V
vierailijahua
Vieras
Tiedän ongelmani tämän suhteen olevan vain omassa päässäni, mutta silti. Lähinnä haluan nyt purkaa pahaa mieltäni jonnekin.
Minulla on avioeron jälkeen ollut lupa käydä tarvittaessa juttelemassa psykiatrian polilla erään työntekijän luona. Ollaan sovittu silleen, että laitan hänelle tekstiviestin jos haluan varata jutteluaikaa. Viime vuoden loppupuolella kävin 2-3 viikon välein ja hän vastasi viestiini samana tai seuraavana päivänä. Loppuvuodesta hänen vastaamisensa hieman viivästyi välillä, mutta kyllä hän silti parin päivän sisällä vastaisi ja tarjosi aikaa.
Nyt minulla tuli ahdistava kriisi elämääni muutama viikko sitten. Yritin sinnitellä itsekseni, koska minusta tuntuu aina että jotenkin häiritsen tätä psyk.polin työntekijää (lapsuudesta opittu ajatus). Viime viikon keskiviikkona laitoin hänelle sitten tekstarin, jossa pyysin keskusteluaikaa. Tiedän omien töitteni kautta hänen olevan töissä, mutta hän ei ole edelleenkään vastannut viestiini mitään.
Ok, tiedän että todennäköisesti syynä on kiire tai unohdus. Mutta minulla nousee heti mieleeni loukkaantumisen tunne ja tunne, että hän on unohtanut minut. Tai että hän viivyttää vastaustaan, koska ei halua tai jaksa enää antaa keskusteluaikaa. Jos laittaisin toisen viestin, tuntuu että jotenkin "kerjäisin" tai häiritsisin. Mutta kun on niin paha olla..haluan satuttaa itseäni ja tuntuu etten pärjää itseni kanssa.
Minulla on avioeron jälkeen ollut lupa käydä tarvittaessa juttelemassa psykiatrian polilla erään työntekijän luona. Ollaan sovittu silleen, että laitan hänelle tekstiviestin jos haluan varata jutteluaikaa. Viime vuoden loppupuolella kävin 2-3 viikon välein ja hän vastasi viestiini samana tai seuraavana päivänä. Loppuvuodesta hänen vastaamisensa hieman viivästyi välillä, mutta kyllä hän silti parin päivän sisällä vastaisi ja tarjosi aikaa.
Nyt minulla tuli ahdistava kriisi elämääni muutama viikko sitten. Yritin sinnitellä itsekseni, koska minusta tuntuu aina että jotenkin häiritsen tätä psyk.polin työntekijää (lapsuudesta opittu ajatus). Viime viikon keskiviikkona laitoin hänelle sitten tekstarin, jossa pyysin keskusteluaikaa. Tiedän omien töitteni kautta hänen olevan töissä, mutta hän ei ole edelleenkään vastannut viestiini mitään.
Ok, tiedän että todennäköisesti syynä on kiire tai unohdus. Mutta minulla nousee heti mieleeni loukkaantumisen tunne ja tunne, että hän on unohtanut minut. Tai että hän viivyttää vastaustaan, koska ei halua tai jaksa enää antaa keskusteluaikaa. Jos laittaisin toisen viestin, tuntuu että jotenkin "kerjäisin" tai häiritsisin. Mutta kun on niin paha olla..haluan satuttaa itseäni ja tuntuu etten pärjää itseni kanssa.