tuntuu ettei ole varaa asua yhdessä..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Alkaa tosissaan jo harmittaa koko yhteenmuutto. Olen nyt äitiyslomalla( yhteinen lapsi) muutimme yhteen ja tuloni tietenkin putosi sen tähden puoliksi kun miehenki tulot lasketaan yhteisiksi, vaikka todellisuudessa eri rahat. Maksan sitten näillä pudonneilla pienillä tuloilla tuplasti sen mitä maksoin kun asuin lapseni kanssa kahden. Mies maksaa toki puolet vuokrasta mutta silti se oma puolikkaani on tuplasti mitä ennen ( asumistuki pois) . Se ärsyttää vielä enemmän et maksetaan tästä vuokraa enemmän kuin maksettais omakotitaloa pois. (Täälläpäin uusienkin omakotitalojen hinnat alle 200t. ) sähkö ja vesilaskutkin samaa luokkaa tässä. Odotan niin että pääsen töihin ja painun suoraan pankkiin vaikka ilman miestä.
Alkaa hiertää nämä raha asiat parisuhdettakin, mies ei suostu millään maksamaan mistään enempää vaikka hän saa käteen rahaa kk kolme kertaa sen mitä minä nyt. Pakko laittaa muksukin sit hoitoon jo 9 kk iässä kun ei kotihoidotuki riitä edes puoleen vuokraan. Tai sitten muuttaa erikseen asumaan. Mietin sitäkin jo vakavissani, vaikka yhdessä haluanki asua, mut en halua joutua lainaa ottamaan että pystyn maksamaan tästä ylihintaa. Maksamme siis kaikki yhteiset puoliksi, paitsi ruokaa ostan enemmän. Jos tämä olisi toiste päin et miehen tulot putoisivat
puoleen yhteenmuuton seurauksena, ja siitä pitäidi vielä maksaa tuplasti lisää laskuja ei varmasti yhteen oltais edes muutettu. Saako mua nakertaa?
 
Alkaa tosissaan jo harmittaa koko yhteenmuutto. Olen nyt äitiyslomalla( yhteinen lapsi) muutimme yhteen ja tuloni tietenkin putosi sen tähden puoliksi kun miehenki tulot lasketaan yhteisiksi, vaikka todellisuudessa eri rahat. Maksan sitten näillä pudonneilla pienillä tuloilla tuplasti sen mitä maksoin kun asuin lapseni kanssa kahden. Mies maksaa toki puolet vuokrasta mutta silti se oma puolikkaani on tuplasti mitä ennen ( asumistuki pois) . Se ärsyttää vielä enemmän et maksetaan tästä vuokraa enemmän kuin maksettais omakotitaloa pois. (Täälläpäin uusienkin omakotitalojen hinnat alle 200t. ) sähkö ja vesilaskutkin samaa luokkaa tässä. Odotan niin että pääsen töihin ja painun suoraan pankkiin vaikka ilman miestä.
Alkaa hiertää nämä raha asiat parisuhdettakin, mies ei suostu millään maksamaan mistään enempää vaikka hän saa käteen rahaa kk kolme kertaa sen mitä minä nyt. Pakko laittaa muksukin sit hoitoon jo 9 kk iässä kun ei kotihoidotuki riitä edes puoleen vuokraan. Tai sitten muuttaa erikseen asumaan. Mietin sitäkin jo vakavissani, vaikka yhdessä haluanki asua, mut en halua joutua lainaa ottamaan että pystyn maksamaan tästä ylihintaa. Maksamme siis kaikki yhteiset puoliksi, paitsi ruokaa ostan enemmän. Jos tämä olisi toiste päin et miehen tulot putoisivat
puoleen yhteenmuuton seurauksena, ja siitä pitäidi vielä maksaa tuplasti lisää laskuja ei varmasti yhteen oltais edes muutettu. Saako mua nakertaa?

Tilanne on taloudellisesti sinulle epäedullinen, joten sinuna muuttaisin lapsen kanssa omaan kotiin. Yleensä perheessä pidetään yllä kaikille samaa elintasoa, mutta teidän tilanteessa ette selkeästikkään ole yhtenäinen yksikkö.
 
Ota asia selkeästi puheeksi. Voit kertoa, että monet miehet (mm. minä) ovat sitä mieltä, että menot jaetaan samassa suhteessa kuin on tulojakin. Jos toisen käteen jäävät tulot ovat 3 kertaa suuremmat, maksaa hän 3 kertaa enemmän yhteisiä menoja.
Käytännössä asia on helpointa järjestään niin, että avaatte yhteisen tilin, johon molemmat kuukausittain siirtävät saman prosenttiosuuden nettopalkastaan (luultavasti teidän tapauksessanne ison prosentin, esim. 80?). Tältä tililtä maksetaan kaikki yhteiset menot, vuokra, ruoka, lapsen vaatteet jne. mutta myös esim. auton kulut, jos autoa käytetään molempien + lapsen liikutteluun. Lapsilisä ohjataan myös tuolle tilille, samoin asumistuet ym. sellaisenaan.
Jos aikoo olla pidempään yhdessä, kannattaa mennä naimisiin maistraatissa, ei maksa paljon. Avioliitosta pääsee kyllä tarpeen vaatiessa eroon.
 
Miehen pitäisi maksaa enemmän tässä tapauksessa, tulojen suhteessa Mies toimii tosi itsekkäästi.
Ja nyt on miehen vuoro jäädä kotiin lapsen kans ja sinä menet töihin. Itse en muuhun suostuisi.
 
Tilanne on taloudellisesti sinulle epäedullinen, joten sinuna muuttaisin lapsen kanssa omaan kotiin. Yleensä perheessä pidetään yllä kaikille samaa elintasoa, mutta teidän tilanteessa ette selkeästikkään ole yhtenäinen yksikkö.

Palstan pettämätön logiikka: eroa. Jos mies ei maksa, se juo olutta tai ei tee tarpeeksi kotitöitä: eroa. Ero miehestä lähestulkoon aina ratkaisu kaikkeen. Tässäkään tilanteessa ei kannata ajatella a. että rakastat miestäsi b. sinulla on pieni lapsi jota joutuisit hoitamaan yksin c. lapsi tarvitsee isäänsä d. teillä on yhteinen elämä jne. Ei kannata ajatella moisia höpötyksiä. Mies on sika, joten eroa!!
 
Palstan pettämätön logiikka: eroa. Jos mies ei maksa, se juo olutta tai ei tee tarpeeksi kotitöitä: eroa. Ero miehestä lähestulkoon aina ratkaisu kaikkeen. Tässäkään tilanteessa ei kannata ajatella a. että rakastat miestäsi b. sinulla on pieni lapsi jota joutuisit hoitamaan yksin c. lapsi tarvitsee isäänsä d. teillä on yhteinen elämä jne. Ei kannata ajatella moisia höpötyksiä. Mies on sika, joten eroa!!

Ap ei ole kertonut., että mies on lapsen isä. Todennäköisesti joutuu hoitamaan lasta joka tapauksessa yksin ja maksamaan tämän menot.

Kysyisin tuossa tilanteessa, onko mies oikeasti sen arvoinen, että kannattaa asua yhdessä. Pahasti näyttää siltä, ettei aloittajalla ole varaa asua noin itsekkän miehen kanssa saman katon alla. Ainakin ison taloudellisen uhrauksen joutuu tekemään ja myös lapsi uhrataan siinä sivussa jo vauvaiässä.
 
Ap ei ole kertonut., että mies on lapsen isä. Todennäköisesti joutuu hoitamaan lasta joka tapauksessa yksin ja maksamaan tämän menot.

Kysyisin tuossa tilanteessa, onko mies oikeasti sen arvoinen, että kannattaa asua yhdessä. Pahasti näyttää siltä, ettei aloittajalla ole varaa asua noin itsekkän miehen kanssa saman katon alla. Ainakin ison taloudellisen uhrauksen joutuu tekemään ja myös lapsi uhrataan siinä sivussa jo vauvaiässä.

Aloituksessa lukee täysin selvästi, että lapsi on yhteinen! Missä teidän lukutaito oikein on?!
 
Palstan pettämätön logiikka: eroa. Jos mies ei maksa, se juo olutta tai ei tee tarpeeksi kotitöitä: eroa. Ero miehestä lähestulkoon aina ratkaisu kaikkeen. Tässäkään tilanteessa ei kannata ajatella a. että rakastat miestäsi b. sinulla on pieni lapsi jota joutuisit hoitamaan yksin c. lapsi tarvitsee isäänsä d. teillä on yhteinen elämä jne. Ei kannata ajatella moisia höpötyksiä. Mies on sika, joten eroa!!

Ei tietenkään tarvitse erota, mutta yhdessä ei kannata asua, jos se romahduttaa toisen osapuolen taloudellisen tilanteen ja saattaa kurjistaa hänen elämäänsä kohtuuttomasti. Myös, jos yhdessä asuminen sanelee liikaa sitä, kuinka pitkään lasta voi hoitaa kotona, ja jos sen vuoksi joutuu laittamaan lapsen aiottua aiemmin päiväkotiin, en näe mitään pointtia yhdessä asumisessa.

Voihan sitä silti olla yhdessä, siis seurustella, olla parisuhteessa, olla perhe, vaikka asuisikin erillään. Mutta ap:n kuvaama tilanne on liian iso hinta yhdessä asumisesta. Lapsen etu pitäisi olla ensi ijalla, ei miehen taloudelliset intressit.
 
Alkaa tosissaan jo harmittaa koko yhteenmuutto. Olen nyt äitiyslomalla ( yhteinen lapsi) muutimme yhteen. Maksan sitten näillä pudonneilla pienillä tuloilla tuplasti sen mitä maksoin kun asuin lapseni kanssa kahden. Mies maksaa toki puolet vuokrasta mutta silti se oma puolikkaani on tuplasti mitä ennen ( asumistuki pois) .


Hyvin täällä osataan lukea (y)




Särähti kuitenkin korvaan kirjoittaessaan kun asuin lapseni kanssa kaksin eikä lapsemme. Olihan se jo silloinkin miehenkin lapsi.
 
Eikä sillä mitään merkitystä ole, onko lapsi yhteinen vai ap:n oma. Kummassakaan tapauksessa pariskunnan köyhemmän osapuolen elintaso ei saa huonontua yhteenmuuton vuoksi.

Jos on noin suuret tuloerot, tarkoittaa yhdessä asuminen ja erilliset rahat sitä, että varakkaampi osapuoli saa helpotusta omaan taloudelliseen tilanteeseensa (vaikkei tarvitsisi), mutta köyhempi köyhtyy entisestään. Tällainen tilanne on epäinhimillinen, eikä silloin kannatakaan muuttaa yhteen asumaan. Yhteiset rahat toki tarkoittaa sitten sitä, että varakkaampi joutuu maksamaan enemmän. On ihan ok sekin, jos ei sitä halua, mutta silloinkin pitää tyytyä sitten asumaan erillään. Erillään asumisen ei tarvitse tarkoittaa suhteen päättymistä eikä erillään asumisesta tarvitse tehdä ongelmaa. Jos yhdessä asuminen ei rahan vuoksi ole mahdollista, silloin erillään asuminen on fiksu valinta.
 
mä en jaksa ymmärtää näitä, yleensä miehiä, jotka jättää puolisonsa kituuttamaan pienellä rahalla. Mikä olisi tärkeämpi käyttökohde omille rahoille kuin perheen yhteinen asunto ja lapsen menot? Arvaanko oikein että ap joutuu makselemaan vielä lapsen kaikki vaatteetkin? Nyt olisi kissan pöydälle noston paikka. Ehdottaa miehelle että vaihdatte paikkoja, laskekoon millaista hänen elämä olisi jos jäisi kotiin ja sinä menisit töihin. Jos ei mene jakeluun niin se on valintojen paikka. Tuttavapiirissä oli samantapainen taloudellinen "järjestely" ja eroonhan homma päätyi vuosikausien jälkeen ja katkeruus jäi, ainakin tälle köyhemmälle osapuolelle. No nyt saa elatusmaksut mutta olisko toisen kannattanut osallistua jo kun perhe oli vielä kasassa?
 
Ja oikeasti nyt,

Erillään asuminen vain tukien vuoksi sen sijaan että molemmat osapuolet kasvaa aikuisiksi ja osallistuu perheensä elatukseen kykyjensä mukaan EI ole ok.

Se on kaikkien yhteisiin muroihin pissaamista ja kalahtaa lopulta niidenkin nilkkaan jotka oikeasti tarvitsevat apua. Yhteiskunnan tilanne on kestämätön juuri kaikenmaailman vapaamatkustajien vuoksi.
 
  • Tykkää
Reactions: m1es
Ja oikeasti nyt,

Erillään asuminen vain tukien vuoksi sen sijaan että molemmat osapuolet kasvaa aikuisiksi ja osallistuu perheensä elatukseen kykyjensä mukaan EI ole ok.

Se on kaikkien yhteisiin muroihin pissaamista ja kalahtaa lopulta niidenkin nilkkaan jotka oikeasti tarvitsevat apua. Yhteiskunnan tilanne on kestämätön juuri kaikenmaailman vapaamatkustajien vuoksi.

Eli pitäisikö sinusta parisuhteen köyhemmän osapuolen sitten vaan tyytyä elämään taloudellisesti sietämättömissä olosuhteissa? Jos hänellä ei kerran ole varaa asua yhdessä ja puoliso ei suostu kompensoimaan yhdessä asumisesta johtuvaa tulonmenetystä, niin mitä muita vaihtoehtoja hänelle jää kuin muuttaa erilleen? Pahimmassa tapauksessa tuollainen tilanne voi johtaa köyhemmän osapuolen velkaantumiseen, nälkiintymiseen tai esim. siihen, että hän ei pysty ostamaan itselleen lääkkeitä.

Toki itse varmaan eroaisin, jos asiat olisivat noin hankalia.
 
minusta hänen pitää vaatia että puoliso osallistuu omien rahkeidensa mukaan enemmän. Esim vaikka tulojen suhteessa kuten aiemmin ehdotettiin.

Jos ei osallistu niin sitten ero, ehkä tämä uhka herättäisi pihin puolisonkin.

Ei voi olla niin helvetin nössö mies että antaa yhteiskunnan elättää eukkonsa ja käy sitten leikkimässä,isää ja tyydyttämässä tarpeensa kun siltä tuntuu.

Ja ei voi olla niin nössö nainen että tällaisen pelleilyn sallii.
 
Myös, jos yhdessä asuminen sanelee liikaa sitä, kuinka pitkään lasta voi hoitaa kotona, ja jos sen vuoksi joutuu laittamaan lapsen aiottua aiemmin päiväkotiin, en näe mitään pointtia yhdessä asumisessa.

Tätä palstaa lukeneena ja seuranneena olen huomannut rakkauden puuttumisen palstalaisilta. Tuntuu että täällä on katkeria ihmisiä, joille parisuhde on ensisijaisesti aina jotain muuta. Se on sitä että on ehkä mahdollista hankkia kiva asunto, lapsilla on molemmat vanhemmat, tai niin jo ylipäänsä sitä että parisuhteen "kautta" saa lapsen. Se on sitä että joku muukin siivoaa, laittaa ruokaa ja vie lapsia harrastuksiin. Mutta se tärkein: rakkaus, jää usein ihan taka-alalle.

Onko muut huomanneet tai tunnistitteko itsenne? Rakastatteko ja "jumaloitteko" te (enää) sitä kumppanianne? Jos se toinen nimittäin on se elämän ilo ja rakkaus, niin monet muut asiat tuntuvat siinä vieressä kovin pieniltä. Ihminen on aika onneton ilman rakkautta.
 
Tätä palstaa lukeneena ja seuranneena olen huomannut rakkauden puuttumisen palstalaisilta. Tuntuu että täällä on katkeria ihmisiä, joille parisuhde on ensisijaisesti aina jotain muuta. Se on sitä että on ehkä mahdollista hankkia kiva asunto, lapsilla on molemmat vanhemmat, tai niin jo ylipäänsä sitä että parisuhteen "kautta" saa lapsen. Se on sitä että joku muukin siivoaa, laittaa ruokaa ja vie lapsia harrastuksiin. Mutta se tärkein: rakkaus, jää usein ihan taka-alalle.

Onko muut huomanneet tai tunnistitteko itsenne? Rakastatteko ja "jumaloitteko" te (enää) sitä kumppanianne? Jos se toinen nimittäin on se elämän ilo ja rakkaus, niin monet muut asiat tuntuvat siinä vieressä kovin pieniltä. Ihminen on aika onneton ilman rakkautta.

Saatat olla oikeassa havainnoissasi, mutta tässä kohdassa (ap:n tilanne) on ihan turha osoitella ap:ta sormellaan ja syytellä parisuhteen välinearvosta. Ehkä pikemminkin voisi kyseenalaistaa hänen miehensä rakkaus ja panostus suhteeseen.

Rakkaus on tosiaankin jotain ihan muuta kuin rahan laskemista. Mutta ei rakkaus kuitenkaan sitä ole, että tekee itsestään kynnysmaton. Sellainen rakkaus ei ole positiivista rakkautta, joka edellyttää yksipuolista itsensä uhraamista. Todellisessa rakkaudessa kummankaan ei tarvitse tehdä itsestään kynnysmattoa, ja todellisessa rakkaudessa tosiaan ollaan yhdessä. Mutta eihän se ole mitään aitoa yhdessä oloa, jossa toinen on taloudellisessa tai muussa ahdingossa ja toinen osapuoli välittää vain siitä, että ei vahingossakaan joudu ollenkaan auttamaan.
 
Raha tuntuu olevan useille se minkä vuoksi pysytään yhdessä tai erotaan. Jätä moinen penninlaskija vaikka samanlainen tunnut itekki olevan. No loppuupahan narina kun erootte.
 

Yhteistyössä