Masentunut äiti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
En tiedä miksi olen näin masentunut. Minulla on mies, lapset, oma koti. Tuntuu, että enemmän kuin ansaitsen. Jokainen päivä on on niin vaikea. Aamulla herätä. Tietää että pitäisi saada taas yksi pv hoidettua, vaikka haluaisin vain nukkua koko ajan. Koti on kamalan sotkuinen. Lapset tappelee, eikä minulla ole voimia mihinkään. Kunhan saan ruuan tehtyä ja huolehdin puhtaat vaatteet lapsille. Mies on tosi paljon töissä. Iltaisin ja vkonloppuisin hällä on vaikka minkälaista projektia. Huolehtii kyllä lapsista. Näen hänen ilmeestään, että hän ei kestä minua kun olen tällainen.

Suunnittelen itseni hävittämistä joka päivä, vaikka tiedän etten koskaan luultavasti uskalla sitä tehdä :(

Kärsin kroonisista kivuista ja loukkasin itseni vasta, joka estää liikkumista jonkun verran. Sekin masentaa ja vaikeuttaa kaikkea enemmän.

Tunnen olevani epäonnistunut kaikessa. Aloitin jokin aika sitten opiskelut, jotka eivät tahdo onnistua, olen jäänyt jo muista jälkeen.

Koko elämä tuntuu suorittamiselta, en vain jaksaisi enää. Ihan kuin ei saisi ikinä olla vaan, hirveä syyllisyys sellaisestakin.
 
En tiedä miksi olen näin masentunut. Minulla on mies, lapset, oma koti. Tuntuu, että enemmän kuin ansaitsen. Jokainen päivä on on niin vaikea. Aamulla herätä. Tietää että pitäisi saada taas yksi pv hoidettua, vaikka haluaisin vain nukkua koko ajan. Koti on kamalan sotkuinen. Lapset tappelee, eikä minulla ole voimia mihinkään. Kunhan saan ruuan tehtyä ja huolehdin puhtaat vaatteet lapsille. Mies on tosi paljon töissä. Iltaisin ja vkonloppuisin hällä on vaikka minkälaista projektia. Huolehtii kyllä lapsista. Näen hänen ilmeestään, että hän ei kestä minua kun olen tällainen.

Suunnittelen itseni hävittämistä joka päivä, vaikka tiedän etten koskaan luultavasti uskalla sitä tehdä :(

Kärsin kroonisista kivuista ja loukkasin itseni vasta, joka estää liikkumista jonkun verran. Sekin masentaa ja vaikeuttaa kaikkea enemmän.

Tunnen olevani epäonnistunut kaikessa. Aloitin jokin aika sitten opiskelut, jotka eivät tahdo onnistua, olen jäänyt jo muista jälkeen.

Koko elämä tuntuu suorittamiselta, en vain jaksaisi enää. Ihan kuin ei saisi ikinä olla vaan, hirveä syyllisyys sellaisestakin.
Sano miehelle, että hoitaa lapset ja talouden, ja käy tsekkaamassa itsesi sisään psykiatriselle osastolle, ja sano siellä, että olet itsetuhoinen. Tässä vaiheessa miehesi saattaa tipahtaa maan pinnalle omista hölmöistä projekteistaan, ja alkaa ottaa enemmän vastuuta kodista. Ilmeisesti hän ei asiaa muuten tajua.

Pari viikkoa osastolla selvittää ajatuksia ja antaa apua, ja mieskin ehtii sillä välillä ymmärtämään, miten iso työ lapsiperheen arjen pyöritys on.
 
Mies kyllä kantaa vastuuta kodista, ehkä enemmän kuin minä.

Olen kirjoilla psyk polilla. Käyn siellä. Olen käynyt vuosia. En koe sen auttavan. En vain sopeudu tähän että olen näin surkea :(
 
Mies kyllä kantaa vastuuta kodista, ehkä enemmän kuin minä.

Olen kirjoilla psyk polilla. Käyn siellä. Olen käynyt vuosia. En koe sen auttavan. En vain sopeudu tähän että olen näin surkea :(

Hanki itsellesi vihko. Päätä ensimmäisenä päivänä tehdä jotakin hyödyllistä (ihan sama mitä) ja kirjaa se ylös. Toisena tai kolmantena päivän koetat tehdä kaksi asiaa jne.
 

Yhteistyössä