Mitä teen? Läimäytin äsken lastani

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
En tiedä mitä tehdä. Löin äsken esikoistani, nelosluokkalaista. Läimäytin pepulle harjanvarrella ja myöhemmin raahasin ranteista väkisin sänkyyn. Ikinä ennen en ole näin tehnyt, ja nyt koen sellaista tuskaa tapahtuneesta, että mietin tekeväni itsestäni lastensuojeluilmoituksen. Tekisi mieli vain lähteä, parempi olisi perheellä ilman minua. Mutta mihinpä lähdet. Kotona on viisi lasta, osa omia, osa meillä hoidossa. Eropäätös tehtiin eilen ja mies lähti viihteelle kavereidensa kanssa täksi yöksi. Lapset ei erosta tiedä, mutta kotona on ollut vaivautunut tunnelma jo kuukausia. Emme riitele miehen kanssa, meillä ei van ole enää mitään yhteistä.

Mitkään selitykset ei tässä tilanteessa auta, mutta vähän taustaa: sairastan masennusta, ja hoitotasapaino on ollut ihan hyvä, vaikka en ihan itseni ole vielä ollutkaan. Esikoiseni on erityistarpeinen lapsi, jolla menee välillä ihan kuin tavallisilla lapsilla ja välillä sitten huonommin. Huonommin tarkoittaa sitä, että hän ylikuormittuu jostain (kouluongelmat, väsymys) ja alkaa käydä pari vuotta nuoremman siskonsa kimppuun ja tappelemaan meidän vanhempien kanssa joka asiasta. Ja tappeleminen tarkoittaa sitä, että hän suuttuu esimerkiksi pelikiellosta niin, että huutaa ja tiuskii tuntitolkulla, tekee tahallaan ilkeyksiä, uhittelee meillekin ja uhmaa kaikkia käskyjä. Ja tällä kertaa minä en enää jaksanut. Ja minä löin. Ja raahasin ranteista sänkyyn, että saisin edes jotenkin tilanteen poikki. Jäähy ei tehonnut, puhelintakavarikko ei tehonnut, mikään ei tehonnut. Ja minun piti saada neljä muuta lasta nukkumaan.

Mitä minun pitäisi tehdä? Teenkö ilmoituksen vai kerronko asiasta terapeutilleni parin viikon päästä? Perheneuvolaan on aika kuukauden kuluttua. Siellä tästä pitäisi ainakin kertoa, mutta pelkään etten saa lasten huoltajuutta vaikka tiedän, että miehestäni ei heidän yksinhoitajakseen ole. Olisiko parempi antaa tämä yksi lapsi huostaan siksi aikaa, että asiat järjestyy? Toisaalta luulen, että se sysäisi hänet vielä syvemmälle raivoonsa ja epätoivoonsa. Ja entä jos en saa häntä enää takaisin?

Please auttakaa, olen ihan helvetin yksin
 
Ei kuulosta hirvittävän vakavalle minusta. Auttoiko se, tokeniko lapsi ja rauhoittui? Ymmärrän että pelästyit ja kaduttaa, mutta jos lapsi (4 luokkalainen on jo aika iso) käy käsiksi muihin lapsiin niin silloin pitääkin keinolla millä hyvänsä saada se loppumaan. Sisarusten ei tarvitse kärsiä.
 
voimia,, en oikein osaa neuvoa, rankka tilanne, ja kaikilla meillä on rajamme kun väsymme, yksi ylilyönti ei tee sinusta huonoa äitiä näin vaikeassa elämäntilanteessa.
Halaus !
 
en usko että mikään sijoitus tai huostaanotto auttaa lasta, päinvastoin , pahentaa tilannetta ja tulee kokemus hylkäämisestä.
Oma äiti paras äiti :) Kotiapua, sukulaisten apua, naapurapua ?
Jaksamista.
 
Rauhoitu. Pyydä lapselta anteeksi ja selitä miksi niin kävi. Noin iso lapsi on todennäköisesti tajunnut jo, että ero on tulossa, parempi, että puhut asiat selväksi hänelle. Miksi sulla on lapsia hoidossa, jos et jaksa? Ei tarvitse ottaa vieraita lapsia, ei edes lasten kavereita. Hyvä jos teillä on jo perheneuvolakontakti. Jaksuja, tuo ei ole maailmanloppu:)
 
Tukiperheeseen lapset, 1 viikonloppu kuussa?
 
En osaa sanoa mitä pitäis tehdä, mutta jatkossa kun alkaa tuntua sietämättömältä ni mee vaikka ulos/veskiin jne. rauhottuu, vedät syvään henkeä useita kertoja.
Ja tietty viimeistään kerrot sitten sille psykalle. Se neuvoo mitä voit tehdä.
Voisko sille saada akuuttiajan?

Lapselta pitää pyytää anteeksi ja selvittää asia. Kuulostella ja seurata.
Voin vaan kuvitella sun paniikkia ja katumusta. Teillä ei ole nyt helppoa! Voimia kovasti teidän perheelle!
 
Tää on mahtava idea. Mä olin pienenä. Oli sellainen maatila missä sai hoitaa eläimiä ja ratsastaa.
Olin useammassakin. Kaikista tosi lämpöiset muistot.
Juu, mitä olen seurannut semmoisia kerran kuussa -tukiperhelapsia niin _mun arvion mukaan_ne lapset eivät ota kovin raskaasti sitä viikonloppua, menevät sinne yleensä aika mielellään.
 
Kuinkahan suurta osaa maailman lapsista on jossain vaiheessa läimäytetty pepulle? 80 prosenttia? 90 prosenttia? Tulisi ruuhkaa siellä lastenkodeissa, jos kaikki pitäisi ottaa huostaan. Itse en todellakaan ottaisi tuosta kovin suurta stressiä. Kenenkään elämä ei mene pilalle siitä yhdestä läimäyksestä.

Jatkossa sitten mietit haastavia tilanteita varten jonkun rangaistuksen, joka ei satu lasta mutta joka kuitenkin on niin tehokas, että lapsi ei sille kykene antamaan "piupauta". Vaikka nurkkaan seisomaan kädet suoriksi ylös nostettuina puoleksi tunniksi. Se on kokemuksena siinä määrin ikävä, ettei lapsi sitä ihan heti halua kokea uudestaan (kokemusta löytyy...).
 

Similar threads

M
Viestiä
8
Luettu
3K
L
I
Viestiä
31
Luettu
2K
D
K
Viestiä
11
Luettu
895
J
I
Viestiä
83
Luettu
9K
Aihe vapaa
hitaan äiskä
H

Yhteistyössä