V
vierailija
Vieras
Jos pelikielto ei toimi rangaistuksena niin sitten keksit jonkun muun rangaistuksen.
Jos pelikielto ei toimi rangaistuksena niin sitten keksit jonkun muun rangaistuksen.
Okei, mutta sovitaanko samalla sille vanhemmalle nettikielto muutamaksi kuukaudeksi?
V
vierailija
Vieras
Samaa sanoisin kuin moni muukin tässä ketjussa. Pelit, tietokone ym kaikki viihde pois kokonaan käytöstä joksikin aikaa. Sitten kokeilee vaikka tunnin ajan parina päivänä viikossa. Jotkut lapset koukuttuu peleihin ihan liikaa ja sitten ei mikään muu kiinnosta.
?
........
Vieras
Tämä oli ehkä typerin kommenntti tänä kesänä tällä palstalla...
Miten ihmeessä vanhemmat parikymmentä vuotta sitten korvasivat lapsilleen sen, että kannettavia/tabletteja/puhelimia ei edes ollut!?!
O
Outoo
Vieras
Älä AP välitä näistä hupsuista täällä. 
Tsemppiä sinne!
Kaikista ei vain ole luonnossaliikkujiksi tai muuten virkeiksi aikuisiksikaan. Miksi sitten voitaisiin lapsista odottaa samaa?
Nyt eletään tätä aikaa, ei kannata sinne vuosikymmenten taaksen katsella.
Totta tuokin kyllä, että muistan omasta lapsuudestani valitelleeni "ei oo mittään tekemistä" ja heh, äiti tai isä kyllä alkoi keksimään tekemistä. Juurikin esim.nurtsin leikkuuta tai pyykkien hakemista narulta. Äkkiäkös sitä minullakin löytyi parempaa tekemistä
Mutta.. ystävälläni on tuollainen miehensä veli. Lähes nelikymppinen. Ei ole ikinä kiinnostanut muu kuin pelaaminen jne. Ei sille aina mahda mitään.
Hienoa toki kun jaksat yrittää! Vaan.. kokeiles käänteistä psykologiaa. Seuraavan kerran lähdette tyttäresi kanssa ulkoilemaan tai jotain muuta kivaa tekemään. Jätä se poika vaan kotiin pelaamaan. Jos häntä ei hetkauta yhtään kun hihkutte kotiin tullessa miten kivaa teillä olikaan yms niin.. Ehkäpä hän tosiaan nyt sitten nauttii valinnoistaan.
Itse en kannata äärimmäisiä kieltoja enää tuossa iässä. Ne vain tekevät monista asioista vielä mielenkiintoisempia.
Meillä yksi lapsista on mielestäni liian kiintynyt tablettiinsa/pöytäkoneeseen, jonka jakaa sisarustensa kanssa vaan kun me muut aletaan suunnitella jotain kivaa tai aletaan pelailla esim.lautapeliä tai ryhdytään yhdessä leipomaan niin kappas, sieltähän se ykskin seuraan liittyy hetken päästä. Haluaa kuitenkin mukaan muiden kanssa viettämään yhteistä aikaa.
Jos ns.käskisin häntä tai pakottaisin mukaan niin takuulla on vastarannan kiiski. (on muuten hiton turhauttavaa kun aina on se vastaus "EN halua, EI kiinnosta)
Siksipä nykyään vain kerron mitä on suunnitelmissa meillä muilla perheen kesken ja saa päättää liittyykö seuraan. Poika on kohta 12-vuotias muuten. Ollut ikänsä vähän eristäytyvä persoona. Pärjää hyvin koulussa mutta ei ole hirveän sosiaalinen tyyppi. Käytöstapoja vaadin silti häneltäkin. Yksin saa olla ja touhuilla mutta huonoa käytöstä ei sallita meillä eikä muualla.
Olen hänelle kertonut ja selittänyt, että täytyy kuitenkin osata olla ja käyttäytyä, vaikka aina ei kaikki voi olla kivaa omasta mielestä. Saa sitten niitä omia vapauksiaan kun osaa muute ns.olla.
Ehkäpä sinulla AP on nyt vähän samantyylinen introvertti-poika. Hänen täytyy alkaa jo tuossa iässä ottamaan vastuuta tekemisistään ja opetella ettei voi sanoa mitä sylki suuhun tuo. Mutta olkoot sitten omissa oloissaan jos ei kerran kiinnosta muiden kanssa perheenä olla ja tehdä. Tee silti selväksi hänen olevan haluttua seuraa ja välittäväsi hänestä juuri sellaisena kuin nyt on. <3
Tsemppiä sinne!Kaikista ei vain ole luonnossaliikkujiksi tai muuten virkeiksi aikuisiksikaan. Miksi sitten voitaisiin lapsista odottaa samaa?
Nyt eletään tätä aikaa, ei kannata sinne vuosikymmenten taaksen katsella.
Totta tuokin kyllä, että muistan omasta lapsuudestani valitelleeni "ei oo mittään tekemistä" ja heh, äiti tai isä kyllä alkoi keksimään tekemistä. Juurikin esim.nurtsin leikkuuta tai pyykkien hakemista narulta. Äkkiäkös sitä minullakin löytyi parempaa tekemistä
Mutta.. ystävälläni on tuollainen miehensä veli. Lähes nelikymppinen. Ei ole ikinä kiinnostanut muu kuin pelaaminen jne. Ei sille aina mahda mitään.
Hienoa toki kun jaksat yrittää! Vaan.. kokeiles käänteistä psykologiaa. Seuraavan kerran lähdette tyttäresi kanssa ulkoilemaan tai jotain muuta kivaa tekemään. Jätä se poika vaan kotiin pelaamaan. Jos häntä ei hetkauta yhtään kun hihkutte kotiin tullessa miten kivaa teillä olikaan yms niin.. Ehkäpä hän tosiaan nyt sitten nauttii valinnoistaan.
Itse en kannata äärimmäisiä kieltoja enää tuossa iässä. Ne vain tekevät monista asioista vielä mielenkiintoisempia.
Meillä yksi lapsista on mielestäni liian kiintynyt tablettiinsa/pöytäkoneeseen, jonka jakaa sisarustensa kanssa vaan kun me muut aletaan suunnitella jotain kivaa tai aletaan pelailla esim.lautapeliä tai ryhdytään yhdessä leipomaan niin kappas, sieltähän se ykskin seuraan liittyy hetken päästä. Haluaa kuitenkin mukaan muiden kanssa viettämään yhteistä aikaa.
Jos ns.käskisin häntä tai pakottaisin mukaan niin takuulla on vastarannan kiiski. (on muuten hiton turhauttavaa kun aina on se vastaus "EN halua, EI kiinnosta)
Siksipä nykyään vain kerron mitä on suunnitelmissa meillä muilla perheen kesken ja saa päättää liittyykö seuraan. Poika on kohta 12-vuotias muuten. Ollut ikänsä vähän eristäytyvä persoona. Pärjää hyvin koulussa mutta ei ole hirveän sosiaalinen tyyppi. Käytöstapoja vaadin silti häneltäkin. Yksin saa olla ja touhuilla mutta huonoa käytöstä ei sallita meillä eikä muualla.
Olen hänelle kertonut ja selittänyt, että täytyy kuitenkin osata olla ja käyttäytyä, vaikka aina ei kaikki voi olla kivaa omasta mielestä. Saa sitten niitä omia vapauksiaan kun osaa muute ns.olla.
Ehkäpä sinulla AP on nyt vähän samantyylinen introvertti-poika. Hänen täytyy alkaa jo tuossa iässä ottamaan vastuuta tekemisistään ja opetella ettei voi sanoa mitä sylki suuhun tuo. Mutta olkoot sitten omissa oloissaan jos ei kerran kiinnosta muiden kanssa perheenä olla ja tehdä. Tee silti selväksi hänen olevan haluttua seuraa ja välittäväsi hänestä juuri sellaisena kuin nyt on. <3
V
viera.s
Vieras
Aloittajan lapsi on 7-8-vuotias. Olisi minusta suurta välinpitämättömyyttä jättää hänet pelaamaan kaiket päivät minecraftia ja ulkopuolelle perheen yhteisistä aktiviteeteista. Vaikka se olisi hänen valintansa ja vaikka hän siitä nauttisi (lyhyellä tähtäimellä). Vanhemmat kuitenkin osaa ajatella lapsen etua pitkäjänteisemmin kuin sen tuleva tokaluokkalainen. Vastuu on vanhemmilla, sitä ei voi noinkin pienen lapsen harteille siirtää.
Tuon ikänen kyllä todellakin jää mielellään sinne pelin pauloihin, ja vanhempien tehtävä on välillä keskeyttää pelaamine , vaikka se lapsesta kuinka inhottavalle tuntuisi.
V
vierailija aapee
Vieras
Mä en missään vaiheessa ole sanonut, että antaisin lapsen pelata paljoa. Ei saa pelata joka päivä ja silloin kun pelaa, joka minuutti on ansaittu esim. askareilla tai vaikeiden asioiden harjoittelulla. Mistä minun pitää nyt sitä rankaista? Siitä, että sanoi pahasti? Poika pyysi anteeksi ja anteeksi on annettava. Vai siitä, ettei innostu mistään muusta? Tuskin rankaiseminen auttaa siinä hommassa.
V
viera.s
Vieras
Minä luulen, että tuollainen minuuttikauppa lisää lapsen kiinnostusta pelaamiseen entisestään. Ja vaikka rajat pitää minusta ehdottomasti olla, niin kohtuus kaikessa. Rajoitusten pitää olla järkevästi perusteltavissa, muuten ne tuntuu vain vanhempien mielivallalta ja herättää vastarintaa. Palkkiona käyttäisin jotain muuta kuin peliaikaa, vaikka ihan rahaa. Normiaskareista viikkoraha, extrahommista vähän sen päälle.
Itse pitäisin ohjenuorana suositusta, että tuon ikäisen ruutuajan pitäisi olla korkeintaan 2 tuntia ja reipasta liikuntaa pitäisi olla vähintään 2 tuntia päivässä. Ruutuaikaa tulee tod.näk. muustakin kuin pelaamisesta, joten peliaika voisi olla tunti päivässä tai ehkä ennemminkin 2 tuntia joka toinen päivä. Lapsi varmasti vain ärtyy ja odottaa seuraavaa pelihetkeä kuin kuuta nousevaa, jos pelaaminen aina keskeytetään juuri kun on päässyt alkuun. Peliaika olisi kiinteä, ehkä edellytyksenä voisi olla jokin liikunnallinen aktiviteetti aiemmin päivällä. Mutta ei mitään sen suurempaa kaupankäyntiä asialla.
Kiukkuisen lapsen sanomisia en jäisi märehtimään. On varmasti ollut nälän vuoksi ärtyisä kun ennen aamupalaa on se pari kilometriä kävelty (liikunta tyhjällä vatsalla laskee verensokeria, joten tilanne on toinen kuin aamupalan odottelu sohvalla istuen tai rauhallisissa puuhissa). Ja kompuroituaan nolo ja on sitä purkanut ärhentelemällä. Asian pitäisi olla käsitelty, kun poika on anteeksi pyytänyt.
Kun sanot, ettei lapsi kiinnostu mistään muusta, onko asia oikeasti näin? Jos ehdotat huvipuistoreissua, uimaan lähtemistä, aarteen etsintää metsässä, yhteistä leffailtaa, käyntiä eläintarhassa/kotieläinpihalla, eikö innostu edes mistään tällaisista? Nimittäin eihän tuo lenkkeily aamutuimaan metsässä hyttysten keskellä ole kyllä monenkaan mielestä mitään erityisen kivaa puuhaa...
V
vierailija
Vieras
Meillä ekaluokkalaisella ruutuaika on viikonloppuisin tunti päivässä, ja arkena ei ollenkaan. Erityisesti tuo "arkena ei ollenkaan" näkyy lapsen käytöksessä selvästi. Aiemmin saivat pelata arkenakin, mutta pelaaminen muodostui pakkomielteiseksi, ja kiukuttelua seurasi aina jos piti jotain muuta tehdä.
Sääntöjen muutoksen syyksi riitti hyvin vastaus, että lapsen ajatukset ovat koko ajan peleissä, ja lapsi on vihainen jo ennen kuin pääsee pelaamaan ja vihainen kuin pelaaminen pitää lopettaa, ja sen jälkeen ärtynyt koko loppupäivän, eikä osaa nauttia mistään muusta. Pelien kielto ei ole rangaistus, vaan tapa opettaa lapselle, että elämästä voi ja pitääkin osata nauttia ilman tietokonepelejä tai videoidenkatselua.
Sääntöjen muutoksen syyksi riitti hyvin vastaus, että lapsen ajatukset ovat koko ajan peleissä, ja lapsi on vihainen jo ennen kuin pääsee pelaamaan ja vihainen kuin pelaaminen pitää lopettaa, ja sen jälkeen ärtynyt koko loppupäivän, eikä osaa nauttia mistään muusta. Pelien kielto ei ole rangaistus, vaan tapa opettaa lapselle, että elämästä voi ja pitääkin osata nauttia ilman tietokonepelejä tai videoidenkatselua.
Minulla on yksi peliaddiktoitunut lapsenlapsi. Äitinsä lähetti hänet meille kuukaudeksi kesää viettämään - jotta olisi kyllin muutakin ohjelmaa.
V
vierailija
Vieras
Meillä ei ole rajattua peliaikaa, lapset 12 ja 10. Tästä on eniten innoissaan naapurien lapset, jotka pelattuaan oman 20-minuuttisensa tulee meille pelaamaan.
Meillä pelimäärän kuitenkin päätän minä. Jos on huono keli tai lapsi on flunssainen, saa pelata enemmän.
Usein kun kaverit tulee, niin omat lapset ei tahdo enää pelata, vaan haluavat leikkiä "livenä".
Ja AINA kun haluan pelaamisen loppuvan, niin varoitan siitä etukäteen, menossa olevan kentän tai levelin tms. saa aina pelata loppuun tai tallentaa rauhassa.
Jos meinaan joku veis multa kirjan kädestä kesken sivun ja alkais vauhkota, että lukeminen loppuu nyt, koska on kulunut xx minuuttia, niin enpä taitaisi suostua.
Meillä pelimäärän kuitenkin päätän minä. Jos on huono keli tai lapsi on flunssainen, saa pelata enemmän.
Usein kun kaverit tulee, niin omat lapset ei tahdo enää pelata, vaan haluavat leikkiä "livenä".
Ja AINA kun haluan pelaamisen loppuvan, niin varoitan siitä etukäteen, menossa olevan kentän tai levelin tms. saa aina pelata loppuun tai tallentaa rauhassa.
Jos meinaan joku veis multa kirjan kädestä kesken sivun ja alkais vauhkota, että lukeminen loppuu nyt, koska on kulunut xx minuuttia, niin enpä taitaisi suostua.
A