Toggle sidebar

oonko ihan kamala äiti? :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
En tiedä mistä alottsisin mutta pakko purkaa johonkin. Meillä miehen kans 3 pientä lasta, ollaan naimisissa ja yhteiseloa yli 10v.

Monesti iltaisin hamppipesu aikaan saa useammin pyytää lapsia pesulle ym. Ja stressaan tätä jo etukäteen ja olen joskus kireä.. Ahdistaa kun mies ei koskaan auta iltaisin, laitan lapset aina yksin nukkumaaan ja mies telkkarin / tietokoneen ääres.. suutuin nyt sitten miehelle kun aina minä yksin teen iltahommat, ja lisäksi olen päivätkin yksin lasten kans. Mies sanoo vaan että osaavat he itsekkin.. mies päivät töissä ja töiden jälkeen auttaa kyllä tiskeissä ym. Mut tuntuu et lasten hoito jää mulle. Käy kyllä ulkoilemassa ym mutta komentaminen, kasvatus ym tuntuu olevan vain mun harteilla. Oon itkeny ja puhunu miehelle tästä mutta ei mitään vaikutusta eikä mies lohduta mua yhtään. Suutuin äsken taas ja mieskin suuttu ja huomas mun pahanolon mut meni vaan nukkumaan. Lapsista toki tuntuu että
äiti aina suuttuu ja äiti ilkeä, mut mun hermot menee kun mies vaan pelailee tms kun iltahommat. Onko tämä ihan reilua? :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
En tiedä mistä alottsisin mutta pakko purkaa johonkin. Meillä miehen kans 3 pientä lasta, ollaan naimisissa ja yhteiseloa yli 10v.

Monesti iltaisin hamppipesu aikaan saa useammin pyytää lapsia pesulle ym. Ja stressaan tätä jo etukäteen ja olen joskus kireä.. Ahdistaa kun mies ei koskaan auta iltaisin, laitan lapset aina yksin nukkumaaan ja mies telkkarin / tietokoneen ääres.. suutuin nyt sitten miehelle kun aina minä yksin teen iltahommat, ja lisäksi olen päivätkin yksin lasten kans. Mies sanoo vaan että osaavat he itsekkin.. mies päivät töissä ja töiden jälkeen auttaa kyllä tiskeissä ym. Mut tuntuu et lasten hoito jää mulle. Käy kyllä ulkoilemassa ym mutta komentaminen, kasvatus ym tuntuu olevan vain mun harteilla. Oon itkeny ja puhunu miehelle tästä mutta ei mitään vaikutusta eikä mies lohduta mua yhtään. Suutuin äsken taas ja mieskin suuttu ja huomas mun pahanolon mut meni vaan nukkumaan. Lapsista toki tuntuu että
äiti aina suuttuu ja äiti ilkeä, mut mun hermot menee kun mies vaan pelailee tms kun iltahommat. Onko tämä ihan reilua? :/
Click to expand...


Ja oon miettiny pahimpina hetkinä eroakin kun tuntuu ettei mies tue mua. Mut mietin miten selviän yksin, kaupassa käynnit ym. kun mies ne hoitanut ja itse jo ehkä erakoitunut kotiin :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
En tiedä mistä alottsisin mutta pakko purkaa johonkin. Meillä miehen kans 3 pientä lasta, ollaan naimisissa ja yhteiseloa yli 10v.

Monesti iltaisin hamppipesu aikaan saa useammin pyytää lapsia pesulle ym. Ja stressaan tätä jo etukäteen ja olen joskus kireä.. Ahdistaa kun mies ei koskaan auta iltaisin, laitan lapset aina yksin nukkumaaan ja mies telkkarin / tietokoneen ääres.. suutuin nyt sitten miehelle kun aina minä yksin teen iltahommat, ja lisäksi olen päivätkin yksin lasten kans. Mies sanoo vaan että osaavat he itsekkin.. mies päivät töissä ja töiden jälkeen auttaa kyllä tiskeissä ym. Mut tuntuu et lasten hoito jää mulle. Käy kyllä ulkoilemassa ym mutta komentaminen, kasvatus ym tuntuu olevan vain mun harteilla. Oon itkeny ja puhunu miehelle tästä mutta ei mitään vaikutusta eikä mies lohduta mua yhtään. Suutuin äsken taas ja mieskin suuttu ja huomas mun pahanolon mut meni vaan nukkumaan. Lapsista toki tuntuu että
äiti aina suuttuu ja äiti ilkeä, mut mun hermot menee kun mies vaan pelailee tms kun iltahommat. Onko tämä ihan reilua? :/
Click to expand...

kitiset tyhjää, mitä oot menny tekemään noin monta lasta jos et selviä edes iltatoimista?

nyt hippasen terästä selkärankaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja -tibis:
Tehkää vaihtarit. Sä hoidat kaupassakynnin ja mies iltatoimet. Lähdet kauppaan sopivasti iltapalan jälkeen ja un palaat, on talo rauhallinen.
Click to expand...
Tai tehkää vaihtarit että meet töihin ja mies jää kotiin.
Hoitaa kaikki ne mitä sie aikaisemmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja epek:
Tai tehkää vaihtarit että meet töihin ja mies jää kotiin.
Hoitaa kaikki ne mitä sie aikaisemmin.
Click to expand...
Ite ainakin oisin aina voinut näin tehdä. Työpaikan vaatii akalle tietenkin.
Eipä löytynyt ikinä, tuskin haluakaan.

Nytpä ei tartte valittaa yyhoona elelessäni, saan tehdä kaikki ihan itse :)
Jos tuntuu että pitää valittaa jollekkin niin ei tartte mennä kuin peilin eteen :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja epek:
Tai tehkää vaihtarit että meet töihin ja mies jää kotiin.
Hoitaa kaikki ne mitä sie aikaisemmin.
Click to expand...

Tää on ainoa konsti, mikä todella toimii, tosin tuo kauppareissu iltatoimien ajaksi oli myös ihan ok idea, jos vaan mies suostuu. :)

Ap, ihan ymmärrettävästi sinua ottaa päähän, mutta ei ne työt eroamalla vähene, ellet jätä lapsia miehelle.
 
et ole kamala äiti. Sopikaa hampaidenpesuvuorot. Jos lapset siis on alle kouluikäisiä. Jos mies ei suostu asiallisesta keskustelusta huolimatta ikinä auttamaan nin ottaisin tietokoneen töpselin seinästä että kuulee sun asian. Siis iltapuuhissa menee joku vartti että kumma jos ei voi koskaan hoitaa niitä kun on lapsen tekoon kuitenkin ruvennut. Iltalenkki oli myös hyvä idea.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Tää on ainoa konsti, mikä todella toimii, tosin tuo kauppareissu iltatoimien ajaksi oli myös ihan ok idea, jos vaan mies suostuu. :)

Ap, ihan ymmärrettävästi sinua ottaa päähän, mutta ei ne työt eroamalla vähene, ellet jätä lapsia miehelle.
Click to expand...
Miten niin jos mies suostuu. Siinähän se idea juuri onkin, että avaimet taskuun ja heippa. Kuka kysyy lupia kauppareissuun??!
 
Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Meillä suureksi avuksi oli tiukka nukkumaanmenoaika. Lapset sänkyyn joka ilta samaan aikaan ja sitä ennen valmistavat toimenpiteet tietyn rutiinin mukaan. Kun lapset oppivat tietämään , että tietyllä kellonlyömällä pitää olla sängyssä, niin iltatoimet helpottuvat. Jos lapset eivät ole sängyssä sovittuna aikana, niin ääntä saa korottaa lapsille. Kerroin myös lapsille, että olen väsynyt iltaisin ja siksi en jaksa enää tietyn kellon ajan jälkeen. Tottahan se oli, sillä olin tuolloin jo työelämässä ja aamulla piti herätä ajoissa. Silloin lapset oppivat aikatauluun eikä nukkumaanmenosta tullut jokailtaista taistelua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Ja oon miettiny pahimpina hetkinä eroakin kun tuntuu ettei mies tue mua. Mut mietin miten selviän yksin, kaupassa käynnit ym. kun mies ne hoitanut ja itse jo ehkä erakoitunut kotiin :/
Click to expand...
Kyllähän mies tukee sinua. Työpäivän jälkeen auttaa tiskeissä ja muussa, ulkoilee lasten kanssa, hoitaa kaupassa käynnit. Jos eroa mietit, niin parempi ratkaisu olisi miettiä paluuta työelämään. Jos vielä työssäkäydessä tunteet on samat ja tuntuu, ettei mies tue sinua, niin sen jälkeen voit miettiä eroa.f
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa