Pienten lasten kanssa oleminen on raskasta

[vierailija]

Mietin tässä, että kuinka raskasta se teille muille on, olla pienten lasten kanssa. Minulle tulee aika ajoin kauheita ahdistuksen tunteita esimerkiksi tällaisessa tilanteessa: puen 1v ja 3v ulos, 3v kiukuttelee kaikesta: ei halua lähteä ulos, ei halua tuota eikä tätä pipoa, tai kiljuu muuten vaan. 1v alkaa parkua kun päästään ulos, en saa selvää mitä haluaa: haluaako istua pulkassa? kävellä? työntää taaperokärryä?..huoh. Lopulta pääsemme sopuisasti liikkeelle niin, että minä vedän kumpaakin omassa pulkassaan (3v on tapellut jo ettei suostu pitämään toisesta pulkasta kiinni, kuten yleensä on tehnyt). Pääsemme jonkun matkaa eteenpäin kun taas jompi kumpi tai kumpikin alkaa huutamaan ja kiukuttelemaan jotain asiaa. Tätä jatkuu koko ulkoilun ajan, kunnes minulla menee hermo, ja karjaisen 3v:lle jotain että nyt saa loppua jatkuva kiukuttelu kaikesta. Siihen asti olen yrittänyt "jallittaa" lapsia pois kiukusta: katsokaa, bussi, kuka näkee ensimmäisenä koiran saa pisteen, katsokaa miten kiva tuo ja tämä...Ulkoilussa on koko ajan vähintään jommalla kummalla joku huonosti, ja 1v roikkuisi sylissä vaan. Sitten tulemme sisälle, ja alkaa tappelu riisumisesta, syömisestä,...

Ah dis taa.

Miten rauhallista ja leppoisaa teillä muilla on tuon ikäisten kanssa? Ja jos on jotain vinkkejä miten saan hommat toimimaan paremmin, otetaan ne vastaan.

Olen kehunut, antanut valita kahdesta, antanut huomiota kummallekin erikseen..varmasti on jotain mitä en ole osannut/huomannut tehdä.

Lapset ovat 1,5 ja 3,5 vuotiaat.

 

[feger]

Meillä on ollut yksi vauva/taapero kerrallaan. Ollaan päästy ihan rikollisen helpolla

 

[vierailija]

Meillä on ollut yksi vauva/taapero kerrallaan. Ollaan päästy ihan rikollisen helpolla

T:ap

 

[vierailija]

Lopulta pääsemme sopuisasti liikkeelle niin, että minä vedän kumpaakin omassa pulkassaan (3v on tapellut jo ettei suostu pitämään toisesta pulkasta kiinni, kuten yleensä on tehnyt).

Kokeile ketjuttaa pulkat "junaksi" siten, että taaemman pulkan naru on kiinnitetty ensimmäisen pulkan naruun (vaikka niin, että jos pulkkien naruissa on muovinen kädensija, niin vedät sen taaemman pulkan narun kädensijan läpi ensimmäisen pulkan narun) ja taaemman pulkan naru kulkee ensimmäisen pulkan ali.

Tällöin sinun ei tarvitse vetää kuin yhtä pulkkaa ja taaempi seuraa mukana itsestään.

 

[vierailija]

Tätä jatkuu koko ulkoilun ajan, kunnes minulla menee hermo, ja karjaisen 3v:lle jotain että nyt saa loppua jatkuva kiukuttelu kaikesta. Siihen asti olen yrittänyt "jallittaa" lapsia pois kiukusta: katsokaa, bussi, kuka näkee ensimmäisenä koiran saa pisteen, katsokaa miten kiva tuo ja tämä...Ulkoilussa on koko ajan vähintään jommalla kummalla joku huonosti, ja 1v roikkuisi sylissä vaan. Sitten tulemme sisälle, ja alkaa tappelu riisumisesta, syömisestä,...

Kyllä ainakin sen 3v:n suhteen kannattaa tehdä muutakin kuin komentaa tai jallittaa. Koko lastenkasvatuksen keinopaletti vaan käyttöön. Uhkailu, kiristys ja lahjonta näin peruskeinoina.

Esim. mieti ja etsi jotkin rangaistukset, joita se 3v oikeasti pelkää ja uhkaile sitten niillä ja aina myös toteuta, jos lapsen käytös ylittää aiemmin määritellyn rajan.

Aseta kivan tekemisen ehdoksi se, että osataan olla nätisti. Jos alkaa huuto, raivoaminen tai rumien puhuminen niin sitten ei mennä sinne leikkipuistoon tai pulkkamäkeen, aleta pelaamaan, anneta keinussa vauhtia tms.

Mieti jokin palkitsemisjärjelmä, jossa lapsi saa vaikka valita tarran, jos on osannut olla päivän nätisti.

Kehu runsaasti/ylitsevuotavasti silloin, kun lapsi käyttäytyy selkeästi hyvin.

 

[vierailija]

Kuulostaa tutulta hyvin tutulta!

Mulla 4v ja 1,5v, jotka aloitti nyt osa-aikaisen päivähoidon että pääsen välillä töihin rauhoittumaan Mutta melkoinen hiki pukkaa kyllä tulemaan ennen kuin noi molemmat saa kuskattua eri päiväkoteihin

Esikoiselle ei kelpaa mikään vaate, haluaa hoitoon tyyliin korkokengät ja uimapuvun ja siitä sitten se vänkäys alkaa.

Taapero taas hiiltyy välillä ihan totaalisesti, kun osaa vain muutamia sanoja ja äiti ei aina tajuu mitä hän oikeen olis vailla vaikka kuinka karjuis ja polkis jalkaa....

 

[vierailija]

Mietin tässä, että kuinka raskasta se teille muille on, olla pienten lasten kanssa. Minulle tulee aika ajoin kauheita ahdistuksen tunteita esimerkiksi tällaisessa tilanteessa: puen 1v ja 3v ulos, 3v kiukuttelee kaikesta: ei halua lähteä ulos, ei halua tuota eikä tätä pipoa, tai kiljuu muuten vaan. 1v alkaa parkua kun päästään ulos, en saa selvää mitä haluaa: haluaako istua pulkassa? kävellä? työntää taaperokärryä?..huoh. Lopulta pääsemme sopuisasti liikkeelle niin, että minä vedän kumpaakin omassa pulkassaan (3v on tapellut jo ettei suostu pitämään toisesta pulkasta kiinni, kuten yleensä on tehnyt). Pääsemme jonkun matkaa eteenpäin kun taas jompi kumpi tai kumpikin alkaa huutamaan ja kiukuttelemaan jotain asiaa.

Häh. Siis sinähän se vanhempana päätät, että miten toimitaan. PISTE. Et jää kuuntelemaan mitään tuollaisia mukinoita, vaan sanot, että nyt tehdään näin, etkä ota muuta kuuleviin korviisi, ellei ihan oikeasti ole esim. legopalikka kengässä, joka niin kovin häiritsee. Lapsi nyt voi haluta mitä vaan, ja haluaakin usein mitä mieleen juolahtaa, mutta sinä vanhempana päätät miten on järkevää toimia, ja miten toimitaan. PISTE.

 

[vierailija]

Kyllä ainakin sen 3v:n suhteen kannattaa tehdä muutakin kuin komentaa tai jallittaa. Koko lastenkasvatuksen keinopaletti vaan käyttöön. Uhkailu, kiristys ja lahjonta näin peruskeinoina.

Esim. mieti ja etsi jotkin rangaistukset, joita se 3v oikeasti pelkää ja uhkaile sitten niillä ja aina myös toteuta, jos lapsen käytös ylittää aiemmin määritellyn rajan.

Aseta kivan tekemisen ehdoksi se, että osataan olla nätisti. Jos alkaa huuto, raivoaminen tai rumien puhuminen niin sitten ei mennä sinne leikkipuistoon tai pulkkamäkeen, aleta pelaamaan, anneta keinussa vauhtia tms.

Mieti jokin palkitsemisjärjelmä, jossa lapsi saa vaikka valita tarran, jos on osannut olla päivän nätisti.

Kehu runsaasti/ylitsevuotavasti silloin, kun lapsi käyttäytyy selkeästi hyvin.

Kiitos vastauksesta. Olen lahjonut, kiristänyt ja uhkaillutkin . Ei tuo mikään mahdoton lapsi ole. Eilen lensi kortteja roskikseen kun ei suostunut niitä siivoamaan monen pyynnön jälkeen, ja vähän irvaillenkin sanoi ettei niitä kerää. Sanoin, että jos minä kerään ne, niin heitän ne roskikseen. Siltikään ei kerännyt, joten kortit lensi roskikseen (vähän kulahtanieta vanhoja lasten muistikortteja), ja itkuhan siitä tuli. Sanoin, että kannattaa muistaa seuraavalla kerralla, että toteutan sen mitä sanon, joten kannattaa toimia sen mukaan (en nyt ihan noin monimutkaisesti selittänyt pienelle). Tällaista siis mm. meillä.

Lapsi inhoaa eniten sitä että korotan ääntäni, joten se on ykkös uhkailuni nykyään kun asiat menee tosi paljon venkoiluksi.

Palkitsemistakin olen käyttänyt jonkin verran. Ehkä siihen voisin panostaa enemmän. Tuntuu että 1v matkii 3v:tä huonossa käytöksessäkin. Tarrat meillä oli käytössä kun aloitettiin pottailua. Voisihan sitä taas kehittää vähän tähänkin aikaan.

Tuo tekemisen ehdoksi asettelu toimisi jos lapsia olisi vain yksi. Mutta jotenkin hankalaa kun on tuo 1v myös. Osittain olen sitä kyllä nytkin käyttänyt, mutta jotenkin noista aina joku huutaa, niin ei sitten päästäsi ikinä mihinkään. Ja haluan kuitenkin että ulkoillaan monipuolisesti. Ihan huutavana levynä kannan 1v:tä usein pois leikkipuistoista, kaupasta, autosta, autoon...blaah.

Välillä olen ihan poikki näiden kanssa.

Miehelläni asiat sujuu jotenkin paremmin, kiukuttelevat vähemmän hänelle, vaikka hän viettää paljon aikaa lasten kanssa kun on hoitovapaalla. Ehkä lapset reagoi siihenkin että olen aika ajoin poissa? Ehkä mieheni on johdonmukaisempi ja kiukuttelut menee hänellä vähemmän tunteisiin, ja se jotenkin näkyy lapsille?

En minäkään huuda kuin harvoin, ja jaksan ja jaksan ja jaksan ja...En kyllä muista että mieheni olisi koskaan heille huutanut. Ehkä minun pitää lopettaa itsekin se kokonaan?

T:ap

 

[vierailija]

Esikoiselle ei kelpaa mikään vaate, haluaa hoitoon tyyliin korkokengät ja uimapuvun ja siitä sitten se vänkäys alkaa.

Ei pienten lasten kanssa kannata alkaa vängätä. Jos vaikuttaa siltä, että menee hedelmättömän vänkäämisen puolelle niin silloin lapsi joko pakotetaan tekemään asiat (esim. oikeanlaiset vaatteet väkisin päälle ja sitten pihalle tarvittaessa vaikka kantamalla) tai napsaistaan sellainen rangaistus, että lapsi ei näe muuta vaihtoehtoa kuin totella.

Kun lapselle pienestä pitäen pidetään riittävä kuri eli opetetaan siihen, että vanhempi/aikuinen määrää niin päästään myös isompana paljon helpommalla ja saadaan miellyttävämpi ilmapiiri, kun ei tarvitse koko ajan vängätä, kiukutella, provosoida ja testata.

 

[vierailija]

Niin tuttua, niin tuttua...

Meillä 3,5 v ja vauva 10 kk. Vein sitten isomman leikkikouluun, 3h päivässä ulkoilua niin ei tartte itte ulkoilla. Helpottaa ja isompi rakastaa sitä! Vaikka aamut on kyllä välillä saatanallisia... Onneks kesä tulee, mulla on melkeen aamukampa siihen kun lasken milloin pukemisrumba helpottaa

 

[vierailija]

Häh. Siis sinähän se vanhempana päätät, että miten toimitaan. PISTE. Et jää kuuntelemaan mitään tuollaisia mukinoita, vaan sanot, että nyt tehdään näin, etkä ota muuta kuuleviin korviisi, ellei ihan oikeasti ole esim. legopalikka kengässä, joka niin kovin häiritsee. Lapsi nyt voi haluta mitä vaan, ja haluaakin usein mitä mieleen juolahtaa, mutta sinä vanhempana päätät miten on järkevää toimia, ja miten toimitaan. PISTE.

Niin, tuon kaiken toteutumiseen kysyinkin neuvoja. Minulle se ei ole niin helppoa. En kuitenkaan halua alistaa lapsia järjettömän kurin alle. Saisin minäkin nuo tottelemaan aamusta iltaan jos huutaisin ja karjuisin. Mutta sellainen äiti en halua olla.

T:ap

 

[vierailija]

Niin tuttua, niin tuttua...

Meillä 3,5 v ja vauva 10 kk. Vein sitten isomman leikkikouluun, 3h päivässä ulkoilua niin ei tartte itte ulkoilla. Helpottaa ja isompi rakastaa sitä! Vaikka aamut on kyllä välillä saatanallisia... Onneks kesä tulee, mulla on melkeen aamukampa siihen kun lasken milloin pukemisrumba helpottaa

Vähän hysteerisesti naurattaa lukea että muillakin on samaa. Hyvällä siis. Meillä 3v käy kerhossa 1x/vk. Ehkä pitäisi keksiä joku toinen "harrastus" hänelle?

Tsemppiä

T:ap

 

[vierailija]

Ei pienten lasten kanssa kannata alkaa vängätä. Jos vaikuttaa siltä, että menee hedelmättömän vänkäämisen puolelle niin silloin lapsi joko pakotetaan tekemään asiat (esim. oikeanlaiset vaatteet väkisin päälle ja sitten pihalle tarvittaessa vaikka kantamalla) tai napsaistaan sellainen rangaistus, että lapsi ei näe muuta vaihtoehtoa kuin totella.

Kun lapselle pienestä pitäen pidetään riittävä kuri eli opetetaan siihen, että vanhempi/aikuinen määrää niin päästään myös isompana paljon helpommalla ja saadaan miellyttävämpi ilmapiiri, kun ei tarvitse koko ajan vängätä, kiukutella, provosoida ja testata.

Tätä meillä kovasti yritetään, joskus vähän huonommalla menestyksellä. Mutta tuntuu usein että näitä saa ihan hiki päässä hoitaa .

T:ap

 

[vierailija]

Kuulostaa tutulta hyvin tutulta!

Mulla 4v ja 1,5v, jotka aloitti nyt osa-aikaisen päivähoidon että pääsen välillä töihin rauhoittumaan Mutta melkoinen hiki pukkaa kyllä tulemaan ennen kuin noi molemmat saa kuskattua eri päiväkoteihin

Esikoiselle ei kelpaa mikään vaate, haluaa hoitoon tyyliin korkokengät ja uimapuvun ja siitä sitten se vänkäys alkaa.

Taapero taas hiiltyy välillä ihan totaalisesti, kun osaa vain muutamia sanoja ja äiti ei aina tajuu mitä hän oikeen olis vailla vaikka kuinka karjuis ja polkis jalkaa....

Niin sama juttu täällä!

T:ap

 

[-tibis]

Ei multa olisi pinna riittänyt moiseen.

Jos pukeminen oli hankalaa, totesin ettei mennä ulos sit. Eikä menty, ellei lapsonen yllättänyt pukeutumalla ihan ite. Pulkassakin ois saanut tanottaa vaikka puoli tuntia persuksillaan ja karjua ellei huvita kävellä.

Ei vanhempi ole mikään palvelija.

 

[vierailija]

3 vuotias on vielä aika pieni. Joskus sen unohtaa ja luulee lapsen kiukuttelevan tahallaan. Esikoiselle jaksoin joskus vähän raivostua, koska oli erittäin pahasti uhmaikäinen. Mutta eihän se auttanut, ei edes jokaikisen lelun sullominen lukittuun vaatekaappiin. Eihän tuonikäinen ymmärrä syy-seuraus suhdetta. Joskus käännyttiin suosiolla takaisin kotiin jo heti lähtiessä, koska alle 3 vuotias aloitti itkupotkuraivarit, kun piti mennä bussiin. Sanoin kotiin tai kiukuttelu loppuu. Valitsi kiukuttelun ja mentiin kotiin. Raivareiden takia en jaksanut edes ulos joka päivä lähteä. Raivareita tuli aamulla herätessä, pukiessa, ulkona, sisällä, joka paikassa.

Huh se on ohi. Onneksi nuorempi on enkeli. Voi kun olisi kaksi enkeliä talossa. Nuorempi on 3 ja vaikka joskus osoittaakin vähän mieltään, ei mitään kunnon uhmaa ole näkyvissäkään. Miten tätä kestäisi, jos molemmat olisisivat esikoisen kaltaisia. Huoh, onneksi ei. Meille ei tule enää lapsia, koska lapsen luonne on arvaamaton. En uskalla enää.

 

[vierailija]

Ei multa olisi pinna riittänyt moiseen.

Jos pukeminen oli hankalaa, totesin ettei mennä ulos sit. Eikä menty, ellei lapsonen yllättänyt pukeutumalla ihan ite. Pulkassakin ois saanut tanottaa vaikka puoli tuntia persuksillaan ja karjua ellei huvita kävellä.

Ei vanhempi ole mikään palvelija.

Olen joskus vähän kateellinen heille jotka pystyvät olemaan noin ehdotomia. Vähän toisaalta riipoo lasten puolestakin. Voi olla että olen liian mummomainen, liian pehmeä.

Minut on kasvatettu kauhealla kurilla ja vitsalla. Varmasti tällä on vaikutusta. Voisi sitä kai kovempikin olla. Mutta tunnen kauhean huonoa omaatuntoa ja vatsaan sattuu jo se, että joskus karjahdan lapselle (1v:lle en vielä tietenkään ole koskaan karjahtanut).

Otan lisääkin neuvoja vastaan. Näitä on hyvä lukea ja pohtia omaa kasvatustapaa. Missään nimessä meillä ei kasva lapsia jotka kävelee aikuisten yli. Esim. lapseni saa ison puhuttelun jos kutsuu minua tyhmäksi (oppi sen "kolleegaltaan" ja kokeili pari kertaa). Meillä ei hyväksytä kenenään lyömistä, tönimistä, kiusaamista tai nimittämistä.

Ihan ok lapsia nuo ovatkin. Mutta aika raskaassa iässä.

T:ap

 

[vierailija]

Niin, tuon kaiken toteutumiseen kysyinkin neuvoja. Minulle se ei ole niin helppoa. En kuitenkaan halua alistaa lapsia järjettömän kurin alle. Saisin minäkin nuo tottelemaan aamusta iltaan jos huutaisin ja karjuisin. Mutta sellainen äiti en halua olla.

Mutta eihän siinä kovassa kurissa (ainakaan yleisesti ottaen) ole se ideana, että huudetaan ja rangaistaan jatkuvasti, vaan että opetetaan lapsi tottelemaan, jolloin totteleminen sujuu enimmäkseen ihan normaalin puheäänen ja ystävällisten sanamuotojen kautta.

Tiedän yhdenkin lapsen, joka ennen alvariinsa kieltäytyi tottelemasta ja huusi ikävällä äänensävyllä takaisin. Sitten otettiin käyttöön yksi rangaistus, jota tuo lapsi tosissaan pelkäsi ja määrättiin se kaikesta vähänkin vakavammasta tottelemattomuudesta. Muutaman lapsi ensin sai "lyödä päätään mäntyyn" sen rangaistuksen suhteen, kunnes oppi meni perille ja tottelee nykyään oikein kivasti jopa useamman kuukauden putkeen, jolloin taas syystä tai toisesta haluaa kokeilla, että oikeastiko se rangaistus on yhä voimassa, ja tämä todettuaan (rangaistuksen kerran kärsittyään) jatkaa taas tottelemista

Tämän vuoksi vanhemman ei minusta myöskään kannata arastella liikaa kovien rangaistusten (tyyliin vartti nurkassa hiirenhiljaa ja liikkumatta) antamisessa, koska niissä on se hyvä puoli, ettei niitä tarvitse määrätä usein toisin kuin jotain lievempää ja tehottomampaa rangaistusta. On paljon parempi vaihtoehto kärsiä hetken aikaa kovasti kerran kuussa, kun että ajautua vaikka 10-20 kertaa päivässä toistuvaan huutamiseen.

 

[vierailija]

3 vuotias on vielä aika pieni. Joskus sen unohtaa ja luulee lapsen kiukuttelevan tahallaan. Esikoiselle jaksoin joskus vähän raivostua, koska oli erittäin pahasti uhmaikäinen. Mutta eihän se auttanut, ei edes jokaikisen lelun sullominen lukittuun vaatekaappiin. Eihän tuonikäinen ymmärrä syy-seuraus suhdetta. Joskus käännyttiin suosiolla takaisin kotiin jo heti lähtiessä, koska alle 3 vuotias aloitti itkupotkuraivarit, kun piti mennä bussiin. Sanoin kotiin tai kiukuttelu loppuu. Valitsi kiukuttelun ja mentiin kotiin. Raivareiden takia en jaksanut edes ulos joka päivä lähteä. Raivareita tuli aamulla herätessä, pukiessa, ulkona, sisällä, joka paikassa.

Huh se on ohi. Onneksi nuorempi on enkeli. Voi kun olisi kaksi enkeliä talossa. Nuorempi on 3 ja vaikka joskus osoittaakin vähän mieltään, ei mitään kunnon uhmaa ole näkyvissäkään. Miten tätä kestäisi, jos molemmat olisisivat esikoisen kaltaisia. Huoh, onneksi ei. Meille ei tule enää lapsia, koska lapsen luonne on arvaamaton. En uskalla enää.

Meilläkin lapsiluku jää varmasti tuohon kahteen. Enempää en jaksaisi.

T:ap

 

[vierailija]

On paljon parempi vaihtoehto kärsiä hetken aikaa kovasti kerran kuussa, kun että ajautua vaikka 10-20 kertaa päivässä toistuvaan huutamiseen.

Totta tuo. En haluakaan mitään riitaisaa kotia missä karjutaan aamusta iltaan.

T:ap

 

[-tibis]

Olen joskus vähän kateellinen heille jotka pystyvät olemaan noin ehdotomia. Vähän toisaalta riipoo lasten puolestakin. Voi olla että olen liian mummomainen, liian pehmeä.

Minut on kasvatettu kauhealla kurilla ja vitsalla. Varmasti tällä on vaikutusta. Voisi sitä kai kovempikin olla. Mutta tunnen kauhean huonoa omaatuntoa ja vatsaan sattuu jo se, että joskus karjahdan lapselle (1v:lle en vielä tietenkään ole koskaan karjahtanut).

Otan lisääkin neuvoja vastaan. Näitä on hyvä lukea ja pohtia omaa kasvatustapaa. Missään nimessä meillä ei kasva lapsia jotka kävelee aikuisten yli. Esim. lapseni saa ison puhuttelun jos kutsuu minua tyhmäksi (oppi sen "kolleegaltaan" ja kokeili pari kertaa). Meillä ei hyväksytä kenenään lyömistä, tönimistä, kiusaamista tai nimittämistä.

Ihan ok lapsia nuo ovatkin. Mutta aika raskaassa iässä.

T:ap

Kannattaa miistaa, etteivät kaikki aikuiset ole kilttejä ja lehmänhermoisia. Myöhemmin elämässä lapsoselle saattaa tulla eteen se aikuinen joka ei temppuiluja jaksa. Uskon että lapslle on hyväksi oppia että aikuisltakin voi palaa päreet.

 

[vierailija]

3 vuotias on vielä aika pieni. Joskus sen unohtaa ja luulee lapsen kiukuttelevan tahallaan.

Kyllä 3-vuotias ihan oikeasti osaa kiukutella ja provosoida tahallaan. Ei kyseessä ole mikään vauva, vaan leikki-ikäinen. Ja siihen toimintaan kannattaa suhtautua juuri sinä mitä se on, eli kiukutteluna ja provosointina.

Jos asiaan ei puutu, niin hyvin pian on luotu lapsi joka jatkuvasti manipuloi vanhempaansa sillä kiukuttelulla saavuttaakseen haluamansa tavoitteet.

 

[vierailija...]

Meillä lapset törmäävät joka päivä siihen aikuiseen, joka ei ole lehmänhermoja nähnytkään eli äitiinsä Minä en jaksa mitään älytöntä hevosenleikkiä/hölmöilyä/tönimisiä yms älyttömyyksiä ollenkaan. En edes muista mitkähän oli ne ensimmäiset rangaistukset, joista oppivat, että meillä uhkailut yleensä toteutetaankin, mutta muutama esimerkki:
- lelut on lentänyt roskiin, kun eivät alkaneet raivautua. Otin ne kyllä sieltä poiskin ihan lapsen nähden.
- autoon on menty talvella ilman ulkovaatteita, kun ei vaan pukeminen onnistunut
- imurille riittää lastenhuoneeseen ilmestyminen, kun alkaa jo lattian raivaus maistua
- joskus laitoin päärynäkellon ruokapöytään, vartti aikaa syödä ja sitten lähti ruuat pois, kun piti tehdä kaikkea muuta kuin syödä.
- kumpikin pääsee arestiin, jos ei huuto ja narina muuten lopu
- osaan itsekin vetästä itkuraivarit, yleensä kyllä riittää jo varoitus päreiden polttamisesta
- viimeisen varapäreen jälkeen sanon, että äiti tilttaa nyt ja olen kuin lapsia ei oliskaan ja heti alkavat tehdä kaiken niin kuin pitääkin. Ilmeisesti pelottavaa jo ajatuksenakin, ettei edes äiti heistä välittäisi.
Nykyisin kyllä varotan ensin eli sanon, että lasken viiteen ja sitten esim. kakara lähtee ilman ulkovaatteita. Yleensä ykkösellä alkaa vimmattu pukeminen

 

[vierailija]

Ap, oli raskasta. Nyt 2v ja 4v on paaaaaljon helpompaa. Ei mulla ole tuohon mitään taikakonstia antaa, mutta ainakaan ratkaisu ei ole se että alistaisi 3-vuotiaan aikuisen yksinvaltiuden alle tai rankaisisi tunneilmaisusta. Mutta sulla on oikeus ärsyyntyä, hermostua ja näyttää se. Se on elämää, lapsi saa olla eri mieltä ja suuttua ja sä saat olla eri mieltä ja suuttua. Sitten jutellaan, halataan, sovitaan.

Luovimista, parempien aikojen odotusta, armollisuutta itseä kohtaan, ymmärrystä lapsia kohtaan, kunnollisia yöunia ja taukoja siitä jatkuvasta saatavillaolosta.

 

[vierailija]

Ap, oli raskasta. Nyt 2v ja 4v on paaaaaljon helpompaa. Ei mulla ole tuohon mitään taikakonstia antaa, mutta ainakaan ratkaisu ei ole se että alistaisi 3-vuotiaan aikuisen yksinvaltiuden alle tai rankaisisi tunneilmaisusta. Mutta sulla on oikeus ärsyyntyä, hermostua ja näyttää se. Se on elämää, lapsi saa olla eri mieltä ja suuttua ja sä saat olla eri mieltä ja suuttua. Sitten jutellaan, halataan, sovitaan.

Eivät tunneilmaisut saa mennä kohtuuttomuuksiin. Sitä paitsi pitää ottaa huomioon se, että myös lapsi osaa teeskennellä tunneilmaisuja (ja hyvin osaakin).