V
vierailija
Vieras
Huh, on ollu tosi rankkaa koulun aloittaneen tytön kanssa. Alkoi jo ennen koulun alkua ja jatkuu yhä.
Muutamia ongelmakohtia
- harrastuksissa pelleily - tyhmäilee ja riekkuu treeneissä, en tiedä luuleeko saavansa kavereita/huomiota, mutta muita lapsia ei tunnu kiinnostavan
- läksyjä alkaa innolla tekemään mutta sitten se muuttuu tuskaksi, ei keskity, sutasee, hermostuu jos vaadin enemmän
- jatkuva huutaminen - alkaa huutaan joo asiasta, rääkyy sisällä niin että varmaan naapuritkin kohta hermostuu
- yleensä ottaen kaikki asiat on vaikeita.
Ymmärrän, että koulun alku on jännittäny mutta mulla palaa nykyään joka päivä kiinni. Ei vaan jaksa enää hermostumatta ja pahaltahan se tuntuu, varmaan lapsestakin. En esimerkiksi jaksa auttaa enää kohta läksyissä kun yksi asia käydään ja kysyn heti perään saman, niin se on unohtunu jo? Ei oikein tiedä että eikö se keskity vai eikö se vaan tajua.
Vaikea selittää mutta joka asia vaan hiertää nyt tuon ipanan kanssa. Jos se ei kärtyä tai huuda, niin se pelleilee "hysteerisesti".
Onhan näitä vaikean tuntoisia vaiheita ollu ennenkin mutta ne on myös menny kohtuudella ohi. Nyt tää vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Me huudetaan ja itketään molemmat joka päivä.
Tuntuu jo tosi raskaalta. Olen myös yrittäny uskoa aina että kehumisen kautta hyvää käytöstä tilalle mutta tuntuu että positiivistä palautetta ei pysty enää juuri mistään antamaan.
Muutamia ongelmakohtia
- harrastuksissa pelleily - tyhmäilee ja riekkuu treeneissä, en tiedä luuleeko saavansa kavereita/huomiota, mutta muita lapsia ei tunnu kiinnostavan
- läksyjä alkaa innolla tekemään mutta sitten se muuttuu tuskaksi, ei keskity, sutasee, hermostuu jos vaadin enemmän
- jatkuva huutaminen - alkaa huutaan joo asiasta, rääkyy sisällä niin että varmaan naapuritkin kohta hermostuu
- yleensä ottaen kaikki asiat on vaikeita.
Ymmärrän, että koulun alku on jännittäny mutta mulla palaa nykyään joka päivä kiinni. Ei vaan jaksa enää hermostumatta ja pahaltahan se tuntuu, varmaan lapsestakin. En esimerkiksi jaksa auttaa enää kohta läksyissä kun yksi asia käydään ja kysyn heti perään saman, niin se on unohtunu jo? Ei oikein tiedä että eikö se keskity vai eikö se vaan tajua.
Vaikea selittää mutta joka asia vaan hiertää nyt tuon ipanan kanssa. Jos se ei kärtyä tai huuda, niin se pelleilee "hysteerisesti".
Onhan näitä vaikean tuntoisia vaiheita ollu ennenkin mutta ne on myös menny kohtuudella ohi. Nyt tää vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Me huudetaan ja itketään molemmat joka päivä.