että me naiset ollaan naisia. Ei olla niin "järjellä" ja yksinkertaisuudella ajattelevia vaan oikeasti ihan erilaisia kuin te. Yritä ymmärtää. Vaimosi oikeasti haluaisi mennä itseensä ja miettiä asennetta. Ei hän ole tajunnu5 jos et ole sanonut mikä on ymmärrettävää. Ihmiset eroavat liiam helposti. Vo7n sanoa että naiset on pääisin monimutkaisia. Vaimosi kuulostas aika hhvältä vaimolta. Monu vaimo on hyvin bitch eikä sitä näytetä heti kättelyssä.