V
vierailija
Vieras
Eli kun olette olleet vähentämällä lopettaneet kys lääkitystä kuinka kauan olet syönyt pienempää annosta ja kuinka kauan lop jälkeen mennyt että huomaa että oliko aiheellista edes lopettaa?
V
vierailija
Vieras
Onhan sulla varmasti kontakti johonkin mt paikkaan, onhan. Lääkärin kanssa kun toimii niin saa oikeat ohjeet lääkityksen alasajoon ja seurantaa myös.
V
vierailija
Vieras
Annosta puolittamalla aina parin vk välein. Viimeisestä tabletinpuolikkaasta kesti viikko tuskaista oloa, sitten se helpotti. Kuukauden päästä huomasin olevani taas huonossa jamassa, mutta sit aloitettiin paljon laimeampi lääke.
V
vierailija
Vieras
ajettiin alas puolen vuoden ajalla eli tosi hitaasti. Ei tullut mitään ahdistusta eikä kuoppaa mielialassa lopetuksen jälkeen. Parin viikon välein kai turhan nopeasti kuitenkin.
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Tottakai kysyn lääkäriltä ja en tässä yksin ole tätä tekemässä. Kiellettyä se joidenkin mielestä tuntuu muiden kokemuksien kyseleminen olevan. Lääkäritkin kun antaa erilaisia ohjeita asiaan. Asioiden ennaltaselvittely on minun järjen mukaan ihan viisasta..
V
vierailija
Vieras
Saa kysellä! Eihän se tarkoita ettei lääkärin kans puhuisi, kuinka joku voi vääntää asian niin?!
Itsellä ei kokemusta, lopetus ollut kyllä keskusteluissa. Tiedän vaikeaksi...onkohan oireet pienempiä jos hyvin hitaasti vähentää esim. juuri puolen vuoden ajan? 150 mg annos mulla.
Itsellä ei kokemusta, lopetus ollut kyllä keskusteluissa. Tiedän vaikeaksi...onkohan oireet pienempiä jos hyvin hitaasti vähentää esim. juuri puolen vuoden ajan? 150 mg annos mulla.
V
vierailija
Vieras
Juu tietenki paras paikka lääkehoitoosi on kysellä keskustelupalstalta käyttäjä kokemuksia LOL ääliö
Älä vaan ota lääkäriisi yhteyttä, hän ei varmasti monen vuoden opintojen ja työkokemuksensa jäljiltä ole oikea henkilö ottamaan kantaa lääkehoitoosi - siihen tarvitko lääkkeitä ollenkaan tai pitääkö niitä nostaa vähentää tai vaihtaa kenties toiseen.
Tällaisella palstalla on siihen niin niin paljon parempi tieto
Älä vaan ota lääkäriisi yhteyttä, hän ei varmasti monen vuoden opintojen ja työkokemuksensa jäljiltä ole oikea henkilö ottamaan kantaa lääkehoitoosi - siihen tarvitko lääkkeitä ollenkaan tai pitääkö niitä nostaa vähentää tai vaihtaa kenties toiseen.
Tällaisella palstalla on siihen niin niin paljon parempi tieto
V
vierailija
Vieras
Itse olet ääliö, LOL. Edelleenkin toisten KOKEMUS kiinnostaa sillä lääkäreillä ei ole itsellään käyttökokemusta, tietämystä kylläkin. eikö nämä palstat ole nimenomaan tarkoitettu että täällä voi kysellä asioita ja mielipiteitä toisilta?
V
vierailija
Vieras
A
Anu 51v
Vieras
Lähetän kommenttini vielä Venlafaxinista, vaikka tämä ketju onkin jo aika vanha.
Vähentäminen on vaikeaa! Puolittaminen tehty 150-75-37,5 g todella pitkällä aikaväillä n. 1/2 vuoden välein. Sähköiskut ja päänsärky ollut kamalia, ainakin minulla.
En tunne olevani masentunut enää, enkä edes alakuloinen. Mutta tästä lääkkeestä vaikea päästä eroon.
Asiani ja mielialani ollut heti paremmin, kun lääkettä vähennetty (esim seksiäkin tekee jo mieli ekan kerran 6 vuoteen)..
Älkää aloittako tätä lääkettä. En suosittele!
Vähentäminen on vaikeaa! Puolittaminen tehty 150-75-37,5 g todella pitkällä aikaväillä n. 1/2 vuoden välein. Sähköiskut ja päänsärky ollut kamalia, ainakin minulla.
En tunne olevani masentunut enää, enkä edes alakuloinen. Mutta tästä lääkkeestä vaikea päästä eroon.
Asiani ja mielialani ollut heti paremmin, kun lääkettä vähennetty (esim seksiäkin tekee jo mieli ekan kerran 6 vuoteen)..
Älkää aloittako tätä lääkettä. En suosittele!
M
Mies 35
Vieras
Äläkää huoliko tätä lääkettä, missään tilanteessa!
Itse olin vaikeasti ja pitkäaikaisesti masentunut vuosia sitten ja minulla oli jopa itsetuhoisia ajatuksia, joten minulla aloitettiin 150mg venlafaxin. Siitä ei ollut hyötyä, joten annos nostettiin pian 300mg. Viime keväänä(7 vuoden jälkeen) Lääke alkoi aiheuttaa minulle hypomaanisia oireita ja aloin vähentämään lääkettä lääkärin määräyksestä ensin 150mg ja olo muuttui todella pahaksi. 2 viikkoa myöhemmin pääsin lääkärini puheille.
Lopetin(lääkärin määräyksestä) serotoninisyndrooma epäilyn vuoksi venlafaxinin seinään. Mahdollisiin vieroitusoireisiin sain 5mg diapameja. Fyysisinä oireina olivat krampit, "sähköiskut", huimaus, palelu ja pahoinvointi. Psyykkisellä puolella alkoi hirvittävä ahdistus ja paniikin tunne. Lopulta luulin, että menetän järkeni.
Pelkotilat kävivät muutamassa päivässä sietämättömiksi. En enää tiennyt, olenko unessa vai valveilla. Ensimmäisen viikon ajan oireet pahenivat päivä päivältä, kunnes aloin kuulla ja nähdä harhoja.
Muutin 2 viikoksi asumaan vanhempieni luokse, koska en pystynyt enää olemaan yksin. Kävin hakemaan vahvemmat diapamit, mutta niistä ei ollut mitään apua. Muuta lääkärit eivät voineet hyväkseni tehdä. Oksensin kaiken, minkä sain syötyä. Nukuin pätkissä ja heräsin siihen, etten saanut henkeä. Ainoa ajatus, joka esti minua sekoamasta oli edes jonkin asteinen tietoisuus siitä, että tämä johtuu "vain" vieroitusoireista. Koska kunnallinenterveydenhuolto ei voinut minua auttaa, niin soitin yksityiselle. Nekin rahat meni hukkaan. Kerroin lopulta parille kaverille, missä mennään ja kuinka kukaan ei voi auttaa.
Jo seuraavana päivänä sain toiselta vinkin keneen olla yhteydessä. Sain kerättyä itseni ja soitettua. Puhelimeen vastasi tramalista(sen päihdekäytöstä) vierottautunut noin ikäiseni mies, joka kuvaili kärsineensä samoista oireista lopetettuaan tramadolin. Hän rauhoitteli minua, että 3 viikon päästä lopetuksesta hänen oireensa oliva alkaneet jo hieman helpottaa. Hän oli kertomansa mukaan kokeillut oireisiin kaikki lailliset ja laittomat päihteet, joita oli käsiinsä saanut. Alkoholista bupreforfiiniin. Hän suositteli, että pyytäisin lääkäriltä lääkettä, nimeltä Temesta(Aiheuttaa myös vaikeaa riippuvuutta pitkällä käytöllä) tai sitten yrittäisin hankkia jostain hyvin CPD pitoista kannabista(käytetään esim kemo hoidon aiheuttamaan pahoinvointiin). Mutta sen pitää olla ehdottomasti lajike, jossa ei ole paljoa THC:tä.(koska se pahentaa harhoja). Olin menettänyt luottamukseni lääkäreihin, mutta kävin ruinaamassa itselleni reseptin temestaan. Sen avulla sain nukuttua jo ensimmäisenä yönä 5 tuntia(joka teki todella hyvää), mutta muuhun siitä ei ollut apua. Olen aina ollut huumausaine vastainen, mutta siinä vaiheessa kaikki oli jo mielestäni kokeiltu. Sain käsiini yhden tupakan kyseistä CPD kannabista. 2 tuntia sen polttamisen jälkeen kuvotus katosi lähes täysin. Ja sain alas kokonaisen pakastepizzan, kun 2 viikon ajan olin syönyt kamomillateehen kastettuja sokeripaloja 5kpl päivässä. Kaikki maistui edelleen alumiinille, mutta ruoka pysyi sisällä. Lääkitsin itseäni 1kpl CPD kannabisavuke päivällä ja 1mg temestaa iltaisin 3 viikon ajan, kunnes, kunnes lopetin molemmat "seinään". Niistä ei tullut vieroitusoireita. Olen ollut nyt ilman venlafaxinia reilu 2kk ja
tunnen vieläkin sähköiskuja ja saan lieviä paniikkikohtauksia, mutta
muuten olo tuntuu hyvältä. 12 venlafaxin vuoden jälkeen olen saanut/ joutunut tutustumaan uudelleen itseeni ja tunteisiini.
Tältä pohjalta voin olla vahvasti suosittelematta venlafaxin lääkettä.
Itse olin vaikeasti ja pitkäaikaisesti masentunut vuosia sitten ja minulla oli jopa itsetuhoisia ajatuksia, joten minulla aloitettiin 150mg venlafaxin. Siitä ei ollut hyötyä, joten annos nostettiin pian 300mg. Viime keväänä(7 vuoden jälkeen) Lääke alkoi aiheuttaa minulle hypomaanisia oireita ja aloin vähentämään lääkettä lääkärin määräyksestä ensin 150mg ja olo muuttui todella pahaksi. 2 viikkoa myöhemmin pääsin lääkärini puheille.
Lopetin(lääkärin määräyksestä) serotoninisyndrooma epäilyn vuoksi venlafaxinin seinään. Mahdollisiin vieroitusoireisiin sain 5mg diapameja. Fyysisinä oireina olivat krampit, "sähköiskut", huimaus, palelu ja pahoinvointi. Psyykkisellä puolella alkoi hirvittävä ahdistus ja paniikin tunne. Lopulta luulin, että menetän järkeni.
Pelkotilat kävivät muutamassa päivässä sietämättömiksi. En enää tiennyt, olenko unessa vai valveilla. Ensimmäisen viikon ajan oireet pahenivat päivä päivältä, kunnes aloin kuulla ja nähdä harhoja.
Muutin 2 viikoksi asumaan vanhempieni luokse, koska en pystynyt enää olemaan yksin. Kävin hakemaan vahvemmat diapamit, mutta niistä ei ollut mitään apua. Muuta lääkärit eivät voineet hyväkseni tehdä. Oksensin kaiken, minkä sain syötyä. Nukuin pätkissä ja heräsin siihen, etten saanut henkeä. Ainoa ajatus, joka esti minua sekoamasta oli edes jonkin asteinen tietoisuus siitä, että tämä johtuu "vain" vieroitusoireista. Koska kunnallinenterveydenhuolto ei voinut minua auttaa, niin soitin yksityiselle. Nekin rahat meni hukkaan. Kerroin lopulta parille kaverille, missä mennään ja kuinka kukaan ei voi auttaa.
Jo seuraavana päivänä sain toiselta vinkin keneen olla yhteydessä. Sain kerättyä itseni ja soitettua. Puhelimeen vastasi tramalista(sen päihdekäytöstä) vierottautunut noin ikäiseni mies, joka kuvaili kärsineensä samoista oireista lopetettuaan tramadolin. Hän rauhoitteli minua, että 3 viikon päästä lopetuksesta hänen oireensa oliva alkaneet jo hieman helpottaa. Hän oli kertomansa mukaan kokeillut oireisiin kaikki lailliset ja laittomat päihteet, joita oli käsiinsä saanut. Alkoholista bupreforfiiniin. Hän suositteli, että pyytäisin lääkäriltä lääkettä, nimeltä Temesta(Aiheuttaa myös vaikeaa riippuvuutta pitkällä käytöllä) tai sitten yrittäisin hankkia jostain hyvin CPD pitoista kannabista(käytetään esim kemo hoidon aiheuttamaan pahoinvointiin). Mutta sen pitää olla ehdottomasti lajike, jossa ei ole paljoa THC:tä.(koska se pahentaa harhoja). Olin menettänyt luottamukseni lääkäreihin, mutta kävin ruinaamassa itselleni reseptin temestaan. Sen avulla sain nukuttua jo ensimmäisenä yönä 5 tuntia(joka teki todella hyvää), mutta muuhun siitä ei ollut apua. Olen aina ollut huumausaine vastainen, mutta siinä vaiheessa kaikki oli jo mielestäni kokeiltu. Sain käsiini yhden tupakan kyseistä CPD kannabista. 2 tuntia sen polttamisen jälkeen kuvotus katosi lähes täysin. Ja sain alas kokonaisen pakastepizzan, kun 2 viikon ajan olin syönyt kamomillateehen kastettuja sokeripaloja 5kpl päivässä. Kaikki maistui edelleen alumiinille, mutta ruoka pysyi sisällä. Lääkitsin itseäni 1kpl CPD kannabisavuke päivällä ja 1mg temestaa iltaisin 3 viikon ajan, kunnes, kunnes lopetin molemmat "seinään". Niistä ei tullut vieroitusoireita. Olen ollut nyt ilman venlafaxinia reilu 2kk ja
tunnen vieläkin sähköiskuja ja saan lieviä paniikkikohtauksia, mutta
muuten olo tuntuu hyvältä. 12 venlafaxin vuoden jälkeen olen saanut/ joutunut tutustumaan uudelleen itseeni ja tunteisiini.
Tältä pohjalta voin olla vahvasti suosittelematta venlafaxin lääkettä.
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Ite lopetin taannoin 300 mg seinään kun en jaksanut hakea uutta reseptiä. Pari viikkoa oli tuskaa, humisi päässä 24/7, mut oireet lähinnä fyysisiä.
Sen jälkeen on ollut parempi olo kuin koskaan ko. lääkkeen kanssa. Tunnen taas asioita, en raivoa turhasta, dissot ja aistiharhat helpottanut, yöunia ei häiritse jatkuvat pelkotilat ja saan jopa orgasmeja ekaa kertaa pitkään aikaan
Kannattaa kuitenkin pohtia omia tukiverkkoja, ettei jää tyhjän päälle ilman lääkettä. Terapia ja itsehoito on hyvä. Liikunta ja ravinto jne.
Sen jälkeen on ollut parempi olo kuin koskaan ko. lääkkeen kanssa. Tunnen taas asioita, en raivoa turhasta, dissot ja aistiharhat helpottanut, yöunia ei häiritse jatkuvat pelkotilat ja saan jopa orgasmeja ekaa kertaa pitkään aikaan
Kannattaa kuitenkin pohtia omia tukiverkkoja, ettei jää tyhjän päälle ilman lääkettä. Terapia ja itsehoito on hyvä. Liikunta ja ravinto jne.
Similar threads
