Motivaatiota elämään, mistä??

[Lenia]

Elämä tuntuu erittäin takkuilevalta, ei todellakaan "solju" eteenpäin kuten ystävillä tuntuu tapahtuvan itsestään (oho, tarjottiin uutta hyväpalkkaista työpaikkaa vaikken ole koskaan tehnytkään sen alan töitä; ai katohan ku on hauskaa saada kummitädiltä perintö vaikken ole nähnyt häntä 20 vuoteen). Miksi? Mitä teen väärin? Nyt on motivaatio tähän elämään niin hukassa kuin voi olla, vaikea keksiä naurun aihetta kun asiat kaatuu päälle. Elämä on täydellisesti pysähtynyt, eikä mikään tunnu auttavan mitä yritän (olen mm. hakenut monenlaisia töitä jo pari vuotta; lapsi pääsi vihdoin puheterapiaan mutta hups, hän on väärässä iässä L-vian korjaamiseen (esimerkkejä löytyy vaikka muille jakaa)). Unelmat on kuopattu yksi kerrallaan, eikä jäljellä ole enää mitään tavoittelemisen arvoista mikä voisi oikeasti olla mahdollista saavuttaa

 

["vieras"]

Kersa hoitoon ja tee miehes kanssa jotain hauskaa.

 

[ei ap]

Nostan, samat fiilikset nyt

 

[vierailija]

Samat mietteet täälläkin. Aina on väärä paikka, väärä aika, väärä ihminen - elämä ei vain mene kuten oli unelmoinut (enkä edes unelmoinut mitään ihmeellistä vaan ihan tavallista elämää, jossa saisi joskus edes nauraa).

 

[vierailija]

Niin, eihän se elämä ole reilua tai tasapuolista.
Toisille tulee enemmän onnenpotkuja ja toisille vastoinkäymisiä, eikä sille oikein mitään voi.
Onneksi kuitenkin omalla asenteella voi vaikuttaa omaan onnellisuuteen, ei ole hyötyä olla katkera jos kaveri on onnekkaampi koska se ei poista kaverin onnea tai tee sinua onnelliseksi.
Päinvastoin, onnellinen voi olla vaikka olisi köyhä kehitysmaalainen.
Onni on siinä(mielestäni) että osaa olla kiitollinen siitä mitä on(jotkut haaveilevat siitä mitä sinulla on) ja osaa pelata niillä korteilla mitä on sattunut saamaan.
On avoimena, jos ei töitä löydy niin voisiko opiskella uuden ammatin, jotain ihan muuta?
Kaikille niitä vastoinkäymisiä tulee, sinä et välttämättä tiedä tai huomaa kaikkia muiden ongelmia.
Jos lapsi on väärässä iässä L-vian korjaukseen, sen sijaan että ajattelee "taasko meille kävi näin" voi ajatella että ahaa, sellaista sitten.
Joku toinen on voinut menettää lapsensa kolarissa tai syövälle ja tuo L-vika on oikeasti aika pikku juttu sen rinnalla.

 

[vierailija]

Niin, eihän se elämä ole reilua tai tasapuolista.
Toisille tulee enemmän onnenpotkuja ja toisille vastoinkäymisiä, eikä sille oikein mitään voi.
Onneksi kuitenkin omalla asenteella voi vaikuttaa omaan onnellisuuteen, ei ole hyötyä olla katkera jos kaveri on onnekkaampi koska se ei poista kaverin onnea tai tee sinua onnelliseksi.
Päinvastoin, onnellinen voi olla vaikka olisi köyhä kehitysmaalainen.
Onni on siinä(mielestäni) että osaa olla kiitollinen siitä mitä on(jotkut haaveilevat siitä mitä sinulla on) ja osaa pelata niillä korteilla mitä on sattunut saamaan.
On avoimena, jos ei töitä löydy niin voisiko opiskella uuden ammatin, jotain ihan muuta?
Kaikille niitä vastoinkäymisiä tulee, sinä et välttämättä tiedä tai huomaa kaikkia muiden ongelmia.
Jos lapsi on väärässä iässä L-vian korjaukseen, sen sijaan että ajattelee "taasko meille kävi näin" voi ajatella että ahaa, sellaista sitten.
Joku toinen on voinut menettää lapsensa kolarissa tai syövälle ja tuo L-vika on oikeasti aika pikku juttu sen rinnalla.

Totta toinen puoli, mutta jos vastoinkäymisiä tippuu eteen vaan vuodesta toiseen, niin kauanko itse jaksaisit pitää positiivista asennetta yllä? Ihmisen voimavarat on rajalliset.