V
vierailija
Vieras
Olen 46-vuotias nainen ja mulla on kolme lasta. 16- ja 12-vuotiaat pojat sekä kohta 8v täyttävä tyttö. Valmistuin yliopistosta 20 vuotta sitten, sellaiselta alalta joka kieltämättä ei ole työllistymisen kannalta kovinkaan hyvä. Tein pätkäduuneja (lähinnä opettajana) kunnes tulin raskaaksi. Sitten käytännössä olin kotona ekan lapsen saamisesta siihen saakka kun nuorimmainen täytti 3v. Jotain lyhyttä pätkäduunia välillä välissä, lisäksi opiskelin pikkuhiljaa tradenomiksi. Tämän jälkeen olen saanut pätkäduuneja tradenomina. Asiakaspalvelua sun muuta. Mutta eipä juuri muuta... Ja tuntuu, että kun ikävuosia tulee lisää, niin aina tulee hankalammaksi saada niitäkään...
Tottakai mä haen vielä noitakin duuneja. Mutta jotenkin alkaa tuntua, että periaatteessa kaikki toiveet vakiduunista saa heittää. Tietenkin näiden pätkäduunienkin tekeminen vähän sitä sinällään onnettomaksi jäävää eläkettä kartuttaa. Opiskelemaan ei enää viittis lähteä, ellei nyt sitten olis jotain lyhyttä täsmäkoulutusta...
Mitäs mieltä... Taloudellisesti meillä menee siedettävästi, koska miehellä on ihan ok työ. Joskin ei senkään jatkuminen sitä melkein 20 vuotta ole mitenkäään taattua. Hän on insinööri ja jos nykyinen duuni menee alta, niin erittäin vaikea työllistyä. Hänen firmassa on parit yt:t ollut, mutta niistä selvinnyt...
Tottakai mä haen vielä noitakin duuneja. Mutta jotenkin alkaa tuntua, että periaatteessa kaikki toiveet vakiduunista saa heittää. Tietenkin näiden pätkäduunienkin tekeminen vähän sitä sinällään onnettomaksi jäävää eläkettä kartuttaa. Opiskelemaan ei enää viittis lähteä, ellei nyt sitten olis jotain lyhyttä täsmäkoulutusta...
Mitäs mieltä... Taloudellisesti meillä menee siedettävästi, koska miehellä on ihan ok työ. Joskin ei senkään jatkuminen sitä melkein 20 vuotta ole mitenkäään taattua. Hän on insinööri ja jos nykyinen duuni menee alta, niin erittäin vaikea työllistyä. Hänen firmassa on parit yt:t ollut, mutta niistä selvinnyt...