L
Lenia
Vieras
Elämä tuntuu erittäin takkuilevalta, ei todellakaan "solju" eteenpäin kuten ystävillä tuntuu tapahtuvan itsestään (oho, tarjottiin uutta hyväpalkkaista työpaikkaa vaikken ole koskaan tehnytkään sen alan töitä; ai katohan ku on hauskaa saada kummitädiltä perintö vaikken ole nähnyt häntä 20 vuoteen). Miksi? Mitä teen väärin? Nyt on motivaatio tähän elämään niin hukassa kuin voi olla, vaikea keksiä naurun aihetta kun asiat kaatuu päälle. Elämä on täydellisesti pysähtynyt, eikä mikään tunnu auttavan mitä yritän (olen mm. hakenut monenlaisia töitä jo pari vuotta; lapsi pääsi vihdoin puheterapiaan mutta hups, hän on väärässä iässä L-vian korjaamiseen (esimerkkejä löytyy vaikka muille jakaa)). Unelmat on kuopattu yksi kerrallaan, eikä jäljellä ole enää mitään tavoittelemisen arvoista mikä voisi oikeasti olla mahdollista saavuttaa 