Millainen oli ensimmäinen poikaystäväsi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Niin hyvä ettei olla erottu. :) Teinejä oltiin kun yhteen mentiin ja nyt ollaan keski-ikäisiä. Hän on edelleen paras ystäväni. Himoittava sellainen.;)

Vau. Aika kadehdittavaa suorastaan:)

Itellä oli ensimmäinen kunnon poikaystävä joskus 15 vuotiaana.
Oli aivan ihana, mutta jalat vei lujaa ja jätin hetken mielijohteesta >:(
Ehdittiin pikkasen olla vielä yhteyksissä vanhempana vuosien jälkeen, ja piti nähdä..
Ehti menehtymään ennenkun oltas tavattu taas.
Ikävä on yhä.. :(
 
Vau. Aika kadehdittavaa suorastaan:)

Itellä oli ensimmäinen kunnon poikaystävä joskus 15 vuotiaana.
Oli aivan ihana, mutta jalat vei lujaa ja jätin hetken mielijohteesta :mad:
Ehdittiin pikkasen olla vielä yhteyksissä vanhempana vuosien jälkeen, ja piti nähdä..
Ehti menehtymään ennenkun oltas tavattu taas.
Ikävä on yhä.. :(

Niin ja joku puolisentoista vuotta oltiin kimpassa. :D
Se oli silloin pitkä aika..
 
Elämään kyynistynyt masentunut, muttei sitä myöntänyt. Suorittaja, luuli onnen perustuvan saavutuksiin. Hellä ja tykkäs keskustella kaikennäköisestä, mutta oli huono kuuntelemaan. Ei tajunnut romantiikasta tai leikkimielisyydestä mitään. Meni vaikeaksi, kun avauduin asioista, mitkä painaa mieltä, mutta silti valitti, jos en kertonut mitään. Tykkäsi pelaamisesta. Sillä oli paljon hyviä pelejä. Ahkera ja omistautunut työlleen. Mut aikalailla perusjuro suomalainen mies.

Ei varsinaisesti seurusteltu koskaan, mutta oltiin yhdessä puolisen vuotta. Hengailtiin yhdessä ja noin ilman sitoumusta. Erottiin, koska kasvettiin erilleen. Ei vietetty enää aikaa yhdessä eikä puhuttu mistään. Yhdessäolo ahdisti. Lisäksi hän oli muuttamassa ulkomaille. Nykyään ollan kavereita ja hyvä näin. En koskaan ajatellutkaan siitä tulevan mitään vakavaa, mutta hänen kanssa oli hyvä olla silloin.
 
Viimeksi muokattu:
Olin 17v. lukiolainen kun tapasin hänet, 28-vuotiaan miehen. Ensimmäinen mies, jonka mielestä kanssani oli mukava olla. Tai niin luulin. Myöhemmin tajusin, että hän halusi aina uuden 17-18-vuotiaan. Oltiin yhdessä vajaa kolme vuotta.
 
Taisin olla 15v kun tavattiin ruisrockissa ja ympäripäissäni olin. Tuli pussailtua jätkän kanssa (16-17v en enää muista) ja numerot vaihdettiin. Seuraavana viikonloppuna tuli mun kotikaupunkiini kyläilemään ja muuta tekemään ;) Kesän ja alkusyksyn ajan tavattiin viikonloppuisin, mutta opiskelun alettua en vaan jaksanut olla enää "Kauko" suhteessa (matkaa n. 100km).
 
Olin 19, hän vähän venhempi. Joitain kuukausia kesti, ihastus oli ennen sitä.
Insinööriksi haluava (se hänestä tulikin), tietokoneita rakastava, pystyi puhumaan myös syvällisiä.
 
Olin 17, hän 19. Yhdessä vuosi. Hän oli menevä, spontaani, aktiivinen. Koskaan ei ollut tylsää. Arvosti parisuhdetta, oli huomaavainen ja ystävällinen. Teininä olin romantiikannälkäinen ja halusin jatkuvasti läheisyyttä. Romanttiset jutut vähän ontui, mutta läheisyyttä sain sylikaupalla.

Johonkin se sitten kaatui. Mitä sitä vanhoja muistelemaan. Kivaa oli niinkauan kuin sitä kesti.
 
Alkoholisoitunut luuseri 20 vuotiaana. Töissäkin kulki päihtyneenä, kunnes kärysi. Ajokortin menetti useemman kerran juopuneena ajon takia. Seurusteltiin kuitenkin liki 4 vuotta. Jätin kun tavat ei muuttuneet. Vaan tilanne paheni vain
 

Yhteistyössä