Mitä pitäisi tehdä, kun on huonot sosiaaliset taidot

[vierailija]

Ainakin itsestä tuntuu siltä, että sitä on välillä ihan pihalla sen suhteen, että miten joissain tilanteissa pitäisi olla ja käyttäytyä, ja ennenkaikkea, että mitä pitäisi sanoa ja mitä ei.

Vaikea selittää, mutta esimerkiksi mun on todella vaikeaa joskus tietää, että kun tapaan jonkun uuden ihmisen, ja sitä pitäisi yrittää tehdä tuttavuutta, niin onnistun aina joko olemaan liian etäinen, tai sitten tulen sanoneeksi tai kysyneeksi jotain ehkä liiankin tunkeilevaa ja uteliasta.

Ja toinen esimerkki sitten työelämästä. Eli kun olen aloittelemassa uudessa työpaikassa (siis en toki heti ekoina päivinä), niin minun on todella vaikea hahmottaa, että milloin minun odotetaan olevan aktiivinen, tarttuvan töihin oma-aloitteisesti, kysyvän asioista ja miettivän, että miten saan työt tehtyä mahdollisimman nopeasti ja järkevästi, ja milloin taas on parempi totella ohjeita sokeasti, vaikka tietää pystyvänsä parempaan tekemällä toisin. Olen saanut -eri paikoissa tosin- moitteita sekä liiasta aktiivisuudesta (tietty henkilö piti sitä varpailleen astumisena), että siitä, etten ole sanonut mitään, vaikka olen huomannut jossain puutteita.

Ja tällaisia tilanteita on lukemattomia muita, missä tuntuu siltä, että en ihan oikein tiedä, miten pitäisi käyttäytyä. Ja etenkin kun tuntuu siltä, että kaikilta muilta kaikki tällainen sujuu ihan luonnostaan sen enempää miettimättä.

 

[vierailija]

Kokemuksen kautta oppii myös sosiaalisia valmiuksia. Ja toisaalta ei ehkä kannata niin hirveästi miettiä sitä tai spekuloida sillä mitä joku toinen itsestä ajattelee.

 

[vierailijatartar]

Uudessa työssä ensiksi vähän katelaan mikä on meininki ja talon tavat. Sen jälkeen voi toimia omalla tyylillä jos kokee ne paremmaksi.

 

[.....]

Ja etenkin kun tuntuu siltä, että kaikilta muilta kaikki tällainen sujuu ihan luonnostaan sen enempää miettimättä.

Siinäpä se salaisuus. Älä mieti liikaa. Jokainen päästää välillä sammakoita suustaan, toimii liian innokkaasti tai liian vaisusti jne. Parasta on vain ottaa opikseen, ja sen jälkeen jättää asian märehtiminen.

 

[ap.]

Siinäpä se salaisuus. Älä mieti liikaa. Jokainen päästää välillä sammakoita suustaan, toimii liian innokkaasti tai liian vaisusti jne. Parasta on vain ottaa opikseen, ja sen jälkeen jättää asian märehtiminen.

Niinpä... paitsi että omassa tapauksessani onnistun lähinnä siinä, että saan muut ihmiset pitämään minua ilmeisesti jotenkin omituisena (ja tarvittaessa myös henkilönä, johon ei todellakaan haluta tutustua)

 

[.....]

Niinpä... paitsi että omassa tapauksessani onnistun lähinnä siinä, että saan muut ihmiset pitämään minua ilmeisesti jotenkin omituisena (ja tarvittaessa myös henkilönä, johon ei todellakaan haluta tutustua)

Äh, yritä vain vähentää sitä itsensä tarkkailua ja sen miettimistä, mitähän kuka sinusta miettii. Jos on normikiva ja ystävällinen ihminen, ihmiset ovat valmiita tutustumaan. Mutta esim uudessa työpaikassa pitää kyllä alkuun varsinkin nähdä jonkun verran itse vaivaa ja olla se aloitteentekijä.

 

[9mmmm]

Niinpä... paitsi että omassa tapauksessani onnistun lähinnä siinä, että saan muut ihmiset pitämään minua ilmeisesti jotenkin omituisena (ja tarvittaessa myös henkilönä, johon ei todellakaan haluta tutustua)

tarkotikko työn ulkopuolisia suhteita enemmän? Millaiset asiat sinua kiinnoostaa ja sitä toista yleensähän jos ei pysyt jutella mistä vaan ilman huolia niin jokuhan jo heti mättää teidän välillä? jos heti tulee sellaisnen tunne niin kuuntelee sitä sitten. Hetken selvittelee sitä tunnetta ja sitten kyselee jos tarvetta on esim voit sanoa alussa että haluat miettiä rauhassa sitten vastausta vähän sellanen alotetaan se keskutelu "vauva" tasolta . et puhutaanko vaikka tosta kivestä tai mitä tuo ohikulkijan ilme sinun mielestä tarkoitti. Sitten ihan sama mitä sulle tulee mieleen niin miksi toinen ei voisi vastaa mitä tulee mieleen tai sitten kysyä anteeksi en ymmärtänyt kysymystäsi tai juttuasi. Pitää se alussa ainakin niin että huomauttaa jos toinen innostuu jostain jutusta että se ei mee monolgista ja käydä aluksi juuri läpi sen toisen kanssa näitä keskutelun sääntöjä? niin sitten voisi helpoittaa se keskutelu mistä tahansa? kun ei tarvitsisi miettiä mitä sanoo ja pikku hiljallee muuttu ehkä luonnollisemmaksi koko ajan skarppina mitä oikeasti tuntee asiasta eikö?

 

[vierailija]

tarkotikko työn ulkopuolisia suhteita enemmän? Millaiset asiat sinua kiinnoostaa ja sitä toista yleensähän jos ei pysyt jutella mistä vaan ilman huolia niin jokuhan jo heti mättää teidän välillä? jos heti tulee sellaisnen tunne niin kuuntelee sitä sitten. Hetken selvittelee sitä tunnetta ja sitten kyselee jos tarvetta on esim voit sanoa alussa että haluat miettiä rauhassa sitten vastausta vähän sellanen alotetaan se keskutelu "vauva" tasolta . et puhutaanko vaikka tosta kivestä tai mitä tuo ohikulkijan ilme sinun mielestä tarkoitti. Sitten ihan sama mitä sulle tulee mieleen niin miksi toinen ei voisi vastaa mitä tulee mieleen tai sitten kysyä anteeksi en ymmärtänyt kysymystäsi tai juttuasi. Pitää se alussa ainakin niin että huomauttaa jos toinen innostuu jostain jutusta että se ei mee monolgista ja käydä aluksi juuri läpi sen toisen kanssa näitä keskutelun sääntöjä? niin sitten voisi helpoittaa se keskutelu mistä tahansa? kun ei tarvitsisi miettiä mitä sanoo ja pikku hiljallee muuttu ehkä luonnollisemmaksi koko ajan skarppina mitä oikeasti tuntee asiasta eikö?

sultataisitämänillanrauhoittavatnapitjäädäottamatta.

 

[vierailija]

Ainakin itsestä tuntuu siltä, että sitä on välillä ihan pihalla sen suhteen, että miten joissain tilanteissa pitäisi olla ja käyttäytyä, ja ennenkaikkea, että mitä pitäisi sanoa ja mitä ei.

Vaikea selittää, mutta esimerkiksi mun on todella vaikeaa joskus tietää, että kun tapaan jonkun uuden ihmisen, ja sitä pitäisi yrittää tehdä tuttavuutta, niin onnistun aina joko olemaan liian etäinen, tai sitten tulen sanoneeksi tai kysyneeksi jotain ehkä liiankin tunkeilevaa ja uteliasta.

Ja toinen esimerkki sitten työelämästä. Eli kun olen aloittelemassa uudessa työpaikassa (siis en toki heti ekoina päivinä), niin minun on todella vaikea hahmottaa, että milloin minun odotetaan olevan aktiivinen, tarttuvan töihin oma-aloitteisesti, kysyvän asioista ja miettivän, että miten saan työt tehtyä mahdollisimman nopeasti ja järkevästi, ja milloin taas on parempi totella ohjeita sokeasti, vaikka tietää pystyvänsä parempaan tekemällä toisin. Olen saanut -eri paikoissa tosin- moitteita sekä liiasta aktiivisuudesta (tietty henkilö piti sitä varpailleen astumisena), että siitä, etten ole sanonut mitään, vaikka olen huomannut jossain puutteita.

Ja tällaisia tilanteita on lukemattomia muita, missä tuntuu siltä, että en ihan oikein tiedä, miten pitäisi käyttäytyä. Ja etenkin kun tuntuu siltä, että kaikilta muilta kaikki tällainen sujuu ihan luonnostaan sen enempää miettimättä.

Ei se keneltäkään mene luonnostaan. Jos olet saanut moitteita töissä liiasta aktiivisuudesta, kannattaa moittijasta joko valittaa hänen esimiehelleen, tai vaihtaa työpaikkaa. Tuollaisen henkilön kanssa työskentely kun pilaa oman työmotivaatiosi hyvin nopeasti, ja jos yrität pitää tuollaisen henkilön tyytyväisenä, pilaat samalla oman etenemisesi, ja jos huonosti käy, pilaatte yhdessä yrityksen kasvun. Eli tuollaisia ihmisiä, jotka yrittävät huonontaa muiden työsuoritusta, kannattaa välttää kuten ruttoa.

 

[AivanSama]

Niinpä... paitsi että omassa tapauksessani onnistun lähinnä siinä, että saan muut ihmiset pitämään minua ilmeisesti jotenkin omituisena (ja tarvittaessa myös henkilönä, johon ei todellakaan haluta tutustua)

Tiedätkö mitä?
Sinun omituisuutesi on sinun rikkautesi. Sä voit olla ihan rauhassa omituinen. Kun sinä olet sitä hyvällä omallatunnolla, niin muutkin osaa suhtautua siihen rennosti.
Mun neuvo on se, että opettele nauramaan itsellesi sensijaan, että arvostelet itseäsi jatkuvasti.

 

[vierailija]

Pitäisi tietää tarkemmin, millaista liika aktiivisuus on, ennenkuin voi ottaa kantaa, onko se hyvä vai huono asia. Aktiivisuus on huonoa, jos se lisää muiden työtaakkaa. Esimerkiksi työntekijä huomaa korjattavan asia ja ilmoittaa siitä asian hoitajalle. Asianhoitaja laittaa työstä pyynnön eteenpäin ja ilmoittaa työntekijälle, että työ on laitettu eteenpäin. Aktiivisena ja malttamattomana työntekijä ei malta odottaa, etttä asia tulee hoidetuksi, vaan viestittelee asiasta joka puolelle. Tästä syystä useat eri ihmiset selvittelevät samaa asiaa, vaikka asia on jo oikealla taholla hoidossa.

Huonoa aktiivisuutta voi olla sekin, että alkaa hoitaa asioita, jotka kuuluvat jollekin toiselle.

 

[Echo]

Juu liiankaan ahkera ei saa olla, jokaiselle on työpaikalla olemassa ne omat velvollisuudet ja toiselle kuuluvia tehtäviä ei saa tehdä.

Korkeintaan vähän voi tulla omalta alueelta pois ja tehdä vähän ylimääräistä, mutta ensin pitää hoitaa oma tontti hyvin.