V
vierailija
Vieras
En tiedä mistä alottsisin mutta pakko purkaa johonkin. Meillä miehen kans 3 pientä lasta, ollaan naimisissa ja yhteiseloa yli 10v.
Monesti iltaisin hamppipesu aikaan saa useammin pyytää lapsia pesulle ym. Ja stressaan tätä jo etukäteen ja olen joskus kireä.. Ahdistaa kun mies ei koskaan auta iltaisin, laitan lapset aina yksin nukkumaaan ja mies telkkarin / tietokoneen ääres.. suutuin nyt sitten miehelle kun aina minä yksin teen iltahommat, ja lisäksi olen päivätkin yksin lasten kans. Mies sanoo vaan että osaavat he itsekkin.. mies päivät töissä ja töiden jälkeen auttaa kyllä tiskeissä ym. Mut tuntuu et lasten hoito jää mulle. Käy kyllä ulkoilemassa ym mutta komentaminen, kasvatus ym tuntuu olevan vain mun harteilla. Oon itkeny ja puhunu miehelle tästä mutta ei mitään vaikutusta eikä mies lohduta mua yhtään. Suutuin äsken taas ja mieskin suuttu ja huomas mun pahanolon mut meni vaan nukkumaan. Lapsista toki tuntuu että
äiti aina suuttuu ja äiti ilkeä, mut mun hermot menee kun mies vaan pelailee tms kun iltahommat. Onko tämä ihan reilua? :/
Monesti iltaisin hamppipesu aikaan saa useammin pyytää lapsia pesulle ym. Ja stressaan tätä jo etukäteen ja olen joskus kireä.. Ahdistaa kun mies ei koskaan auta iltaisin, laitan lapset aina yksin nukkumaaan ja mies telkkarin / tietokoneen ääres.. suutuin nyt sitten miehelle kun aina minä yksin teen iltahommat, ja lisäksi olen päivätkin yksin lasten kans. Mies sanoo vaan että osaavat he itsekkin.. mies päivät töissä ja töiden jälkeen auttaa kyllä tiskeissä ym. Mut tuntuu et lasten hoito jää mulle. Käy kyllä ulkoilemassa ym mutta komentaminen, kasvatus ym tuntuu olevan vain mun harteilla. Oon itkeny ja puhunu miehelle tästä mutta ei mitään vaikutusta eikä mies lohduta mua yhtään. Suutuin äsken taas ja mieskin suuttu ja huomas mun pahanolon mut meni vaan nukkumaan. Lapsista toki tuntuu että
äiti aina suuttuu ja äiti ilkeä, mut mun hermot menee kun mies vaan pelailee tms kun iltahommat. Onko tämä ihan reilua? :/