A
"Ahdistaa"
Vieras
Jos mulle tulee tekstari, niin haluaa tietää keneltä se on. Ei riitä, että sanon "Tiinalta", vaan haluaa yleensä tulla katsomaan ja nähdä itse, että se viesti myös on Tiinalta.
Jos olen koneella, niin huomaan miehen ärsyytyvän siitä. "Mitä sä nyt istut taas sillä koneella" "mitä sä siellä näpytät noin kovaa" "mihin sä kirjoitat noin nopeasti". Yleensä vastaan tyyliin "yhteen blogiin" "kaksplussalle" ja haluaa tulla katsomaan mitä kirjoitan. Jos en näytä niin mies osoittaa sellaisella lapsellisella tavallaan mieltään.
Olin eilen yksillä lastenvaatekutsuilla. Kun tulin kotiin, mies kysyi puoliksi huumorilla, mutta puoliksi tosissaan "Olitkohan sä millään kutsuilla, kun ei sulla ole yhtäkään vaatepussia mukana". En edes jakanut vääntää mitään. Sanoin, että vaatteet tilattiin ja ne tulee kotiin postitse ja näytin kutsuilta saatua esitettä.
Missä helkkarissa mä nyt olisin ollut keskiviikkona alkuillasta ilman meikkiä tukka ponnarilla?!
Miespuolisia ystäviä mulla ei saa olla. Tai no saa olla, ei mies niitä kiellä. Mutta aiheuttaa miehessä jumalattoman ahdistuskohtauksen. On varma, että mulla on heti jotakin sutinaa. Mies bongasi mut kerran kaupungilta miespuolisen työkaverini kanssa JUTTELEMASTA. Oli lähtenyt kesken päivän kotiin. Selvästi itkeneen oloinen. Kesti päiviä saada mies taas normaalikuntoon. Ilman syytä?! Kysyin monesti mikä on ja miehen vastaus oli "mun pitää saada ajatella asioita".
Aamulla oli tullut tekstari naispuoliselta työkaverilta, jossa pyytää mua viikon päästä lauantaina niiden mökille bileisiin. Kutsuu sinne siis työkaverinsa. Miehelleni tämä on ongelma. On kuulemma liian epäilyttävä reissu. Häh?! Selvästi näytin hänelle, että kutsuja on "Sari" ja sanoin meneväni omalla autolla sinne ja tulevani yöksi kotiin.
Mies myös joskus on ihan "vahingossa" tullut samaan paikkaan missä mä olen ja tajuan heti, että on ihan selvästi halunnut vaan seurata mua ja varmistaa, että pyörin sielä Sellossa varmasti sen "Lauran" kanssa.
Mä käyn harvoin missään bilettämässä tms. 1-3krt vuodessa. Miehelle kyllä sopii, että menen. Lapsemme on jo 7v. Mies kuitenkin saa mulle aina käytöksellään huonon oman tunnon aikaan ja mä en voi nauttia illasta koskaan täysin.
Mulla on sellainen työ, että tapaan paljon ihmisiä. Mä olin mm. maanantaina työasioissa miespuolisen ihmisen kanssa kaupungissa. Mua jännitti niin kovaa. Aamulla päätä särki ja oksensin heti kun pääsin töihin. Ajoin autolla itkua pidätellen kaupunkiin. Pelkäsin niin kovaa, että mieheni näkee meidät ja nolaa mut. Mä olen ruvennut pelkäämään kaupungilla liikkumista, sillä jännitän jos joku miespuolinen tuttu tulee vastaa ja juttelee mulle ja mieheni näkee ja aiheuttaa jonkun nolon tilanteen mulle.
Olen puhunutkin tästä joskus miehelle. Mieheni yleensä syyllistäa mua ja mä olen kuulemma jotenkin "epäilyttävä" ja annan aihetta huoleen. Minusta tuo on väärin. Asia ei todellakaan ole noin. Ei osaa kunnolla kuitenkaan perustella. Vetoaa joskus siihen, että olen nuorena tehnyt sitä ja tätä. Hmm.. jos mulla on 17 vuotiaana ollut sutinaa kahden kanssa yhtä aikaa. Antaako se todellakin aihetta siihen, että olen nyt 29 vuotiaana samanlainen? Miehenikin olen tavannut vasta 20 vuotiaana.
Välillä mies taas syyttää mua vaan lapselliseksi ylireagoijaksi.
MItä teen? Miten puhuisin? Mitä sanon, että mies ihan aikuisten oikeasti ymmärtää, että on liian hallitsevan mustis?
Jos olen koneella, niin huomaan miehen ärsyytyvän siitä. "Mitä sä nyt istut taas sillä koneella" "mitä sä siellä näpytät noin kovaa" "mihin sä kirjoitat noin nopeasti". Yleensä vastaan tyyliin "yhteen blogiin" "kaksplussalle" ja haluaa tulla katsomaan mitä kirjoitan. Jos en näytä niin mies osoittaa sellaisella lapsellisella tavallaan mieltään.
Olin eilen yksillä lastenvaatekutsuilla. Kun tulin kotiin, mies kysyi puoliksi huumorilla, mutta puoliksi tosissaan "Olitkohan sä millään kutsuilla, kun ei sulla ole yhtäkään vaatepussia mukana". En edes jakanut vääntää mitään. Sanoin, että vaatteet tilattiin ja ne tulee kotiin postitse ja näytin kutsuilta saatua esitettä.
Missä helkkarissa mä nyt olisin ollut keskiviikkona alkuillasta ilman meikkiä tukka ponnarilla?!
Miespuolisia ystäviä mulla ei saa olla. Tai no saa olla, ei mies niitä kiellä. Mutta aiheuttaa miehessä jumalattoman ahdistuskohtauksen. On varma, että mulla on heti jotakin sutinaa. Mies bongasi mut kerran kaupungilta miespuolisen työkaverini kanssa JUTTELEMASTA. Oli lähtenyt kesken päivän kotiin. Selvästi itkeneen oloinen. Kesti päiviä saada mies taas normaalikuntoon. Ilman syytä?! Kysyin monesti mikä on ja miehen vastaus oli "mun pitää saada ajatella asioita".
Aamulla oli tullut tekstari naispuoliselta työkaverilta, jossa pyytää mua viikon päästä lauantaina niiden mökille bileisiin. Kutsuu sinne siis työkaverinsa. Miehelleni tämä on ongelma. On kuulemma liian epäilyttävä reissu. Häh?! Selvästi näytin hänelle, että kutsuja on "Sari" ja sanoin meneväni omalla autolla sinne ja tulevani yöksi kotiin.
Mies myös joskus on ihan "vahingossa" tullut samaan paikkaan missä mä olen ja tajuan heti, että on ihan selvästi halunnut vaan seurata mua ja varmistaa, että pyörin sielä Sellossa varmasti sen "Lauran" kanssa.
Mä käyn harvoin missään bilettämässä tms. 1-3krt vuodessa. Miehelle kyllä sopii, että menen. Lapsemme on jo 7v. Mies kuitenkin saa mulle aina käytöksellään huonon oman tunnon aikaan ja mä en voi nauttia illasta koskaan täysin.
Mulla on sellainen työ, että tapaan paljon ihmisiä. Mä olin mm. maanantaina työasioissa miespuolisen ihmisen kanssa kaupungissa. Mua jännitti niin kovaa. Aamulla päätä särki ja oksensin heti kun pääsin töihin. Ajoin autolla itkua pidätellen kaupunkiin. Pelkäsin niin kovaa, että mieheni näkee meidät ja nolaa mut. Mä olen ruvennut pelkäämään kaupungilla liikkumista, sillä jännitän jos joku miespuolinen tuttu tulee vastaa ja juttelee mulle ja mieheni näkee ja aiheuttaa jonkun nolon tilanteen mulle.
Olen puhunutkin tästä joskus miehelle. Mieheni yleensä syyllistäa mua ja mä olen kuulemma jotenkin "epäilyttävä" ja annan aihetta huoleen. Minusta tuo on väärin. Asia ei todellakaan ole noin. Ei osaa kunnolla kuitenkaan perustella. Vetoaa joskus siihen, että olen nuorena tehnyt sitä ja tätä. Hmm.. jos mulla on 17 vuotiaana ollut sutinaa kahden kanssa yhtä aikaa. Antaako se todellakin aihetta siihen, että olen nyt 29 vuotiaana samanlainen? Miehenikin olen tavannut vasta 20 vuotiaana.
Välillä mies taas syyttää mua vaan lapselliseksi ylireagoijaksi.
MItä teen? Miten puhuisin? Mitä sanon, että mies ihan aikuisten oikeasti ymmärtää, että on liian hallitsevan mustis?