V
vierailijaxxxx
Vieras
Eli. Tapasin erään miehen 4kk sitten. Se oli samantien rakkautta ensisilmäyksellä. En ikinä ikinä ikinä ole tuntenut mitään sellaista, ja vielä että toinen tuntee aivan samalla tavalla. Meidän välillä on ihan älytön vetovoima, rakkaus ja toisen arvostus. Molemmat pitää toista täydellisinä ja juuri sellaisena mitä on "etsinyt" (kumpikaan ei siis etsinyt ketään, oikeasti).
No, eli siis. Mies on varattu. Ei naimisissa, ei lapsia. Pitkässä parisuhteessa, jossa on ollut pieniä töyssyjä tässä lähiaikoina. No anyways.
3kk me viestiteltiin joka päivä, kokoajan. Heti aamulla huomenet, viimeiseksi hyvät yöt. Näemme joka viikko, ja teemme paljon asioita yhdessä. Olemme kuin pari jo. Olen tavannut hänen ystäviään, ja niistä on jo tullut mun ystäviä.. Jos meidät näkee yhdessä jossain, meitä luullaan heti pariksi, vaikka emme tee julkisilla paikoilla mitään.
Voisi oikeasti sanoa, että olemme rakastuneita. Kaikki tuntuu niin luonnollisesti, niin pyytettömältä ja aidolta.
No mutta vasta nyt ollaan lähennetty fyysisesti, ja tietenkin se on tuonut omat ongelmansa, kun tunteet vaan syvenee.
No ongelma on se, ettei mies halua loukata tyttöystäväänsä, jättämällä hänet. Tai hän ei oikein osaa tehdä päätöstä. Mä olen se mitä hän haluaisi, ja toivoisi, mutta ei uskalla tehdä päätöstä tähän suuntaan, koska koko elämä muuttuu. Mutta mä en taas ymmärrä että me ollaan jo aikalailla sitouduttu toisiimme ja... tyttöystävää on jo loukattu.
Mitä mä teen? Mä en halua menettää miestä. Ollaan puhuttu monta kertaa jo näistä, ja ymmärrän että päätös on sairaan vaikea.. mutta. Jos se ei pysty tehdä päätöstä, niin kai mun täytyy? Ei paska. Miks mä olen joutunut tähän tilanteeseen
No, eli siis. Mies on varattu. Ei naimisissa, ei lapsia. Pitkässä parisuhteessa, jossa on ollut pieniä töyssyjä tässä lähiaikoina. No anyways.
3kk me viestiteltiin joka päivä, kokoajan. Heti aamulla huomenet, viimeiseksi hyvät yöt. Näemme joka viikko, ja teemme paljon asioita yhdessä. Olemme kuin pari jo. Olen tavannut hänen ystäviään, ja niistä on jo tullut mun ystäviä.. Jos meidät näkee yhdessä jossain, meitä luullaan heti pariksi, vaikka emme tee julkisilla paikoilla mitään.
Voisi oikeasti sanoa, että olemme rakastuneita. Kaikki tuntuu niin luonnollisesti, niin pyytettömältä ja aidolta.
No mutta vasta nyt ollaan lähennetty fyysisesti, ja tietenkin se on tuonut omat ongelmansa, kun tunteet vaan syvenee.
No ongelma on se, ettei mies halua loukata tyttöystäväänsä, jättämällä hänet. Tai hän ei oikein osaa tehdä päätöstä. Mä olen se mitä hän haluaisi, ja toivoisi, mutta ei uskalla tehdä päätöstä tähän suuntaan, koska koko elämä muuttuu. Mutta mä en taas ymmärrä että me ollaan jo aikalailla sitouduttu toisiimme ja... tyttöystävää on jo loukattu.
Mitä mä teen? Mä en halua menettää miestä. Ollaan puhuttu monta kertaa jo näistä, ja ymmärrän että päätös on sairaan vaikea.. mutta. Jos se ei pysty tehdä päätöstä, niin kai mun täytyy? Ei paska. Miks mä olen joutunut tähän tilanteeseen